Lue keskustelun säännöt.
Mua ei rehellisesti sanottuna kiinnosta yhtään koulukiusaamiset.
29.07.2012 |
Mua ei ole kiusattu, eikä mun lapsia kiusata. En myöskään usko että he ovat kiusaajia, mutta en usko että myöskään menevät väliin jos näkevät kiusaamista. Minäkin olin sellainen koulussa. Mulla oli aina hyvä itsetunto, satunnaiset ilkeät sanat luokkakavereilta esim. riidellessä ei hetkauttanut mua, en mä tuntenut oloani kiusatuksi. Kiusaaminen ei liity mun elämään mitenkään, joten mä en jaksa myöskään olla kiinnostunut siitä. En koe, että mun velvollisuus olisi huolehtia tai murehtia toisten lasten vuoksi, koska heitä kiusataan. Niin kauan kun mun lapset ei liity koulukiusaamisiin, ei mua kiinnosta tai en nää mun elämään mitenkään vaikuttavana asiana kiusaamisia, joten miks mun pitäis niitä surkutella ja väkisin mennä puuttumaan. Mä ilmettelen aikuisia ihmisiä, jotka on ihan tosissaan kun yrittävät raivoissaan kitkeä koulukiusaamiset pois ja tehdä maailmasta parempaa paikkaa. No joo, omista pitää tietysti huolehtia, pitää kasvattaa ne omat lapset hyvän itsetunnon omaaviksi persooniksi, jotka ei välitä vaikka joku yrittäisikin kiusata. Totuus on, että maailma on julma, jopa lapsille, eikä sitä muuteta noin vaan, lapset on aina kiusanneet toisiaan, koulukiusaamista on aina ollut ja sitä tulee aina olemaan. Lapset pitää kasvattaa kestämään sitä pää pystyssä ja huolehtimaan itsestään.
Aina jollakin on asiat huonosti, ei-kivoja asioita tapahtuu koko ajan, joka puolella. Mä en nää mitään järkeä alkaa niitä pohtimaan ja murehtimaan, jos ne ei liity muhun mitenkään. Koko elämänhän siinä saisi surkutella että voi voi, siellä ja täälläkin tapahtuu tälläistä ja tuollaista. Ei koulukiusaaminen ole pahinta tässä maailmassa.
Tähän nyt varmaan moni tulee sanomaan että toivottavasti mun lapsia kiusattais, jotta tietäisin millaista se on. Joten sanon teille heti; miksi toivotte että mun itsevarmat ja hyvän itsetunnon omaavat lapset joutuisi kiusatuksi? Miksi jokaisen äidin/isän pitäisi tietää millaista se on, kun lapset on kiusattuja?
Ja ei, minä en kasvata kotonani koulukiusaajia, kiusaaminen on aina ollut heiltä kiellettyä, mutta hekään eivät pidä kiusaamista niin vakavana, että tulisivat itku silmässä kotiin vaikka joku nimittelisi tai yrittäisi pullistella.
Kommentit (9)
Nykyään moni lapsi on sellainen pullamössönössö, vaikkei tätä tietenkään ääneen saisi sanoa. Ne lapset melkeinpä itse aiheuttaa kiusaamisensa, eivätkä edes yritä tehdä asialle mitään, vaan menevät äidin helmoihin itkemään. Reippaat, rohkeat ja itsevarmat lapset ei joudu kiusatuksi, koska osaavat hakeutua toisten seuraan ja pitää omia puoliaan tarvittaessa.
Ihmettelen myös nykyään sitä kiusaajalasten demonisointia, että ne on ihan ongelmatapauksia ja hirviöitä. Ei ole, ne on ihan tavallisia lapsia hekin. Eikä mun mielestä pidä syyttää ainoastaan kiusaajia, kun tosiaan moni kiusattu on vain niin herkkänahkainen ettei kestä pienintäkään kinaa tai sitä, etteivät ole huomion keskipisteenä ja tuntevat siksi olonsa kiusatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukiusaamisesta ei puhuta yksittäisten nimittelyjen ja nujakoiden kohdalla, vaan silloin kun on kyse järjestelmällisestä tiettyyn lapseen kohdistuvasta, jatkuvasta kiusaamisesta kyse. Se kyllä nujertaa lapsen itsetuntoa.
Mielestäni asenteesi on empatiakyvyttömän ja yksinkertaisen minä-ihmisen "aivopieru".
Tuollaisella ajatusmaailmalla yhteiskuntamme ajautuisi tilaan, jossa kukaan ei välitä kenestäkään oman perheen ulkopuolella. Uskotko että hyvinvointiyhteiskuntamme toimisi noin?
Koulukiusaamisesta ei puhuta yksittäisten nimittelyjen ja nujakoiden kohdalla, vaan silloin kun on kyse järjestelmällisestä tiettyyn lapseen kohdistuvasta, jatkuvasta kiusaamisesta kyse. Se kyllä nujertaa lapsen itsetuntoa.
Eiköhän se järjestelmällinen kiusaaminenkin ala ihan yksittäisestä nimittelystä ja nujakoinnista. Riippuu paljon lapsen omasta asenteesta ja reagoinnista jatkuuko se vai ei.
"miksi toivotte että mun itsevarmat ja hyvän itsetunnon omaavat lapset joutuisi kiusatuksi?"
Voi ei :D
Kunnes muutimme pieneen kylään, missä oli sellaisia mustia virtoja,joihin ei voinut kukaan mitään.
Lapsemme joutui hampaisiin. Hänet kiusattiin melkein hengitlä. Lapsemme mietti välillä, miten tappaisi itsensä kun ei kestä enää. Välillä hän haaveili kiusaajiensa tappamisesta.
Me vanhemmat emme voineet mitään, koska pienen kylän sukulaissuhteet meni niin, että meitä alettiin uhkailla kun puolustimme lastamme.
En jaksa jauhaa näitä asioita sen enempää. Mutta sen tajuaa vasta kun se kolahtaa omalle kohdalle.
Minä tulen ikuisesti vihaamaan niiden kakaroiden vanhempia.
Koulukiusaamisesta ei puhuta yksittäisten nimittelyjen ja nujakoiden kohdalla, vaan silloin kun on kyse järjestelmällisestä tiettyyn lapseen kohdistuvasta, jatkuvasta kiusaamisesta kyse. Se kyllä nujertaa lapsen itsetuntoa.
Eiköhän se järjestelmällinen kiusaaminenkin ala ihan yksittäisestä nimittelystä ja nujakoinnista. Riippuu paljon lapsen omasta asenteesta ja reagoinnista jatkuuko se vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnes muutimme pieneen kylään, missä oli sellaisia mustia virtoja,joihin ei voinut kukaan mitään.
Lapsemme joutui hampaisiin. Hänet kiusattiin melkein hengitlä. Lapsemme mietti välillä, miten tappaisi itsensä kun ei kestä enää. Välillä hän haaveili kiusaajiensa tappamisesta.
Me vanhemmat emme voineet mitään, koska pienen kylän sukulaissuhteet meni niin, että meitä alettiin uhkailla kun puolustimme lastamme.En jaksa jauhaa näitä asioita sen enempää. Mutta sen tajuaa vasta kun se kolahtaa omalle kohdalle.
Minä tulen ikuisesti vihaamaan niiden kakaroiden vanhempia.
Koulukiusaamisesta ei puhuta yksittäisten nimittelyjen ja nujakoiden kohdalla, vaan silloin kun on kyse järjestelmällisestä tiettyyn lapseen kohdistuvasta, jatkuvasta kiusaamisesta kyse. Se kyllä nujertaa lapsen itsetuntoa.
Eiköhän se järjestelmällinen kiusaaminenkin ala ihan yksittäisestä nimittelystä ja nujakoinnista. Riippuu paljon lapsen omasta asenteesta ja reagoinnista jatkuuko se vai ei.
Mä voin niin kuvitella tuon tilanteen... Ja vaikka vanhempien ulkokuori kiiltäisi miten, lapset voivat olla ihan perkeleitä. Hyvän ystäväni pahimmat kiusaajat olivat erään todella korkea-arvoisen lesta-vaikuttajan lapsia.
ikävä kyllä nykyisin opettajiksi valikoituu ja valitaan ihmisiä, jotka vähät välittää kiusaamisesta. Ovat kasvaneet ns. onnellisten tähtien alla ja hyvissä perheissä, joten heillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, millaista eläminen kiusattuna voi olla ja miten sellaiseksi voi päätyä.
Nämä tällaiset opettajat, ikävä kyllä, uskovat vilpittömästi, että kiusaaminen on aina kiusatun itsensä syy. Ja asettuvat kiusatun puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hassuinta on, että näiden kakaroiden mammat yrittää niin maireasti olla minun ystäviäni täällä vitun pikkukylässä. Ihmettelen, että miten nämä lehmät kehtaa edes tulla minun kasvojen eteen lässyttämään paskaa.
Poikani on pärjännyt elämässä, heidän kakaransa ei.
Tsemppiä kaikille kiusattujen vanhemmille.
Kunnes muutimme pieneen kylään, missä oli sellaisia mustia virtoja,joihin ei voinut kukaan mitään.
Lapsemme joutui hampaisiin. Hänet kiusattiin melkein hengitlä. Lapsemme mietti välillä, miten tappaisi itsensä kun ei kestä enää. Välillä hän haaveili kiusaajiensa tappamisesta.
Me vanhemmat emme voineet mitään, koska pienen kylän sukulaissuhteet meni niin, että meitä alettiin uhkailla kun puolustimme lastamme.En jaksa jauhaa näitä asioita sen enempää. Mutta sen tajuaa vasta kun se kolahtaa omalle kohdalle.
Minä tulen ikuisesti vihaamaan niiden kakaroiden vanhempia.
Koulukiusaamisesta ei puhuta yksittäisten nimittelyjen ja nujakoiden kohdalla, vaan silloin kun on kyse järjestelmällisestä tiettyyn lapseen kohdistuvasta, jatkuvasta kiusaamisesta kyse. Se kyllä nujertaa lapsen itsetuntoa.
Eiköhän se järjestelmällinen kiusaaminenkin ala ihan yksittäisestä nimittelystä ja nujakoinnista. Riippuu paljon lapsen omasta asenteesta ja reagoinnista jatkuuko se vai ei.
Mä voin niin kuvitella tuon tilanteen... Ja vaikka vanhempien ulkokuori kiiltäisi miten, lapset voivat olla ihan perkeleitä. Hyvän ystäväni pahimmat kiusaajat olivat erään todella korkea-arvoisen lesta-vaikuttajan lapsia.
ihmisiä ennenkuin ne kolahtaa omalle kohdalle. Itse en näe, että pitäisi koskettaakaan, koska muuten menisi elämä ihan murehtimiseksi.