Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
haastavia/ kiusallisia tilanteita sairaiden tai vammaisten ihmisten kanssa
23.01.2015 |
Tämän ketjun tarkoitus ei ole pilkata sairaita ihmisiä, vaan jakaa kokemuksia, millaisia hankalia tai kiusallisia tilanteita olet kohdannut tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät sairauden tai vamman vuoksi pysty hallitsemaan käytöstään/ toimimaan niin kuin keskivertoihmiset. Miten tilanne on ratkaistu?
Itselläni ainakin näihin tilanteisiin liittyy pelko, että loukkaan ko. henkilöä, koska en tiedä miten toimia. Esimerkiksi:
Olin jokin aika sitten töissä erään pikaruokalan kassalla.
Kerran kassalle tuli nuori kehitysvammainen poika, ehkä 17v, ja halusi ilmeisesti tilata jotain.
Hänen puheensa oli kuitenkin käsittämätöntä mongerrusta, enkä saanut siitä sanaakaan selvää. Lisäksi että hän puhui käsittämättömän kovalla äänellä, miltei huutaen ja koko ravintolan sali kääntyi katsomaan. Tuntui että kaikki seuraavat miten tilanteen hoidan.
Mitä saatoin tehdä? Kysyä naama punaisena yhä uudelleen, että anteeksi kuinka? Yritin näyttää korttia, jossa oli kaikki annoksemme kuvina, jotta hän saattaisi osoittaa haluamansa tuotteen, mutta hän ei ymmärtänyt sitäkään. Hän ei yrittänyt myöskään elehtiä tai muilla tavoin osoittaa tahtoaan. Mongersi vain.
Tilanne oli todella tukala, kunnes onneksi paikalle saapui nuoren miehen huoltaja/avustaja. Poika oli ilmeisesti karannut häneltä.
Mutta entä jos avustaja ei olisi tullut? Mitä ihmettä olisin tuossa tilanteessa tehnyt?
Asiallisia vastauksia kiitos.
Kommentit (85)
[quote author="Kismett" time="23.01.2015 klo 23:33"]
Minä olen kyllä sitä mieltä, että me vammaiset henkilöt olemme oikeita henkilöitä puhumaan omista asioistamme, ja jos joku uskaltaa rohkeasti kysellä kohtaamistamme vaikeuksista, niin olisi typerää olla vastaamatta. Ei ole meidän vikamme, että olemme vammaisia. Mutta ei ole myöskään terveiden tai siis vammattomien ihmisten vika, etteivät he oikein tiedä, mitä meille esimerkiksi uskaltaa sanoa jne. On inhimillistä, että kaikki tuntematon pelottaa vähän. Minusta ainakin on ihan kiva, jos voin antaa jollekin vammattomalle jotain uutta tietoa, siis tietysti siinä tapauksessa, että kysymykset esitetään asiallisesti.
Koska kaikki vammaiset ovat erilaisia aivan niin kuin kaikki vammattomat, ei mitään kovin hyviä ohjeita voi tietenkään antaa, niin kuin aikaisemminkin on mainittu. Koko ketjun luettuani tulee kuitenkin mieleeni seuraavat kaksi asiaa:
Yritä aina puhua vammaiselle henkilölle itselleen, jos asia koskee häntä itseään. Jos hänen ymmärryksessään ei ole mitään vikaa, tuntuu tosi ikävältä, kun toinen puhuu avustajalle tai muulle saattajalle. Tämä on paikallaan vasta siinä vaiheessa, jos huomaat, ettei kommunikointi suoraan vammaisen henkilön kanssa millään lailla onnistu.
Toinen juttu on se, että kun kyselet vammaiselta hänen arjestaan, ongelmistaan jne, älä tee sitä tavalla, joka osoittaa sääliä. Yleisesti ottaen vammaisia häiritsee suuresti säälivä suhtautuminen. Sääli ei paranna meitä ja saattaa tuntua alentavalta.
Sitten vielä noista lasten kysymyksistä. Minusta heille pitää aina vastata. Riippuu tietysti lapsen iästä, mutta ei lapselle saa antaa sellaista käsitystä, että kaikenlaisesta erilaisuudesta pitäisi vaieta. Lapsi uskaltaa kysellä avoimesti, aikuinen usein ei. Ja jos lapsi ei saa vastauksia, hän kehittää omassa päässään omat, väärät vastauksensa, jotka ovat ennakkoluulojen perusta.
Jos kuulen jonkun lapsen esittävän vanhemmalleen itseäni koskevan kysymyksen, pyrin itse pysähtymään ja vastaamaan lapselle. Vanhemmat ovat usein niin kiusaantuneita tilanteesta, etteivät osaa sanoa mitään lapselleeen, joten olen katsonut parhaaksi toimia näin.
Kismett
[/quote]
Miksi sun pitää huomiohuorata täällä nimimerkilläsi? tämä on anonyymi-palsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:44"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:42"]
Mulla on kuulovamma, eli sitä ei näy ulospäin. Aika mielenkiintoisia tilanteita välillä tulee kun joudun kysymään mitä uudestaan ja uudestaan, ja toinen tuskastuu ja ihan selkeästi miettii että olenko jotenkin vajaa :D
Kyse on siis kuulon vaikeasta alenemasta.
[/quote]
Mikset voi sanoa olevasi kuulovammainen?
[/quote] Tai yksinkertaisesti pidä matkassasi paperia, jolle pyydät kirjoittamaan vastauksen? Miksi tehdä tilanteet vaikeaksi toiselle ihmiselle jankaamisella? Se on jotenkin tavattoman itsekeskeistä ja noloa. Itselläni kuulo heikkenee ja joudun tilanteisiin, etten kuule. Sanon heti, et sori mulla on huono kuulo, puhu tähän toiseen korvaan.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:58"]
se on ahdistavaa, miten monelle vammaisuus on tabu eikä osata olla eikä toimia ollenkaan, vaikka kohdataan ihminen, pohjimmiltaan samanlainen ihminen kuin itsekin ollaan...
en tiedä mikä siinä on vaikeaa tajuta, että se "vammainen" haluaa ihan samanlaista kohtelua kuin sinä itse haluaisit. ja esim. "käsittämätön mongerrus" on sama asia, kuin kohdata ulkomaalainen, jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä (vaikka kiinalainen, joka ei puhu englantia). Miten kommunikoit silloin?
Enkä tajua esim. mitä noloa on dementikon "montako vittua täällä on"? VÄhän sama kuin en ymmärrä miksi lapsilta pitää ankarasti kieltää jotkut pissa-kakka jutut, ei ne nyt niin kamalia ole? mä ainakin annan höpöttää. Usein "vammaiset" ovat paljon normaalimpia kuin "normaalit" Vaikka hiljaisessa bussissa estoton "vammainen" juttelee vieruskaverille mukavia, kertoo päivästään, puhuu säästä yms. mutta "normaali ihminen" vieressä kääntää päänsä pois, koska ei osaa small talkia lähimmäisen kanssa. Se jos mikä on huolestuttavaa, ettei tiedä miten vastata, jos toinen ihminen kysyy "miten päivä on mennyt?" tai "mitä sulle kuuluu?"
ymmärrän että moni provosoitui ap:n sinänsä ystävällisestä kysymyksestä. ap kuvailee tilanteen jossa vammaisen avustaja sitten pelasti tilanteen. jotenkin se avustajakin osaa ymmärtää ja toimia, yrityksen ja erehdyksen kautta. Sillä tavalla meidän kaikkien pitää joka päiväisessä elämässä toimia: yrittää parhaamme ymmärtää ja yrittää edes jotenkin kommunikoida ja toimia! Ei se ole ydinfysiikkaa kuitenkaan, se on kykyä asettua toisen asemaan, ja kohdella toista kuten haluamme itseämme kohdeltavan. Mutta mä en ainakaan haluaisi olla niin pölö, etten osaa vaikka bussissa jutella niitä näitä, jos "vammainen" aloittaa mun kanssa keskustelun...
[/quote] Voi herttinen, mitä jeesustelua. Ihanko on vammaiset samalaisia kuin "me" muutkin. Hohhoijjaa taas. Tässä taas Hyvä Ihminen pääsee paasaamaan ja saarnaamaan ja päivittelemään. Kyllä on ihmiset siis niin kehittymättömiä ja typeriä, kun eivät osaa suhtautua vammaisiin "oikein".
Eiköhän ole kuitenkin niin, et ihmiset saavat kaikennäköistä suhtaumista, sulavaa ja vähemmän sulavaa käytöstä. Ilkeyttä, tökeryyttä, symppausta tai emppausta. Eivät liene vammaisetkaan (jotka siis sanomasi mukaan ovat ihan niin kuin silleen samanlaisia ihmisiä kuin "me" muut) poikkeus tästä säännöstä. Ja jos ei koskaan ole ollut vammaisten kanssa tekemisissä, niin ei kai ole mikään ihme, että miettii miten toimia jne. Se on ihan inhimillistä. Mut suvaitsevaisuus tuntuu olevan nyky-Suomessa hyvin yksisuuntaista.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:54"]Mitä ne erikoisohjeet ovat, jota kaivataan? Vammainen ihminen on ihminen. Kohteliaaseen kanssaköymiiseen pätee ihan samat asat kuin kenen tahansa kanssa.
- katso ystävällisesti silmiin, älä toljota
- puhu ystävällisesti ja selkeästi, älä huuda
- sano, jos et ymmärrä hänen puhettaan. Kysy onko hänellä hoitaja tai avustaja mukana, joka voisi auttaa. Tai kysy itse miten sinä voit häntä auttaa, kaipaako apua.
Mikä tässä on niin mutkikasta? Käytä tarvittaessa eleitä ja ilmeitä ihan kuin juttelisit jaappanialaisen turstinkin kanssa, kun ei yhteistä kieltä ole. Vammaisuus ei tartu.
[/quote]
Hyvä opastaa olemaan ystävällinen, kun et selkeästi sitä itsekään ole. Ei-vammainenkin on ihminen, jolle käyttäydytään, myös netissä.
Sanonpa tämän siitä huolimatta, että tiedän mielipiteeni suututtavan monia. Monet vammaiset henkilöt ovat itse asenteeltaan erittäin negatiivisia , jos heitä yrittää auttaa tai tarjoaa apua. Eikö vammaisille ihmisille saa tarjota apua? Haluavatko he pärjätä itse? Eräänä päivänä olin pankkiautomaatilla ja edelläni asioi pyörätuolissa istuva vanhempi herra, jolla oli ilmiselvästi vaikeuksia ylettää automaatille. Kysyin ystävättäreni kanssa, että voisimmeko mahdollisesti auttaa häntä. Herra sanoi vihaisesti, että en tarvitse apua, rullasi tuolinsa sivuun ja odotti niin kauan, kun me nostimme rahamme ja poistuimme. Ilmeisesti hän pelkäsi meidän ryöstävän hänet. Välillä on vaikeata tietää, koska on sopivaa tarjota apua, ilman että loukkaa toista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä itse olla niin asennevammainen että loukkaantuu, jollei vammainen halua apua. Heillä voi olla omat syynsä siihen.
Tärkeää kuitenkin on kysyä ensin voiko auttaa, eikä mennä kysymättä auttelemaan. Ja hyvä on kysyä, itse ainakin kysyn aina jos näen sellaisen tilanteen.
Ollessani nuorena alle parikymppisenä kahvilassa töissä kymmenisen vuotta sitten, eräs hankalasti liikkuva vammainen suuttui kun tarjouduin kantamaan tarjottimen pöytään. Tein niin kaikille hankalasti liikkuville ihmisille, mummoille,äideille yms ja ainut joka suuttui ja ärjyi oli tuo vammainen.
Toinen oli kantis pyörätuolissa josta ei millään saanut selvää. Opin kyllä tulkitsemaan ja väistämään lähentelyt. Ainut asiakas joka puristeli takamuksesta. Oksettava mies! Mutta hankalampi oli antaa suoraa palautetta kun tyyppi oli pyörätuolissa ja vammainen. Olin töykeä ja huono ihminen kun VAMMAISELLE kivahdin että näpit irti! Eli piti väistellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 21:15"]
Ollessani nuorena alle parikymppisenä kahvilassa töissä kymmenisen vuotta sitten, eräs hankalasti liikkuva vammainen suuttui kun tarjouduin kantamaan tarjottimen pöytään. Tein niin kaikille hankalasti liikkuville ihmisille, mummoille,äideille yms ja ainut joka suuttui ja ärjyi oli tuo vammainen. Toinen oli kantis pyörätuolissa josta ei millään saanut selvää. Opin kyllä tulkitsemaan ja väistämään lähentelyt. Ainut asiakas joka puristeli takamuksesta. Oksettava mies! Mutta hankalampi oli antaa suoraa palautetta kun tyyppi oli pyörätuolissa ja vammainen. Olin töykeä ja huono ihminen kun VAMMAISELLE kivahdin että näpit irti! Eli piti väistellä.
[/quote]
Miksi olit töykeä ja huono ihminen ..? En oikein ymmärrä. Sanoiko joku niin?
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 21:17"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 21:15"]
Ollessani nuorena alle parikymppisenä kahvilassa töissä kymmenisen vuotta sitten, eräs hankalasti liikkuva vammainen suuttui kun tarjouduin kantamaan tarjottimen pöytään. Tein niin kaikille hankalasti liikkuville ihmisille, mummoille,äideille yms ja ainut joka suuttui ja ärjyi oli tuo vammainen. Toinen oli kantis pyörätuolissa josta ei millään saanut selvää. Opin kyllä tulkitsemaan ja väistämään lähentelyt. Ainut asiakas joka puristeli takamuksesta. Oksettava mies! Mutta hankalampi oli antaa suoraa palautetta kun tyyppi oli pyörätuolissa ja vammainen. Olin töykeä ja huono ihminen kun VAMMAISELLE kivahdin että näpit irti! Eli piti väistellä.
[/quote]
Miksi olit töykeä ja huono ihminen ..? En oikein ymmärrä. Sanoiko joku niin?
[/quote]
Kyllä sanoi kun eihän nyt herttainen vammainen ketään kouri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle 77. Jos luit viestini, me kysyimme, että voisimmeko mahdollisesti auttaa. Ei tulisi mieleenikään tuppautua auttamaan kysymättä ensin. Suosittelen sisällön ymmärtämistä ennen liian nopeaa kommentointia.
Mulla on kuulovamma, eli sitä ei näy ulospäin. Aika mielenkiintoisia tilanteita välillä tulee kun joudun kysymään mitä uudestaan ja uudestaan, ja toinen tuskastuu ja ihan selkeästi miettii että olenko jotenkin vajaa :D
Kyse on siis kuulon vaikeasta alenemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:42"]
Mulla on kuulovamma, eli sitä ei näy ulospäin. Aika mielenkiintoisia tilanteita välillä tulee kun joudun kysymään mitä uudestaan ja uudestaan, ja toinen tuskastuu ja ihan selkeästi miettii että olenko jotenkin vajaa :D
Kyse on siis kuulon vaikeasta alenemasta.
[/quote]
Mikset voi sanoa olevasi kuulovammainen?
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:32"]
8 jatkaa, koska sain pyyhkeitä edellisestä kommentistani. Tässä ketjussa on kyse puheen ja ymmärtämisen ongelmista. Niistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Oma vammani on liikuntavamma. Toivon, että ihmiset kysyvät minulta suoraan, jos haluavat jotain tietää. Ja näin ihmiset useimmiten tekevätkin. Ihmiset haluavat auttaa ja kysyvät minulta, miten voisivat auttaa. Liikun paljon henkilökohtaisen avustajani kanssa. Paljon olen kuullut juttuja, että ihmiset puhuvat vammaisen ohi avustajalle. Itse en ole tähän koskaan törmännyt. Mielestäni terveet osaavat suhtautua liikuntavammaani tosi hyvin. Kiitos siitä! Lapset ovat usein uteliaita ja kyselevät paljon esim. sähkömopostani. Vastaan heille mielelläni.
t. vaikeavammainen nainen
[/quote]
Se on mielestäni inhimillistä että joku puhuu avustajalle. Ei siitäkään kannattaisi loukkaantua. Ei se puhuja tarkoita mitään pahaa, vaikka hän puhuu avustajalle. Silloin hänelle voi ystävällisesti sanoa ja ohjata häntä, että puhupa minulle avustajan sijaan. Muiden osaamattomuudesta ja tietämättömyydestä ei kannata loukkantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:58"]
se on ahdistavaa, miten monelle vammaisuus on tabu eikä osata olla eikä toimia ollenkaan, vaikka kohdataan ihminen, pohjimmiltaan samanlainen ihminen kuin itsekin ollaan...
en tiedä mikä siinä on vaikeaa tajuta, että se "vammainen" haluaa ihan samanlaista kohtelua kuin sinä itse haluaisit. ja esim. "käsittämätön mongerrus" on sama asia, kuin kohdata ulkomaalainen, jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä (vaikka kiinalainen, joka ei puhu englantia). Miten kommunikoit silloin?
Enkä tajua esim. mitä noloa on dementikon "montako vittua täällä on"? VÄhän sama kuin en ymmärrä miksi lapsilta pitää ankarasti kieltää jotkut pissa-kakka jutut, ei ne nyt niin kamalia ole? mä ainakin annan höpöttää. Usein "vammaiset" ovat paljon normaalimpia kuin "normaalit" Vaikka hiljaisessa bussissa estoton "vammainen" juttelee vieruskaverille mukavia, kertoo päivästään, puhuu säästä yms. mutta "normaali ihminen" vieressä kääntää päänsä pois, koska ei osaa small talkia lähimmäisen kanssa. Se jos mikä on huolestuttavaa, ettei tiedä miten vastata, jos toinen ihminen kysyy "miten päivä on mennyt?" tai "mitä sulle kuuluu?"
ymmärrän että moni provosoitui ap:n sinänsä ystävällisestä kysymyksestä. ap kuvailee tilanteen jossa vammaisen avustaja sitten pelasti tilanteen. jotenkin se avustajakin osaa ymmärtää ja toimia, yrityksen ja erehdyksen kautta. Sillä tavalla meidän kaikkien pitää joka päiväisessä elämässä toimia: yrittää parhaamme ymmärtää ja yrittää edes jotenkin kommunikoida ja toimia! Ei se ole ydinfysiikkaa kuitenkaan, se on kykyä asettua toisen asemaan, ja kohdella toista kuten haluamme itseämme kohdeltavan. Mutta mä en ainakaan haluaisi olla niin pölö, etten osaa vaikka bussissa jutella niitä näitä, jos "vammainen" aloittaa mun kanssa keskustelun...
[/quote]
Niin.
Mutta ei se kehitysvammaisten small talk aina ole kivaa juttelua vaan joskus se on suorasukaisia kysymyksiä asioista jotka normaalit ihmiset ymmärtäisivät jättää rauhaan tai yhden asian toistuvaa jankkaamista.
Vammaisuutta on niin monenlaista.
Ja ymmärrän ihan täysin niitä joiden mielestä vittu-pissa-kakka-jutut on vaivaannuttavia.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:20"]
Mustakin tän ketjun aihe tuntuu pahalta, enkä halua vastata, vaikka omakohtaista kokemusta löytyy.
t. vaikeavammainen nainen
[/quote]
Ettekä te tietenkään halua kertoa miten näissä tilanteissa voisi toimia että niistä selvittäisiin kaikkien kannalta mukavasti, koska sitten teillä olisikin yksi loukkaantumisen aihe vähemmän.
[/quote]
Juuri tällaiset kommentit vievät keskusteluhalut. Todellisuudessa on tarkoitus päästä vain aukomaan päätä. Alkaa se varsinainen tarkoitus tulla sieltä pintaan, kuten näissä aiheissa aina lopulta käy.
[/quote]
Ihan sama kumpi osapuoli loukkaantuu, niin loukkaantuminen ei ole rakentavaa. Nyt vuorostaan sinä loukkaannuit. Rakentavampaa on keskustella myönteisessä hengessä ja etsiä ratkaisuja ja kannustaa.
Tuollaisissa tilanteissa sanon, että minun pitää käydä kellarissa ja valun tiskin taakse piiloon.
Hyvin pieni osa työstäni on kehitysvammaisille eräänlaisen 'tuokion' vetämistä. En kammoksu, ihmettele tai äimistele tähän ikään enää mitään, mutta 'kiusallista' on, kun avannepussin omaava henkilö liimautuu ihan viereen ja ilmeisesti se pussi alkaa täyttyä... Haju on karmaiseva. Ihan täysin varma en ole, johtuuko tuosta avanteesta, koska en ole myöskään sairaanhoito-alalla. Mutta se p*skan lemu tämän yhden henkilön läheisyydessä. Ainoa hetki, jolloin tunnen oloni kiusaantuneeksi, koska pakko siirtyä hänestä kauemmaksi.
Kysymykseni liittyy aiheeseen, voisiko joku ystävällisesti vastata. Kaupungilla liikkuessa joskus vastaan tulee ihminen jonka lapsi huomaa erilaiseksi ja kysyy tottakai siinä ihmisen kohdalla että äiti, mikä tuolla tädillä/sedällä on? Mitä te vastaatte ja mikä vastaus olisi sellainen että lapsen tiedonjano täyttyy eikä tule loukattua ketään. Lapset kysyy aika pienellä kynnyksellä joskus, ei tarvitse olla vammakaan vaan riittää vaikka laastari poskessa tai kipsi jalassa.
Alue: Aihe vapaa
moi mita kullu
onko kiki hyvin?
t. kallu