Meillä ei ole miehen kanssa ikinä hauskaa.

ennenkuin kuolet tylsyyteen

Kannattaako olla ihmisen kanssa, jonka kanssa ei kemiat pelaa?

meilläkään kun äärettömän harvoin. :( jostain syystä silti rakastan tota mörkkiä.

Kun erottiin, yksi uutta miestä koskevista kriteereistä oli ehdottomasti se, että täytyy olla samanlainen huumorintaju ja nauretaan samoille asioille. Ja että mies saamut nauramaan!



Nykyisen mieheni kanssa meillä on tosi hauskaa. Miehethän ovat usein mielissään, kun saavat naisen nauramaan jutuilleen.

tuntui siltä, että jouduin koko ajan viihdyttämään ja kertomaan hauskoja juttuja, että olisi edes joskus hauskaa. Vaihtoon meni, itseasiassa on useampikin mennyt saman syyn takia.

Kun erottiin, yksi uutta miestä koskevista kriteereistä oli ehdottomasti se, että täytyy olla samanlainen huumorintaju ja nauretaan samoille asioille. Ja että mies saamut nauramaan!

Nykyisen mieheni kanssa meillä on tosi hauskaa. Miehethän ovat usein mielissään, kun saavat naisen nauramaan jutuilleen.

Hän siis ensimmäinen poikakaverini.

Sitä vaan "juututtiin" yhteen eikä ole tullut erottuakaan.

Nyt kun olen kasvanut yli 3-kymppiseksi, olen kavereiden liitoista huomannut, että liitoissa voi olla hauskaakin. Vallan outoa.

Ei me edes viihdytä toistemme seurassa. Mies on varsinainen hapannaama. Oikeasti se ei naura koskaan. Mua taas naurattaa vähän liikaakin. Yhdessä on oltu vähän yli 30 vuotta ja varmaankin ollaan vielä toiset 30 vuotta.

Ei me edes viihdytä toistemme seurassa. Mies on varsinainen hapannaama. Oikeasti se ei naura koskaan. Mua taas naurattaa vähän liikaakin. Yhdessä on oltu vähän yli 30 vuotta ja varmaankin ollaan vielä toiset 30 vuotta.

ajatellut, ettet saa parempaakaan?

Minäkin olen tullut siihen tulokseen, että täytyy olla samantyyppinen huumorintaju. Eksä kyllä nauroi minun jutuilleni, mutta minä en hänen. Eihän sen oman tai toisen huumorin tartte olla mitään nerokasta komiikkaa, kunhan vain molemmat pitää samoja asioita hauskoina.

Jotkut nauraa sen jutuille, minä en, mutta muuten hyvä tyyppi. En kyllä jaksaisi 24/7.

Ei me edes viihdytä toistemme seurassa. Mies on varsinainen hapannaama. Oikeasti se ei naura koskaan. Mua taas naurattaa vähän liikaakin. Yhdessä on oltu vähän yli 30 vuotta ja varmaankin ollaan vielä toiset 30 vuotta.

ajatellut, ettet saa parempaakaan?

Minäkin olen tullut siihen tulokseen, että täytyy olla samantyyppinen huumorintaju. Eksä kyllä nauroi minun jutuilleni, mutta minä en hänen. Eihän sen oman tai toisen huumorin tartte olla mitään nerokasta komiikkaa, kunhan vain molemmat pitää samoja asioita hauskoina.

Naiset lähtevät hauskojen poikien mukaan. Ja sitten itkevät, kun kun nämä ihanat hauskat pojat eivät seksiä saatuaan jääkään suhteeseen. Ikuinen kiertokulku.



Vakavamielinen, aidoista tosielämän asioista kiinnostunut, urasuuntautunut ja ahkera mies ei naisille kelpaa. Panemisesta ja alistamisesta kiinnostunut naissukupuolta halveksiva suklaakieli sen sijaan on aina yhtä kuumaa kanaa.



Mutta kuinkas muuten, ainahan sitä on naistennaurattajista puhuttu. Tietysti siinä on totuuspohjaa.



Naisten näkökulma: mutta pitäähän puolison kanssa olla hauskaa! Miesten näkökulma: kunnollisuus ei kannata, alanpa siis jännittäväksi naistennaurattajaksi.

napakymppiä lainaten: pitää olla rehellinen, huumorintajuinen ja luotettava. Urakeskeisyys on mulle iso miinus, mieheni ei muuta tekiskään kuin töitä. Perhe tulee jossain kaukana perässä. Että ahkera juu on.

Sängyssäkin :D Rakkautta, kiihkeyttä, kaikkea löytyy! Naiset, etsikää itsellenne kunnon mies. Mä rakastan mun miestä yli kaiken, sanon sen sille joka päivä. Hän kehuu mun vartaloa, meillä on ihanaa seksiä, ollaan tasaarvoisia kaikessa, myös kodinhoidossa. Ei tarvi olla mikään naistennaurattaja mies, että on hauskaa! Parisuhteessa pitää olla huumoria joka päivä!

Hän saakin, joka päivä. Siksi on niin vaikea olla hänelle koskaan vihainen ;o

Ei me edes viihdytä toistemme seurassa. Mies on varsinainen hapannaama. Oikeasti se ei naura koskaan. Mua taas naurattaa vähän liikaakin. Yhdessä on oltu vähän yli 30 vuotta ja varmaankin ollaan vielä toiset 30 vuotta.

Naiset lähtevät hauskojen poikien mukaan. Ja sitten itkevät, kun kun nämä ihanat hauskat pojat eivät seksiä saatuaan jääkään suhteeseen. Ikuinen kiertokulku. Vakavamielinen, aidoista tosielämän asioista kiinnostunut, urasuuntautunut ja ahkera mies ei naisille kelpaa. Panemisesta ja alistamisesta kiinnostunut naissukupuolta halveksiva suklaakieli sen sijaan on aina yhtä kuumaa kanaa. Mutta kuinkas muuten, ainahan sitä on naistennaurattajista puhuttu. Tietysti siinä on totuuspohjaa. Naisten näkökulma: mutta pitäähän puolison kanssa olla hauskaa! Miesten näkökulma: kunnollisuus ei kannata, alanpa siis jännittäväksi naistennaurattajaksi.

Hän siis ensimmäinen poikakaverini. Sitä vaan "juututtiin" yhteen eikä ole tullut erottuakaan. Nyt kun olen kasvanut yli 3-kymppiseksi, olen kavereiden liitoista huomannut, että liitoissa voi olla hauskaakin. Vallan outoa.

Alkakaa kirjoitella provoja pitkin nettiä! Siinä teille yhteinen hauska ajanviete. Keksikää yhdessä provoja ja provoilkaa netissä niin siinä sitten on teille sitä hauskaa.

Mulla on erittäin kunnollinen mies, joka on hauska. ootko kuullut, että sellaisiakin on?

Mutta tämä olikin oma aloitukseni jostain kesältä :)

Meillä mies on hauskempi kuin minä, vaikken itsekään mikään iloton tapaus. Samantyyppinen huumorintaju parisuhteessa on kyllä ainakin meille tärkeä juttu, se huomattiin jo heti alkumetreillä.