Tuntuu pahalta. 5v tyttöni on itseknyt koko viikonlopun, kun kuuli sijaiselta päiväkodissa

...noin ääliömäisiä työntekijöitä!



1) Olet tämän varmasti jo tehnytkin, mutta kerro esikolle selvästi, että rakastat häntä hirmuisesti. Ja sitä ei muuta mikään ikinä, vaikka kuka sanoisi mitä. Kerro myös mitä kivaa teitte kun hän oli vauva. Kerro myös, että ajattelet hänen parastaan kun hän saa käydä tarhassa.



2) Lähetä sähköposti päiväkodin johtajalle, cc:ksi hänen esimiehensä. Kerro mitä lapsi on sanonut (älä syytä), kerro mitä se on aiheuttanut, kerro myös perheenne tilanteesta. Pyydä tapaamista.



3) älä syyllisty!!! Kesäloma 4- vuotiaan kanssa murskasi mun kotiäityshaaveet. Isot tarvitsevat kavereita.



Voimia!

lasta 18 h/päivä, kumpikohan on etusijalla. Monessa maassa, lähes kaikissa Länsi-Euroopan maissa ainakin, koulu on jo alkanut tuossa vaiheessa, ja varhaiskasvatus on jo tärkeää.

Ja periaatteessa teette hienoa työtä läheistenne kanssa. Mutta te olette nyt ottaneet aivan liian ison vastuun kannettavaksenne. Olette aivan liian kilttejä!!!



Ei ole kohtuullista sinua, ei miestäsi eikä lapsiasi kohtaan, että käytätte elämänne vanhusten hoitamiseen. Saatteko edes omaishoidontukea? Onko sitä edes haettu?



Nyt tuolla mummojen kotikunnassa kuvitellaan ruusuisesti että näillä mummoilla on parempi kunto kuin oikeasti on. Kotihoito saattaa myös törkeästi laskea liudan asiota teidän varaanne, vaikka niin homman ei tulisi toimia. Myös mummot itse voivat itsekkyyksissään ajatella, että teistä on vallan mainiota ja erittäin ihanaa uhrata elämänne heille.



Miettikääpä mihenne kanssa tilannetta vielä. Kauanko aiotte jaksaa? Kauanko vaaditte lapsiltanne jaksamista. Ja mitä tapahtuu sitten, kun ette enää jaksa. Kuka ne urakkaa kanssanne uurastaneet lapset sitten hoitaa.



Lasten on tulevaisuus. Hoitakaa heidät, älkää heitä uhratko

Älä jää hautomaan asiaa itseksesi.

Hänhän sanoo, että miehen äiti on jonossa vanhainkotiin. Mutta kun ei siellä vielä ole, niin tarvii kotona paljon apua. Ap on siis itsekin sitä mieltä, että heillä on liian suuri vastuu ja siksi asialle on jo tehty jotain. Mutta ei ne paikat aina napsahda vanhukselle ihan heti.

"On kuulemma sanonut toiselle sijaiselle, etten voi rakastaa tyttöäni, koska pidän häntä päiväkodissa, vaikka itse olen kotona. "



Tää on taas niin selvä vedätys.

En jaksanut lukea edes koko sepustusta läpi. kun jo heti alussa oli kaikki provon ainekset esillä.

minua kummasteltiin äitinä, kun vein 5-vuotiasta päiväkotiin (3xaamupv/vko) ja pidin 2v kotona. Kummastelijana toimi vielä melko lähellä asuva kylän juorutäti, joka jostain syystä oli päässyt sijaiseksi. Tein johtajalle valituksen ja ei ole tätiä sen jälkeen näkynyt sijaistamassa.



Vanhustenhoidostakin on kokemusta ja te teette kyllä aivan hirvittävän paljon läheistenne eteen, mikä toki ihailtavaa, mutta myös kuluttavaa varmasti. Laki jo velvoittaa kuntia pitämään asukkaistaan huolta, joten selitys kodinhoitajia ei riitä, ei päde. Tiukasti vain yhteyttä aina vaan isompaan "herraan", jos asiaanne ei kuunnella. Kummasti alkaa aina tapahtumaan, kun soittaakin päällikön päällikölle...entä mummojen siirto lähemmäs teidän kotia, niin edes ajomatka lyhenisi? Voimia ja valitusta kehiin niin pk:hon kuin kunnallekin!!!

seuraa ja aktiviteettia. Sitä harva kotiäiti pystyy tarjoamaan. Lähipuistoissa pyörii päivisin pieniä taaperoita ja seurakunnan kerho... hohhoijaa. Mitä eroa siinä on, viekö lasta seurakunnan kerhoon vai päiväkotiin? Vain av:lla srk-kerho on pyhä vaihtoehto ja päiväkoti helvetistä.



Ap, mene puhumaan suoraan päiväkodin johtajalle. Sanot jämäkästi, että tällaiset jutut on täydellistä peetä ja heillähän ei siellä olisi edes töitä, jos ihmiset ei lapsiaa toisi. Voit vielä selittää tilanteen ja korostaa sitä, että tuon sijaisen puheet on siinäkin suhteessa kohtuuttomia.



Ja anna näiden av-mammojen tikahtua kateuteensa. Mä en muuta syytä tälle fanatismille keksi kuin sen, että itse ovat kotona ipanalauman kanssa ja kadehtivat niitä, jotka uskaltavat ja kehtaavat viedä 5-vuotiasta päiväkotiin. Sinne vaan. Omani oli 5,5-vuotias pienemmän syntyessä ja todellakin jatkoi päiväkodissa, vaikkei mitään sairauksia tmv. lähipiirissä edes ole. Tykkäsi olla siellä ja lomat tai muut pidemmät kotiajat oli yhtä narinaa kaveripulasta. Nyt reipas 9-vuotias ja tasapainoinen lapsi.



t: tervejärkinen



ps. Avioero on lapselle paljon suurempi shokki kuin päivähoito. Säästäkää mielummin itseänne ja suhdetta viemällä lapsia hoitoon kuin antamalla parisuhteen hajota stressiin.

Tosi paljon tsemppiä ja rohkaisua ap:lle!!!!!!!

Mä olen myös hoitanut omia vanhempiani ja mieheni vanhempia samaan aikaan kun pientä vauvaa ja tiedän ettei ole helppoa.

Pahimmalta tuntuu ihmisten vähättely. Joko ihmetellään, miksi niitä vanhempia pitää koko ajan "hyysätä" (olkoot paskavaipoissaan, niinkö?) tai sitten sitä, mitä raskasta siinä muka on.

Pidä ap huolta itsestäsi myös, joskus joku kylpyläreissu yms ja omaa aikaa. Muuten palat helposti loppuun.

"On kuulemma sanonut toiselle sijaiselle, etten voi rakastaa tyttöäni, koska pidän häntä päiväkodissa, vaikka itse olen kotona. "

Tää on taas niin selvä vedätys.

En jaksanut lukea edes koko sepustusta läpi. kun jo heti alussa oli kaikki provon ainekset esillä.

Olisikin ollut ihan järkyttävää, jos olisin vahingossa vastannut tähän :O Mutta kiitos sinun viisautesi, olemme pelastetut.

Puhuisin suoraan sen sijaisen kanssa ensin, ja sitten ilmoittaisin joka tapauksessa johtajalle. Tuo äidin rakkauden kyseenalaistaminen lapsen kuullen on tosi törkeää ja julmaa, kun koko asia ei edes hoitajille kuulu.



Kerrot että lapsi on itkenyt koko viikonlopun, koska on kuullut hoitajaltaan että äiti ei rakasta häntä kun tuo tarhaan. Eikä kuulemma ole ollut kertaluontoista, kun asiaa on hoitopaikalla pohdittu. Kerrot että ihmettelet miten tällaista asiaa on voitu etenkin tähän sävyyn puida lasten kuullen, ja miksi sinulta ei ole kysytty mitään, mikäli 5-vuotiaan lyhyestä hoitopäivästä on kysyttävää tai jotain moitittavaa. Sijaiselle sinun ei tarvitse kertoa teidän elämäntilanteestanne, mutta ehkä sinne johtajalle lyhyesti kuvaisin teidän arkipäivää, jotta ymmärtää että lapsi todella ei ole turhaan hoidossa. Sinuna ehkä vielä toivoisin, että kyseinen sijainen siirrettäisiin pois lapsesi ryhmästä jos saa jatkaa töissä. Arviointikykyä hänellä ei ainakaan ole.



Tietysti pitää selvittää onko mahdollista, että joku lapsen tarhakaveri on vaikka keksinyt kiusatakseen sanoa tytöllesi, että tuo täti sanoi että sinun äiti ei rakasta sinua kun tuo hoitoon. Mutta vaikka tuo äidinrakkausosa olisi väärinkäsitystä, ei ole hoitajan asia spekuloida lapsen hoitoon tuomista ainakaan lapsen kuullen.

5-vuotiaasta sanoisin, että kyllä pieni kyllästyminen on varmasti parempaa kuin olla päiväkodissa.

Niin, minä kanssa uskon, että 5-vuotias on paljon mieluummin tuntikausia katselemassa ja tylsistymässä, kun aikuiset hoitavat "aikuisten juttuja" kuin leikkisi ikätovereidensa kanssa.

Mulla lapset oli 0-4v ikäisiä kun äitini sairasti ja 4v ja 2,5v kun äiti kuoli niin että se viimeinen vuosi oli sitä saattohoitamista.



Enkä vienyt lapsia päiväkotiin, ei käynyt edes mielessä. Mies teki normipäivää töissä+työmatkat.

Ja 5-vuotias ansaitsee kyllä jo ikäistään seuraa ja ohjattua toimintaa useamman kerran viikossa, joten pk on ihan oikea paikka.

hihkuin oma 4-vuotiaani, kun nyt sai kuulla aloittavansa nyt syksyllä päiväkodin. Oli aivan innoissaan tutustumispäivän jälkeen leluista, toisista lapsista, kivoista hoitajista, hyvästä ruuasta, jopa päivälevosta ( = sadun kuuntelemisesta).



Yli 4-vuotiaalle pk on juuri oikea paikka, kunhan vaan hoitopäivät eivät veny (, mikä pätee siis kaikkiin lapsiin!).

Ja 5-vuotias ansaitsee kyllä jo ikäistään seuraa ja ohjattua toimintaa useamman kerran viikossa, joten pk on ihan oikea paikka.

Kyllä minä ainakin muistan viihtyneeni kerhossa tuon ikäisenä, oli kavereita, tekemistä, joskus käytiin jossain retkellä jne. :)

Ja niin, vuotta nuorempi veljeni oli siellä myös, asuimme 100m päässä kerhosta ja äiti oli kotona nuorimmaisemme kanssa...ja kappas, ihan normaaleja aikuisia ihmisiä meistä tuli ;)

Itse tekisin ilmoitusken päiväkodin johtajalle. Sanoisin että olen kuullut tälläisiä juttuja hoitajasta. Loppuun laittaisin myös, että toivon jotain toimen piteitä asian korjaamiseksi. Ja että olen todella loukkaantunut, varsinkin kun haluaisimme pitää vanhemman lapsen kotona, mutta vaikean elämäntilanteen takia tämä on lapselle parempi ratkaisu.

"että tämä ihmettelee, miksi tytön äiti vie tyttöä päiväkotiin, kun on itse vauvan kanssa kotona. Kuulemma sama täti on ihmetellyt asiaa muutamaan otteeseen. On kysellyt tytötä itseltään ja muilta työntekijöille lasten läsnäollessa. näin on ainakin tyttöni eilen ja tänään. On kuulemma sanonut toiselle sijaiselle, etten voi rakastaa tyttöäni, koska pidän häntä päiväkodissa, vaikka itse olen kotona."



Siis 5-vuotias on kertonut, että täti sanoi noin vai päiväkodin täti itse vai muut päiväkodin tädit?

etsisin sen akan käsiin ja läksyttäisin sen kaikkien kuullen ja sen jälkeen menisin johtajan juttusille ja vaatisin sille lehmälle potkut.

ja 2,5 tunnin matkat päivittäin. Eikö vain?



Ja tässähän on tarkoitus kilpailla, kuka jaksaa eniten ja pystyy eniten.



Mitähköhän mieltä ne sinun lapsesi olivat noista vuosista?



Muistan itse elämäni parhaan vuoden pitkään ja se oli se vuosi, kun pääsin 5-vuotiaana päiväkotiin. Nyt on tullut miehen ja lasten myötä muita parhaita vuosia, mutta tuo vuosi todella säilytti paikkansa mielessäni yli 20 vuotta!



Veikkaan, että omat lapsesi kokivat tuon ajan ahdistavana. Minun omani koki äärimmäistä stressiä seuratessaan läheltä isäni saattohoitoa, ja me emme käyneet päivittäin vaan vain pari kertaa viikossa. Lapsi ei kykene oikein tuosta puolesta vuodesta puhumaan vieläkään, vaikka onneksi papasta puhuu jo positiivisesti.



Mutta kiillota sitä kruunuasi nyt ihmeessä! Olet varmasti parempi ihminen kuin ap. Mutta ap:n lapsi on takuulla onnellisempi kuin omasi.