En kestä! Taas yksi kaveri löytänyt miehen, ihan pikkukylän kesätapahtumasta!

Mun miehellä on yksi sinkkukaveri 33v joka on tosi mukava, mutta en tiedä onko edes seurustellut koskaan :(

mutta mulla lyhyet hiukset ja silmälasit!

Ensin pukeutumisesta, eli pukeudun kyllä mielestäni siististi ja sopivan muodikkaasti, mitä nyt tällainen pullukka voikaan pukea päälleen. Samanlaisia/saman tyylisiä vaatteita näkee muillakin, ei siis mitään college-paitoja tms. Tänään mulla oli päällä polveen ulottuvat kapealinjaiset farkut, löysä pellavakauluspaita, jossa hihat kääritty lyhyeksi, Havaianakset ja nahkainen messenger-laukku, ihan peruskuteet siis.

Silmälasit on ja hiukset ylettyy olkapäille.



Ehkä mä en vaan tosiaan miellytä miesten silmää. Tai paremminkin olen ihan näkymätön :( Nyt kivan päivän jälkeen olo on kuitenkin jo paljon iloisempi kuin tätä ketjua aloittaessa. Toivottavasti löydän elämäni miehen ennemmin tai myöhemmin, mutta jos en löydä niin ei voi mitään. "Kiva" kuulla, että muillakin on samoja ongelmia. Ehkä me tuon yhden ketjuun vastanneen miehen kanssa kohdataan ja huomataan, että meidän juttummehan synkkaavat hyvin! Ap.

Erosi miehestään viisi vuotta sitten ja yksi 10-vuotias lapsi eli ei mitään isoa lapsilaumaakaan ristinä. Painoa hiukan liikaa, muttei mikään mätisäkki. Nätti, iloinen, hauska,osaa kuunnella ja hyvä työpaikka. Tuntuu, että miehet kiertää häntä. Eikä ole mitenkään laitettu kovanaama vaan sellainen herttainen naapurintyttö suosien nude-meikkausta, joten sekään ei pitäisi pelottaa. Ikääkin alle 35.



Harmittaa hänen puolestaan, koska kaipaisi niin paljon oikeaa suhdetta elämäänsä. En tiedä, mikä on ongelma. Jotain suhteita on ollut, joissa roikkuu miehessä väkisin. Ottaisi sellaisen, joka on hänestä kiinnostunut eikä sitä läpipaskaa pettäjää, jolla naisia joka sormella ja päälle naimisissa. Sitten on toisena naisena poraten hetken.

Ap mainitsi, että pukeutuu siististi. Toivottavasti ei tylsästi. Mieluummin V-aukko (_hieman_ vakoa näkyviin) ja pientä flirttiä myös pukeutumiseen. Minulla on pari haku päällä olevaa ihan hyvännäköistä ja menestyvää kaveria, mutta ne ovat baarissa liian tosimielellä ja pukeutuvat liian asiallisesti eli esim. tyttömäinen kesämekko vs. miehiä kiinnostavampi asu. En itsekään ole tyrkkypukeutumisen kannalla, mutta kannattaa hieman katsoa vaatteita pilke silmäkulmassa. Itsellä on 15kg ylimääräistä painoa ja baarissa yleensä joku siistimpi toppi ja farkut ja minua haetaan aina tanssimaan (kun käyn noin kerran-pari vuodessa) vaikka on sormus aina paikoillaan enkä etsi tanssikumppania. Näitä kahta sinkkua ei yleensä haeta tanssimaan. Iloinen ja rempseä (ei pikkutuhma vaan sopivan mutkaton) asenne auttaa myös pitkälle.

ollut miehiä, en ole koskaan ollut sinkkuna puolta vuotta kauempaa. Tavallinen naama ja ennen oli upea kroppa. Siis kurveja, isot tissit ja kuitenkin laiha. Sopivan rempseä ja ilonen luonne.

Miehiä riitti eikä mun tarvinnu ikinä iskee ketään.



Nyt, yh:na, kymmenen kiloo liikaa painavana, en kiinnosta ketään. Vaikka olen ihan yhtä iloinen ja rempseä ja pidän flirttailusta.

Alan olla epätoivoinen. Lisäksi musta on tullu aika ronkeli, kun sain tosi pahasti siipeeni lapsen isältä ja ihastun näköjään vaan sellaisiin, joita en saa. Enkä pysty ees tapailemaan sellaisia, jotka ei kiinnosta.



No, tää on kai kompensaatiota niistä nuoruuden seurusteluista. :(

Mahdatkohan olla jotenkin varautunut? Itse olen, enkä päästä ihmisiä lähelleni. Ts. olen jotenkin tiedostamattani torjuva.



Olen pitkä, hoikka, kurvikas ja kaunis kasvoiltani. Miehet kyllä katsovat mutta eivät tule juttusille. Tosin ei väliä sillä koska en halua mitään suhdetta.

Mahdatkohan olla jotenkin varautunut? Itse olen, enkä päästä ihmisiä lähelleni. Ts. olen jotenkin tiedostamattani torjuva.

Olen aika "yksityinen" ihminen. Ehkä sitten jollain tavalla minut koetaan torjvana. Mitenkähän tästä voisi päästä eroon? Yritän siis kyllä olla avoin, hymyilevä ja ystävällinen, mutta jospa en vain tajua käytöstäni itse. Ap.