Miksi joidenkin on niin vaikea tajuta, etteivät kaikki pidä ulkomaanmatkoista!

Kalahtiko? ;)

Sä olet kyllä mieletön tuossa ymmärtämättömyydessäsi. Tuon selvemmin minä en ikävä kyllä osaa asiaa rautalangasta vääntää. Mutta toki minä hyväntahtoisena ihmisenä mielelläni tarjosin sinulle tuon hyvän olon, jonka ylemmyydentunnostasi nyt saat. Ole hyvä vain!:-)

että kyllä kai teilläkin olisi varaa matkustella, kun kaksi aikuista käy töissä ja paremmat liksathan teillä on kuin meillä. Ja teillä on vaan kaksi lastakin.



Mä mieluummin komennan porukan fillareille, että ajetaan jokunen kilsa, että päästään leirintäalueelle tms. tai sitten matkustellaan ihan Suomessa, tässäkin maassa riittää kateltavaa. :)



Eikä meillä ole edes autoa, sekin on suuri ihmetys lähipiirissä. Mihin meidän rahat menee?! :D Ei ne menekään, niitä on tileillä ja sijoituksissa, eikä olla edes pihejä.



Me nyt ollaan vaan "elämäntapahipahtaviahopahtavia", tullaan pitkälti omillamme toimeen ja nautitaan toisistamme.



Lentäminen on suurin turhuus mitä ihmiskunta harrastaa.

ja on jatkunut jo 12 vuotta! Seitsemän lapsen kanssa ei ole kyllä mitään ideaa lähteä reissaamaan, ei edes kotimaahan. Tänä kesänä teimme koko perhe viikonloppureissun autolla kiertäen ympäri Suomea ja se oli tuskallisin matka ikinä :-(

lainattu pätkä on aivan käsittämätön. Miten jonkun elämä voi olla noin vaikeaa!?! Ei ole iso vaiva selvittää esim. säätä etukäteen, ja varata vaatetta sen mukaan. Vaihtelee se sää Suomessakin, ja väitän että PALJON enemmän täällä mitä monissa muissa maissa, juhannuksena voi sataa räntää tai olla +30C hellettä.



Ulkomaillakin saa ostettua ihan perusjuttuja, leipää, hedelmiä, jugurttia, mitä lapset voivat syödä jos muuten ruuat heille outoja. Ja ulkomailla on vaatekauppoja, voi ostaa puuttuvia vaatteita sekä muita tavaroita.

Reppureissaajat ovat varmaankin riskihakuista porukkaa normaalielämässäkin, eli todennäköisesti eivät nyhvää kotona yleensäkään. Toisaalta kotikissa voi olla täysin onnellinen ihan vaan kotinurkilla, vaikka vuosikausia. Eikös ole kivaa, että meitä on erilaisia?

Tottakai kaikki ovat erilaisia. Minä esimerkiksi olen aika turvallisuushakuinen, kotona viihtyvä ja hidastempoinen ihminen, harkitsevainen ja usein varovainen. Ja silti tykkään nimenomaan omatoimisista reppumatkoista. Riskihakuinen en ole yhtään.

puuttuvatko he muutenkin elämäänne? ja mistä nuo vauvapiiriläiset ja naapurit yleensä tietävät että ette matkusta?

Tuota noin.. Ei tullut mieleen että noista asioista saatettaisiin jutustella ihan yleisesti? Matkustelu on mielestäni ihan yleinen small talk aihe, joten en pidä siitä juttelemista outona.

Mutta ei minulla ainakaan ole erityistä tarvetta keskustella matkustelusta koska en sitä harrasta. Jos joku kertoo matkastaan niin kuuntelen kyllä kiinnostuneen, mutta en tee numeroa siitä että itse en matkusta.

minusta tuntuu että sinä kuitenkin korostat tuota "erikoisuuttasi" noissa keskusteluissa joten he osaavat siihen puuttua.

Millä tavalla vaikka seuraava keskustelua on "erikoisuuteni korostamista"?

Naapuri: Olipa kiva reissu Bulgariaan, reissasitteko te minnekään nyt kesällä?

Minä: Mies kävi kavereidensa kanssa Saksassa ja me kävimme lasten kanssa Ranualla.

Naapuri: Ai, niin joo. En kyllä vieläkään tajua että miksi sinä et lähde niille reissuille mukaan.

TAI

Vauvapiiriläinen: Me varattiin juuri matka Thaimaahan. Jokos sinä olet päässyt lentopelostasi eroon?

Minä: No kiva. Ei mulla ole koskaan lentopelkoa ollutkaan. Tykkään vain olla kotona lomat.

VP: No on se kyllä outoa kun ei haluta avartaa maailmankuvaansa.

TAI

"äitipuoli": No eikös sunkin jo pitäisi lähteä niille miehesi reissuille mukaan? Saisit vähän muutosta elämääsi.

Minä: Onhan tässä tätä hulinaa jo tarpeeksi, eikä lapsetkaan ole vielä tarpeeksi isoja että heidät voisi laittaa hoitoon niin pitkäksi aikaa kuin ne lomat kestävät.

"äitipuoli": No kyllä ne kestää sen viikon hoidossa. Olet typerä kun et käytä tuollaista tilaisuutta hyväksesi.

Minä: No sitten olen typerä.

Mulla ei ole mitään tarvetta "korostaa itseäni", koska en ole sellainen ihminen. Ihan oikeasti, sen korostamisen ja ihmettelemisen tekevät muut ihmiset, en minä.

Korostan varmaan itseäni silloinkin kun joku ihmettelee monen vuoden tuntemisen jälkeenkin sitä että minulla ei ole, eikä tule, ajokorttia.

Itse matkustaminen on rasittavaa. Matka ulkomailla on pitkä, kun täältä maalta hinaa ensin itsensä lentokentälle, siellä odottelua, sitten koneella jokunen tunti, perillä taas tavaroiden odottelua ja vielä bussilla eteenpäin, ennen kuin olet perillä. Samassa ajassa ajaa kotiovelta lappiin, ja omalla autolla matkustaessa saa pitää tauot silloin, kun siltä tuntuu.

Tätä ajattelua en ymmärrä Miksi se omalla autolla lappiin ajaminen on vähemmän rasittavaa kuin lentäminen esim etelän lomakohteeseen, jos kerran aikaa menee saman verran.

Siis toistan: Omalla autolla ajaessa voi pitää tauot silloin, kun siltä tuntuu. Ja sitten rautalangasta: Jos tuntuu siltä, että olisi kiva jaloitella, niin autolle vaan jarrua ja jaloittelemaan. Lentokoneen jarrut ei ole sulla. Tai jos tuntuu, että nyt vatsaa kutsuu kunnon pihvi, niin kaartaa seuraavan taukopaikan pihaan ja tilaa sen pihvin. Kenttäbussi ei kaartele minnekään sun pihvihalujen mukaan.

Lapsetkin saa meluta omassa autossa niin paljon kuin vanhempien korvat kestää. Eipä tule muut tielläliikkujat sähisemään, että voisitko pitää lapsesi aisoissa.

Vieläkö tarvitaan rautalankaa, vai alkaako ymmärrys heräilemään? Voin jatkaa esimerkkejä, jos et vielä ymmärrä.

Ensin kannat laukut kotona autoon, sitten raahaat ne parkkipaikalla bussiin, bussista lentokenttätiskille, perillä taas tiskiltä bussiin ja hotellilla sisälle.



Autolla mennessä nostat laukut kotona kyytiin ja perillä sisälle ja se on siinä.

MIKÄ tekee siitä matkustamisesta niin stressaavaa?

Ymmärrän etteivät kaikki asu lentokentän vieressä, mutta itse luen aina kirjaa bussimatkalla kentälle sekä lentokentällä konetta odottaessa. Muutenkin luen kirjoja, ihan sama luenko bussissa/kentällä vai kotona nojatuolissa.

Ja nykyään tekniikka mennyt jo ohitseni, usein näkee kentillä kuinka ihmiset tekevät ties mitä tableteillaan/kännyköillään. Lapsille voi näyttää piirrettyjä itse surffata netissä ja vastaavaa, eli mitä stressaavaa siinä matkustamisessa on? Ja nyt tarkoitan matkustamisella nimenomaan siirtymiä paikasta A paikkaan B.

Sulla ei sitten varmaankaan tule ajoneuvoissa lukemisesta migreeniä eikä oksennusta. Minäkin pidän lukemisesta, mutta ei onnistu bussissa lukeminen. Eikä sulla taida olla kovin monta lasta, ei ainakaan vaippaikäisiä sylissä pidettäviä, jos sinä saat käyttää lentokentällä aikasi lukemiseen.

Joo lapsille voi tietysti ostaa kaikenlaista vimpainta ja toivoa, että ne jaksaa keskittyä niihin. Kyllä ne jaksaakin hetken, mutta eivät koko matkaa, joten niitä stressaavia hetkiä tulee kyllä. Ja pienimmille se ruokien lämmittely ja vaipanvaihto lentokoneissa ei ole mulle stressitöntä. Aina se on tuollaisssa oloissa enemmän tai vähemmän äheltämistä.

Ja vaikka sinä tarkoitat matkustamisella siirtymistä, niin mulle sen siirtymisen stressiä ei ainakaan vähennä se, että perillä odottaa liian kuuma ja kostea sää mun hyvinvoinnille. Ja sielläkin on taas edessä sopivien allergiaruokien metsästys tai vaihtoehtoisesti purkkiruokien raahaaminen mukana ja niiden lämmittäminen aina eri paikassa.

Rentouttavampaa on pysyä tutummissa ympyröissä.

Itse matkustaminen on rasittavaa. Matka ulkomailla on pitkä, kun täältä maalta hinaa ensin itsensä lentokentälle, siellä odottelua, sitten koneella jokunen tunti, perillä taas tavaroiden odottelua ja vielä bussilla eteenpäin, ennen kuin olet perillä. Samassa ajassa ajaa kotiovelta lappiin, ja omalla autolla matkustaessa saa pitää tauot silloin, kun siltä tuntuu.

Tätä ajattelua en ymmärrä Miksi se omalla autolla lappiin ajaminen on vähemmän rasittavaa kuin lentäminen esim etelän lomakohteeseen, jos kerran aikaa menee saman verran.

Siis toistan: Omalla autolla ajaessa voi pitää tauot silloin, kun siltä tuntuu. Ja sitten rautalangasta: Jos tuntuu siltä, että olisi kiva jaloitella, niin autolle vaan jarrua ja jaloittelemaan. Lentokoneen jarrut ei ole sulla. Tai jos tuntuu, että nyt vatsaa kutsuu kunnon pihvi, niin kaartaa seuraavan taukopaikan pihaan ja tilaa sen pihvin. Kenttäbussi ei kaartele minnekään sun pihvihalujen mukaan.

Lapsetkin saa meluta omassa autossa niin paljon kuin vanhempien korvat kestää. Eipä tule muut tielläliikkujat sähisemään, että voisitko pitää lapsesi aisoissa.

Vieläkö tarvitaan rautalankaa, vai alkaako ymmärrys heräilemään? Voin jatkaa esimerkkejä, jos et vielä ymmärrä.

Minä jaksan istua ja esim lukea. Lentokoneessa minulle riittää vessakäynti jaloitteluun. Nälkä voi toki tulla, mutta se on vaan kestettävä. Siitäkin selviää, kun on eväitä, no pihviä ei voi pakata mukaan. Minulla ei välttämättä ole edes lapsia.

että uudessa paikassa pitää opetella alusta, että missä syödään, mitä syödään, mistä ruuasta jopa pitää, missä pienin nukkuu parhaiten päiväunet, missä on lähin kauppa, mitä mielekästä tekemistä löytyy, minkä verran puetaan päälle, millaisessa yövaatetuksessa ei tule kylmä eikä kuuma, jne. Kaikenlaista käytännön asiaa pitää opetella alusta. Ja epävarmuustekijöitä on juuri nuo yllä mainitut, käytännössä esim. onko paikallinen ruoka mieleistä, millaisia paikalliset ihmiset on, onko hotellihuone vastaava kuin kuvassa, jne.

En ole tajunnutkaan että todella on ihmisiä jotka kokee tuollaiset elämän pikku perusasiat ihan tajuttoman suurina ongelmina heti jos ne tapahtuu oman kodin seinien ulkopuolella!! Oikeasti nuo mainitsemasi asiat on sellaisia mitä en edes mieti, toimin vain vaistonvaraisesti ja tilanteen mukaan. Ei ole mitään mitä olisin "opetellut" alusta vieraassa maassa kieltä lukuunottamatta.

Kohdepaikkaan tutustuminen jo koton helpottaisi huomattavasti esim ruokien suhteen (ruokasanasto, -ainekset, -valmistustavat), hotellin lähimmät ravintolat löytyy netistä, samoin kartat ja niistä kaupat, lämpötilat ja vinkkejä pukeutumisesta.

Lasten päiväunet - no nuorimmainen nukkui siellä mihin sattui nukahtamaan - rattaisiin, rantaviltille, huoneen sänkyyn, ravintolan sohvalle.... isommat sai jättää päikkärit väliin jos ei maistuneet, tai nukkuivat vaikka jonkun auto-, laiva- tai bussimatkan ajan. Eihän sen päikkärin tarvitse olla juuri 13.15-14.45 kuten kotona.

Anteeksi että on kovin vaikea ymmärtää tuollaista elämää (heijastaa varmaan kaikkeen muuhunki kuin matkustamiseen), oikeasti mua ahdistaa pelkkä ajatuskin!! Mutta ilmeisesti kirjoittaja äitinä on rajoittuneempi kuin lapset tässä tapauksessa...

Minä jaksan istua ja esim lukea. Lentokoneessa minulle riittää vessakäynti jaloitteluun. Nälkä voi toki tulla, mutta se on vaan kestettävä. Siitäkin selviää, kun on eväitä, no pihviä ei voi pakata mukaan. Minulla ei välttämättä ole edes lapsia.

Vielä jos voit ymmärtää, että joku toinen voi kokea nuo asia toisella tavalla, niin sun ei tarvi sitten syyllistää, kun se toinen ei ole niin intohimoinen ulkomaanmatkailija kuin sinä.

No sehän nyt oli kyllä jo selvää, että sinä et koe matkustamista rasittavana.

Minä jaksan istua ja esim lukea. Lentokoneessa minulle riittää vessakäynti jaloitteluun. Nälkä voi toki tulla, mutta se on vaan kestettävä. Siitäkin selviää, kun on eväitä, no pihviä ei voi pakata mukaan. Minulla ei välttämättä ole edes lapsia.

Vielä jos voit ymmärtää, että joku toinen voi kokea nuo asia toisella tavalla, niin sun ei tarvi sitten syyllistää, kun se toinen ei ole niin intohimoinen ulkomaanmatkailija kuin sinä.

Minusta on kiva vertailla ajatuksia. Lopeta se ajattelu, että toinen tapa olisi toista parempi tai että tässä olisi kyse syyllistämisestä. Ei ole.

Enkä ole niin intohimoinen ulkomaanmatkaija, kun ehkä luulet. Käyn kaksi kertaa vuodessa viikon ulkomaanmatkalla Euroopassa.

ulkomaan matkoista, missä olette matkustelleet ( ulkomailla)?

Matkustelu voisi olla muuten ihan jees, mutta kun olen vakavasti lentopelkoinen. Se rajoittaa aika paljon mahdollisuuksia. Risteilyt ovat ihan mukavia, mutta sellaisiin paikkoihin, joita haluaisin nähdä, ei pääse laivalla.

Inhoan odottelua juna-asemilla ja lentokentillä, pelkään lentämistä ja laivamatkoja, en pidä junien vessoista, enkä epämääräisistä reissuaikatauluista.



En tykkää pakata/purkaa tavaroita ja elää matkalaukusta. En tykkää nukkua vieraissa paikoissa, en siedä huonoja yöunia tai liikaa kuumuutta. Minua ärsyttää lomilla turha rahanmeno ja epäterveelliset välipalat. Eksoottisemmissa maissa saan heti matkaripulin tai vähintään flunssan lentokoneen, taksin ja hotellihuoneen ilmastoinnista.



Voisin jatkaa listaa loputtomiin...



Kotini on linnani ja pihani on paratiisi, joten miksi minun pitäisi lähteä täältä minnekään?

Inhoan odottelua juna-asemilla ja lentokentillä, pelkään lentämistä ja laivamatkoja, en pidä junien vessoista, enkä epämääräisistä reissuaikatauluista.

En tykkää pakata/purkaa tavaroita ja elää matkalaukusta. En tykkää nukkua vieraissa paikoissa, en siedä huonoja yöunia tai liikaa kuumuutta. Minua ärsyttää lomilla turha rahanmeno ja epäterveelliset välipalat. Eksoottisemmissa maissa saan heti matkaripulin tai vähintään flunssan lentokoneen, taksin ja hotellihuoneen ilmastoinnista.

Voisin jatkaa listaa loputtomiin...

Kotini on linnani ja pihani on paratiisi, joten miksi minun pitäisi lähteä täältä minnekään?

En lähtisi minäkään sinun tapauksessasi. Minulla on omat juttuni, joita inhoan tai joista en pidä.

taas pidän matkustamisesta.

Tänä vuonna tehty 3 matkaa -2 Eurooppaan 1 Yhdysvaltoihin- ja syysloma + hiihtoloma varattu.

Sen lisäksi varataan jo hotelleja autolla tehtävää Euroopan kierrosta varten kesä/heinäkuussa 2013.



Tämä henkisesti jälkeenjäänyt persulandia on aina mukava jättää taakse.

matkustelusta, mutta se nautinto on jotenkin kadonnut. Olen ollut viimeiset pari vuotta niin väsynyt, että pelkkä ajatus matkalaukun pakkaamisesta tuntuu kammottavalta urakalta.



Toivon, että joskus minulla on niin paljon rahaa, että voisin matkustaa tyhjin käsin ja ostaa kaiken tarvitsemani paikan päältä. Toivon myös, että mieleeni ihan huomaamatta ja salaa hiipinyt lentopelko katoaisi. En nyt sentään mihinkään paniikkiin joudu, mutta mukavalta olo ei tunnu.



En myöskään kykene pakkautumaan hillittömään ihmislaumaan ahtaaseen koneeseen. En vain kestä tuntemattomia ihmisiä ihollani kiinni tai selkäni takana. Joku mielenterveysongelma lienee sekin.



Viimeksi kun olimme matkoilla ja lasten valinnasta vietimme rantapäivän, minua ärsytti ihan suunnattomasti se, että ymmärsin ympärillämme kulkevien muiden turistien puheen. En pystynyt millään sulkemaan tajunnastani heidän juttujaan, vaikka eihän kukaan minulle puhunut. Joskus sitä haluaisi olla kuuromykkä tai ainakin totaalisen kielitaidoton ja kellua rauhassa omassa kuplassaan.

Sitä on vaikea ymmärtää.

Hyvä kuulla syitä miksi matkustaminen ei nappaa, niin ehkä alan ymmärtääkin...ehkä osaan olla korrekti jos tapaan jonkun samanlaisen kuin ap.

Nykyään pikkulapsiaikaan emme ole paljon matkustaneet. Kahden pienen kanssa ei oikein innosta lähteä, kun tykkään eniten kaupunkilomista, taiteesta ja historiasta. Itse koen myös olevani koti-ihminen, mutta silti minussa on jonkinlainen kaukokaipuu uusiin mielenkiintoisiin paikkoihin ja maisemiin... Viimeksi kävin ystävän luona eräässä suurkaupungissa. Oli niin upeaa päästä ilmaan Hki-vantaalta kun en ollut pariin vuoteen Tallinnaa pidemmällä käynyt. Jotenkin se odotuksen tunne, kun on menossa ihan uusiin maisemiin, on aina ihanaa! Ja itse kohdekin ylitti odotukseni, oli ihana nähdä ystäväni koti ja tutustua kaupunkiin hänen opastuksellaan.