Kolme syytä, miksi et käytä kypärää pyöräillessä

käyttämisen syyt on turvallisuus, turvallisuus ja hyvän esimerkin antaminen lapsille.



Erilaisia kypäränkäyttökulttuureja näyttää olevan paikkakunnittain. Entisessä asuinpaikassa ilman kypärää pyöräili lähinnä jotkut harvat aikuiset, uudella asuinpaikkakunnalla on enemmänkin poikkeus nähdä kypäräpäitä. Onneksi omat lapset on jo ehtineet oppia että ilman kypärää ei ajeta, piste.

-laki vaatii

-en halua halkaista päätäni

-roolimalli lapsilleni



Meillä laitetaan pyörä lukkojen taakse jos tavataan lapsi pyöräilemässä ilman kypärää



Tosi nolon näköisiä lasten kanssa pyöräilevät kypärättömät aikuiset. Millä ilveellä kuvittelee muksun käyttävän vanhempana kypärää, kun ei omat vanhemmat siihen vaivaudu.

Miksi ihmeessä noita ei osata muotoilla asiallisen näköisiksi ja nimenomaan kunnolla päätä myös sivulta suojaaviksi?

Tiedän ,ettei moni halua noita typerän näköisiä halkaistuja strutsinmunankuoren puolikkaita pitää. Ne eivät suojaa ohimoaluetta juuri mitenkään.

en aja vilkasliikenteisissä kaupungeissa, lähinnä "maalla" jossa suurin vaara on, että rattijuoppo teilaa sut, ja sen takia en kyllä kypärää ala pitämään.

Että kaupungissa ei tarvitse kypärää, kun on pyörätiet, suojatiet, liikennevalot ja hiljaiset vauhdit. Vaarallisempaa on maalla, jossa ajetaan maantien laidassa, vauhdit nousee koviksi ja tiet ei aina ole parhaimmassa kunnossa, myös ohiajavat autot ajaa kovaa (ja ohittaa läheltä).

Alkuperäiseen kysymykseen en osaa vastata, kun teen molempia. Kaupunkiajot ilman kypärää ja lenkit ehdottomasti kypärän kanssa.

1. en ole koskaan käyttänyt

2. en omista kypärää

3. ei tule yleensä mieleenkään, että pitäisi käyttää

1.en ole koskaan käyttänyt (yksi on tuolla rullaluistelukoulutusta varten ostettuna)

2. tykkään pitää lippistä, koska se estää aurinkoa heijastamasta silmiin.

3. arvioin liikennettä etukäteen

- En omista kypärää.

- En raaski ostaa sellaista (oon köyhä)

- Enkä halua rumaa kypärää.

-Esimerkkinä lapselleni en todellakaan kulje ilman kypärää

-kypärättömyys näyttää ihan helvetin typerältä

-en halua riskeerata että lapseni menettää äitinsä ja miettii sitten kuoltuani miksi äiti ei käyttänyt sitä kypärää, miksi äiti oli niin vastuuton



ja tärkein (nyt tulee neljäs) haluan elää, en halua vammautua ja olla ikuinen riesa puolivihanneksena yhteiskunnalle ja perheelle.



Kaikki tuo yhdessä: en halua olla typerä turhamainen kana.

- en omista

- ajan fillarilla noin kolme kertaa vuodessa ja silloinkin korkeintaan kolme kilometriä. On todennäköisempää, että kävelen auton alle, kuin ajan fillarilla auton alle.

- ajan fillarilla suurinpiirtein kävelyvauhtia. Pelkään sen kanssa ajamista.

Mutta kun lapsi tulee siihen ikään, että saa pyörän taakse turvaistuimeen, tulee käyttöön.

Haluan olla hyvä esimerkki lapselleni, ja haluan että lapsellani on äiti mahdollisimman pitkään.

laulavat lapsemme ipanapan liikenelaulun mukaan kun mammansa ajaa pihaamme ilman pyöräilykypärää :-) Hyvin on mennyt valistus perille.



Itse olen käyttänyt kypärää ala-asteelta asti, jolloin tulivat ne ekat styroksiset kalaverkkomerkit kauppoihin. Vanhempainyhdistys kustansi kaikille koululaisille sellaisen ja sitä sitten pidettiin vaihtelevasti. Uuden kypärän olen saanut muutaman vuoden välein, joten olen jokseenkin ollut "muodinmukainen". Kypärän käyttö on opittu tapa ja ilman sitä liikkeelle lähtiessä olisi alaston olo. Ihan kuin ajaisi autoa ilman turvavyötä.



Kolme syytä kypärä käyttöön voisivat olla turvallisuus, laki velvoittaa ja esimerkki lapsille.

Käytän kypärää pidemmillä matkoilla, vilkasliikenteisillä teillä. Ennen en käyttänyt, mutta kaaduttuani kerran pahasti ja aivotärähdyksen saatuani ostin kypärän.

Aina en vieläkään jaksa kypärää laittaa, jos ajan esim. kauppaan puoli kilometriä, useimmiten kypärä jää kotiin. Matka on lyhyt, tuttu, eikä siinä ole vaarallisia alikulkuja. Kaupoilla ollessa kypärää on ärsyttävä raahata mukana, se vie yhden käden tai kolisee repun mukana.

Myönnän että käytökseni on hassua, kai sillä pyörällä voisi onnettomuus tapahtua lyhyelläkin matkalla. Mutta jotenkin sellaisessa kruisailuajossa, jossa edetään hitaasti, tai suoria, autioita kevyen liikenteen väyliä pitkin, kypärä ei tunnu välttämättömältä.

Miksi ihmeessä noita ei osata muotoilla asiallisen näköisiksi ja nimenomaan kunnolla päätä myös sivulta suojaaviksi?

Tiedän ,ettei moni halua noita typerän näköisiä halkaistuja strutsinmunankuoren puolikkaita pitää. Ne eivät suojaa ohimoaluetta juuri mitenkään.

kyllä ohimoalueenkin ja otsan, kunhan se on päässä oikein, ei koketisti takaraivolla keikkumassa, niin kuin jjuuri naisilla usein näkee.

Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen: tottakai käytän kypärää! Kypärän käyttämättömyyteen ei ole kuin yksi, kaikenkattava syy: kallon sisällä ei ole mitään suojaamisen arvoista.

1) turvallisuuden takia

2) koska haluan näyttää lapsille roolimallia

3) olen tottunut siihen



en minäkään kouluaikana kehdannut sitä styroxpottaa käyttää... Amk:ssa ei myöskään ollut kypäränkäyttö yleistä, mutta yliopistossa hyvin moni käytti(käyttää).



Miten voisin perustella lapsillekaan kypäränkäyttöä jos en sitä itsekään käyttäisi?

Lisäksi kaupunkipyöräilyssä on riskinsä.

ja elämäni päättyisi siihen.

Kaupoilla ollessa kypärää on ärsyttävä raahata mukana, se vie yhden käden tai kolisee repun mukana.

Kun parkkeeraan pyöräni, jätän kypärän roikkumaan pyörän sarveen tai laitan koriin. Ei ole vielä kadonnut, vaikka olen tehnyt näin jo useamman vuoden. Jos katoaisi, niin eipä tuo kallis investointi olisi.

Hiukset lättääntyvät

Näyttää tyhmältä

Ei huvita

mutta näille "en halua vammautua/kuolla" -perusteluille todettakoon se itsestäänselvyys, että kypärästä huolimatta fillaroidessa voi vammautua tai kuolla. Todennäköisyys on toki pienempi.

kaaduin työmatkalla pyörätien mutkassa irtosoraan.ilman kypärää kasvoni olisivat iskeytyneet maahan.kypärän lippaan kolahti nyt maahan ensimmäisenä enkä saanut naarmuakaan.

eli käytän aina kypärää.

Se kutittaa ja painaa, tuntuu ikävältä ja ahdistaa. Silti käytän kypärää, koska:

-haluan näyttää lapsille hyvää esimerkkiä

-haluan suojella päätäni

-laki määrää (ja täälläpäin poliisi oikeasti huomauttaa asiasta)