Avioliittoon siunaaminen kirkossa

Me menimme naimisiin maistraatissa, tämä päivä on sormuksissa. Hääjuhla oli samalla viikolla kirkossa ja jatkot sen jälkeen juhlapaikassa. Saa isä taluttaa alttarille, jos niin haluat.

-kaiverrettiin se päivä, jolloin käytiin maistraatissa, se on myös hääpäivä

-kyllä mun isä saattoi, pappikin piti sitä itsestäänselvyytenä (ei siis meille tullu tällanen kysymys edes päähän, ja siitä pappikin aloitti selostuksen tapahtumien kulusta kertoessaan)

-kyllä vaihdettiin, maistraatissa ei vaihdettu

-me saatiin, en tiedä mikä on yleinen käytäntö, meillä ei ollu miehen seurakunnan pastori, vaan tuttu pappi ja ystävä miehen työpaikalta)

-mulla oli, eikä ollu huntua. Sellaset linnanneitohihat, että olkapäät oli kyllä paljaana. Ei sanonu kukaan siitä mitään.

sormukseen kaiverrettiin se päivä, kun käytiin maistraatissa.

missä oli morsiusparin siunaaminen kirkossa, olivat aiemmin menneet maistraatissa naimisiin.

Eihän tässä mitä, mutta olivat pitäneet tämän yllätyksenä. Kaikki luulivat, että menevät vasta kirkossa naimisiin.

Morsiusparin harmiksi pappi oli erittäin hiljaisella äänellä puhuva nainen, eikä kukaan saanut sanaakaan selvää hänen puheestaan.

Eli kukaan ei tajunnut, että se oli vaan avioliittoon siunaaminen.

Loppujen lopuksi yllätys olikin se, että morsiuspari joutui selittämään kaikille, että tämä ei ollut vihkiminen vaan avioliittoon siunaaminen, ja olivat niiiin pettyneitä, kun kirkossa olijat eivät tätä olleet tajunneet LOL

Niin lässähti heidän yllätyksensä.

ei avioliittoon siunaaminen. avioliiton siunaaminen edellyttää, että on jo naimisissa, joten sormuksiin kirjoittaisin sen oikean hääpäivän. sormukset voidaan myös siunata kirkossa, jolloin se "vaihto" tapahtuu. mekin saimme vihkiraamatun

Kiitos 6, kun korjasit virheeni. Juuri noinhan se asia on.



Meitä ei haittaa, vaikka kukaan ei huomaisi sen olevan siunaaminen, mutta ei myöskään haittaa vaikka huomaavat (aiomme sen kutsuun kirjoittaa oikein, avioliiton siunaaminen). Ja pappi tulee olemaan varmasti selkeä sanainen.



Vielä heräsi mieleeni yksi kysymys, oletteko kutsuneet papin juhlatilaisuuteen? Vihkimisen jälkeen sanallisesti vai lähettämällä kutsun vai miten?



-Ap-

mietin vaan, että miksette sitten hoida koko vihkimistä siinä kirkossa jos kerran siunaamisen kuitenkin haluatte? siis mun käsityksen mukaan pari voidaan vihkiä papin toimesta kunhan toinen kuuluu kirkkoon??



vai eikö se ole näin...

Pappi voi vihkiä vain jos molemmat kuuluu kirkkoon.

mietin vaan, että miksette sitten hoida koko vihkimistä siinä kirkossa jos kerran siunaamisen kuitenkin haluatte? siis mun käsityksen mukaan pari voidaan vihkiä papin toimesta kunhan toinen kuuluu kirkkoon??

vai eikö se ole näin...

Pappi voi vihkiä vain jos molemmat kuuluu kirkkoon.

mietin vaan, että miksette sitten hoida koko vihkimistä siinä kirkossa jos kerran siunaamisen kuitenkin haluatte? siis mun käsityksen mukaan pari voidaan vihkiä papin toimesta kunhan toinen kuuluu kirkkoon??

vai eikö se ole näin...

ai jaa no sitten se on vaan niin, että voi vihkiä mikäli toinen kuuluu kirkkoon ja toinen johonkin muuhun kristilliseen kirkkoon... Siis kun tiedän pareja joista toinen ei ole todellakaan kuulunut luterilaiseen kirkkoon mutta silti heidät on vihitty lut.kirkossa. (on siis kuulunut toiseen kristilliseen kirkkoon kuitenkin..)

pyytää Jumalalta siunausta liitolle, jota ei kuitenkaan ole haluttu Jumalan kasvojen edessä solmia. Ette siis ole varmoja siitä, että olette yhdessä edes kuolemaan asti? Toinenhan ei taida seurata mukana ikuisuteen.

että olemme yhdessä kuolemaan asti? Mielestäni sitä ei voi liittää meidän uskontoon tai uskomattomuuteen. Totta kai aiomme pysyä yhdessä kuolemaamme asti, miksi solmisimme avioliittoa, jos emme aikoisi?



-Ap-

pyytää Jumalalta siunausta liitolle, jota ei kuitenkaan ole haluttu Jumalan kasvojen edessä solmia. Ette siis ole varmoja siitä, että olette yhdessä edes kuolemaan asti? Toinenhan ei taida seurata mukana ikuisuteen.

mut musta tää kuulostaa ihan pelleilyltä.

pyytää Jumalalta siunausta liitolle, jota ei kuitenkaan ole haluttu Jumalan kasvojen edessä solmia. Ette siis ole varmoja siitä, että olette yhdessä edes kuolemaan asti? Toinenhan ei taida seurata mukana ikuisuteen.

Itse asiassa Raamatussa sanotaan, että riittää, kun toinen puoliso kuuluu kirkkoon ja rukoilee puolisonsa puolesta, näin tämä kirkkoon kuulumatonkin tulee osalliseksi Taivaan armosta...

Joo, avioliittoon vihkiminen on eri asia kuin avioliiton siunaaminen. Siunaustahan voi pyytää vaikka kymmenen vuoden kuluttua naimisiinmenosta, eli siitä maistraatissa käymisestä. Huomatkaa myös, että teitä ei sitten lue lehdessä kirkollisissa ilmoituksissa, koska siellä lukee vihityt, ei siunatut.

Minusta on ihan ok, että mennään maistraatissa naimisiin ja kirkossa vain siunataan; varsinkin jos toinen ei kuulu kirkkoon, tämä on ainoa keino saada liitto siunatuksi. Sormukset voi vaihtaa jo maistraatissa ja pyytää siunaustilaisuudessa niille erikseen siunausta.

Se on kyllä vähän kornia, jos isä saattaa morsiamen sulhaselle, siinähän on ideana se suvusta toiseen siirtyminen, ja jos on kerran jo monta päivää kuulunut toisen sukuun... Pari yhdessä voi astella alttarille, se on mielestäni ok. Mutta kukin tyylillään.

pyytää Jumalalta siunausta liitolle, jota ei kuitenkaan ole haluttu Jumalan kasvojen edessä solmia. Ette siis ole varmoja siitä, että olette yhdessä edes kuolemaan asti? Toinenhan ei taida seurata mukana ikuisuteen.

Itse asiassa Raamatussa sanotaan, että riittää, kun toinen puoliso kuuluu kirkkoon ja rukoilee puolisonsa puolesta, näin tämä kirkkoon kuulumatonkin tulee osalliseksi Taivaan armosta...

Joo, avioliittoon vihkiminen on eri asia kuin avioliiton siunaaminen. Siunaustahan voi pyytää vaikka kymmenen vuoden kuluttua naimisiinmenosta, eli siitä maistraatissa käymisestä. Huomatkaa myös, että teitä ei sitten lue lehdessä kirkollisissa ilmoituksissa, koska siellä lukee vihityt, ei siunatut.

Minusta on ihan ok, että mennään maistraatissa naimisiin ja kirkossa vain siunataan; varsinkin jos toinen ei kuulu kirkkoon, tämä on ainoa keino saada liitto siunatuksi. Sormukset voi vaihtaa jo maistraatissa ja pyytää siunaustilaisuudessa niille erikseen siunausta.

Se on kyllä vähän kornia, jos isä saattaa morsiamen sulhaselle, siinähän on ideana se suvusta toiseen siirtyminen, ja jos on kerran jo monta päivää kuulunut toisen sukuun... Pari yhdessä voi astella alttarille, se on mielestäni ok. Mutta kukin tyylillään.

pyytää Jumalalta siunausta liitolle, jota ei kuitenkaan ole haluttu Jumalan kasvojen edessä solmia. Ette siis ole varmoja siitä, että olette yhdessä edes kuolemaan asti? Toinenhan ei taida seurata mukana ikuisuteen.

liitolle, jossa myös kuolema ikuisesti. Vähän kuin yrittäisi ottaa henkivakuutusta laittaen edunsaajaksi itsensä, vaikka tietää kuolevansa.

Minusta se on kummallista, jos toinen ei kuulu kirkkoon eikä siten halua omalta osaltaan osallistua seurakunnan myötä lankeavin vastuiden hoitoon. Kirkollisverollahan autetaan köyhiä, pidetään lapsille kerhoja, hankitaan vanhuksille apua jne. Näitä ei haluta kustantaa, mutta halutaan ilmaiseksi pappi siunaamaan ja seurakunnan tilat käyttöön.



Ihan oikeasti en ymmärrä tätä tapaa. Jos haluaa siunauksen, voi mennä suoraa maistraatista kirkkoherranvirastoon, jossa pari voidaan siunata. Se ei nyt taida kelvata, vaan halutaan ne ulkoiset puitteet?



Perinteisesti Suomessa isä ei saata morsianta vaan itsenäiset naiset ovat ennen amerikanhömpötystä osanneet kävellä yhdessä tulevan puolisonsa kanssa alttarille. Naurettavaa, jos isä saattaa naidun naisen naijalleen.

ai, kyllä meidän seurakunnan tiedoituksissa on myös avioliiton siunaamisia näkynyt.

Ehkä se on seurakuntakohtaista? Meidän kunnassa niitä ei ilmoiteta vaan kuulutetut ja vihityt pelkästään.

Kaivertaisin sormukseen sen päivän, jolloin vihitty. Itse olen menossa myös naimisiin eri päivänä kun juhlimme ja ehdottomasti haluan vihkipäivän sormukseen.

Morsiamen saattaminen on mielestäni mautonta aina, kun pari on jo ennen aviota asuneet yhdessä. Luovutus symboloi naisen lähtöä isänsä kodista miehensä kotiin. Jos puolisoilla on yhteinen koti ennen häitä, on mielestäni luovutus pelleilyä. Ja mielestäni se on muutoinkin, eivät nykyään isät Suomessa vaikuta siihen, että saako tytär mennä naimisiin.

Kirkkoon en kuulu, mutta etiketin mukaan olkapäät on pyhässä paikassa peitettävä.

Perinteisesti Suomessa isä ei saata morsianta vaan itsenäiset naiset ovat ennen amerikanhömpötystä osanneet kävellä yhdessä tulevan puolisonsa kanssa alttarille. Naurettavaa, jos isä saattaa naidun naisen naijalleen.

Tästähän tuli kauhea polemiikki Ruotsissa, kun Victoria halusi Kalle Kustaan saattavan hänet alttarille. Ei kuulu meille, ei. Luterilaiset naiset osaavat kävellä itse, ovathan he valinneet miehensäkin itse.