Hesarin D-osan pääjuttu: Pilatut vanhemmat

että on opettajan vika, jos matkalla olleen tukiopetus vie mahdollisuudet heikommilta. Minä tarjoan kaikille mahdollisuutta tukiopetukseen esim ennen koetta, ja lisäksi itse kutsun ja pyydän tukiopetukseen niitä, joiden koen sitä tarvitsevan. En minä ole mikään vanhempien heittopussi, eikä tästä ole kertaakaan tullut mitään ongelmaa eikä sanomista.

nykyisin jutun aiheensa mummo-palstalta, kaikki jutut nykyään liittyy vanhuksiin". Mummopalstalainen HSn lisääntyneistä vanhus-aiheisista jutuista.

vaan että tarinoiden kokemuksissa oli paljon AV:lta tuttua. Itsellekin tuli mieleen AV ainakin noista virikehoidoista ja siitä, että raskausaikana tupakoitsevat eivät tajua, mitä vahinkoa polttaminen vauvalle tekee. Aina ajoittainhan täällä on niitä "mä poltan, vaikka oon raskaana, koska vauvalle olisi enemmän haittaa siitä stressistä, minkä tupakoinnin lopettamisen yrittäminen äidille aiheuttaa kuin niistä kolmesta/viidestä/kymmenestä tupakasta, jotka päivässä poltan" -vakuutteluketjuja.

liittyvää niin sen täytyy olla av:lta matkittu? ;-D Kun maailma pyörii av:n ympärillä niin kaikki tietenkin liittyy siihen....hyvä toimittajien salaliitto. Eiköhän tuo liity lomien alkuun, koulu- ja päiväkotijuttuun ja siihen sitten laajennettu hiukan vanhempia koskevasti synnärillekin.

ja ihmettelin "ammattilaisten" kyynistä ja ymmärtämätöntä asennetta.

Koska kyllähän kätilön pitää ymmärtää se, että ensisynnyttäjä on epävarma eikä hän voi hahmottaa synnytystä, koska ei ole sellaista ennen kokenut. Itse olen kokenut kaksi synnytystä ja ehkä osaisin toimia nyt niin, että tuota kirjoituksen kätilöä ei ärsyttäisi.

Ja päiväkodin hoito"ammattilainen" valittaa, että vanhemmat tuovat lapsen hoitoon joskus yöpuvussa. Meidän lasten päiväkodin johtaja sanoi vanhempainillassa, että jos on oikein hankala aamu, voi lapsen tuoda hoitoon vaikka yöpuvussa. Että ei se ole niin vakavaa, kunhan lapsi saadaan hoitoon ja aamu jotenkin sujumaan. Se olikin aivan ihana pieni päiväkoti, jossa todella välitettiin lapsista ja haluttiin tehdä yhteistyötä perheiden kanssa.

Ja tuo luokanvalvoja... joo, olen samaa mieltä, että lapsen ei pitäisi olla kahta viikkoa poissa koulusta lomamatkalla. Mutta kyllä luokanvalvojan tehtävä on selvittää loma-anojille, että tukiopetusta ei voi saada lomamatkan takia ja koulutyö on hoidettava lomasta huolimatta. Sitä paitsi vain rehtori voi myöntää yli viikon kestävät lomat.

Minusta tuo kirjoitus oli taas sensaatiohakuinen ja kärjistävä. Kyllä me vanhemmat yleensä ollaan (myös 2000-luvulla) ihan tolkku tyyppejä. Joskus voi tulla joku ylilyönti. Yleensä niihin on syynä jokin pelko tai riittämättömyyden tunne. Ammattilainen keskustelee rakentavasti "asiakkaansa" kanssa eikä lähde kiroilemaan lehtien palstoille.

Peesi. Lisäksi minä ymmärrän kyllä hyvin jos esikoisensa synnyttänyt nainen on synnärillä ahdistunut siitä, että pieni ihminen roikkuu rinnalla 24/7. Elämä on muuttunut aika rajusti, synnytys jo itsessään on voinut olla rankka (varsinkin jos on sattunut vastaan kätilö, joka ei ymmärrä ensisynnyttäjän hämmennystä ja pelkoa tilanteessa). Ei tuo vauvanhoidon rankkuus ole mikään juttu, johon etukäteen voisi täydellisesti varautua, kyllä se yllättää. Ymmärrän täysin, että joku voi kaivata tuossa tilanteessa kahvihetkeä kanttiinissa puolison kanssa kahdestaan! Eri asia on tietysti se, että monesti sairaalahenkilökunnalla ei ole riittävästi resursseja ottaa vauvaa kansliaan tällaisissa tilanteissa, mutta ei se sen potilaan vika ole.

Omista lapsistani ensimmäinen oli synnärillä mallia "nukkui ja piti herättää syömään", jolloin vapaa-aikaa minulla oli vaikka kuinka. Toinen lapsi sitten roikkui rinnalla tunteja putkeen (ekana aamunaan 6 h tauotta).

halua teitä kivuissa pitää, mutta kun on olemassa muitakin kivunlievietysmenetelmiä kuin vain niitä puudutteita!!! Niistä vaan ei kerrota tarpeeksi esim. perhevalmennuksissa niin kukaan ei osaa muuta pyytää kuin niitä puudutteita.. yhteiskunnassa ymmärretään myös käsite kivunlievitys vain lääkkeellisenä kivunlievityksenä eikä sitä että esim. amme, akupunktio yms ei lääkkeellinen kivunlievitys on myös kivunlievitystä ja juuri näitä voisi käyttää juuri silloin kun synnytyskipu ei ole älyttömän kovaa.. voi kunpa ihmiset saisivat asioista riittävästi tietoa ja etsisivät sitä itse, eivätkä odottaisi kaikkea valmiiksi saatavaksi itselleen!

Taitavat kätilöt olla liian kiireisiä. Tarvitsisivat resursseja ja koulutusta, että tulisi se työn tärkeä osuus mieleen, pehmeys ja kannustavuus ja tiedon antaminen ja tukeminen. Tämä on vain minun mielipiteeni.



T. opettaja, joka joskus meinaa ajatella myös negatiivisesti, kiireettömyys auttaa kummasti

Kumma kun synnytyslääkärit ovat mielipiteissään paljon inhimillisempiä kuin kätilöt. Kivunlievitystä ei tuomita.

lehdissä on jo vuosia ollut tuollaisia kirjoituksia tasaiseen tahtiin, joissa vaativia vanhempia on mollattu.



Ja niistä on sen jälkeen virinnyt keskustelua täällä av:lla.



Itse pitäisin ihan hyvänä asiana sitä, että vanhemmat ovat vähitellen oppineet vaatimaan tasoa päivähoidolta ja opetukselta.



Kannattaa muistaa, että samaan aikaan kunnat ovat koko ajan säästäneet enemmän ja enemmän päivähoidosta ja opetustoimelta. JOS vanhemmat olisivat entiseen tapaan kovin auktoriteettipelkoisia, kukaan - siis KUKAAN - ei vaatisi mitään tai kyseenalaistaisi säästöjä.



Eiköhän vanhemmat ole ihan samalla puolella rintamalinjoja opettajien ja lastenhoitajien kanssa, loppujen lopuksi.



Kuuluu oikeasti hoitajien ja opettajien ammattitaitoon ottaa vastaan myös vaatimuksia ja kritiikkiä. Ne pitää osata ohjata oikeaan osoitteeseen (resurssikysymykset) ja antaa vanhemmille tarvittaessa koko ryhmän etua koskeva laajempi näkökulma (jos vaatimukset ovat kohtuuttomia ja koituisivat enemmän apua tarvitsevien haitaksi).



Varmasti on myös kohtuuttomia vaativia kyynärpäätaktikoijia, mutta hei: sellaista on elämä, kuuluu kaikkeen palvelutoimeen.



On vaan aika lasten kanssa työskentelevienkin herätä siihen todellisuuteen, että a) he ovat palveluntarjoajia, eivät kriitiikin ulkopuolella olevia Viranomais-jumalia ja b) säästöjen vaikutuksista päivähoitoon ja opetukseen on SYYTÄKIN valittaa, ja se toimii loppupeleissä myös hoitajien ja opettajien eduksi.

jotka on aina oikeassa. Toisekseen, miten se vaikuttaa opetuksen säästöihin, että vanhemmat käyvät aukomassa päätään opettajille. Eiköhän ne säästöpäätökset tule vähän muualta.

ja ihmettelin "ammattilaisten" kyynistä ja ymmärtämätöntä asennetta.

Koska kyllähän kätilön pitää ymmärtää se, että ensisynnyttäjä on epävarma eikä hän voi hahmottaa synnytystä, koska ei ole sellaista ennen kokenut. Itse olen kokenut kaksi synnytystä ja ehkä osaisin toimia nyt niin, että tuota kirjoituksen kätilöä ei ärsyttäisi.

Ja päiväkodin hoito"ammattilainen" valittaa, että vanhemmat tuovat lapsen hoitoon joskus yöpuvussa. Meidän lasten päiväkodin johtaja sanoi vanhempainillassa, että jos on oikein hankala aamu, voi lapsen tuoda hoitoon vaikka yöpuvussa. Että ei se ole niin vakavaa, kunhan lapsi saadaan hoitoon ja aamu jotenkin sujumaan. Se olikin aivan ihana pieni päiväkoti, jossa todella välitettiin lapsista ja haluttiin tehdä yhteistyötä perheiden kanssa.

Ja tuo luokanvalvoja... joo, olen samaa mieltä, että lapsen ei pitäisi olla kahta viikkoa poissa koulusta lomamatkalla. Mutta kyllä luokanvalvojan tehtävä on selvittää loma-anojille, että tukiopetusta ei voi saada lomamatkan takia ja koulutyö on hoidettava lomasta huolimatta. Sitä paitsi vain rehtori voi myöntää yli viikon kestävät lomat.

Minusta tuo kirjoitus oli taas sensaatiohakuinen ja kärjistävä. Kyllä me vanhemmat yleensä ollaan (myös 2000-luvulla) ihan tolkku tyyppejä. Joskus voi tulla joku ylilyönti. Yleensä niihin on syynä jokin pelko tai riittämättömyyden tunne. Ammattilainen keskustelee rakentavasti "asiakkaansa" kanssa eikä lähde kiroilemaan lehtien palstoille.

Peesi. Lisäksi minä ymmärrän kyllä hyvin jos esikoisensa synnyttänyt nainen on synnärillä ahdistunut siitä, että pieni ihminen roikkuu rinnalla 24/7. Elämä on muuttunut aika rajusti, synnytys jo itsessään on voinut olla rankka (varsinkin jos on sattunut vastaan kätilö, joka ei ymmärrä ensisynnyttäjän hämmennystä ja pelkoa tilanteessa). Ei tuo vauvanhoidon rankkuus ole mikään juttu, johon etukäteen voisi täydellisesti varautua, kyllä se yllättää. Ymmärrän täysin, että joku voi kaivata tuossa tilanteessa kahvihetkeä kanttiinissa puolison kanssa kahdestaan! Eri asia on tietysti se, että monesti sairaalahenkilökunnalla ei ole riittävästi resursseja ottaa vauvaa kansliaan tällaisissa tilanteissa, mutta ei se sen potilaan vika ole.

Omista lapsistani ensimmäinen oli synnärillä mallia "nukkui ja piti herättää syömään", jolloin vapaa-aikaa minulla oli vaikka kuinka. Toinen lapsi sitten roikkui rinnalla tunteja putkeen (ekana aamunaan 6 h tauotta).

Itse synnytin esikoiseni Kättilöopiston sairaalassa ja perheosastolla hoitajat nimenomaan kehoittivat jättämään vauvan nukkumaan sinne kansliaan, jotta me saisimme nukkua! Itse olin ainakin niin ripustautunut vauvaan, että en osannut ollenkaan huolehtia itsestäni ja oli otettava aikalisä.

jotka on aina oikeassa. Toisekseen, miten se vaikuttaa opetuksen säästöihin, että vanhemmat käyvät aukomassa päätään opettajille. Eiköhän ne säästöpäätökset tule vähän muualta.

vaan että heillä on OIKEUS vaatia tason säilyttämistä ja pyytää lastaan koskevia asioita - ja opettajan ja hoitajan hommaan nyt vaan kuuluu kertoa, mikä on mahdollista ja mikä ei.

Jos vanhemmat eivät lainkaan vaatisi, ei kukaan - toistan - myöskään julkisuudessa asettuisi kritisoimaan säästöjä. Kuten jo sanoin kertaalleen, se on hoitajien/opettajien hommaa sekin, että he osaavat kertoa vanhemmille, mistä puutteet johtuvat ja ohjaamaan valitukset oikeaan osoitteeseen eli mm. rehtorille ja opetustoimeen.

-31-

lehdissä on jo vuosia ollut tuollaisia kirjoituksia tasaiseen tahtiin, joissa vaativia vanhempia on mollattu.

Ja niistä on sen jälkeen virinnyt keskustelua täällä av:lla.

Itse pitäisin ihan hyvänä asiana sitä, että vanhemmat ovat vähitellen oppineet vaatimaan tasoa päivähoidolta ja opetukselta.

Kannattaa muistaa, että samaan aikaan kunnat ovat koko ajan säästäneet enemmän ja enemmän päivähoidosta ja opetustoimelta. JOS vanhemmat olisivat entiseen tapaan kovin auktoriteettipelkoisia, kukaan - siis KUKAAN - ei vaatisi mitään tai kyseenalaistaisi säästöjä.

Eiköhän vanhemmat ole ihan samalla puolella rintamalinjoja opettajien ja lastenhoitajien kanssa, loppujen lopuksi.

Kuuluu oikeasti hoitajien ja opettajien ammattitaitoon ottaa vastaan myös vaatimuksia ja kritiikkiä. Ne pitää osata ohjata oikeaan osoitteeseen (resurssikysymykset) ja antaa vanhemmille tarvittaessa koko ryhmän etua koskeva laajempi näkökulma (jos vaatimukset ovat kohtuuttomia ja koituisivat enemmän apua tarvitsevien haitaksi).

Varmasti on myös kohtuuttomia vaativia kyynärpäätaktikoijia, mutta hei: sellaista on elämä, kuuluu kaikkeen palvelutoimeen.

On vaan aika lasten kanssa työskentelevienkin herätä siihen todellisuuteen, että a) he ovat palveluntarjoajia, eivät kriitiikin ulkopuolella olevia Viranomais-jumalia ja b) säästöjen vaikutuksista päivähoitoon ja opetukseen on SYYTÄKIN valittaa, ja se toimii loppupeleissä myös hoitajien ja opettajien eduksi.

suomalaiset on tosi auktoriteettipelkoista kansaa, ei täällä ole totuttu siihen, että viranomaisen kanssa joku kehtaisi vaatia jotain. Ja lasten ollessa kyseessä vastassa on vielä naisia, joilla noin yleisesti on vaikeuksia olla ottamatta kaikkea henk.koht.

suomalaiset on tosi auktoriteettipelkoista kansaa, ei täällä ole totuttu siihen, että viranomaisen kanssa joku kehtaisi vaatia jotain. Ja lasten ollessa kyseessä vastassa on vielä naisia, joilla noin yleisesti on vaikeuksia olla ottamatta kaikkea henk.koht.

en tosin ole noin varma, onko se sukupuolisidonnainen asia, minun kokemukseni mukaan miehet eivät ota kritiikkiä sen jouhevammin vastaan, eivät tosin ehkä ihan yhtä henkilökohtaisesti (siis että itkemään alkaisivat)...

-31-

Hoitoala on hoitoalaa. Ne eivät ole palveluammatteja, joissa tyydytetään "asiakkaan" vaatimuksia, vaan ne toteutetaan ammatin ja työn näkökulmasta.

Kotiuduttuaan aika menee vauvaan 99%. Minä muutuin itkuisaksi ja raivarialttiiksi, kun en saanut sektion jälkeen levätä rauhassa vaan huutavaa vauvaa tuotiin jatkuvasti rinnalle. Maito ei noussut kolmeen päivään, joten senkin takia ärsytti, vatsan arpea särki ym. ja minä olisin vaan halunnut NUKKUA HETKEN. Vaan ei. Onneksi mieheni pääsi paikalle ja otti vauvan syliinsä, vei kävelylle käytäville ym. jotta sain nukkua pari tuntia. Ja niiden parin tunnin jälkeen oloni oli paljon parempi jo.

Hoitoala on hoitoalaa. Ne eivät ole palveluammatteja, joissa tyydytetään "asiakkaan" vaatimuksia, vaan ne toteutetaan ammatin ja työn näkökulmasta.

Eli asiakaslähtöisyys on niissä tärkeää. Lähdetään siis lapsen tarpeesta, ei hoitajien/opettajien/kouluorganisaation.

Tottahan toki niissäkin on rajoitteensa, jotka syntyvät kokonaisuuden tarpeista eli ei voi tarjota esimerkiksi tukiopetustunteja lomamatkailijalle sen oppimisvaikeuksista kärsivän, luokalle integroidun erityisoppilaan kustannuksella.

Mutta päivähoito ja opetustoimi ovat siis samalla lailla asiakaspalvelua eli niissä pitäisi muistaa se asiakaslähtöisyys kuin esim. vanhustenhoito.

Tuo "organisaatio ensin" -ajattelu on tosi syvälle juurtunut, ja on jo aika vähän ravistellakin sitä.

-31-