Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
haastavia/ kiusallisia tilanteita sairaiden tai vammaisten ihmisten kanssa
23.01.2015 |
Tämän ketjun tarkoitus ei ole pilkata sairaita ihmisiä, vaan jakaa kokemuksia, millaisia hankalia tai kiusallisia tilanteita olet kohdannut tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät sairauden tai vamman vuoksi pysty hallitsemaan käytöstään/ toimimaan niin kuin keskivertoihmiset. Miten tilanne on ratkaistu?
Itselläni ainakin näihin tilanteisiin liittyy pelko, että loukkaan ko. henkilöä, koska en tiedä miten toimia. Esimerkiksi:
Olin jokin aika sitten töissä erään pikaruokalan kassalla.
Kerran kassalle tuli nuori kehitysvammainen poika, ehkä 17v, ja halusi ilmeisesti tilata jotain.
Hänen puheensa oli kuitenkin käsittämätöntä mongerrusta, enkä saanut siitä sanaakaan selvää. Lisäksi että hän puhui käsittämättömän kovalla äänellä, miltei huutaen ja koko ravintolan sali kääntyi katsomaan. Tuntui että kaikki seuraavat miten tilanteen hoidan.
Mitä saatoin tehdä? Kysyä naama punaisena yhä uudelleen, että anteeksi kuinka? Yritin näyttää korttia, jossa oli kaikki annoksemme kuvina, jotta hän saattaisi osoittaa haluamansa tuotteen, mutta hän ei ymmärtänyt sitäkään. Hän ei yrittänyt myöskään elehtiä tai muilla tavoin osoittaa tahtoaan. Mongersi vain.
Tilanne oli todella tukala, kunnes onneksi paikalle saapui nuoren miehen huoltaja/avustaja. Poika oli ilmeisesti karannut häneltä.
Mutta entä jos avustaja ei olisi tullut? Mitä ihmettä olisin tuossa tilanteessa tehnyt?
Asiallisia vastauksia kiitos.
Kommentit (85)
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:22"]
Miksi porukka hiiltyy tällasesta alotuksesta? Täällä on monessa kohdassa verrattu vammaisia lapsiin. Jos aloitus olisi kuulunut "kiusallisia tilanteita lasten kanssa" niin moniko olis vetänyt herneen nenään? Miten tää eroaa tosta lapsia koskevasta aloituksesta? Jos olet vammainen tai lähipiirissäsi on vammainen se ei tarkoita, etteikö muille tulisi kiusallisia hetkiä vammaisten kanssa ja muistakaa, että puhumattomuus ja hyssyttely luo vitusti enemmän ongelmia. Miten joku esim. vammaisen äiti joka täällä riehui suhtautuu noin epäkypsästi vammaisuuteen?
[/quote]
Niin, tai jos aloitus olisi ollut "kiusallisia tilanteita puolison kanssa/lääkärillä/koiran kanssa tms" olisiko moni loukkaantunut? Joillakuilla tuntuu olevan hyvin matala loukkaantumiskynnys. Vammaisuudest ei saisi puhua koska se muka heti ilkkuu ja loukkaa. Samaan aikaan vammaisjärjestöt yrittävät madaltaa kynnystä että vammaiset olisivat paremmin osa muuta yhteiskuntaa. Miten se voi onnistua, kun on selvästi asioita joista ei saisi puhua ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:54"]
Kysymykseni liittyy aiheeseen, voisiko joku ystävällisesti vastata. Kaupungilla liikkuessa joskus vastaan tulee ihminen jonka lapsi huomaa erilaiseksi ja kysyy tottakai siinä ihmisen kohdalla että äiti, mikä tuolla tädillä/sedällä on? Mitä te vastaatte ja mikä vastaus olisi sellainen että lapsen tiedonjano täyttyy eikä tule loukattua ketään. Lapset kysyy aika pienellä kynnyksellä joskus, ei tarvitse olla vammakaan vaan riittää vaikka laastari poskessa tai kipsi jalassa.
[/quote]
Lapselle voi vastata, että tuon sedän/ lapsen jalat eivät toimi tavallisesti. Siksi hänellä on pyörätuoli. Tai voitte pysähtyä ihmisen kohdalle ja sanoa, että lapsi haluaisi kysyä - vaikka nyt siitä pyörätuolista- että sopiiko jutella.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:54"]
Mitä ne erikoisohjeet ovat, jota kaivataan? Vammainen ihminen on ihminen. Kohteliaaseen kanssaköymiiseen pätee ihan samat asat kuin kenen tahansa kanssa.
- katso ystävällisesti silmiin, älä toljota
- puhu ystävällisesti ja selkeästi, älä huuda
- sano, jos et ymmärrä hänen puhettaan. Kysy onko hänellä hoitaja tai avustaja mukana, joka voisi auttaa. Tai kysy itse miten sinä voit häntä auttaa, kaipaako apua.
Mikä tässä on niin mutkikasta? Käytä tarvittaessa eleitä ja ilmeitä ihan kuin juttelisit jaappanialaisen turstinkin kanssa, kun ei yhteistä kieltä ole. Vammaisuus ei tartu.
[/quote]
Ap tais tehdä tuota kaikkea...
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:58"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:54"]
Kysymykseni liittyy aiheeseen, voisiko joku ystävällisesti vastata. Kaupungilla liikkuessa joskus vastaan tulee ihminen jonka lapsi huomaa erilaiseksi ja kysyy tottakai siinä ihmisen kohdalla että äiti, mikä tuolla tädillä/sedällä on? Mitä te vastaatte ja mikä vastaus olisi sellainen että lapsen tiedonjano täyttyy eikä tule loukattua ketään. Lapset kysyy aika pienellä kynnyksellä joskus, ei tarvitse olla vammakaan vaan riittää vaikka laastari poskessa tai kipsi jalassa.
[/quote]
Lapselle voi vastata, että tuon sedän/ lapsen jalat eivät toimi tavallisesti. Siksi hänellä on pyörätuoli. Tai voitte pysähtyä ihmisen kohdalle ja sanoa, että lapsi haluaisi kysyä - vaikka nyt siitä pyörätuolista- että sopiiko jutella.
[/quote]
Eikä se sitten ole loukkaavaa että joku tuntematon alkaa kysellä keskellä katua pyörätuolista tms?
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:54"]
Mitä ne erikoisohjeet ovat, jota kaivataan? Vammainen ihminen on ihminen. Kohteliaaseen kanssaköymiiseen pätee ihan samat asat kuin kenen tahansa kanssa.
- katso ystävällisesti silmiin, älä toljota
- puhu ystävällisesti ja selkeästi, älä huuda
- sano, jos et ymmärrä hänen puhettaan. Kysy onko hänellä hoitaja tai avustaja mukana, joka voisi auttaa. Tai kysy itse miten sinä voit häntä auttaa, kaipaako apua.
Mikä tässä on niin mutkikasta? Käytä tarvittaessa eleitä ja ilmeitä ihan kuin juttelisit jaappanialaisen turstinkin kanssa, kun ei yhteistä kieltä ole. Vammaisuus ei tartu.
[/quote]
Kun olet niin fiksu niin kerropa miten olisit toiminut ap.n kuvaamassa tilanteessa, jos avustaja ei olisi tullut paikalle.
Juu valmiita ohjeita ei ole, mutta keskustelua voi silti käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe sitä suoraa kysymistä loukkaavana. Mutta se on vain yksi mielipide. Vammaiset ihmiset tai heidän omaisensa eivät ole homogeeninen joukko, joiden "käyttöohjeet" ovat yleispäteviä. Ei AV-palstallakaan voi jakaa kuin omakohtaisia kokemuksia, eikä niistä yksikään ole "väärä". Jotakuta utelu loukkaa, jotakuta loukkaa pään kääntäminen pois. Tervettä ihmistä voi loukata, että heidän yksityisasioitaan vatvotaan tai voi loukata, ettei kukaan ole heistä kiinnostunut.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:20"]
Mustakin tän ketjun aihe tuntuu pahalta, enkä halua vastata, vaikka omakohtaista kokemusta löytyy.
t. vaikeavammainen nainen
[/quote]
Ettekä te tietenkään halua kertoa miten näissä tilanteissa voisi toimia että niistä selvittäisiin kaikkien kannalta mukavasti, koska sitten teillä olisikin yksi loukkaantumisen aihe vähemmän.
[/quote]
Juuri tällaiset kommentit vievät keskusteluhalut. Todellisuudessa on tarkoitus päästä vain aukomaan päätä. Alkaa se varsinainen tarkoitus tulla sieltä pintaan, kuten näissä aiheissa aina lopulta käy.
[/quote]
Ensimmäinen joka tässä ketjussa aikoi päätään oli herneet nenäänsä vetänyt vammaisen lapsen äiti, joka oli myös ensimmäinen ketjuun vastannut. Määrititte ketjun ihan itse päänaukomisketjuksi. Toiveesi toteutui, ei tullut tästäkään asiallista keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi vammaisten läheisten, seksuaalivähemmistöjen kuuluvien tai vaikkapa transmiehen oletetaan olevan jotain informaatiokoneita, joiden tehtävä olisi valistaa ihmisiä näistä aihepiireistä. Minusta jokaisella on vastuu ottaa itse selvää asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme kerran baarissa mieheni kanssa. Mieheni oli menossa vessaan ja huomasi, kun pyörätuolissa oleva nainen oli menossa naistenvessaan ja mieheni kohteliaasti avasi naiselle oven. Nainen kuitenkin mulkaisi miestäni eikä kiittänyt vaan selvästi loukkaantui tästä. en oikein ymmärrä miksi, miehelleni tuli vähän tyhmä olo kun ajatteli vain olla herrasmies..
Asioista voi keskustella ilman, että oletetaan vammaisen tai muun vähemmistön edustajan tai hänen läheisensä olevan google, jonka vastuulla olisi aina valaista ihmisiä asiasta. Tätäkin pohdintaa voi käydä ihan mainiosti ilman yhtäkään vammaisen omaista. Eivät hekään voi vastata kuin omasta puolestaan, sillä vammaiset eivät ole homogeeninen ryhmä,.jonka jokainen edustaja kokee asiat
identtiseti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 19:20"]Olimme kerran baarissa mieheni kanssa. Mieheni oli menossa vessaan ja huomasi, kun pyörätuolissa oleva nainen oli menossa naistenvessaan ja mieheni kohteliaasti avasi naiselle oven. Nainen kuitenkin mulkaisi miestäni eikä kiittänyt vaan selvästi loukkaantui tästä. en oikein ymmärrä miksi, miehelleni tuli vähän tyhmä olo kun ajatteli vain olla herrasmies..
[/quote]
niin, kuka kävelevä nainen loukkaantuisi herrasmiehen eleestä avata naiselle ovi? Vituttaa suunnattomasti just tuollaiset vammaiset, samoin myös ne vanhukset, jotka loukkaantuu, kun niille tarjoaa paikkaansa bussissa. Jos eivät kestä normaalien kohteliaisuussääntöjen mukaista käytöstä, nii pysyisivät kotonansa.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 19:20"]Olimme kerran baarissa mieheni kanssa. Mieheni oli menossa vessaan ja huomasi, kun pyörätuolissa oleva nainen oli menossa naistenvessaan ja mieheni kohteliaasti avasi naiselle oven. Nainen kuitenkin mulkaisi miestäni eikä kiittänyt vaan selvästi loukkaantui tästä. en oikein ymmärrä miksi, miehelleni tuli vähän tyhmä olo kun ajatteli vain olla herrasmies..
[/quote]
Tähän liittyen oli joku mainoskin, jossa oli kusipäinen pyörätuolissa oleva mies. Viesti oli se, että kaikki olemme yksilöitä, kusipää voi olla kuka tahansa, terve tai vammainen. Siksi ketju vähän ihmetyttää, koska eivät vammaiset ole mikään homogeeninen ryhmä. Täällä on puhuttu niin kehitysvammaisista jotka ovat ehkä lapsen tasolla (viitaten siihen että ap:n tapauksessa henkilö oli karannut avustajaltaan). kuin cp-vammaisista kuin sokeista yms.
Jos kyse on fyysisen vamman tai sairauden omaava ihminen, kohtele häntä kuin ketä tahansa vertaistasi. Jos hänellä on esim. cp-vamma joka hankaloittaa puhetta, kysyt vaan rohkeasti jos et saa selvää, että anteeksi nyt en saanut selvää, sanotko uudestaan.
Jos kyseessä on kehitysvamma, joka vaikuttaa myös henkisiin kykyihin, eli ihminen on lapsen tasolla niin edellinen vastaus pätee myös mutta vaatii enemmän tilannetajua ja ihmisen lukemista sekä ymmärrystä. Jos hän tulee höpöttelemään, niin höpöttele takaisin. Jos hän kyselee tai puhuu sopimattomia niin siitäkin voi sanoa ystävällisesti että et halua puhua siitä. Ennakkoluulot kannattaa heittää romukoppaan; kaikki kehitysvammaiset eivät puhu sopimattomia, tai ole iloisia ja avoimia päivänsäteitä, tai ole arvaamattomia. He ovat omia uniikkeja itsejään ja ansaitsevat tulla kohdelluiksi yksilöinä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:54"]
Kysymykseni liittyy aiheeseen, voisiko joku ystävällisesti vastata. Kaupungilla liikkuessa joskus vastaan tulee ihminen jonka lapsi huomaa erilaiseksi ja kysyy tottakai siinä ihmisen kohdalla että äiti, mikä tuolla tädillä/sedällä on? Mitä te vastaatte ja mikä vastaus olisi sellainen että lapsen tiedonjano täyttyy eikä tule loukattua ketään. Lapset kysyy aika pienellä kynnyksellä joskus, ei tarvitse olla vammakaan vaan riittää vaikka laastari poskessa tai kipsi jalassa.
[/quote]
Minä vastaisin niin, että Minä en tiedä (jos en tiedä, sillä ulkonäön perusteella ei useinkaan osaa varmaksi sanoa, mikä toista vaivaa). Ja sitten sanoisin, että Se on hieno juttu, että on olemassa erilaisia ihmisiä. On erinäköisiä ja erikokoisia ja monella tavalla erilaisia ihmisiä ja kaikki ovat yhtä arvokkaita.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 19:15"]
En ymmärrä miksi vammaisten läheisten, seksuaalivähemmistöjen kuuluvien tai vaikkapa transmiehen oletetaan olevan jotain informaatiokoneita, joiden tehtävä olisi valistaa ihmisiä näistä aihepiireistä. Minusta jokaisella on vastuu ottaa itse selvää asioista.
[/quote]
Näkemys tämäkin. Toisaalta, voidaan ajatella niin, että ei siitä haittaakaan ole, jos vähemmistöt valistavat. Kuka valistaa, jos eivät he? Mistä ottaa selvää, jos ei ole halukkaita tiedän jakajia?
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 19:50"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 19:15"]
En ymmärrä miksi vammaisten läheisten, seksuaalivähemmistöjen kuuluvien tai vaikkapa transmiehen oletetaan olevan jotain informaatiokoneita, joiden tehtävä olisi valistaa ihmisiä näistä aihepiireistä. Minusta jokaisella on vastuu ottaa itse selvää asioista.
[/quote]
Näkemys tämäkin. Toisaalta, voidaan ajatella niin, että ei siitä haittaakaan ole, jos vähemmistöt valistavat. Kuka valistaa, jos eivät he? Mistä ottaa selvää, jos ei ole halukkaita tiedän jakajia?
[/quote]
tiedon jakajia
Korjaa
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 19:24"]
Asioista voi keskustella ilman, että oletetaan vammaisen tai muun vähemmistön edustajan tai hänen läheisensä olevan google, jonka vastuulla olisi aina valaista ihmisiä asiasta. Tätäkin pohdintaa voi käydä ihan mainiosti ilman yhtäkään vammaisen omaista. Eivät hekään voi vastata kuin omasta puolestaan, sillä vammaiset eivät ole homogeeninen ryhmä,.jonka jokainen edustaja kokee asiat identtiseti.
[/quote]
Kukaan meistä ei ole homogeeninen ryhmä, mutta on kivaa, kun kaikki ovat ystävällisiä ja kohteliaita toisiaan kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 19:09"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:20"]
Mustakin tän ketjun aihe tuntuu pahalta, enkä halua vastata, vaikka omakohtaista kokemusta löytyy.
t. vaikeavammainen nainen
[/quote]
Ettekä te tietenkään halua kertoa miten näissä tilanteissa voisi toimia että niistä selvittäisiin kaikkien kannalta mukavasti, koska sitten teillä olisikin yksi loukkaantumisen aihe vähemmän.
[/quote]
Juuri tällaiset kommentit vievät keskusteluhalut. Todellisuudessa on tarkoitus päästä vain aukomaan päätä. Alkaa se varsinainen tarkoitus tulla sieltä pintaan, kuten näissä aiheissa aina lopulta käy.
[/quote]
Ensimmäinen joka tässä ketjussa aikoi päätään oli herneet nenäänsä vetänyt vammaisen lapsen äiti, joka oli myös ensimmäinen ketjuun vastannut. Määrititte ketjun ihan itse päänaukomisketjuksi. Toiveesi toteutui, ei tullut tästäkään asiallista keskustelua.
[/quote]
Minusta tämä ketju on ollut poikkeuksellisen asiallinen av-ketjuksi.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:54"]Kysymykseni liittyy aiheeseen, voisiko joku ystävällisesti vastata. Kaupungilla liikkuessa joskus vastaan tulee ihminen jonka lapsi huomaa erilaiseksi ja kysyy tottakai siinä ihmisen kohdalla että äiti, mikä tuolla tädillä/sedällä on? Mitä te vastaatte ja mikä vastaus olisi sellainen että lapsen tiedonjano täyttyy eikä tule loukattua ketään. Lapset kysyy aika pienellä kynnyksellä joskus, ei tarvitse olla vammakaan vaan riittää vaikka laastari poskessa tai kipsi jalassa.
[/quote]
Jos tuossa tilanteessa alkaa laveasti ja hyvää tarkoittavastikin selittelemään, tulee silti usein arvotettua sitä "poikkeavaa" ihmistä ja opetettua lapsille omia ennakkoluulojaan. Eikö lapselle voisi vain sanoa, että maailmassa on paljon erinäköisiä ihmisiä eikä asiassa ole mitään sen ihmeellisempää?
Se, että "yrittää ymmärtää" ja selittää toisen erilaisuutta samalla kyseenalaistaa ko. ei-normihenkilön oikeuden olla olemassa omana itsenään, sillä hän 'saa' olla sellainen kuin on vain jos normihenkilö saa siihen jonkin perustelun.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ne erikoisohjeet ovat, jota kaivataan? Vammainen ihminen on ihminen. Kohteliaaseen kanssaköymiiseen pätee ihan samat asat kuin kenen tahansa kanssa.
- katso ystävällisesti silmiin, älä toljota
- puhu ystävällisesti ja selkeästi, älä huuda
- sano, jos et ymmärrä hänen puhettaan. Kysy onko hänellä hoitaja tai avustaja mukana, joka voisi auttaa. Tai kysy itse miten sinä voit häntä auttaa, kaipaako apua.
Mikä tässä on niin mutkikasta? Käytä tarvittaessa eleitä ja ilmeitä ihan kuin juttelisit jaappanialaisen turstinkin kanssa, kun ei yhteistä kieltä ole. Vammaisuus ei tartu.