Onko täällä muita veritulpan kokeneita?

Hei, oikeesti ne tukisukat, ne tukisukat !!

Mulla ollut vastaava neljä kertaa, pinnallisia sekä lihaksissa olevia - ei laskimossa.

Tukisukat auttaa, osaksi käytän apteekista hankittuja ja mulla on myös pitkiä sukkia ( ylös asti) jotka on mittojen mukaan tehty.

Sukkien käyttämisen ( töissä aina jalassa) ei ole tulppia tullut.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 09:20"]jos plasman d-dimeerit on koholla kertooko se ana tulpasta. MUlla on ja on hengenahdistusta. Lääkäri viittasi kintaalla ,sanoi että ne arvot olisi silloin paljon korkeemmat. Kaiken lisäksi mulla on krooninen trombosytoosi. Epäilen keuhkoveritulppaa,  taustalla liikkumattomuutta erään sairauden takia. P-FIDD oli 0.7 (0-0.6 viite)

NEUVOKAA!!!!
[/quote]

Mene viipymättä toiselle lääkärille jos vieläkään et ole tutkimuksiin päässyt! Oma arvo oli sama ja syynä syvä laskimotukos pohkeessa. Pääsin heti tutkimuksiin ja sain Xarelto-lääkityksen puoleksi vuodeksi.

Mulla kans oli tosi matala, mut silti oli 10 cm tulppa jalassa. Eli älkää luottako dimeeriarvoon.

Olen 14-vuotias ja miten hullulle se ikinä kuulostaakaan minulla on molemminpuolinen keuhkoembolia ja vasemman jalan pohkeessa veritulppa ja oikeasta keuhkosta jonkun verran kuoliossa. Oli lääkäreiden mukaan vain tunneista kiinni että selviänkö, suoraan päivystyksestä teholle.

Pakko jakaa tarinani, ettei muille käy huonosti. Olen 27 vuotias nuori nainen ja käytän e-pillereitä. Ensimmäinen veritulppa minulla todettiin leikkauksen yhteydessä 25-vuotiaana. Nyt viime viikonloppuna monen tunnin istumisrupeaman jälkeen oikeeseen pohkeeseen tuli puristava ja kiristävä kipu. Tajusin heti että veritulppa on kyseessä koska kipu oli samanlainen kuin kädessäkin oli ollut. Sellainen, että paikallaan ei satu niinkään, mutta pohjetta venyttäessä kipu tuntuu. Ja kävely on hankalaa, koska joka askeleella kipu tuntuu kun pohje venyy.

Koska kipu ei loppunut, menin lääkäriin jossa verikokeiden mukaan passitettiin seuraavana päivänä ultraan. Sain myös hepariini pistoksen tuolloin. Seuraavana päivänä jalka tuntuikin jo huomattavasti paremmalta lääkkeen ansiosta. Ultrassa ei löydetty tulppaa ja minut passitettiin jumppaohjeiden kanssa kotiin. Olin vielä itse kuitenkin varma tulpasta, etten todellakaan noudattanut lääkärin ohjeita liikkumisesta. Koitin jalkaa vähän venytellä, mutta yhä enemmän varmistui itselle että se on veritukos, vaikka ultrassa ei näkynytkään. Kun kipu alkaa yhtäkkiä monen kuukauden liikkumattomuuden ja pitkän istumisen jälkeen ja kestää monta päivää niin 99% varmuudekka se on laskimotukos.

Aloin syödä päivittäin aspiriinia ja päätin seurata rauhassa jalan vointia ja tarkkailla muutenkin omaa hengitystä ettei tukos lähde liikkeelle.

Odotin 3 vrktta taas kivun kanssa ja kun jalka muuttui kylmäksi ja aamuisin sinertävän punaiseksi terveeseen jalkaan nähden päätin soittaa terveyskeskukseen ja pyytää lääkäriä kirjoittamaan hepariiniä. Minulle vastattiin että lämpöero voi olla synnynnäinen ja että pitäisi nyt vaan jumpasta ja ottaa Buranaa! :D Ei voi kuulema tulppa olla, kun vasta ultrattiin. Sanoin puhelimeen että no tulen sitten kun jalka vielä turpoaa tai ambulanssilla.

Jatkuu...

Pari päivää odottelin ja olin aivan varma että verenkierrossa on häiriötä (kylmä ja erivärinen jalka, jota ennen ei ole ollut) Menin suoraan ensiavun päivystykseen eri lääkärille ja jalka taas ultrattiin. Tukosta ei taaskaan löydetty vaikka kuinka koitin sanoa että katso nyt tarkkaan ja runnottiin kunnolla sitä pohjetta yhdessä. Kyllä vihastutti kun itse tiesin että jalka ei ole kunnossa kivusta ja muusta päätellen. Oireet olivat jatkuneet jo yli viikon! Lääkärit tutkivat vielä jalkaani ja huomasivat että oikean jalan valtimosta ei kuulu sykettä. Tämän perusteella minut passitettiin seuraavana päivänä magneettikuviin ja lääkäri vihdoin lupasi kirjoittaa hepariinipiikki reseptin.

Menin suoraan apteekkiin kipeällä jalalla jossa huomattiin että reseptiä ei ole vielä tullut. Soitin sairaalaan, josta luvattiin asiasta muistuttaa lääkäriä. No odottelin apteekissa puoli tuntia apteekin sulkemiseen asti ja lähdin kotiin.

Seuraavana päivänä katsoin kanta.fistä ettei lääkäri ollut kirjoittanut mitään reseptiä. Olin edelleen ilman lääkitystä ja koitin sitten turvautua kotikonsteihin(aspiriinia ja veden juontia). Lähdin bussilla magneettikuvauksiin aspiriinin voimin ja jouduin kävellä ennen sairaalaa pitkät matkat kipeällä jalalla. Kuvausten jälkeen minut vietiin päivystyksen puolelle odottelemaan. Minulle ei oltu kerrottu mitä päivä tuo tullessaan joten luulin pääseväni kuvien jälkeen suoraan kotiin.

Istuin odottamassa n. 3,5h, jonka jälkeen minun oli pakko mennä kysymään särkylääkettä hoitajilta, jolloin minut otettiin sitten sisälle hoitoon kun katsoivat tietoni.

Minulle uusi lääkäri kertoi nyt, että magneettikuvissa valtimot olivat kunnossa, mutta laskimissa oli kuin olikin näkynyt tukosta! No voi herranjumala vihdoin! Minut passitettiin kolmannen kerran ultraan ja ajattelin kyllä, että ultraan sen jalan vaikka itse, jos sitä tukosta ei ultraaja näe.

Onneksi tukos näkyi kun katsoimme todella huolellisesti pala palalta kipukohdan. Tukos oli kuulemma vähän erikoisemman näköinen. Noh näin siitä ruudulta miltä se näytti, että kyllä sen ihan hyvin näkyi kun oli huolellinen.

Vihdoin sain reseptin lääkkeeseen ja pystyin aloittaa hoidon. En enää koskaan luota veritulppa-asiassa lääkäreihin vaan itseeni.

Jos ensimmäinen ultraaja olisi ollut huolellisempi ja nuoren naisen veritulppaepäily oltaisiin otettu todesta, olisin säästynyt tältä naurettavalta rumbalta. Rahaa paloi kyllä mukavasti ja pidemmän päälle olisi mennyt henkikin. Se että, olisin vain jumpannut ja ollut huoletta kun jo 2 kertaa ultrattu, niin tulppa olisi voinut lähteä liikkeelle keuhkoihin tai muualle. Onneksi luotin itseeni ja pidin puoleni vaatimalla asian loppuun hoitamista.

Haluan vain tarinallani purkaa pettymystäni terveydenhuollon suhtautumiseen nuoren naisen veritulppaan ja varoittaa muitakin veritulppaan sairatuvia. Tulppaa on hankala havaita ultrassa pohkeesta, jos ei katsota erityisen huolella. Kipu joka, alkaa yllättäen ilman mitään syytä (kiristävä ja puristava suonenvetomainen kipu kun venyttää. Paikallaan voi olla kivuton.) ja joka kestää ja kestää. Minulla ei ollut yhtään turvotusta jalassa ja sen takia myöskään ei uskottu että on tulppa. Lämpöero ja värimuutokset ovat hälyttävä merkki, ettei veri kierrä kunnolla. Tämä vielä yhdistettynä kipuun ,niin uskokaa itseänne älkääkä kuunnelko terveydenhoitohenkilökunnan selityksiä synnynnäisistä ominaisuuksista.

Siis onneksi tulppa löytyi vihdoin ja hyvin minua muuten on kohdeltu sairaalassa, mutta ehkä jäin kaipaamaan edes pahoittelua, että veritulpasta kärsivälle annetaan hoito ohjeiksi jumppaa ja Buranaa. Ja pahoittelua, ettei otettu niin todesta!

Täällä toinen veritulppa nuorella naisella ja voi kuinka voin samaistua tähän edelliseen tarinaan!

Mulla murtui siis vasemman jalan jalkapöydästä vitosluu sulkapalloa pelatessa 27.12 ja jalka ei ollut mitenkään kauhean kipeä murtuman alueelta levossa, mutta astua sillä ei voinut pitkään aikaan edes kantakengän avulla kauhean hyvin. Mulle määrättiin tosiaan kantakenkä jalkaan, kepit ja vuodelepoa.

31.12 aamuyöstä heräsin sitten kovaan pohjekipuun. Se oli ihan selkeä kipu tossa pohkeen kohdalla ja ihmettelin sitä tosiaan, koska sattui levossa. Siinä sitten mietin, että onko tämä vaan pohjelihas, joka on jumissa (koska en osaa kävellä kepeillä ja siitä ois mennyt jumiin), mutta tosiaan kipu tuntui levossa ja liikkeessä!

No siinä mä sitten mietin, että mitä tämä on ja aika nopeasti googlailun jälkeen tuli veritulppa mieleen. Koska mun murtuma oli jalkapöydässä niin jalkapöydän alue oli tietenkin turvonnut, mutta säären ja pohkeen alue oli jotenkin enemmän turvonnut mikä ihmeytti, koska eihän mun murtuma siinä ollut.

Päätin sitten lähteä päivystykseen. Mulla otettiin eka verikoe, jossa joku arvo oli korkealla, minkä takia päätettiin katsoa jalan valtimot ja laskimot ultralla. No kaksi eri lääkäriä sitten ultrasi mun jalan, mutta eivät sieltä mitään löytäneet. Ajattelin sitten tässä vaiheessa, että okei se on varmaan vaan kipeytynyt pohje. Jatkoin sitten vaan särkylääkkeen ottamista ja kokeilin kuumaa ja kylmää, jotta saisin sen lihaksen rentoutettua. Näin jälkeen päin kun ajattelee, niin uskon, että pohjetta ei vaan tutkittu tarpeaksi hyvin. Siellä se tukos varmasti oli, mutta enhän mä silloin osannut lääkärille väittää vastaan. Olin vaan helpottunut, kun ei tukosta löytynyt.

4.1 mulla oli sitten käynti ortopedilla yksityisellä ja sanoin tästä mun aiemmasta käynnistä. Hän myös katsoi jalkaa ja sanoi, että ei tässä kyllä näytä olevan mitään. Ja siis se jalka ei sattunut aina. Eli mun mielestä on virhe kun sanotaan, että jalka jossa on tulppa niin on tosi kipeä, mutta ei aina. Kovalla kivulla se yleisesti alkaa kyllä tai omasta kokemuksesta voin vain näin sanoa.

Mutta sitten mulla tapahtui niin, että selkä tuli kipeäksi. Eli aina kun nostin jalkaa maate ollessa ja yritin maata, niin joku inhottavasti painoi jotain hermoa tai jotain. Ei ollut mitään lihaskipua. JA mun pohje muuttui, se oli edelleen turvonnut ellei jopa turvonneempi, mutta se ei yhtäkkiä sattunut enää ollenkaan?! Jalka oli turvonnut ja tunnoton. Tunsin kyllä kun sormella koski ja näin, mutta se ei todellakaan tuntunut normaalilta. Varsinkin kun se kipu vaan hävisi. No selkä oli sitten ihan mahdoton ja 4 ja 5 päivien välisenä yönä en nukkunut ollenkaan kun selkä vaivasi. Siihen ei auttanut normi särkylääkkeet. Jatkuu...

Jatkuu...

Sitten 5.1 ei muuta ku päivystykseen hakemaan vahvempaa särkylääkettä ja tarkistamaan tilanne. Mulla oli alitajunnassa koko ajan sellainen fiilis, että jotain on vaan pielessä. Mä edelleen uskoin, että siellä on se tulppa. En keksinyt mitään muuta. No sitten menin päivystykseen ja selitin tälle lääkärille, että selkä sattuu ja pohje on muuttunut tunnottomaksi. Sehän sitten pyysi liikkumaan ja tarkisti selkää. Sitten pyysi menemään maate ja sormilla hipaisi jalkoja ja kysyi että tuntuuko, sanoin että tuntuu kyllä mutta ei tunnu jalka normaalilta. En muista oliko mun jalka jo tossa vaiheessa erivärinen, mutta aika varmasti oli. Lääkäri sitten totesi, että jalka on varmaan paranemaan päin jos ei enää satu. Näin jälkeenpäin, mun äitin työkaverit on sanonut, että tää on ollut hoitovirhe. Sen olisi pitänyt tutkia se pohje paremmin, ottaen huomioon mun tilanteen ja aiemmat epäilyt ja tutkimukset. Tässä vaiheessa mä vielä hyväuskoisena halusin uskoa lääkäriä ja jälleen myönnyin tähän diagnoosiin, koska en mä halunnut ajatella, että useampi lääkäri ei sitä tulppaa toteaisi. Jalkaa ei siis edes ultrattu tällöin.

Pääsin sitten kotiin ja sain vahvempaa särkylääkettä. Särkylääke auttoi selkään. Nooo sitten 5.1 eteenpäin se turvotus lähti ylemmäs ja ylemmäs. Se eteni nivuseen ja vähitellen nousi päivä päivältä nivuseen ja alavatsaan asti. Muistikuvat on vähän huonoja, koska mä en nukkunut kunnolla varmaan yli viikkoon. Jalka ja selkä vaivasi ja muistan kun vaan itkin, koska mitään ei todettu ja mua sattui. Tässä kohtaa en pystynyt liikuttamaan mun jalkaa, en pystynyt pukemaan itse ja hyvä kun vessaan pääsi ilman, että hengästytti. Hengästyin kun menin vessaan tai kävelin portaat.

7.1 päätin, että nyt perkele tälle on tehtävä jotain. Viestittelin mun kaverin kanssa joka on sairaanhoitaja ja sanoin, että huomenna aamulla soitan heti yksityiseen mun ortopedille, että mä en enää päivystykseen mene. Mulla ei ole ikinä ollut mitään yleistä hoitoa vastaan, mutta tää oli eka kerta, kun tuntui, että en vaan luota enää kehenkään siellä. Ja mulla oli kuitenkin tapaturmavakuutus, jonka kautta olisin voinut aina käydä yksityisellä, mutta en ollut varma oisiko tää pohjekipu mennyt siihen, joten siksi ravasin kunnallisen päivystyksessä. Kunnes sitten tukos todettiin seurauksena murtumasta, jolloin kaikki mun käynnit, lääkkeet ja fysiot oon saanut vakuutukseen onneksi. Tässä kohtaa muistan, että pelotti aika paljon ja muistan et sanoin kaverille että meen lääkäriin jos oon aamulla vielä elossa. Ja nyt jälkeen päin kun ajattelen niin ei ollut edes liioiteltua sanoa noin.

7.1 ja 8.1 välisenä yönä en taaskaan nukkunut ollenkaan ja tunsin kauhetta painetta nivusten alueella. Ravasin vessassa koko yön, koska joku painoi rakkoon. Aamulla sitten huomasin, että mun vasempaan alavatsaan oli ilmestynyt verenpurkaumia. Soitin lääkäriin ja sain ajan. Kun pääsin ortopedille ja hän laittoi mut makaamaan oli tilanne jo niin selkeä ja vakava, että hän pystyi katsomalla toteamaan sen trombiksi. Ambulanssilla sitten tyksiin, koska mähän en tolla jalalla saanut enää kävellä. Mä vaan muistan sen helpotuksen kun se vihdoin todetiin!! Onneksi luotin omaan tunteeseeni, koska mä en välttämättä enää olisi tässä tänään. Kauheata sanoa näin, mutta se on vaan fakta. Jatkuu...

Jatkuu...

Tyksissä se todettiin sitten syväksi laskimotukoksesi, joka oli noussut nivusiin asti. Eli sieltä pohkeesta se oli silloin aika varmana lähtenyt liikkeelle, mutta kun ei perkele osattu tutkia. Oon niin vihainen, koska oisin voinut päästä niin paljon helpommalla. Ei ollut onneksi noussut keuhkoihin ja pääsin kotiin pistosten jälkeen ja nyt ollaan 3kk verenohennuslääkityksellä ainakin. Käyn vielä omasta toiveesta lääkärin kanssa puhumassa, että riittääkö se 3kk vai jatketaanko suoraan 6kk. Noin korkealla olevat tukokset yleensä vaatii sen 6kk, mutta kaiken on saanut itse selvittää netistä ja pelottaa oikeasti, kun ei oteta tosissaan niin monesta hälyttävästä merkistä huolimatta.

Mutta juu, mulla vei reilun viikon, että pystyin taas nukkumaan ja jalan turvotus lähti alaspäin. Se paineentunne oli tosi inhottavaa ja oli vaikeata aloittaa liikkuminen. Nyt teen päivittäin fyssarin määräämiä liikkeitä, jotta saisin jalan liikkuvuuden ja asennot normaaleiksi ja mulle tehdään joka kerta lymfahoitoa, koska toi jalka on edelleen turvonnut ja erivärinen.

Mutta tosiaan omaan fiilikseen on pakko luottaa! Oikeasti vaan pakottaa ne lääkärit tutkimaan, ei ne muuten tee mitään. Ja nyt mä elän loppuelämäni pelossa siitä, että koska tää tapahtuu uudestaan. On vaan niin väärin ajatella, että kun on nuori ja terve nainen niin ei siellä mitään ole. Ja se vielä, ettei kukaan missään vaiheessa edes varoittanut mua tällaisesta mahdollisuudesta, kun jalka murtui. Kaikki keskustelut aiheesta netissä ovat olleet niin paljon hyödyllisempiä ja antoivat mulle sen varmuuden vaan uskoa niihin oireisiin, joita tunsin.

Mutta pelottavaahan se on, että jos et osaa itse diagnosoida itsellesi tällaista niin ei sua oteta tosissaan. Ja sitten huudellaan kun ihmiset lukee näitä keskusteluja ja kysyy Naistenhuoneelta diagnooseja!

Liian suolainen ruoka turvottaa jalat.

Kerrompa oman kokemuksen, jossa samat oireet kahdessa eri tapauksessa:

Mulla on oikeassa jalassa 2018 hermovaurio, joka alkoi kovalla suonenvedolla ja jalka kramppaili. Kävin kolmena peräkkäisenä päivänä kivun takia lääkärissä. Jalka tutkittiin, ei tulppaa.

Kivut jatkui ja kävin yksityisellä. Suonenveto oli niin kova, et ortopedi totes myöhemmin , et siitä tuli lihasrepeämä ja hermivaurio. 3kk en pystynyt kunnolla kävelemään ja 1,5 vuotta jalka oli kipeä. Hermovauriot paranee hitaasti.

No, nyt joulua ennen mulla oli keskenmeno, tehtiin tyhjennys. Jalka alkoi kipeytymään, kunnes sain taas suonenvedon ja oli pakko lähtee lääkäriin. Tällä kertaa samoilla oireilla löytyikin tukos nilkasta puileen väliin pohjetta. Aloitettiin verenohennuslääkitys Eliquis 5mg x 2 aamuin illoin = 20mg.

Nyt olen 1,5 viikkoa syönyt verenohennuslääkkeitä ja jalkaan tulee edelleen kipukohtauksia. 2 x käyny näyttämässä uudelleen jalkaa lääkärissä mut eivät suostu ultraamaan uudelleen. Kyllä se tukos sieltä liukenee, oli vastaus.

Anyways, pointti on se, että koskaan et voi tietää onko siellä tukos vai ei. Sen takia kannattaa käydä näyttämässä jalkaa lääkärissä.

Mulla ei ollut muita oireita kuin alussa jalja kipuili kun rasitin sitä ja oli myös leposärkyä. Lopulta tuli iso suonenveto jalkaan ja sen jälkeen jalka vasta kipeä olikin.

Viikon ollut kovia jalkasärkyjä (molemmissa polvissa tekonivelet). Pohkeet ja nilkat turvoksissa ja niin kipeet, että yöllä heräsin omaan itkuun pariin otteeseen. Kävin eilen päivystyksessä otattamassa verikokeet mm. P -Dimeer, oli tulokset kaikki ihan ok. Taidan silti pyytää jatkotutkimuksiin, kun ei pysty juuri liikkumaan ilman tukevaa lääkitystä. Olen kipupolin asiakas, koska minulla moninivelrikko ja lääkkeet ovat todella tuhdit jo valmiiksi ja silti kivut ihan huimat. Toisessa jalalla nilkasta ylöspäin, toisessa polvesta ylöspäin nivuseen asti, kuin tulisilla kekäleillä polteltais. En tässä neuvoja tarvitse enkä pyytele, kunhan surkeuttani täällä vähän valittelen. Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

TeeVee kirjoitti:

Viikon ollut kovia jalkasärkyjä (molemmissa polvissa tekonivelet). Pohkeet ja nilkat turvoksissa ja niin kipeet, että yöllä heräsin omaan itkuun pariin otteeseen. Kävin eilen päivystyksessä otattamassa verikokeet mm. P -Dimeer, oli tulokset kaikki ihan ok. Taidan silti pyytää jatkotutkimuksiin, kun ei pysty juuri liikkumaan ilman tukevaa lääkitystä. Olen kipupolin asiakas, koska minulla moninivelrikko ja lääkkeet ovat todella tuhdit jo valmiiksi ja silti kivut ihan huimat. Toisessa jalalla nilkasta ylöspäin, toisessa polvesta ylöspäin nivuseen asti, kuin tulisilla kekäleillä polteltais. En tässä neuvoja tarvitse enkä pyytele, kunhan surkeuttani täällä vähän valittelen. Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

Selvisikö syy kivuille? Itsellä ollut kohtalaista pohjekipua nyt 4 päivää, D-dimeerit otettiin ja arvo 0.3. Mitään riskitekijöitä ei ole muutaman liikakilon lisäksi, tässä jännitetään mihin kiåu menee, lekuriin toki jos ei parane.