Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
haastavia/ kiusallisia tilanteita sairaiden tai vammaisten ihmisten kanssa
23.01.2015 |
Tämän ketjun tarkoitus ei ole pilkata sairaita ihmisiä, vaan jakaa kokemuksia, millaisia hankalia tai kiusallisia tilanteita olet kohdannut tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät sairauden tai vamman vuoksi pysty hallitsemaan käytöstään/ toimimaan niin kuin keskivertoihmiset. Miten tilanne on ratkaistu?
Itselläni ainakin näihin tilanteisiin liittyy pelko, että loukkaan ko. henkilöä, koska en tiedä miten toimia. Esimerkiksi:
Olin jokin aika sitten töissä erään pikaruokalan kassalla.
Kerran kassalle tuli nuori kehitysvammainen poika, ehkä 17v, ja halusi ilmeisesti tilata jotain.
Hänen puheensa oli kuitenkin käsittämätöntä mongerrusta, enkä saanut siitä sanaakaan selvää. Lisäksi että hän puhui käsittämättömän kovalla äänellä, miltei huutaen ja koko ravintolan sali kääntyi katsomaan. Tuntui että kaikki seuraavat miten tilanteen hoidan.
Mitä saatoin tehdä? Kysyä naama punaisena yhä uudelleen, että anteeksi kuinka? Yritin näyttää korttia, jossa oli kaikki annoksemme kuvina, jotta hän saattaisi osoittaa haluamansa tuotteen, mutta hän ei ymmärtänyt sitäkään. Hän ei yrittänyt myöskään elehtiä tai muilla tavoin osoittaa tahtoaan. Mongersi vain.
Tilanne oli todella tukala, kunnes onneksi paikalle saapui nuoren miehen huoltaja/avustaja. Poika oli ilmeisesti karannut häneltä.
Mutta entä jos avustaja ei olisi tullut? Mitä ihmettä olisin tuossa tilanteessa tehnyt?
Asiallisia vastauksia kiitos.
Kommentit (85)
Lapsille vastaan, että "jutellaan kotona" ja kerron sitten rauhallisessa paikassa, miten ihmisillä on vammoja; me synnytään erilaisina ja jokaisella voi olla jokin vamma, näkyi se sitten ulospäin tai ei. Ja samalla keskustelemme siitä, ettei ketään saa tuijottaa jne. Normaalia kasvatusta, joka kestää koko iän.
Mutta, itse työskentelen vammaisten parissa ja kohtaan päivittäin erilaisia ihmisiä ja edelleen monien kohdalla mietin miten on parhainta suhtautua. Tämä tosin koskee kaikkia ihmisiä. Yritän siis sanoa, ettei aina ole oikeaa tapaa toimia eikä kaikki voi aina mennä putkeen, mutta hyvä tapa on miettiä miten haluaisi muiden itseensä suhtautuvan samassa tilanteessa. Sillä pääsee pitkälle. Ja jos mokaat, niin pyydä anteeksi: En tiennyt, tarkoitukseni ei ollut loukata. Anteeksi. Ja siitä sitten taas eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:58"]
se on ahdistavaa, miten monelle vammaisuus on tabu eikä osata olla eikä toimia ollenkaan, vaikka kohdataan ihminen, pohjimmiltaan samanlainen ihminen kuin itsekin ollaan...
en tiedä mikä siinä on vaikeaa tajuta, että se "vammainen" haluaa ihan samanlaista kohtelua kuin sinä itse haluaisit. ja esim. "käsittämätön mongerrus" on sama asia, kuin kohdata ulkomaalainen, jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä (vaikka kiinalainen, joka ei puhu englantia). Miten kommunikoit silloin?
Enkä tajua esim. mitä noloa on dementikon "montako vittua täällä on"? VÄhän sama kuin en ymmärrä miksi lapsilta pitää ankarasti kieltää jotkut pissa-kakka jutut, ei ne nyt niin kamalia ole? mä ainakin annan höpöttää. Usein "vammaiset" ovat paljon normaalimpia kuin "normaalit" Vaikka hiljaisessa bussissa estoton "vammainen" juttelee vieruskaverille mukavia, kertoo päivästään, puhuu säästä yms. mutta "normaali ihminen" vieressä kääntää päänsä pois, koska ei osaa small talkia lähimmäisen kanssa. Se jos mikä on huolestuttavaa, ettei tiedä miten vastata, jos toinen ihminen kysyy "miten päivä on mennyt?" tai "mitä sulle kuuluu?"
ymmärrän että moni provosoitui ap:n sinänsä ystävällisestä kysymyksestä. ap kuvailee tilanteen jossa vammaisen avustaja sitten pelasti tilanteen. jotenkin se avustajakin osaa ymmärtää ja toimia, yrityksen ja erehdyksen kautta. Sillä tavalla meidän kaikkien pitää joka päiväisessä elämässä toimia: yrittää parhaamme ymmärtää ja yrittää edes jotenkin kommunikoida ja toimia! Ei se ole ydinfysiikkaa kuitenkaan, se on kykyä asettua toisen asemaan, ja kohdella toista kuten haluamme itseämme kohdeltavan. Mutta mä en ainakaan haluaisi olla niin pölö, etten osaa vaikka bussissa jutella niitä näitä, jos "vammainen" aloittaa mun kanssa keskustelun...
[/quote]
Ei se minun mielestäni ole huolestuttavaa, jos ns. terveet eivät osaa small talkia. Small talkia voi oppia aivan samalla tavalla kuin mitä tahansa taitoja. Ei kukaan osaa small talkia jos ei opettele. Vaatii itse asiassa aika suurta luovuutta ja älykkyyttä ja taitoa heittäytyä oudossa tilanteessa kekseliääksi ja sanavalmiiksi. Jos on lisäksi luonteeltaan varautunut ja sisäänpäinkääntynyt, niin ymmärrän hyvin, että tuollaisessa tilanteessa joku voi tuntea olonsa epämukavaksi, eikä siitä tarvitse huolestua.
Miksi ihmeessä jotkut loukkaantuvat tästä aloituksesta, kysyy se yksi sokea? Olisihan moni ikävä tilanne vältettävissä sillä, että ihmiset uskaltaisivat kysellä rohkeasti sen sijaan, että välttelevät ja pakoilevat. On tosiaan kiusallista, kun joidenkin vammaisten puheesta ei saa selvää vaikka haluaisi.
Itse olen syntynyt sokeana. Kerran opastin omassa kodissani, siis itselleni tutussa paikassa toista sokeaa henkilöä, joka oli menettänyt näkönsä aikuisiällä, eikä ilmeisesti ollut kovin hyvin sopeutunut tilanteeseen. Oli yllättävän hankalaa ohjata häntä. esimerkiksi kun yritin viedä hänet sisälle asuntooni, hän jotenkin meni avoimen oven väärälle puolelle, siis oven taakse oven ja seinän väliseen nurkkaan, enkä meinannut saada häntä käsittämään missä hän oli.
Minulla on cp-vammainen ystävä, joka puhuu todella hiljaa ja aika epäselvästi. Mutta hänellä ei siis ole kehitysvammaa, ja jos en ymmärrä häntä, hän osaa luetella epäselväksi jääneen sanan kirjaimet, jolloin yleensä asia selviää.
Kerran kävi sellainenkin juttu, että eräs kehitysvammainen nuori tyttö, jonka tunsin ennestään, tuli luokseni, ja laski päänsä syliini. Hän ei sanonut mitään, ei ehkä olisi osannut selittää asiaansa. En tajunnut, mitä hän halusi, joten vain silitin sylissäni lepäävää päätä. Myöhemmin selvisi, että tytön tarkooitus oli antaa minun koskettaa hiuksiaan, jotka oli juuri leikattu, siis esitellä minulle uutta kampaustaan. Mahtoi hän ajatella, että on tuokin aika typerä tyyppi.
Kismett
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:03"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:37"] Eräissä sukujuhlissa muistisairautta sairastava vanhus kysäisi äänekkäästi: montako vittua täällä on paikalla? Teeskennelläkö kuuroa, vaiko yrittää tokaista jotain humoristista, mutta kuitenkin niin, että vanhus ei saa lisää vettä myllyynsä? Vaiko hyssytellä ihmistä, joka ei edes ymmärrä kysymyksensä epäkorrektiutta? [/quote] Ajatelepa asiaa niin, että lapsetkin käyttäytyvät usein epäkorrektisti. Miten reagoisit, jos kysyjä olisi lapsi? Varmasti reagoisit jotenkin, etkä vain sulkisi korviasi. Miksi emme voisi yhtälailla reagoida silloin kun aikuinen ihminen käyttäytyy poikkeavalla tavalla. Reagointivaihtoehtoja on useampia, eikä niistä välttämättä mikään ole oikea tapa. Tuskin kuitenkaan dementikko haluaa, että hänen kommenttinsa jätetään huomiotta. Sellaisesta ei tule turvallinen olo. Hänen on hyvä saada jokin vastaus tai reaktio kysymykseensä. [/quote] nojoo, pappani sairasti alzheimeria, enkä kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi alkaa vastaamaan tai selittämään mitään, jos hän sanoi esim. että "annapa sitä pillua". Oikein turvallisen vanhuuden hän eli, vaikkei jokaiseen tuon tyylin heittoon mitään kommentoitukaan. Sama vammaisten tai lasten kohdalla, en koe tarpeelliseksi jokaiseen (tahattomasti) asiattomaan juttuun alkaa jotain reagoimaan.
[/quote]
nii-in. Ei tuollaisessa tapauksessa tosiaan ole yhtä oikeaa tapaa reagoida.
[quote author="Kismett" time="23.01.2015 klo 18:13"]
Miksi ihmeessä jotkut loukkaantuvat tästä aloituksesta, kysyy se yksi sokea? Olisihan moni ikävä tilanne vältettävissä sillä, että ihmiset uskaltaisivat kysellä rohkeasti sen sijaan, että välttelevät ja pakoilevat. On tosiaan kiusallista, kun joidenkin vammaisten puheesta ei saa selvää vaikka haluaisi.
Itse olen syntynyt sokeana. Kerran opastin omassa kodissani, siis itselleni tutussa paikassa toista sokeaa henkilöä, joka oli menettänyt näkönsä aikuisiällä, eikä ilmeisesti ollut kovin hyvin sopeutunut tilanteeseen. Oli yllättävän hankalaa ohjata häntä. esimerkiksi kun yritin viedä hänet sisälle asuntooni, hän jotenkin meni avoimen oven väärälle puolelle, siis oven taakse oven ja seinän väliseen nurkkaan, enkä meinannut saada häntä käsittämään missä hän oli.
Minulla on cp-vammainen ystävä, joka puhuu todella hiljaa ja aika epäselvästi. Mutta hänellä ei siis ole kehitysvammaa, ja jos en ymmärrä häntä, hän osaa luetella epäselväksi jääneen sanan kirjaimet, jolloin yleensä asia selviää.
Kerran kävi sellainenkin juttu, että eräs kehitysvammainen nuori tyttö, jonka tunsin ennestään, tuli luokseni, ja laski päänsä syliini. Hän ei sanonut mitään, ei ehkä olisi osannut selittää asiaansa. En tajunnut, mitä hän halusi, joten vain silitin sylissäni lepäävää päätä. Myöhemmin selvisi, että tytön tarkooitus oli antaa minun koskettaa hiuksiaan, jotka oli juuri leikattu, siis esitellä minulle uutta kampaustaan. Mahtoi hän ajatella, että on tuokin aika typerä tyyppi.
Kismett
[/quote]
Hieno kirjoitus.
Minua joskus hieman harmittaa vammaisten lähellä olevien ihmisten loukkaantumisherkkyys. (tässä ketjussa joku jo ehti loukkaantua). Sen sijaan että loukkaantuisi, voisi valita että käyttää energiansa muiden ihmisen opastamiseen ja voisi kertoa muille myönteisellä tavalla, että miten kannattaa käyttäytyä uusissa ja oudoissa tilanteissa. Silloin kaikki hyötyvät. Mielestäni sinä kerroit hyvän esimerkin käytännön elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi porukka hiiltyy tällasesta alotuksesta? Täällä on monessa kohdassa verrattu vammaisia lapsiin. Jos aloitus olisi kuulunut "kiusallisia tilanteita lasten kanssa" niin moniko olis vetänyt herneen nenään? Miten tää eroaa tosta lapsia koskevasta aloituksesta?
Jos olet vammainen tai lähipiirissäsi on vammainen se ei tarkoita, etteikö muille tulisi kiusallisia hetkiä vammaisten kanssa ja muistakaa, että puhumattomuus ja hyssyttely luo vitusti enemmän ongelmia. Miten joku esim. vammaisen äiti joka täällä riehui suhtautuu noin epäkypsästi vammaisuuteen?
Energiaa ei vain kannata käyttää AV-palstalla. Täällä on ilkiöiden kerho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi kerran myyjänä ollessani niin, että kysyin seuraavalta asiakkaalta jotain tyyliin Miten voin palvella. Sitten huomasin, että asiakas ei selvästikään näe mitään eikä kuule mitään... Tai ei ainakaan reagoinut mihinkään mitään. Huomasin, että hänen vierellään on avustaja, joka keskusteli parhaillaan toisen ihmisen kanssa. Minä en siinä tilanteessa osannut tehdä muuta kuin odottaa, että avustaja lopettaa juttelunsa. Kun ei saa kontaktia toiseen, niin aina asialle ei voi mitään.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:23"]
Energiaa ei vain kannata käyttää AV-palstalla. Täällä on ilkiöiden kerho.
[/quote]
Oliko kommenttisi tarkoitettu sarkastiseksi vai olitko tosissasi. Jos olit tosissasi, niin minä olen eri mieltä. Minusta täälläkin asioista kannattaa keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:20"]
Mustakin tän ketjun aihe tuntuu pahalta, enkä halua vastata, vaikka omakohtaista kokemusta löytyy.
t. vaikeavammainen nainen
[/quote]
Ettekä te tietenkään halua kertoa miten näissä tilanteissa voisi toimia että niistä selvittäisiin kaikkien kannalta mukavasti, koska sitten teillä olisikin yksi loukkaantumisen aihe vähemmän.
8 jatkaa, koska sain pyyhkeitä edellisestä kommentistani. Tässä ketjussa on kyse puheen ja ymmärtämisen ongelmista. Niistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Oma vammani on liikuntavamma. Toivon, että ihmiset kysyvät minulta suoraan, jos haluavat jotain tietää. Ja näin ihmiset useimmiten tekevätkin. Ihmiset haluavat auttaa ja kysyvät minulta, miten voisivat auttaa. Liikun paljon henkilökohtaisen avustajani kanssa. Paljon olen kuullut juttuja, että ihmiset puhuvat vammaisen ohi avustajalle. Itse en ole tähän koskaan törmännyt. Mielestäni terveet osaavat suhtautua liikuntavammaani tosi hyvin. Kiitos siitä! Lapset ovat usein uteliaita ja kyselevät paljon esim. sähkömopostani. Vastaan heille mielelläni.
t. vaikeavammainen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:20"]
Mustakin tän ketjun aihe tuntuu pahalta, enkä halua vastata, vaikka omakohtaista kokemusta löytyy.
t. vaikeavammainen nainen
[/quote]
Ettekä te tietenkään halua kertoa miten näissä tilanteissa voisi toimia että niistä selvittäisiin kaikkien kannalta mukavasti, koska sitten teillä olisikin yksi loukkaantumisen aihe vähemmän.
[/quote]
Juuri tällaiset kommentit vievät keskusteluhalut. Todellisuudessa on tarkoitus päästä vain aukomaan päätä. Alkaa se varsinainen tarkoitus tulla sieltä pintaan, kuten näissä aiheissa aina lopulta käy.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:40"]
Alapeukkuja jaellaan niille ihmisille, joilla on itsellään kokemusta vammaisuudesta tai sellaisen omaisena olosta. Heillä luulisi olevan eniten omakohtaista kokemusta tai neuvoja kuinka toimia korrektisti, mutta ei. Tarkoitus on vain huudella ja naureskella vajavaisten kustannuksella.
[/quote]
Ai jaa. Minusta näytti että kaksi omakohtaista kokemusta omaavaa ilmoitti ettei halua jakaa kokemuksiaan koska se olisi ollut niin loukkaavaa. Annoin alapeukut koska mielestäni on typerää olla jakamatta kokemuksiaan jos sillä voisi auttaa muita ja jopa itse tulla paremmin kohdelluksi. Asiat ei parane jos niistä ei keskustella mutta ilmeisesti vammaisten kohtaaminen on aiheena tabu vammaisille itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhevammaisella on yleenäs mukanaan lompakossa "passi", jossa kerrotaan hyvin lyhyesti miten hänen kanssaan kommunikoidaan. Hän voi esitellä sen vaikka taksikuskille. Muuten hän voi käyttää tulkin palveluja asioidessaan.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:20"]
Mustakin tän ketjun aihe tuntuu pahalta, enkä halua vastata, vaikka omakohtaista kokemusta löytyy.
t. vaikeavammainen nainen
[/quote]
Ettekä te tietenkään halua kertoa miten näissä tilanteissa voisi toimia että niistä selvittäisiin kaikkien kannalta mukavasti, koska sitten teillä olisikin yksi loukkaantumisen aihe vähemmän.
[/quote]
Juuri tällaiset kommentit vievät keskusteluhalut. Todellisuudessa on tarkoitus päästä vain aukomaan päätä. Alkaa se varsinainen tarkoitus tulla sieltä pintaan, kuten näissä aiheissa aina lopulta käy.
[/quote]
Ilmeisesti tiikeriemoilla on täysi oikeus aukoa päätään heti ensimmäisessä vastauksessa.
On idioottimaista loukkaantua hyväätarkoittavasta keskustelusta, jonka tarkoitus ei ollut pilkata ketään vaan tehdä kaikille tilanteista helpompia. Kaikilla ei ole kehitysvammaisia tai vaikeavammaisia tuttuja, eivätkä kaikki ole ammatiltaan vammaishoitajia, mutta vammaisten kanssa joutuu välillä kohdakkain. Nämä kohtaamiset voi olla välillä tosi vaikeita kun ei tiedä mitä tehdä, mitä saa tehdeä. Te joilla on kokemusta voisitte kertoa miten toimia oikein. Mutta jos se on liian loukkaavaa, niin pitäkää asennevammanne.
Mulle tapahtui näin: olin menossa tutustumaan mahdolliseen työharjoittelupaikkaan erääseen vammaisten asuntolaan, tai keskukseen, jossa järjestetään myös kaikenlaistan päivätoimintaa yms. No siinä keskuksen alueella kävellessäni sain kimppuuni aikuisen kehitysvammaisen miehen, jonka puheesta en saanut mitään selvää. Mies yritti ilmeisesti kysyä minulta jotain, ja hän oli hyvin agressiivinen, huusi ja raivosi. Yritin jutella hänelle, mutta lopulta pelästyin hänen raivoamistaan, ja lähdin kävelemään toiseen suuntaan. Pian kuitenkin hän tupsahti taas eteeni, edelleen yhtä raivoissaan. Jossain vaiheessa hän taisi kutsua minua "äidiksi" kaiken sen huudon ja muun keskellä. Katsoin häntä silmiin ja sanoin mahdollisimman ystävällisesti ja pahoitellen "Anteeksi, mutta mä en ymmärrä mitä sä haluat sanoa". Silloin mies rauhoittui, ja ensimmäisen kerran sain selvää hänen puheestaan. Hän sai sanottua että "et ole ensimmäinen". Tai jotain sinne päin. Kohtaamisesta jäi surullinen olo; hän ei saanut asiaansa kerrottua minulle, vaikka kovasti halusi.
Tää on just tätä: puolustetaan kaikkia muita diagnooseja omaavia paitsi asperger. minua kohtaan ei ole oltu yleensä noin ymmärtäväisiä kuin te ootte vammasia kohtaan. yleensä ei kai tarvitse jos kyseessä on "vain" asperger. mut jos ohessa on muutakin niin se on syytä tutkia onko jollakin myös muuta kuin as niin sitten saa kaipaamaansa ymmärtäväisempää kohtelua.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 19:07"]
Tää on just tätä: puolustetaan kaikkia muita diagnooseja omaavia paitsi asperger. minua kohtaan ei ole oltu yleensä noin ymmärtäväisiä kuin te ootte vammasia kohtaan. yleensä ei kai tarvitse jos kyseessä on "vain" asperger. mut jos ohessa on muutakin niin se on syytä tutkia onko jollakin myös muuta kuin as niin sitten saa kaipaamaansa ymmärtäväisempää kohtelua.
[/quote]
vammaiset ovat oikeasti avuttomia, sinä taas et kykene etkä halua ottaa aikuisen roolia. siitä on kyse. Et edes ole vammainen!
Eräs koulukaveri kauhistui sellaista kuvaa jossa oli joku imukala kalastajan selässä. "Mikä siinä niin kauheaa" kummeksuttiin. Hän yritti sen jälkeen utsia toisten mielisairauksia. Oli kiusallista koska kukaan ei sanonut häntä sairaaksi.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:58"][quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:37"]
Eräissä sukujuhlissa muistisairautta sairastava vanhus kysäisi äänekkäästi: montako vittua täällä on paikalla?
Teeskennelläkö kuuroa, vaiko yrittää tokaista jotain humoristista, mutta kuitenkin niin, että vanhus ei saa lisää vettä myllyynsä?
Vaiko hyssytellä ihmistä, joka ei edes ymmärrä kysymyksensä epäkorrektiutta?
[/quote]
Ajatelepa asiaa niin, että lapsetkin käyttäytyvät usein epäkorrektisti. Miten reagoisit, jos kysyjä olisi lapsi? Varmasti reagoisit jotenkin, etkä vain sulkisi korviasi. Miksi emme voisi yhtälailla reagoida silloin kun aikuinen ihminen käyttäytyy poikkeavalla tavalla. Reagointivaihtoehtoja on useampia, eikä niistä välttämättä mikään ole oikea tapa. Tuskin kuitenkaan dementikko haluaa, että hänen kommenttinsa jätetään huomiotta. Sellaisesta ei tule turvallinen olo. Hänen on hyvä saada jokin vastaus tai reaktio kysymykseensä.
[/quote]
nojoo, pappani sairasti alzheimeria, enkä kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi alkaa vastaamaan tai selittämään mitään, jos hän sanoi esim. että "annapa sitä pillua". Oikein turvallisen vanhuuden hän eli, vaikkei jokaiseen tuon tyylin heittoon mitään kommentoitukaan. Sama vammaisten tai lasten kohdalla, en koe tarpeelliseksi jokaiseen (tahattomasti) asiattomaan juttuun alkaa jotain reagoimaan.