Miksi joidenkin on niin vaikea tajuta, etteivät kaikki pidä ulkomaanmatkoista!

yksi ei kestä lähteä kotoaan hermostumatta, toinen taas kyllästyy kotonaolemiseen kuukaudessa ja sitten pitää saada jotain vaihtelua, vaikkapa matkan muodossa.



Reppureissaajat ovat varmaankin riskihakuista porukkaa normaalielämässäkin, eli todennäköisesti eivät nyhvää kotona yleensäkään. Toisaalta kotikissa voi olla täysin onnellinen ihan vaan kotinurkilla, vaikka vuosikausia. Eikös ole kivaa, että meitä on erilaisia?



Itse kuulun siihen porukkaan, joka stressaantuu tylsistyessään, eli matkustelu on todellakin helppo tapa päästä välillä tuulettumaan kotiympyröistä, jotka tosiaan tuntuvat suurina annoksina vähän tylsistä. Variety is the spice of life pätee minuun.



Olen myös siitä outo, etten kiinny tavaraan, minulle on esim. ihan sama varastetaanko auto vai ei, koska ajattelen sitä kulkuvälineenä, en oman itseni jatkeena. Toisaalta tiedän ihmisiä, joille se oma koti ja oma auto ovat aivan älyttömän tärkeitä, eivätkä he halua niitä jättää ellei ole pakko.

en tykkää minäkään ja käyn todella harvoin ulkomailla. Ainoa mistä tykkään on kaupunkilomat jossain suht lähellä (Ranska, Saksa, Itävalta jne.). Pidän taidenäyttelyistä ja museoista sekä arkkitehtuurin katselusta. Ennen lapsia kävin muutaman kerran kaupunkilomalla mutta lasten kanssa se ei olisi lainkaan nautinnollista koska eivät jaksa kierrellä koko päivää kaupungilla (kävelyä tulee n. 20km/päivä...). Odotan sitä että lapset ovat niin isoja että voin lähteä ilman heitä jonnekin.



Aurinkomatkoille tai jonnekin tropiikkiin en lähtisi vaikka maksettaisiin! Se olisi minulle silkkaa kidutusta. Vihaan kuumuutta ja rantoja.

puuttuvatko he muutenkin elämäänne? ja mistä nuo vauvapiiriläiset ja naapurit yleensä tietävät että ette matkusta?

Tuota noin.. Ei tullut mieleen että noista asioista saatettaisiin jutustella ihan yleisesti? Matkustelu on mielestäni ihan yleinen small talk aihe, joten en pidä siitä juttelemista outona.

Mutta ei minulla ainakaan ole erityistä tarvetta keskustella matkustelusta koska en sitä harrasta. Jos joku kertoo matkastaan niin kuuntelen kyllä kiinnostuneen, mutta en tee numeroa siitä että itse en matkusta.

minusta tuntuu että sinä kuitenkin korostat tuota "erikoisuuttasi" noissa keskusteluissa joten he osaavat siihen puuttua.

Tämä on aika perus av-ketju; Ensin aloittaja sanoo että ei pidä ulkomaille matkustamisesta ja ihmettelee sitä että miksi hän ei saa olla rauhassa pitämättä siitä ulkomaan matkailusta.

Sen jälkeen iskee joukko matkustelevia ihmisiä kysymään että "no miksi et pidä kun se on niiiiiiiin ihanaa ja rentouttavaa" ja kun tähän vastataan niin alkaa puolustelu. "Kyllä siellä ulkomailla voi tehdä niin" ja "lomat on erilaisia"..

Pointti oli ap:lla että miksi hänen (ja meidän muiden) pitää perustella sitä että emme halua ulkomaille?

Itse olen käynyt nuorempana useammassakin maassa ja olen ollut erityyppisillä lomilla. On ollut kaupunkilomaa, vaellusta, rantalomaa, reppureissaamista jne. eikä mikään noista ole "mun juttu". Mieluumin olen täällä kotona Suomessa ja lähden vaikka lappiin vaeltamaan ruska-aikaan tai olen vain kotona ja hoidan puutarhaani. Mutta miksi ihmeessä sitä pitäisi perustella?

Ei matkailu kerro sivistyksen määrää tai sitä onko kuinka avarakatseinen. Ei, vaikka kuinka väittäisitte muuta.

Jokainen meistä on yksilö ja me kaikki pidämme eri asioista. Minä en ihmettele niitä jotka tykkäävät reissata ympäriinsä, mutta ihmettelen sitä miksi minä en saisi viettää lomaani kuten itse haluan ilman perustelemista ja puolustelemista.

Tämä on av:n ketjuksi siisti, ketään ei haukuta. Toisekseen, tämä on keskustelupalsta, täällä keskustellaan. Jos joku tekee aloituksen, niin on syytä varautua kysymyksiin. Minä voisin tehdä samat kysymykset kasvotusten. Minua kiinnostaa ihmisten eri syyt olla matkustamatta ulkomaille. Lisäksi olen kertonut omia syitäni matkustaa ulkomaille. Se ei poista sitä, että ne minun syyni eivät ole hyviä syitä muille. En ole käännyttämässä ketään. Eli kukin tavallaan.

ihmettelen ettei joku halua matkustaa, niin tässä tulee:



-Suurin osa ihmisistä pitää matkustelusta. Pääsee rentoutumaan jne.



-Matkoilla pääsee kokemaan asioita mitä Suomessa ei pääse, on aivan eri asia sukeltaa Punaisella merellä mitä Saimaalla. Tai jos pitää golfista, niin Suomessa kausi lyhyt, jos menee ulkomaille voi golfata talvellakin. Tai jos haluaa nähdä/kokea sellaista mitä Suomessa ei nää/koe, esim. tuo ylla mainittu Mona Lisa tmv.



-Ne tuttuni joilla ei ole rahaa, haluisi ja/tai säästää jotta pääsee ulkomaille. Eli jostain syystä suurinta osaa kiinnostaa enemmän se lomailu ulkomailla vert. Suomessa.



-Jos puhutaan ruuasta, niin ulkomailla ruoka on parempaa. On aivan eri makuista syödä Prismasta ostettua tomaattia vert. miltä tomaatti maistuu Kreikassa. Brasilian hedelmiä ei löydy kun pieni osa Suomesta, ja nekin mitä löytyvät ovat paikan päällä maukkaampia.



-Kun on siinä onnellisessa asemassa että ovet maailmalle ovat auki (harvoille maailman ihmisistä ovat, moni elää köyhyydessä) niin miksi jäisin kotiin nyhjöttämään? On monia asioita mitä haluaa kokea, ja kaikkea ei voi Suomessa kokea.



-Ulkomaanmatkailu vs. Suomen matkailu eivät pois sulje toisiaan. En ymmärrä miten ihminen joka pitää Suomen matkailusta ei viihtyisi myös ulkomailla.

ja haluaa hakeutua niiden ääreen. Ymmärrän myös, että minä en noista pidä, joten minulla ei ole syytä matkustaa lämmön ja auringon perässä.



Itse matkustaminen on rasittavaa. Matka ulkomailla on pitkä, kun täältä maalta hinaa ensin itsensä lentokentälle, siellä odottelua, sitten koneella jokunen tunti, perillä taas tavaroiden odottelua ja vielä bussilla eteenpäin, ennen kuin olet perillä. Samassa ajassa ajaa kotiovelta lappiin, ja omalla autolla matkustaessa saa pitää tauot silloin, kun siltä tuntuu.



Väenpaljoutta ja turistirysien tyhjyyttä inhoan minäkin. Mutta olen myös asunut ulkomailla ja sukulaisia asuu siellä, joten arkisesta elämästä muualla on myös kokemusta. Silti minäkään en ole löytänyt muualta sellaista, mikä sinne vetäisi. Joten en innostu rahan laittamisesta kalliisiin matkoihin ihan tyhjän takia. Sukulaisia ja tuttuja toki käytään välillä katsomassa. Mutta ei se tarkoita, että silti mitenkään erityisemmin pitäisin matkustamisesta. Jos nyt vain sattuu olemaan lähisuvussa häitä tai hautajaisia, niin sinne on tapana mennä.

-Suurin osa ihmisistä pitää matkustelusta. Pääsee rentoutumaan jne.

Sinä lähdet matkalle rentoutumaan. Minusta matkustaminen on lähinnä stressaavaa. Olen kyllä hyvin stressiherkkä, ja monella varmasti se matkustelusta tuleva stressi ei ole häiriöksi, vaan nautinto peittää sen alleen. Minulla on toisin päin.

Mitä jos tulee vaikka tulipalo mikä tuhoaa sen oman kodin, mitä sitten tapahtuu? Kannattaa ehkä opetella kestämään hieman epävarmuutta ja epämukavuutta (vaikka sitten lomien muodossa) koska muuten nuo stressihormonista kärsivät varkaan kirjaimellisesti kuolevat jos jostain syystä se turvallinen kotipesä tuhoutuu.

Sitten perustetaan uusi koti. Mutta en minä ala harjoitusmielessä kotejani polttelemaan, jotta olen sitten varautunut siihenkin vaihtoehtoon. Minä olen luonteeltani selviytyjä.

Ja kyllä minä ulkomaanlomistakin ihan hengissä selviän. Mutta eivät ne ole minulle sellainen juttu, minne ehdottomasti haluaisin joka vuosi tai joka toinen vuosikaan. Enkä todellakaan käytä lomiani stressin hankkimiseen vaan rentoutumiseen, kuten muutkin.

Ei sinun tarvitse besserwisseröidä miten minun pitäisi elämääni elää. Osaan elää elämäni kyllä ihan itsekin. Sinun tarvii vain ymmärtää se, että kaikki eivät nauti ulkomaanmatkoista samalla tavalla kuin sinä. Ja että se ei tarkoita sitä, etten ikinä elämässäni lentäisi minnekään tai etten ikinä kertaakaan veisi lapsiani minnekään ulkomaille.

mutta itse määränpäässä oleminen on rentouttavaa

Itse matkustaminen on rasittavaa. Matka ulkomailla on pitkä, kun täältä maalta hinaa ensin itsensä lentokentälle, siellä odottelua, sitten koneella jokunen tunti, perillä taas tavaroiden odottelua ja vielä bussilla eteenpäin, ennen kuin olet perillä. Samassa ajassa ajaa kotiovelta lappiin, ja omalla autolla matkustaessa saa pitää tauot silloin, kun siltä tuntuu.

Miksi se omalla autolla lappiin ajaminen on vähemmän rasittavaa kuin lentäminen esim etelän lomakohteeseen, jos kerran aikaa menee saman verran.

mutta en kiinny tavaraan. Koti tietenkin pitää ihmisellä olla, ja omasta mielestäni kotini onkin ihan viihtyisä :)



Mutta en sitä jaksa laittaa, esimerkiksi verhot on mutta vain ne yhdet mitkä ikkunoissa ovat, en vaihtele verhoja. Vältän ylimääräistä tavaraa, esimerkiksi ison topatun päiväpeiton heivasin menemään ja ostin tilalle uuden lakanan ohuen. Päiväpeitto vain silloin sängyllä kun vieraita käymässä, eli vähällä käytöllä, ärsytti kun iso peitto vei vain ison tilan vaatehuoneesta.



Ja muutenkin, autoa ei ole, vaatteet ostan alesta/ulkomailta ja muutenkaan en käytä rahaa juuri muuhun kuin matkusteluun.



Jokainen on oma yksilönsä, mutta jotenkin surettaa ne ihmiset jotka syntyvät, kuolevat ja elävät koko elämänsä esimerkiksi 100km säteellä.

Kalahtiko? ;)

MIKÄ tekee siitä matkustamisesta niin stressaavaa?



Ymmärrän etteivät kaikki asu lentokentän vieressä, mutta itse luen aina kirjaa bussimatkalla kentälle sekä lentokentällä konetta odottaessa. Muutenkin luen kirjoja, ihan sama luenko bussissa/kentällä vai kotona nojatuolissa.



Ja nykyään tekniikka mennyt jo ohitseni, usein näkee kentillä kuinka ihmiset tekevät ties mitä tableteillaan/kännyköillään. Lapsille voi näyttää piirrettyjä itse surffata netissä ja vastaavaa, eli mitä stressaavaa siinä matkustamisessa on? Ja nyt tarkoitan matkustamisella nimenomaan siirtymiä paikasta A paikkaan B.

Heti ollaan sanomassa, että "Olet vain kateellinen kun sinulla ei ole varaa siihen". Just joo. Ihmiset ovat erilaisia ja nauttivat eri asioista. Eiväthän kaikki pidä esim. kissoista tai koiristakaan eikä sitä ole ikinä kyseenalaistettu.

En ole tippaakaan mikään 'luontoihminen' enkä voi sietää mitään kesämökkilomia. Lyhyet vierailut menee jos tarjoilut riittävän hyvät.

En vaan tykkää.

Ymmärrän ap sinua oikein hienosti, vaikka itse nautin ulkomaanmatkoista. Parhaiten viihdyn suurissa kaupungeissa :)

Itse en voi sietää hellettä enkä siksi lähtisi ikinä rantalomalle. Nuorempana olin viikon kavereiden kanssa Kreikassa, ja kärsin tolkuttomasti siitä kuumuudesta. Ne vanhat rauniot oli ihania, mutta kaikki jäi sen kuumuuden ja helteen alle.

Rakastan lukemista, tykkään kävellä kesäisin hautausmailla ja tutkia vanhoja hautakiviä. Rakastan urheilun katsomista televisiosta, joten minulla on nyt fantastinen aika olympialaisten takia.

Matkailen korkeintaan 150 kilometriä kotoani, ajan siis autolla jonnekin, vietän siellä muutaman tunnin eväät mukana ja ajan takaisin. Ja saan taas illalla olla omassa rakkaassa kodissani.

Eikä tarvitse tolkuttomasti pakata ja purkaa. En halua tuhlata rahojani matkustamiseen, kun voin käydä taidenäyttelyissä ja konserteissa.

Ihanaa.

Pariisissa on ihania museoita sekä hautausmaita. Älä mene kesällä sesonkiaikaan.

kirjoitti huomionarvoisen jutun:

On hyvä jos lapsen ensimmäinen lentomatka ei tule pakosta eteen (esim. työmatkan muodossa) kun hän on esim. jo 30-vuotias.

Lapsille hyvä opettaa taitoja mitä saattavat tarvita elämässään. Sellaisia taitoja on paljon, osan voi oppia kotona, takan/saunanpesän sytyttäminen, tai kotipihassa vaikkapa teltan pystyttäminen.

Sitten taas ravintolakäyttäytymisen oppii vain käymällä ravintolassa, toki pöytätavat opitaan jo kotona. Samoin monet kokemukset vaativat sen että poistuu kotona, lapset yleensä nauttivat teatterista ja museoista, jos vaan valitsee heille sopivia näytöksiä/museoita.

Minusta kuuluu sivistykseen että osaa mennä lennolle, osaa käyttää metroa, ja ylipäätään se että lapsi näkee miten erilaista toisissa maissa on. Matkailuohjelmia toki voi katsoa, mutta yleensä nekin saavat uuden säväyksen kun lapsi on käynyt kohteessa ja tunnistaa tuttuja paikkoja (ihan vaikka lähimaista, Tallinnasta/Tukholmasta) tai lapsi tietää että jonain päivänä voidaan perheenä matkustaa kohteeseen X.

Ja ymmärrän etteivät kaikki pidä samoista asioista. Kaikille rantaloma ei sovi, jos ei kuumuutta kestä. Mutta kohteita on paljon, voi valita sellaisen minkä ilmasto sopii itselle. Samoin voi valita tekeekö vaellusloman, löhöloman, meneekö maaseudulle vai kaupunkiin etc.

Kumma että moni ajattelee loman olevan aina rantaloma...!

Uskon että esim. Legolandia on huikaiseva kokemus lapselle jonka lempileluja legot ovat. En ymmärrä mitä vaikeaa on matkustaa Billundiin, sinne pääsee Suomesta lentämällä tai vaikka ihan omalla autolla ajamallakin. Tanska on pohjoismaa, eli hyvin samankaltainen paikka mitä Suomi, jos vaikka vertaa safarilomaan Keniassa tai lomaan Intiassa, noissa kulttuurishokki voikin tulla aremmille ihmisille.

Hassuimpia ovat nuo yhden kaksi matkaa elämässään tehneet, eivät edes tiedä mistä puhuvat. Joskus voi maistaa esim. huonosti tehtyä ruokaa ja saa kammon kyseiseen ruokaan, mutta kun rohkaisee mielensä ja maistaa samaa ruokaa toisen tekemänä se voikin olla ihanaa ja siitä tulee uusi lempiruoka. Ei pidä heti tuomita jos yksi huono kokemus takana.

Minulle tulee mieleen myös kontrollifriikkeys, on se kumma jos ihminen on todella kaavoihinsa kangistunut. Usein tarve hallita elämän pikkujuttuj kertoo siitä että isot linjat ovat sekaisin. Enkä sano asiaa pahalla, vaan huolestuneena. Mitä jos tulee vaikka tulipalo mikä tuhoaa sen oman kodin, mitä sitten tapahtuu? Kannattaa ehkä opetella kestämään hieman epävarmuutta ja epämukavuutta (vaikka sitten lomien muodossa) koska muuten nuo stressihormonista kärsivät varkaan kirjaimellisesti kuolevat jos jostain syystä se turvallinen kotipesä tuhoutuu.

päätyy nuori usein sinne itsekseen jossain vaiheessa. Ja silloin riskinä se, että kohteena on Sunny Beach tai vastaava, mihin nuoret yleensä halvalle lomalle menevät. Kokemuksesta ei välttämättä tule kovin hyvä, jos matka on lähinnä kännäämistä känniläisten keskellä... Mutta jos nuori lapsesta lähtien matkustanut, tietää vähän laajemman paletin mukaan millaista ulkomailla voi olla. Lomia on erilaisia, se mikä kiinnostaa yhtä ei välttämättä iske toiseen ollenkaan.

lainattu pätkä on aivan käsittämätön. Miten jonkun elämä voi olla noin vaikeaa!?! Ei ole iso vaiva selvittää esim. säätä etukäteen, ja varata vaatetta sen mukaan. Vaihtelee se sää Suomessakin, ja väitän että PALJON enemmän täällä mitä monissa muissa maissa, juhannuksena voi sataa räntää tai olla +30C hellettä.

Ulkomaillakin saa ostettua ihan perusjuttuja, leipää, hedelmiä, jugurttia, mitä lapset voivat syödä jos muuten ruuat heille outoja. Ja ulkomailla on vaatekauppoja, voi ostaa puuttuvia vaatteita sekä muita tavaroita.

Ei mun elämä ole vaikeaa. Osaan kyllä selvittää asioita etukäteen ja selviän kyllä perillä, vaikka en olisi mitään selvittänyt etukäteen. Lapsetkin selviävät hengissä, vaikka eivät edes vauvana nukahdelleet minne sattuu ravintolan penkeille, missä on liikaa virikkeitä ympärillä.

En ole hölmö, vaikka niin kuvittelette. En vain yksinkertaisesti nauti siitä kaikesta hankaluudesta, eikä perillä oleva nautinto yleensä ole sen arvoista, että vaivautuisin näkemään sen matkustamisen vaivan.

Mutta tämä asia nyt näyttäisi kerta kaikkiaan olemaan joillekin niin käsittämätön asia, ettei sitä saa paksullakaan rautalangalla väännettyä perille. Mitäpä sillä sitten on väliä. Eletään me jokainen siinä todellisuuskuplassa mikä meitä ympäröi ja ollaan tyytyväisiä siinä.

On hyvä jos lapsen ensimmäinen lentomatka ei tule pakosta eteen (esim. työmatkan muodossa) kun hän on esim. jo 30-vuotias.

Lapsille hyvä opettaa taitoja mitä saattavat tarvita elämässään. Sellaisia taitoja on paljon, osan voi oppia kotona, takan/saunanpesän sytyttäminen, tai kotipihassa vaikkapa teltan pystyttäminen.

Sitten taas ravintolakäyttäytymisen oppii vain käymällä ravintolassa, toki pöytätavat opitaan jo kotona. Samoin monet kokemukset vaativat sen että poistuu kotona, lapset yleensä nauttivat teatterista ja museoista, jos vaan valitsee heille sopivia näytöksiä/museoita.

Minusta kuuluu sivistykseen että osaa mennä lennolle, osaa käyttää metroa, ja ylipäätään se että lapsi näkee miten erilaista toisissa maissa on.

Totta. Matkailu on parasta maantiedon opetusta lapsille.

muuten ne, jotka matkustelevat kaikkein eniten ja ihmettelevät toisten matkustelemattomuutta, ovat kaikkein kuivimpia ja mielikuvituksettomimpia tyyppejä. Ehkä heillä on elämässään muuten niin tylsää, että sisältöä pitää hakea jatkuvalla reissaamisella. Eikä heidän mielikuvituksensa sitten riitä sen ymmärtämiseen, että toiset voivat elää täysipainoista ja rikasta elämää ilman ylenpalttista matkusteluakin.

Sellaisia, joiden pitää keksiä sisältä elämäänsä kertomalla, missä ovat matkustelleet milloinkin. Kodit kolkkoja, elämäntyyli pinnallista, ei liiemmin mitään syvällisiä pohdintoja odotettavissa. Juuri sitä harmaata tylsää massaa.

ei kuuluta harmaaseen mielikuvituksettomaan massaan vaikka matkustellaankin. Tai ainakin laajan ystäväpiirin mukaan me olemme ihan ok, fiksuja, sosiaalisia ja menestyviä ihmisiä joilla on paljon kiinnostuksen kohteita täällä kotonakin. Ja kotikin on iso kaunis ja itselle rakennettu... Matkustaminen on meille rakas harrastus ja preppaamista toivottavasti joskus koittavaa lopullista ulkomaille muuttoa varten.

No, kyllähän meilläkin on yhtä typeriä ennakkoluuloja golffareista ja koiraharrastajista ihan niiden tusinan tylsän puolitutun takia...:D