Lue keskustelun säännöt.
haastavia/ kiusallisia tilanteita sairaiden tai vammaisten ihmisten kanssa
23.01.2015 |
Tämän ketjun tarkoitus ei ole pilkata sairaita ihmisiä, vaan jakaa kokemuksia, millaisia hankalia tai kiusallisia tilanteita olet kohdannut tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät sairauden tai vamman vuoksi pysty hallitsemaan käytöstään/ toimimaan niin kuin keskivertoihmiset. Miten tilanne on ratkaistu?
Itselläni ainakin näihin tilanteisiin liittyy pelko, että loukkaan ko. henkilöä, koska en tiedä miten toimia. Esimerkiksi:
Olin jokin aika sitten töissä erään pikaruokalan kassalla.
Kerran kassalle tuli nuori kehitysvammainen poika, ehkä 17v, ja halusi ilmeisesti tilata jotain.
Hänen puheensa oli kuitenkin käsittämätöntä mongerrusta, enkä saanut siitä sanaakaan selvää. Lisäksi että hän puhui käsittämättömän kovalla äänellä, miltei huutaen ja koko ravintolan sali kääntyi katsomaan. Tuntui että kaikki seuraavat miten tilanteen hoidan.
Mitä saatoin tehdä? Kysyä naama punaisena yhä uudelleen, että anteeksi kuinka? Yritin näyttää korttia, jossa oli kaikki annoksemme kuvina, jotta hän saattaisi osoittaa haluamansa tuotteen, mutta hän ei ymmärtänyt sitäkään. Hän ei yrittänyt myöskään elehtiä tai muilla tavoin osoittaa tahtoaan. Mongersi vain.
Tilanne oli todella tukala, kunnes onneksi paikalle saapui nuoren miehen huoltaja/avustaja. Poika oli ilmeisesti karannut häneltä.
Mutta entä jos avustaja ei olisi tullut? Mitä ihmettä olisin tuossa tilanteessa tehnyt?
Asiallisia vastauksia kiitos.
Kommentit (84)
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 19:15"]En ymmärrä miksi vammaisten läheisten, seksuaalivähemmistöjen kuuluvien tai vaikkapa transmiehen oletetaan olevan jotain informaatiokoneita, joiden tehtävä olisi valistaa ihmisiä näistä aihepiireistä. Minusta jokaisella on vastuu ottaa itse selvää asioista.
[/quote]monet em liittyvistä järjestöistä ym jakavat tietoa netissä mutta käytännön kohtaaminen on aina yksilöllistä. Jokainen vammainen on erilainen ja kommunikaatio sen mukaan. Yleispätevän neuvon antaminen ei ole helppoa. Aloituksessa en olisi osannut tehdä yhtään mitään. Jos kommunikointi on niin vaikeaa, viesti ei välity. Ehkä paikan esimies olisi voinut ratkaista myydäänkö henkilölle vai ohjataanko ulos sanoen: valitetettavasti en pysty saamaan puheestasi selvää, voitko tulla toisen henkilön tai paperilapun kanssa uudestaan? Ihme saivartelua täällä. Käyttäkää tervettä järkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Va että käsittämätöntä mongerrusta. Poimitko provosoivia keskustelunaiheita tuosta ketjusta, jossa ihmiset ilmaisevat mitä EIVÄT tahdo täällä kuunnella?
Minua ei todellakaan kiinnosta vastata tällaiseen aiheeseen mitään.
T: moneen kertaan palstalla loukattu vammaisen lapsen äiti
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:01"]
Va että käsittämätöntä mongerrusta. Poimitko provosoivia keskustelunaiheita tuosta ketjusta, jossa ihmiset ilmaisevat mitä EIVÄT tahdo täällä kuunnella?
Minua ei todellakaan kiinnosta vastata tällaiseen aiheeseen mitään.
T: moneen kertaan palstalla loukattu vammaisen lapsen äiti
[/quote]
Tiikeriemo, rauhoitu. Älä takerru yksittäiseen sanaan. Eikö ap juuri sanonut ettei halua pilkata ketään vaan pohtii, miten vaikeista tilanteista voi selvitä.
Et varmasti voi vammaisen lapsen äitinä kieltää, etteikö vaikeita tilanteita koskaan syntyisi. Eikä sinuakaan varmaan haittaa, jos kanssaihmiset pohtivat sivistyneitä keinoja niistä selviämiseen.
Älä sekoita minua tiikeriemoihin, eri sakkia.
Pitäkää aiheen kesken hauskaa ihan keskenänne. Tsau.
No, "mongertaa" lienee sitten liian provosoiva sana kuvaamaan tuota puhetta.
Korostin puheen epäselvyyttä siksi, ettei kukaan pääse sanomaan että en tahallaan ymmärtänyt hänen puhettaan.
Mutta yritin vain kuvata, että puhe oli OIKEASTI epäselvää, eikä siitä erottanut edes yksittäisiä sanoja, joista olisi voinut saada vihiä, mistä oli kyse.
Mutta se ei ollut tämän aloituksen pointti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitsi, mullekin tuli kerran joku vammainen sönköttämään jotain, en ymmärtänyt sanaakaan. Onneksi ei ollut asiakaspalvelutilanne, häivyin vaan paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustakin tän ketjun aihe tuntuu pahalta, enkä halua vastata, vaikka omakohtaista kokemusta löytyy.
t. vaikeavammainen nainen
Onhan se ihan hyväkin, että meitä ns. terveitä joskus tällä tavalla ravistellaan ja pakotetaan pois niistä totutuisita käyttäytymismalleista. Ei se meille pahitteeksi ole, vaikka joskus emme ymmärrä tai joudumme tekemään töitä enemmän, jotta ymmärtäisimme. Joskus pitää pyytää apuakin, josko joku osaisi tulkata tai tulkita, mitä vammautunut ihminen tarkoittaa.
Itse olen ollut tilanteessa, jossa kehitysvammainen ihminen rikkoi ns. terveiden ihmisten sosiaalista koodistoa ja kyseli minulta isoon ääneen henkilökohtaisia asioita ison joukon kuullen. Se tuntui sillä hetkellä epämukavalta tilanteelta, mutta jälkeenpäin ajatellen se oli ihan terveellinen kokemus ja opetus minulle. Jos me aina käyttäydymme sosiaalisen koodistomme mukaan, ihmiset eivät aidosti kohtaa toisiaan. Kyllä meidän pitäisi uskaltaa olla ihmisiä ihmisille. Joskus pitää poiketa totutuilta urilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräissä sukujuhlissa muistisairautta sairastava vanhus kysäisi äänekkäästi: montako vittua täällä on paikalla?
Teeskennelläkö kuuroa, vaiko yrittää tokaista jotain humoristista, mutta kuitenkin niin, että vanhus ei saa lisää vettä myllyynsä?
Vaiko hyssytellä ihmistä, joka ei edes ymmärrä kysymyksensä epäkorrektiutta?
kerran tehtiin luokan kansssa maatilavierailu. olimme navetassa kuuntelemassa emännän selostusta navetan toiminnasta kun paikalle tuli tilan koira, joka meni haistelemaan luokkamme vammaisen tytön jalkoväliä. tyttö oikein kumartui niin että koira sai paremmin haisteltua hänen haarukkansa. noh, me muut käänsimme katseet muualle silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alapeukkuja jaellaan niille ihmisille, joilla on itsellään kokemusta vammaisuudesta tai sellaisen omaisena olosta. Heillä luulisi olevan eniten omakohtaista kokemusta tai neuvoja kuinka toimia korrektisti, mutta ei. Tarkoitus on vain huudella ja naureskella vajavaisten kustannuksella.
Jaa. Minä en kailota henkilökohtaisistaasioistani yleisön kuullen missään tilanteessa, olipa tentaattori sairas tai terve. Ikävää, jos en siksi "uskalla olla ihminen ihmiselle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:20"]
Mustakin tän ketjun aihe tuntuu pahalta, enkä halua vastata, vaikka omakohtaista kokemusta löytyy.
t. vaikeavammainen nainen
[/quote]
Niin, tämänhän takia niitä kiusallisia ja vaikeita tilanteita tulee, kun tällaiset keskustelut hyssytetään heti hiljaiseksi.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:01"]
Va että käsittämätöntä mongerrusta. Poimitko provosoivia keskustelunaiheita tuosta ketjusta, jossa ihmiset ilmaisevat mitä EIVÄT tahdo täällä kuunnella?
Minua ei todellakaan kiinnosta vastata tällaiseen aiheeseen mitään.
T: moneen kertaan palstalla loukattu vammaisen lapsen äiti
[/quote]
Vammaisten/vammaisten omaisten tulisi muistaa, että suvaitsevaisuus toimii molempiin suuntiin. On suvaittava myös sitä, että kaikilla ei ole valmiuksia eikä taitoja olla kanssakäymisessa vaikeasti vammaisten kanssa.
Nytkin aloittaja ei mielestäni ole loukkaava, ainoastaan hämmentynyt. Hän kysyy neuvoa, miten hän tulevaisuudessa saisi tuollaisen tilanteen hoidettua ja siihenhän sinä vammaisen omaisena voisit helposti vastata ja tällätavoin helpottaa taas yhdessä paikassa vammaisten kanssakäymistä, mutta sen sijaan otatkin asian jostain syystä henkilökohtaisena loukkauksena.
Minulla on vammainen veli, joten en todellakaan vieroksu tai väheksy vammaisia, mutta enpä itsekään osaa sanoa, miten apn kuvailemassa tilanteessa toimisin... jos keskusteluun ei tulisi kertakaikkiaan mitään tolkkua, niin alkaisin luetteleen niitä hamppareita ja yrittäisin tulkita "mongerruksesta" milloin osun oikean kohdalle. Toki tossa tilanteessa saattoi olla myös niin, ettei se tyyppi edes ollut tilaamassa, vaan oli ainoastaan eksyksissä.
se on ahdistavaa, miten monelle vammaisuus on tabu eikä osata olla eikä toimia ollenkaan, vaikka kohdataan ihminen, pohjimmiltaan samanlainen ihminen kuin itsekin ollaan...
en tiedä mikä siinä on vaikeaa tajuta, että se "vammainen" haluaa ihan samanlaista kohtelua kuin sinä itse haluaisit. ja esim. "käsittämätön mongerrus" on sama asia, kuin kohdata ulkomaalainen, jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä (vaikka kiinalainen, joka ei puhu englantia). Miten kommunikoit silloin?
Enkä tajua esim. mitä noloa on dementikon "montako vittua täällä on"? VÄhän sama kuin en ymmärrä miksi lapsilta pitää ankarasti kieltää jotkut pissa-kakka jutut, ei ne nyt niin kamalia ole? mä ainakin annan höpöttää. Usein "vammaiset" ovat paljon normaalimpia kuin "normaalit" Vaikka hiljaisessa bussissa estoton "vammainen" juttelee vieruskaverille mukavia, kertoo päivästään, puhuu säästä yms. mutta "normaali ihminen" vieressä kääntää päänsä pois, koska ei osaa small talkia lähimmäisen kanssa. Se jos mikä on huolestuttavaa, ettei tiedä miten vastata, jos toinen ihminen kysyy "miten päivä on mennyt?" tai "mitä sulle kuuluu?"
ymmärrän että moni provosoitui ap:n sinänsä ystävällisestä kysymyksestä. ap kuvailee tilanteen jossa vammaisen avustaja sitten pelasti tilanteen. jotenkin se avustajakin osaa ymmärtää ja toimia, yrityksen ja erehdyksen kautta. Sillä tavalla meidän kaikkien pitää joka päiväisessä elämässä toimia: yrittää parhaamme ymmärtää ja yrittää edes jotenkin kommunikoida ja toimia! Ei se ole ydinfysiikkaa kuitenkaan, se on kykyä asettua toisen asemaan, ja kohdella toista kuten haluamme itseämme kohdeltavan. Mutta mä en ainakaan haluaisi olla niin pölö, etten osaa vaikka bussissa jutella niitä näitä, jos "vammainen" aloittaa mun kanssa keskustelun...
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 17:37"]
Eräissä sukujuhlissa muistisairautta sairastava vanhus kysäisi äänekkäästi: montako vittua täällä on paikalla?
Teeskennelläkö kuuroa, vaiko yrittää tokaista jotain humoristista, mutta kuitenkin niin, että vanhus ei saa lisää vettä myllyynsä?
Vaiko hyssytellä ihmistä, joka ei edes ymmärrä kysymyksensä epäkorrektiutta?
[/quote]
Ajatelepa asiaa niin, että lapsetkin käyttäytyvät usein epäkorrektisti. Miten reagoisit, jos kysyjä olisi lapsi? Varmasti reagoisit jotenkin, etkä vain sulkisi korviasi. Miksi emme voisi yhtälailla reagoida silloin kun aikuinen ihminen käyttäytyy poikkeavalla tavalla. Reagointivaihtoehtoja on useampia, eikä niistä välttämättä mikään ole oikea tapa. Tuskin kuitenkaan dementikko haluaa, että hänen kommenttinsa jätetään huomiotta. Sellaisesta ei tule turvallinen olo. Hänen on hyvä saada jokin vastaus tai reaktio kysymykseensä.
Minä olen kyllä sitä mieltä, että me vammaiset henkilöt olemme oikeita henkilöitä puhumaan omista asioistamme, ja jos joku uskaltaa rohkeasti kysellä kohtaamistamme vaikeuksista, niin olisi typerää olla vastaamatta. Ei ole meidän vikamme, että olemme vammaisia. Mutta ei ole myöskään terveiden tai siis vammattomien ihmisten vika, etteivät he oikein tiedä, mitä meille esimerkiksi uskaltaa sanoa jne. On inhimillistä, että kaikki tuntematon pelottaa vähän. Minusta ainakin on ihan kiva, jos voin antaa jollekin vammattomalle jotain uutta tietoa, siis tietysti siinä tapauksessa, että kysymykset esitetään asiallisesti.
Koska kaikki vammaiset ovat erilaisia aivan niin kuin kaikki vammattomat, ei mitään kovin hyviä ohjeita voi tietenkään antaa, niin kuin aikaisemminkin on mainittu. Koko ketjun luettuani tulee kuitenkin mieleeni seuraavat kaksi asiaa:
Yritä aina puhua vammaiselle henkilölle itselleen, jos asia koskee häntä itseään. Jos hänen ymmärryksessään ei ole mitään vikaa, tuntuu tosi ikävältä, kun toinen puhuu avustajalle tai muulle saattajalle. Tämä on paikallaan vasta siinä vaiheessa, jos huomaat, ettei kommunikointi suoraan vammaisen henkilön kanssa millään lailla onnistu.
Toinen juttu on se, että kun kyselet vammaiselta hänen arjestaan, ongelmistaan jne, älä tee sitä tavalla, joka osoittaa sääliä. Yleisesti ottaen vammaisia häiritsee suuresti säälivä suhtautuminen. Sääli ei paranna meitä ja saattaa tuntua alentavalta.
Sitten vielä noista lasten kysymyksistä. Minusta heille pitää aina vastata. Riippuu tietysti lapsen iästä, mutta ei lapselle saa antaa sellaista käsitystä, että kaikenlaisesta erilaisuudesta pitäisi vaieta. Lapsi uskaltaa kysellä avoimesti, aikuinen usein ei. Ja jos lapsi ei saa vastauksia, hän kehittää omassa päässään omat, väärät vastauksensa, jotka ovat ennakkoluulojen perusta.
Jos kuulen jonkun lapsen esittävän vanhemmalleen itseäni koskevan kysymyksen, pyrin itse pysähtymään ja vastaamaan lapselle. Vanhemmat ovat usein niin kiusaantuneita tilanteesta, etteivät osaa sanoa mitään lapselleeen, joten olen katsonut parhaaksi toimia näin.
Kismett
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 18:42"]Mulla on kuulovamma, eli sitä ei näy ulospäin. Aika mielenkiintoisia tilanteita välillä tulee kun joudun kysymään mitä uudestaan ja uudestaan, ja toinen tuskastuu ja ihan selkeästi miettii että olenko jotenkin vajaa :D
Kyse on siis kuulon vaikeasta alenemasta.
[/quote]Pystytkö puhumaan? Jos pystyt, etkö voi pyytää puhumaan kovempaa koska et kuule hyvin!?