Lue keskustelun säännöt.
Voitteko kuvitella, mä en voi erota miehestä vaikka haluaisin
30.07.2012 |
Tilanne on siis se, että minä ja mies ollaan toosi onnettomia tapauksia. Minä esim. olen mt-ongelmainen syrjäytynyt, en kuitenkaan saa miehen tulojen takia mitään yhteiskunnan tukia, enkä pääse myöskään sairaseläkkeelle. Ollaan naimississa ja asuttu yhdessä asunnossa jota on maksettu täysin miehen tuloista. Laina ja omaisuus on nimellisesti molempien nimissä, mutta käytännössä laina on maksettu miehen tuloista.
Asuessamme täällä asunnon arvo on vuosien mittaan laskenut syistä joita en jaksa tässä nyt vatvoa. Mistä syystä mies ei halua myydä asuntoa. Jos minä haluaisin erota, miehen pitäisi myydä asunto tai ostaa mut ulos. Kumpikaan ei sille käy, ja koska mies on käytännössä kustantanut elämäni jo vuosia, en kerta kaikkiaan pysty pakottamaan sitä miehen sanojen mukaan taloudelliseen katastrofiin. Ainoa toivo tässä on enää, että mies etsisi itselleen toisen naisen, mutta turha toivo. Tää on oikeasti niin toivotonta etten millään jaksaisi elää enää, mutta pakko on.
Kommentit (15)
Niin no se on sun valinta jos jonkun mökin puolikkaan takia uhraat oman elämän. Pakko ei kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei suostu ottamaan puolikasta lahjana vastaan, niin sitten teet sen virallisen erotuksen jossa se maksaa sut ulos.
Kunpa voisinkin! Minne menisin? Kadulle nukkumaan?
Jos hän on yksin maksanut koko asunnon, niin olisihan se epäreilua ja vittumaista vielä maksaa siitä lisää sulle, joka et ole senttiäkään siitä talosta kuitenkaan maksanut.
Mun vanhemmat erosi jo 90-luvulla. Heillä on vieläkin yhteisomistuksessa kerrostalokämppä Kemijärvellä jonka arvo on käytännössä nolla. Äiti muutti töiden perässä pääkaupunkiseudulle. Isä asuu vieläkin autioituvassa kerrostaloyhtiössä ja maksaa asunnon juoksevat kulut (yhtiövastikkeen) Ei ole puolikkaan kämpän omistus vaikuttanut mitenkään kohta kahteenkymmeneen vuoteen.
Senkun muutat pois ja aloitatte asumuseron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei suostu ottamaan puolikasta lahjana vastaan, niin sitten teet sen virallisen erotuksen jossa se maksaa sut ulos.
Ukko on maksanut mun elämisen kymmeniä vuosia. Lisäksi se on maksanut meidän asuntoa vuosia. Ja nyt mä sitten pakotan sen myymään kämppänsä jossa se haluaa asua, niin että ensinnäkin lainasta tulee takkiin ja lisäksi lisälaina on sille nyt tässä elämäntilanteessa mahdoton tilanne.
Äh. Ei tähän oikeasti ole ratkaisua. Kunhan vaan täällä suren pilalle menevää elämääni.
Ettekö voisi tehdä jotain post-avioehtoa? Voisi vähintään ainakin pienentää miehen kuluja erossa? En tosin tarkemmin tiedä, mutta kannattaa ottaa selvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti muutti töiden perässä pääkaupunkiseudulle
kun äitis on työkykyinen. Mä en ole ollut sitä vuosiin. Yritetty on :((((. Pelottaa niin saatanasti että tapanko itseni, jos otan lusikan kauniiseen käteen ja menee taas pieleen, niinkuin on aina mennyt. Ja siis mulla ei olisi mitään itsensä tappamista vastaan, sillähän tästä kaikesta pääsis, mutta kun yritän noita läheisiä ajatella.
En saa mitään yhteiskunnan tukia että pääsisin alkuun, kun ei ole työkykyä, penniäkään rahaa, työkokemusta juuri mitään, ja ikääkin ihan liikaa. Mies sanoi, että sossussa sanotaan että turha kuvitella saavansa mitään asumistukea jos on puoli asuntoa jemmassa jossain. Mä en voi edes antaa sitä kämppää miehelle :((((.
Siihen ei sossulla ole mitään sanomista. Ja tehkää avioehto ja erotkaa sitten. Se kumpi on maksanut saa omaisuutensa pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja joskus on otettava kustannukset, vaikka menis miinukselle.
Sä olet aikuinen, täysivaltainen ihminen. Sä haluat avioeron. Sä otat avioeron. Piste. Sun ei tarvi kysyä lupaa mieheltäsi eikä sosiaaliviranomaisilta. Piste.
Teidän tilanteessanne miehesi joutuu myymään asunnon tai ottamaan lisää velkaa maksaakseen sut ulos. Piste. Tai sitten keksitte jotain muuta. Piste.
Voi olla vaikeaa hyväksyä sitä, että sä et voi erota miehestäsi niin, että te molemmat olisistte täysin tyytyväisiä. Avioerot harvoin on sellaisia, että molemmat riemuitsee. Avioero on kivulias prosessi, taloudelliset seurakset on osa sitä kipua. Te ette ole siinä mitenkään erikoisia ettekä ainutlaatuisia. Ja koska monet muutkin ihmiset selviävät avioerosta, tekin voitte selvitä. Ihan totta.
Koska sä olet aikuinen ihminen, sä löydät jostain voiman alkaa elää omaa elämääsi. Sä haet ja saat tukea - mt-ihmisenä olet varmaan joskus sitä saanutkin myös muilta kuin mieheltäsi, eikö totta?
Siihen ei sossulla ole mitään sanomista. Ja tehkää avioehto ja erotkaa sitten. Se kumpi on maksanut saa omaisuutensa pitää.
se asunto ja laina on mun... Voiko sitä nyt sitten jotenkin muka ihan oikeasti ruveta siirtämään toisen nimiin tuosta vaan, ilman esim. lahjaveroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla vaikeaa hyväksyä sitä, että sä et voi erota miehestäsi niin, että te molemmat olisistte täysin tyytyväisiä.
en mä ole sellainen ihminen, joka voi aivan surutta sanoa että okei, elätit mua vuosia, ja nyt sitten saat maksaa vielä kertaalleen puolikkaan kämpästä mulle. Jotain häpyä, oikeasti. Siinä tulee menemään multa ystävät ja turvaverkot joka puolelta. Ja mt-toimisto ei ole ihmissuhde, nimimerkillä kokemusta tosiaan on. ap
Siihen ei sossulla ole mitään sanomista. Ja tehkää avioehto ja erotkaa sitten. Se kumpi on maksanut saa omaisuutensa pitää.
se asunto ja laina on mun... Voiko sitä nyt sitten jotenkin muka ihan oikeasti ruveta siirtämään toisen nimiin tuosta vaan, ilman esim. lahjaveroa?
Sä luovutat sen velan maksuksi oman osuutesi asunnosta. Edes avioliitossa miehen ei ole pakko maksaa vaimon asuntolainaa, siitä saa ihan laillisesti tehdä velkakirjan. Avioliitossakin kummallakin on velvollisuus hoitaa itse lainansa eikä sitä voi maksattaa toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin sekö ei sitten ole mieheltäsi röyhkeää ja itsekästä vaatia sinua uhraamaan oma elämäsi siksi että hän saa asua siinä talossa? Aikuinen ihminen ymmärtää kyllä yhteistä lainaa ottaessa että siihen sisältyy tuo riski.
Ota nyt kuitenkin ensin yhteyttä vaikka sinne sosiaalitoimeen ja varmista että asia todellakin on noin, eikä heillä ole mitään neuvoa.
Itsemurha on vähän hätäinen ratkaisu oikeastaan joka asiaan. Jokainen kyllä saa joskus kuolla, sinne nyt ei mikään kiire ole. Kuolleena joutaa sitten olla kyllä, kun sen aika tulee. Sama kattoa ensin tämä peli täällä loppuun. Joskus tulee yllätyksiäkin.
En saa mitään yhteiskunnan tukia että pääsisin alkuun, kun ei ole työkykyä, penniäkään rahaa, työkokemusta juuri mitään, ja ikääkin ihan liikaa. Mies sanoi, että sossussa sanotaan että turha kuvitella saavansa mitään asumistukea jos on puoli asuntoa jemmassa jossain. Mä en voi edes antaa sitä kämppää miehelle :((((.