Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Teinkö tökerösti kaksoset saaneelle kaverille?
03.08.2012 |
Minulla on kaveri (ei siis mikään läheinen ystävä, mutta mukava tyyppi), jonka kanssa ei olla pidetty yhteyttä pariin vuoteen, mutta sitä ennen käytiin esim. toistemme häissä ja tapailtiin aina välillä. Nyt asutaan eri maissa, siksi yhteydenpito on varmaan vähentynyt.
Kuulin pari kuukautta sitten yhteisellä tutultamme, että tämä kaveri on saanut kaksoset ja yllätyin ja ilostuin kovasti, koska en edes ollut tiennyt hänen olleen raskaana. Koska itse olen kärsinyt lapsettomuudesta ja tarponut hedelmöityshoitojen suossa viidettä vuotta, iso pyörä alkoi kuitenkin raksuttaa ja aloin pohdiskella, olisiko kaveri kohtalotoverini, sillä a) hänelläkin kesti häistä liki viisi vuotta esikoisen tuloon, b) hänkin on jo 35:n paremmalla puolella eli aikaa ei hukattavaksi, ja c) harvemminhan kaksosia nykyään ilman hoitoja saa. Lähetin sitten kaverille onnittelukortin ja liitin mukaan pitkän kirjeen, jossa kerroin pääpiirteitä omista lapsettomuusongelmistani ja sanoin, että JOS hän sattuu olemaan (ollut) samassa veneessä, mielelläni vaihtaisin ajatuksia hänen kanssaan, tarjoaisin vertaistukea jne. Pyytelin kirjeessä vielä anteeksi hätäisiä johtopäätöksiäni ja sanoin, että jos olin oletuksissani väärässä tai jos hän ei halua asiasta kanssani puhua, ei se mitään, ollaan vain kuin mitään kirjettä ei olisi koskaan lähetettykään, mutta että minusta olisi silti mukava pitää jälleen yhteyttä parin vuoden hiljaisuuden jälkeen.
Lähetin kirjeen ja kortin pari kuukautta sitten... eikä mitään vastausta. Äskettäin kutsuin kaverin ja hänen miehensä järjestämiini juhliin (heidän kotikaupungissaan, jossa siis en itse asu), ja vastausten deadline tuli ja meni, mutta ei pihaustakaan heistä. Mietinkin nyt, onnistuinko tahtomattani loukkaamaan kaveria "utelemalla" asiasta, joka ei hänestä muille kuulu, ja mitä ihmettä voisin asialle tehdä.
Kaverilla on kuulemma täysipäiväistä lastenhoitoapua tarjolla ja hän on käynyt mm. muiden kavereiden kanssa syömässä, miehensä kanssa ulkona ja matkustellutkin, joten en usko kaksosten vieneen niin täysin hänen aikaansa, ettei kirjeeseen olisi voinut vastata edes lyhkäisellä sähköpostilla tyyliin "kiitos kortista; en halua puhu vauva-aiheesta, mutta pidetään vain yhteyttä; mitä sinulle kuuluu?"
Ideoita, miten voisin tilanteen korjata? Vai unohdanko vain kaverin ja keskityn niihin, joilla on mullekin aikaa? Tyhmää, että tällainen pikkujuttu painaa, mutta itse olen aina helpottunut, jos löydän kohtalotovereita taakkaa jakamaan ja siksi kuvittelin voivani olla jopa tueksi kaverille - ja toisaalta, jos hänen kaksosensa ovat luomutuotantoa, moni olisi siinä tilanteessa varmaan ärsyyntynyt oletuksistani ja halunnut oikaista ne..!
Kommentit (70)
kun sinulla on lapsia.
Voit olla ex-lapseton ja tietty rypeä omanapaisesti itsessäsi maailman tappiin asti, mutta äiti ei vaan ole ikinä lapseton.
Ihan terminologisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjosit vertaistukea, vaikka hänellä on jo lapset?
tuota minä en myöskään ymmärtänyt. Voi olla että tämä kaveri ei koe sinua tarpeeksi läheiseksi jakamaan kokemuksiaan. Olivat hänellä sitten luomukaksoset tai hedelmöityshoitokaksoset.
vertaistukea. Ihan inhimillistä. Ehkä hän ajatteli, että ystävällä on nyt lapset eikä aihe ehkä olisi hänelle sen vuoksi arka.
se on paljon laaja-alaisempi kriisi. Siinä mm. oppii todella arvostamaan sitä lasta jos sen viimein saa ja oppii myös arvostamaan elämää ihan toisella tavalla kun kerta laakista paksuksi pantu. Tietysti näillä kerta laaki ihmisillä voi olla toisia kokemuksia, joiden kautta he voivat oppia samat asiat. Mutta tätä ketjua lukiessa on vaikea uskoa, että näin olisi.
t. 7 tuhatta
Voit olla ex-lapseton ja tietty rypeä omanapaisesti itsessäsi maailman tappiin asti/i]
lapsettomuuskriisi on myös niin valtava, että se lapsi saattaa tulla ennen kuin kriisi on henkisesti läpi käyty, joilloin lapsettomuuden prosessointi on vielä kesken kun lapsi jo putkahtaa maailmaan. Tällöin vanhempi käy vielä prosessia läpi vaikka varsinaista syytä siihen ei ehkä enää olisi.
t. 7 tuhatta
se on paljon laaja-alaisempi kriisi. Siinä mm. oppii todella arvostamaan sitä lasta jos sen viimein saa ja oppii myös arvostamaan elämää ihan toisella tavalla kun kerta laakista paksuksi pantu. Tietysti näillä kerta laaki ihmisillä voi olla toisia kokemuksia, joiden kautta he voivat oppia samat asiat. Mutta tätä ketjua lukiessa on vaikea uskoa, että näin olisi.
t. 7 tuhatta
Voit olla ex-lapseton ja tietty rypeä omanapaisesti itsessäsi maailman tappiin asti
enkä voi sietää ap:n tapaisia ihmisiä!
Minulla ei ole lapsettomuustaustaa, enkä tiedä mitään hedelmöittymishoidoista, mutta joka paikassa on joku jatkuvasti uskoutumassa. Pölpöttää vielä yleensä ainakin puoli tuntia kaikki omat kipukohtansa - ja kun lopulta saan suunvuoron ja totean, etten tajua, mistä hän edes puhuu, suuttuu minulle!
Eikö adoptiossa pitäisi olla tarkat syynit ja tutkimukset kenelle lapsia annetaan? Jos ihan oikeasti sanot jostain asiasta ettet tajua mistä puhutaan, niin en todellakaan usko että olisit saanut adoptio-oikeutta. Taidat olla trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei adoptoiminen vaadi lapsettomuustaustaa tai hedelmöityshoitoja!
En tajua juttuasi nyt lainkaan...
mutta ei adoptoiminen vaadi lapsettomuustaustaa tai hedelmöityshoitoja!
En tajua juttuasi nyt lainkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä se uuden elämän ihme vaan oli jotain valtaisaa ja laittoi elämäni aivan uuteen järjestykseen. Yhtälailla voisi väittää, että koska minä en ole vuosikausia prosessoinut mahdollisuutta tulla äidiksi, olen ikäänkuin lapseton sinkku vielä lapsen saatuani. Aika absurdia. Ymmärrän, että pitkään jatkunut lapsettomuus jättää jälkensä ja varmasti jonkinlaisen "post-traumaattisen stressirektion", mutta lapsettomuus sinänsä korjaantuu sillä lapsella. Silloin on äiti, oli sitä lasta tehty yhden "laakin" ajan tai sitten vuosia. Itse en ymmärrä myöskään sekundaarisen lapsettomuuden käsitettä. Vaikeus saada toista lasta on suomea, mutta lapsettomuutta ei voi olla jos yksi lapsi jo on. Kuopuksettomuus, hmm.olisiko siinä hyvä termi ;) toivon lapsilykkyä kaikille lasta toivoville, mutta jotenkin korvaan särähtää puheen kertalaaki-äitien henkisestä sitoutuneisuudesta lapseen, syntymän ihmeen arvostamiseen jne.
se on paljon laaja-alaisempi kriisi. Siinä mm. oppii todella arvostamaan sitä lasta jos sen viimein saa ja oppii myös arvostamaan elämää ihan toisella tavalla kun kerta laakista paksuksi pantu. Tietysti näillä kerta laaki ihmisillä voi olla toisia kokemuksia, joiden kautta he voivat oppia samat asiat. Mutta tätä ketjua lukiessa on vaikea uskoa, että näin olisi.
t. 7 tuhatta
Voit olla ex-lapseton ja tietty rypeä omanapaisesti itsessäsi maailman tappiin asti/i]
mutta ei ap:n toiminnassa mitään objektiivisesti katsottuna loukkaavaa ollut. Enkä usko, että kaveri loukkaantui. Veikkaan tuota, että pää on niin sekaisin ja täynnä vauva-arkea, ettei yksinkertaisesti ole ehtinyt tai muistanut vastata (sama koskee kutsuun vastaamista, jos ette siis ole olleet kovin läheisiä viime aikoina). Ehkä voit lähestyä joskus myöhemmin uudestaan häntä.
mahdollista lapsettomuutta.
Outoa toimintaa. Ei pitäisi olla niin itsekeskeinen toisten onnenhetkellä. Olet varsinainen minä minä minä tyyppi.
Voi olla että hän ei halua juhliin jonne lapset eivät ole tervetulleita. Jos ette ole kovin läheisiä koskaan olleet niin hän ei ehkä halua olla tekemisissä kanssasi muutoinkaan.
Jos ei itse edes ilmoittanut että on saanut lapsia et ole hänelle kovinkaan läheinen.
Anna asian olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta, mitä vastauksia ap on osaksi saanut. Kyllähän toi kirje on selvästi kohtelias. Sen sijaan vastaanotto voi olla ihan mitä vaan ja kaikki perustuu arvailuun. Olen huomannut, että tietyt ihmiset (osa vastaajista myös) kuuluvat ns. mielensäpahoittajiin. Yksi väärin valittu sana/ajatus ja koko viesti muuttuu ilkeäksi. Yrittäkää nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että harva käyttää energiaa ollakseen ilkeä = ei kannata aina mieltänsä pahoittaa TURHAAN.
Minä en sitä näillä tiedoilla kohteliaaksi sanoisi. Mikä siitä tekee kohteliaan?
tietysti lapsettomuudesta kärsinyt kokee sen myös lapsen synnyttyä tai jopa aikaisemminkin.
Itse kuitenkin puhuin siitä kuinka lapsettomuuskriisin jälkeen ymmärtää kuinka hauras elämä on. Lapsettomuushoito on vähän kuin istuisit teho-osatolla makaavan rakkaasi vieressä. Ja mietit kauanko hän on enää luonasi. Koskaan ei tiedä hedelmöittyykö tämä alkio, tai alkaako se jakautumaan, kiinnittyykö se. Ja jaksaako se alkio kasvaa ja kehittyä. Ja kuinka sitä prosessia pohtii kuukaudesta toiseen ja miettiin kuinka se luonto pystyy luomaan niin monimutkaisia systeemejä kuin raskaus kaikkine vaiheineen on. Ja kuinka helposti se on pois otettu. Tosta noin vaan, se vuoto alkaa ja kaikki alkaa alusta. Siinä ei auttanut vaikka kuinka olit valmis rakastamaan ja huolta pitämään.
Ja kyllä se uuden elämän ihme vaan oli jotain valtaisaa ja laittoi elämäni aivan uuteen järjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä täällä on tärkeitä äiti-ihmisiä taas. ;-) "Kun ei ap voi tietää millaista on kaksosten kanssa ja sitä on ihan sumussa, ja vain toinen saman kokenut voi ymmärtää, blaablaa." Mikä siinä on, että jos on itse kokenut jotain, ei kukaan muu voi sitä muka ymmärtää, kuin täsmälleen saman kokeneet.
Itselläni on neljä lasta, esikoiset ovat luomukaksoset. Kyllä minä ainakin olin ihan järjissäni kaikkien lasten vauva-aikana, ja pystyin pitämään yhteyttä kavereihini ja vastaamaan saamiini viesteihin. toisaalta ymmärrän myös, että joillain on masennusta tai muuten ei riitä energia mihinkään ylimääräiseen, näin me olemme erilaisia. Älkää yleistäkö.
Erittäin hyvä ystväväni on kärsinyt lapsettomuudesta, ja olen hänelle pystynyt toimimaan ystävänä ja kuuntelevana korvana siitä huolimatta, että omat lapseni ovat saaneet alkunsa erittäin helposti. Tämä ei myöskään millään lailla vähennä arvostustani äitiyteen tai lapsiini. Ihan täysin en tietenkään väitä sisäistäväni tahattoman lapsettomuuden tuskaa, mutta silti pystyn olemaan empaattinen ja olemaan huutelematta tyhmyyksiä nettipalstoilla.
Ihana ajatus, että joku on vaivautunut kirjoittamaan vanhanaikaisen kirjeen ja vielä tarjoamaan itseään juttukumppaniksi tuoreelle äidille noin kivalla (ja rohkealla) tavalla! Harmi vain ap, että "ystäväsi" ei jostain syystä apuasi nyt huolinut, mutta yritit mielestäni hyvin!
se on paljon laaja-alaisempi kriisi. Siinä mm. oppii todella arvostamaan sitä lasta jos sen viimein saa ja oppii myös arvostamaan elämää ihan toisella tavalla kun kerta laakista paksuksi pantu. Tietysti näillä kerta laaki ihmisillä voi olla toisia kokemuksia, joiden kautta he voivat oppia samat asiat. Mutta tätä ketjua lukiessa on vaikea uskoa, että näin olisi.
t. 7 tuhatta
Siis väitätkö sinä tosissasi että lapsettomuudesta kärsineet ihmiset arvostavat lastaan enemmän kuin sellaiset jotka saavat lapsen "helpolla" (en muista kumpi olet)??? Kerrohan vielä miten se arvostus mitataan? Ja missä se näkyy?
tv. sanoistasi järkyttynyt, kertalaakista paksuksi pantu, lastaan rakastava ja arvostava äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta väitän, että lapsettomuudesta kärsinyt ymmärtää paremmin miten hauras elämä on kuin semmoinen henkilö joka ei ole menetyksiä tai vakavia läheltä piti tilanteita kokenut. Kirjoitin myös viestin äidinrakkaudesta. Ja tämä väittämä perustuu siihen mitä itse olen elämää nähnyt.
t. 7 tuhatta
se on paljon laaja-alaisempi kriisi. Siinä mm. oppii todella arvostamaan sitä lasta jos sen viimein saa ja oppii myös arvostamaan elämää ihan toisella tavalla kun kerta laakista paksuksi pantu. Tietysti näillä kerta laaki ihmisillä voi olla toisia kokemuksia, joiden kautta he voivat oppia samat asiat. Mutta tätä ketjua lukiessa on vaikea uskoa, että näin olisi.
t. 7 tuhatta
Siis väitätkö sinä tosissasi että lapsettomuudesta kärsineet ihmiset arvostavat lastaan enemmän kuin sellaiset jotka saavat lapsen "helpolla" (en muista kumpi olet)??? Kerrohan vielä miten se arvostus mitataan? Ja missä se näkyy?
tv. sanoistasi järkyttynyt, kertalaakista paksuksi pantu, lastaan rakastava ja arvostava äiti
mutta monet meistä lapsettomuushoidoissa olleista kokee keskenmenoja, kohtukuolemia, tuulimunia, kohdunulkoisia raskauskia, kemiallisia raskauksia. Ihan kaikkea sitä mitä kuka tahansa raskautunut voi kokea. Lapsettomuushoidoissa vaan todennäköisyys näille on vaan paljon korkeampi.
Ja toisaalta lapsettomuus on menetys kun ei saa sitä kauan toivomaan lasta.
Jees, mutta mie en enää jaksa jankkaa :) Eiköhän anneta kaikkien kukkien kukkia.
t. 7 tuhatta
Ei lapsettomuus ole menetys tai läheltä piti tilanne....
Hei, tuli mieleen, että en ollutkaan vielä päivittänyt tänne, että tarinallekin tuli kuin tulikin onnellinen loppu. :) Muutama päivä ennen bileitä kaksoset saanut kaverini otti yhteyttä, pahoitteli ettei ollut vastannut deadlineen mennessä mutta kysyi, pääsisikö vielä mukaan juhlimaan, kun mies oli lupautunut kaksosvahdiksi. Totta kai, vastasin minä. Hän tuli, oli mukava nähdä, kertoi kaksosista, mitä nyt tuoreet äidit lapsistaan kertovat, juteltiin niitä näitä. En tietenkään ottanut kirjettä tai meidän tilannetta puheeksi, mutta loppuillasta (tai no, HÄNEN loppuillastaan ;) ) hän veti minut syrjemmälle ja nosti kissan pöydälle: kiitti kortista ja kirjeestä ja pahoitteli, ettei ollut vastannut. Mä tässä vaiheessa tietysti pyytelin vuolaasti anteeksi tunkeutumistani yksityisasioihin ja sanoin, ettei hän oikeasti ole mitään selitystä velkaa eikä mulle tarvi avautua, jos hän ei itse halua (kiitos vinkistä, mammat! :) ) Mutta hän sitten kertoi, että luomukaksoset tosiaan, mutta parin keskenmenon ja vaikean raskauden jälkeen, siksi hän ei ollut uskaltanut kertoa raskaudestaan monille. Ja että hekin olivat jo olleet hedelmöityshoitolääkärin puheilla, kun keskenmenojen jälkeen oli aina kestänyt niin pitkään tulla uudestaan raskaaksi. Ja sanoi vielä, ettei oikein osannut vastata kirjeeseeni, koska kaksosten syntymän jälkeen niin moni muukin oli suoraan kysellyt, olivatko he hedelmöityshoidoilla saadut, ja se vieraiden utelu oli alkanut ärsyttää. Mä pyytelin taas anteeksi...
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin: kaveruus on palannut ja sain kutsun tulla muksuja moikkaamaan ensi visiitillä. :) Ja ollaan jo pidettykin sp-yhteyttä, kiva. Ei ihmisellä koskaan liikaa ystäviä voi olla. :)
Kiitos kaikille kommenteista, oli ainakin avartava kokemus avautua täällä! :D Erityisesti nimimerkille 7 tuhatta - iso virtuaalihalaus. Omaksi nimimerkikseni voisin laittaa (vaikka sillä verta nenästä kaivankin) vaikka "Kerran lapseton, aina lapseton" - jos tästä joskus lapsen saan, en varmaan ole sen parempi äiti kuin muutkaan, mutta - erilainen. Kyllä lapsettomuuden kokemus jättää jälkensä.
t. ap
Ja tuo on ihan totta, että kerran lapseton on aina tavalla tai toisella lapseton, ne arvet jäävät ikuisesti vaikka joskus lapsia saisikin. Ja vertaistuki on äärimmäisen tärkeää!
Voin omasta kokemuksesta sanoa, että kärsin sekundaarisesta lapsettomuudesta.. Olen kaksi kertaa tullut raskaaksi yhdestä kierrosta, toinen raskaus päätyi ennenaikaiseen syntymään ja lapsen kuolemaan, toisesta syntyi terve esikoisemme. Kolmatta raskautta olemme kuitenkin yrittäneet jo puolitoista vuotta ilman tulosta. Ja vaikka en olekaan lapseton, niin tämä sekundaarinen lapsettomuus on ollut isku vasten kasvoja, jolloin olen tarvinnut jonkun jolle puhua ja joka tietää mistä puhun. Ap:kin tarjosi kirjeessään vertaistukea, joka on hieno asia. Jotkut ottavat sen vastaan, toiset eivät. Ei minusta ap:n kirjeessä kuitenkaan ollut mitään sellaista mistä pitäisi suuttua, kuten jotkut ketjun alussa kirjoittivat.
mulla on kaksoset, jotka syntyivät ilman lapsettomuushoitoja. Oli nk. yllätysraskaus ehkäisyrenkaan säntillisestä käytöstä huolimatta.
Harva se päivä joku uteli, että onko ollut lapsettomuushoidot ja halusi kertoa omia kokemuksiaan lapsettomuudesta. Ei vähempää ois voinut kiinnostaa ja se ihmisten tietäväisyys ja merkitsevät katseet.
Jos mä oisin silloin kaksosten ollessa ihan pieniä vauvoja saanut joltain avautumisen koskien hänen lapsettomuusongelmia, en olisi edes jaksanut lukea kirjettä loppuun saati vastata siihen.
Ap, katso peiliin äläkä ole niin itsekeskeinen.
pakko sanoa tähän kaksosten äitinä että hämmästyin kyllä kuinka moni tuli kyselemään olivatko kaksoseni luomu- vai muuten alkunsa saaneet.
Eikös se ole aika lailla yksityisasia?
Alue: Aihe vapaa
Tässä on nyt kyse "terminologiasta". Maallikko ajattelee noin, kuten kirjoitit, että "lapsettomuus" tarkoittaa vain konkreettista lapsen puuttumista. Lapsettomuuden kriisinä läpikäynyt tulkitsee samaa sanaa laajemmin.
Olen nyt viidettä vuotta tahattomasti lapseton, ja kyllä tämä on vaikuttanut persoonaani ja elämänkatsomukseeni sen verran paljon, että lapsettomuus on jättänyt pysyvät jäljet. Jos joskus saan lapsia, TOIVON, että edes osa kokemuksen jäljistä korjaantuu. Mutta varmasti samastun edelleen enemmän lapsettomiin kuin niihin, joille lapset ovat tulleet luonnostaan.
En ryhtyisi dissaamaan minkään erityisryhmän itsestään käyttämää nimitystä tutustumatta taustoihin.