Kummityttöni äiti loukkaantui kun vein vauvan vaatteita

Minulle ei tulisi mieleenkään kahmia kirppareilta vaatteita ja viedä niitä kummilapselle tai yleensäkään kaverille monta muovikassillista kirpparivaatteita.

Minusta kirpparivaatteet on sellainen juttu, että jokainen haluaa itse valita sieltä kirpparilta, mitä tarvitsee. Ei niin, että tässä kahmin pari kassia tavaraa ja joku toinen taas pari kassia. Niistä sitten väsynyt äiti lajittelee ja pesee, mitä tarvitsee ja miettii, mihin hävittää loput.

Omia käytettykä voin tarjota ja niistä saa kaverit valita. Mutta ei ikinä tulisi mieleenkään kahmia paria kassia epäsopivia söpistelyvaatteita ja odottaa vielä, että kaveri olisi kiitollinen vaatteista, mitä ei tarvitse.

Mutta jokainen tavallaan. En vain ymmärrä, miksi ap täällä vinkuu. Hän kai halusi, että haukutaan joukolla kummilapsen äitiä ja kehutaan häntä kun hän "hurahti" kirpparilla ja vei muovikasseittain vaatteita ristiäisiin.

olet ihana kummi!!!!!!!!!!! Kyllä lapsen äiti vielä harmittelee myöhempinä vuosina, kun vaatteita ei enää tulekaan..

Mutta jokainen tavallaan. En vain ymmärrä, miksi ap täällä vinkuu. Hän kai halusi, että haukutaan joukolla kummilapsen äitiä ja kehutaan häntä kun hän "hurahti" kirpparilla ja vei muovikasseittain vaatteita ristiäisiin.

Olen kyllä hurahtanut tuohon lapseen ihan muutenkin..ja käsittääkseni en ole vinkunut missään vai olenko? Ja lapsen äiti on minulle rakas ja tärkeä ihminen joten en tietenkään haluaisi että häntä haukutaan täällä mitenkään. Höh! Vein vaatteet pestyinä (hajuton pesuaine) ja silitettyinä ja niitä oli 1 puku, 3 housut, 3 mekkoa, villapuku, muutamat villasukat, tumput, lakki ja sitten oli yksi velourpuku joten en vienyt niitä mitenkään kassettain. Mä en ole kiitollisuuden velassa heille mitään vienyt vaan ihan vaan omasta itsekkyydestäni kun löysin kivoja vaatteita ja olin vielä niin tyhmä että oikein etsimällä etsin..

Me ollaan tosiaan käytetty noita absurdeja mekkoja ja muita söpöstelyvaatteita niin en tajunnut sitäkään että ne jää käyttämättä muilla..minusta siis esim. mekot on varsin käteviä ja nättejä. Mutta näemmä olin väärässä tässäkin.

Oletko ap varma että loukkaantui ja oli tarkoituksella tyly? Itse olen stressaantuneena ja väsyneenä sellainen että saatan sanoa mitä sylki suuhun tuo ja myöhemmin hävettää.



Olen itsekkin raskaana ja on tullut saatua uskomaton määrä vauvan vaatteita käytettynä. Kaikki komerot on ihan täynnä, mutta jotenkin olen onnistunut saamaan ne johonkin piiloon. Jos joku nyt vielä toisi lisää, niin kuin kyllä varmaan tuokin, voisin kuvitella että huonona päivänä lipsauttaisin että ei oikeastaan tarvita. Tiedän kyllä että korrektimpaa olisi vain ottaa vastaan ja kiikuttaa sitten kaikessa hiljaisuudessa spr:lle, mutta tosiaan joskus suu on nopeampi kuin aivot.

Ja se on muuten totta että toiset käyttää vauvoilla erilaisia vaatteita. Itse haluaisin oikeastaan vain kietaisubodeja ja terällisiä potkuhousuja. Pään yli pujotettavat bodyt on mielestäni vaikeita ihan pienellä ja sukat ei pysy jalassa. Kavereiden antamissa vaatteissa on paljon sellaisia mitä ei tulla todennäköisesti käyttämään.

et ole tehnyt mitään väärää, noloa tai tyhmää ihan aikuisten oikeasti. Jostain muusta on ollut kyse siinä kohtaa, univelka, ristiäisstressi.. Tulee niitä lapsille uutenakin välillä vaatteita, joista minä en välttämättä tykkää, mutta ei ole ollut tarvetta lahjan tuojalle siitä mitään sanoa. Käytöstavat kateissa ystävältä.



Ihana kummi olet, älä mitään muuta kuvittelekaan! :)



Näitä pikkusieluja riittää ainakin tällä palstalla; "Anoppi perkele osti meille väärän väriset Emmaljungat vaikka minä halusin ne pinkit ja voi vitun perkele toi jotain helvetin Pampersin vaippojakin tänne jättipaketin vaikka varmaan on nähnyt että Liberoita käytetään!"

En itsekään veisi lahjaksi kirppisvaatteita, mutta ap kertoi ostaneensa uusiakin vaatteita + kastelahjan.



Nykyihmisillä ei ole mitään tapoja. Varsinkaan lahjojen suhteen. Lahjoja "tilaillaan" oman maun mukaan (mm häät).

Lahja on lahja ja siitä kiitetään, miellytti se tai ei. Sen voi sitten jälkeenpäin vaivihkaa hävittää tai kierrättää, mutta antajaa ei tarvitse loukata tökeröllä käytöksellä.

Oletko ap varma että loukkaantui ja oli tarkoituksella tyly? Itse olen stressaantuneena ja väsyneenä sellainen että saatan sanoa mitä sylki suuhun tuo ja myöhemmin hävettää.

En tietenkään ole varma. Ja hän on kyllä sellainen iloinen ihminen, joskin aika hiljainen joten sinänsä tuli kyllä puun takaa kun olin kysynyt onko kirppisvaatteet ok. Ja siis tunnen itseni oikeasti tosi tyhmäksi kun en mä ole edes tajunnut että kirppisvaatteet voisi olla noin nou nou. Siis ymmärrän että jotain vanhoja rytkyjä ei haluta, itsekin olen saanut jotain ysärivaatteita joita en ole koskaan lapsilla käyttänyt mutta toki olen kiittänyt. Ja varmaan se nolous tuli senkin takia kun siinä oli muut kummit ja ukit kuulemassa. Oma vika sinänsä se.

Tietenkään en tiedä että miten paljon vaatetta muuten tulee mutta kun ekan kerran käytiin niin oltiin ekoja vieraita. Eikä siis tietenkään tuppauduttu, lupa kysyttiin ja vauva oli tuolloin "jo" 2 viikkoinen.

minusta olit kivasti ajatellut kummilasta ja hänen perhettä.. tiedä sitten miksi äitinsä noin tökeröstä käyttäytyi.



Silti täytyy itsekkin sanoa, että olen kertoillut muillekkin ostavani lasten vaatteita kirppikseltä (se on ihan kivaa hupia jos sattuu löytymään joku kiva josta tykkään). Minulle kävi myös niin, että monet sitten olettivat että otan ilolla vastaan myös kaikki heidän lasten vanhat vaatteet. Aina toki olen kiittänyt ja ottanut vastaan, mutta täytyy sanoa, että välillä on kyllä harmittanut, kun vaatteita on tullut niin paljon, ettei lapset kerkeä käyttää niistä puoliakaan. Todellakin nytkin meillä on laatikoittain pieneksi käyneitä vaatteita joista kaikkia ei ole lapset pitäneet kertaakaan.



Sitten toki vielä se, että meillä esim vauvana lapset on olleet ei-jänteviä että esim bodyjen päälle pukeminen oli yhtä tuskaa...siksi käytännön syistä käytin vain niitä kokonaan aukeavia bodyja sekä puolipotkareita.



mutta ei sulla ole mitään syytä hävetä, hävetköön kyseinen äiti käytöstään.

niin kenellä on käytöstavat hukassa.

Vai vastaileeko ap nyt itselleen

et ole tehnyt mitään väärää, noloa tai tyhmää ihan aikuisten oikeasti. Jostain muusta on ollut kyse siinä kohtaa, univelka, ristiäisstressi.. Tulee niitä lapsille uutenakin välillä vaatteita, joista minä en välttämättä tykkää, mutta ei ole ollut tarvetta lahjan tuojalle siitä mitään sanoa. Käytöstavat kateissa ystävältä.

Ihana kummi olet, älä mitään muuta kuvittelekaan! :)

Näitä pikkusieluja riittää ainakin tällä palstalla; "Anoppi perkele osti meille väärän väriset Emmaljungat vaikka minä halusin ne pinkit ja voi vitun perkele toi jotain helvetin Pampersin vaippojakin tänne jättipaketin vaikka varmaan on nähnyt että Liberoita käytetään!"

niin kenellä on käytöstavat hukassa.

Vai vastaileeko ap nyt itselleen

et ole tehnyt mitään väärää, noloa tai tyhmää ihan aikuisten oikeasti. Jostain muusta on ollut kyse siinä kohtaa, univelka, ristiäisstressi.. Tulee niitä lapsille uutenakin välillä vaatteita, joista minä en välttämättä tykkää, mutta ei ole ollut tarvetta lahjan tuojalle siitä mitään sanoa. Käytöstavat kateissa ystävältä.

Ihana kummi olet, älä mitään muuta kuvittelekaan! :)

Näitä pikkusieluja riittää ainakin tällä palstalla; "Anoppi perkele osti meille väärän väriset Emmaljungat vaikka minä halusin ne pinkit ja voi vitun perkele toi jotain helvetin Pampersin vaippojakin tänne jättipaketin vaikka varmaan on nähnyt että Liberoita käytetään!"

Ei vastaile itselleen ja pysyn kannassani. :) Tökeröä käytöstä vain lahjan arvostelijalta tässä kohtaa.

munkin mielestä olet AP tosi ajattelevainen kummi. Mekin ollaan saatu paljon käytettyjä vaatteita meidän tytölle ja kaikesta ollaan kiitetty vaikka olisin ollut väsynyt tai hormonihöyryissä. Sellaisia vähemmän mieluisia ja ei-käyttökelpoisia ollaan sitten kiikutettu UFFiin (ei niitä roskiin tarvi laittaa jos ehjiä ovat!)

Ainoa mikä itseäni tilanteessa on häirinnyt on se, että jos mennään lapseni kanssa johonkin "lahjoittajaperheeseen", usein ihmettelevät miksei hänellä ole heidän antamiaan vaatteita just silloin päällä. Ja kun olen sanonut että on niitä antajia muitakin ja itsekin ollaan ostettu ja tänään nyt sattui nämä vaatteet päälle, niin näytetään vihaista naamaa. Eivät siis kaikki äidit ole tällaisia, mutta eräs on poikkeuksetta aina tiirailemassa, käytetäänkö niitä heidän antamia vaatteita nyt joka päivä. Sigh...

Meidän lapsen kummitäti on myös sellainen, että antaa tosi kivoja lahjoja, mutta sitten puhuu niistä omista lahjoistaan koko ajan ollessaan kylässä, "vitsi on toi kyllä hieno, olihan se tosi kallis mutta se on vaan niin hieno että munkin tekisi mieli leikkiä sillä, raskinko antaakaan." Ja sitten mainosti kovaan ääneen miten heidän poikansa oli rikkonut meidän antaman lahjan, ja nauroi päälle. Ihmiset vaan on outoja...!!! :)

niin kenellä on käytöstavat hukassa.

Vai vastaileeko ap nyt itselleen

Heh, no ei vastaile. Otin siis itse vaateasian puheeksi ja käsitin saaneeni "luvan" mutta käsitin ilmeisesti väärin.

mä olisin ollut tosi iloinen, hyvä kummi olet. Varmaan ihan poikkeuksia nämä, joille kymmenet ihmiset kantaa kasseittain vaatteita, mutta jos niitä harvakseltaan tulee, niin ei todellakaan vaadi paljon käydä läpi ja viedä pois ne joita ei halua. olen ollut aina kiitollinen saaduista vaatteista sekä siitä pitkästä pennistä, joka on sen ansiosta säästynyt. Ollaan saatu naapurilta paljon vaatetta esikoiselle, käytännössä 2 kertaa vuodessa, ja hänelle myös pienempänä serkuilta, isompana ei mitään heiltä ole jäänyt ehjäksi, kun on jo kaksi käyttäjää. Joskus jotain erikoista jää, kuten hiekkahousuja tms. Tytöille ollaan saatu pariin otteeseen naapurilta, mutta heidän vanhemmat tytöt on niin pienikokoisia, että ei enää heiltä jää meille... Ja miehen työkaverilta tulee ehkä kerran vuodessa joitain kassillisia, mutta osa niistä sen verran isoja, että joutuu odottelemaan hetken, ennen kuin voi käyttää. Mutta ihan surutta käyn läpi lasten kanssa mitä haluaa ja mitä ei ja vien pois ne, mitkä ei kiinnosta. Ei oikeasti ole suuri vaiva.

tuttavalta kaksi kassia heidän poikiensa pieneksi jääneitä vaatteita. Olin oikeasti kiitollinen, siinä säästyi pitkä penni ja arvostan sitä, että joku ajattelee myös muita, kuin itseään.

Kerran innostuin sitten itse ostamaan kirpparilta tutulle super-ekologisesti elävälle tutulle pienen kassillisen mielestäni ihania vaatteita tytölle. Hän katsoi kyllä vähän pitkään ja luulen, että ei sitten mennyt ihan nappiin, vaikka ajatukseni oli hyvä.

Nyttemmin en enää anna kenellekään mitään, täältä saa oppia, että kaikki on kuitenkin väärin ja saajapuoli ihan pulassa sen "roskan" kanssa, mitä jotkut tyhmät ja hullut

kantavat heille selkä vääränä ihan säkkitolkulla.

Itse olin niin väsynyt esikoisen vauva-aikana, että olisin voinut kimmahtaa mistä tahansa. Ehkä äitiä jännitti ristiäisten sujuminen tai mietti jotain järjestettävää asiaa ja väsyneenä siksi kimmahti sinulle. Minusta kirppisvaatteiden vieminen oli ihan hyvä juttu, kun ne kerran olivat täysin ylimääräisiä ja tiesit äidin hyväksyvän käytetyt vaatteet.



Voi olla että äiti pahoittelee moitteitaan myöhemmin tai ei edes jaksa muistaa koko asiaa. Jos äiti kuitenkin on harmissaan vaatteista vielä myöhemminkin, niin voit todeta vain, että ne voi laittaa menemään eteenpäin jolleivät satu sopimaan kummitytöllesi. Ei kannata ottaa suurta rasitetta ystävyydelle siitä, että äidit ei aina jaksa käydä täysillä :)



t:yksi joka hermostui esikoisen vauva-aikana anopille jopa uusina ostetusta tutan haalariasusta. Minä kun en tykkää mustavalkoraitaisesta! Onneksi anoppi ei jaksanut muistella tuota jälkikäteen :)

Harvalla kai nykyään on sitä ongelmaa, että tavarasta olisi pulaa. Asunnoissa on tolkuttomasti kaappitilaa ja jollain se aina onnistutaan täyttämään. Muutetaan jopa isompaan asuntoon vain, jotta saataisiin lisää säilytystilaa.

Itse on todellakaan haluaisi kassikaupalla _mitään_, en kirppisvaatteita tai uuttakaan tavaraa, vaikka itse myös kirppiksiltäkin tarpeellista ostan.

Toivon lasteni saavan ajatuksella itse tehtyjä tai valittuja lahjoja - tai vielä mieluummin aineettomia, esim. vähän isompana leffakäynti tmv. Kirppikseltäkin saa lahjan ostaa, mutta vain jos todella on ajatusta. Ei siis määrä, vaan laatu.

Meidän lapsilla on kaksi kummia, jotka molemmat säntäävät halpahalliin juhlapäivien alla ja ostavat tolkuttomasti - kassikaupalla -muovikrääsää, joka harvoin kestää juhlapäivän iltaan. Mua ahdistaa jo etukäteen niiden tuliaiskassit, vaikka tietysti kauniisti kiitän ja sanon, että vähempikin riittäisi. Yhdellä kummilla on tapana antaa todella ajatuksella valittu kirja (joskus muu tavarakin), joka sopii just eikä melkein lapsen elämäntilanteeseen. Ne todella riemastuttavat pitkään. Samalla kummilla lapsi on myös yökyläillyt matkan päässä ja suhde on ihan eri kuin krääsäkummeihin.

Jos haluaa olla lapsen elämässä kauempaa, voi pienestä asti vaikkapa lähettää kortteja (värikkäistä on katseltavaa jo vauvalle) ja myöhemmin ottaa tavaksi soitella.

Phuuh, kylläpäs avauduin :D Ei siis tavaraa, vaan aitoa ajatusta, kiitos :)

tuttavalta kaksi kassia heidän poikiensa pieneksi jääneitä vaatteita. Olin oikeasti kiitollinen, siinä säästyi pitkä penni ja arvostan sitä, että joku ajattelee myös muita, kuin itseään. Kerran innostuin sitten itse ostamaan kirpparilta tutulle super-ekologisesti elävälle tutulle pienen kassillisen mielestäni ihania vaatteita tytölle. Hän katsoi kyllä vähän pitkään ja luulen, että ei sitten mennyt ihan nappiin, vaikka ajatukseni oli hyvä. Nyttemmin en enää anna kenellekään mitään, täältä saa oppia, että kaikki on kuitenkin väärin ja saajapuoli ihan pulassa sen "roskan" kanssa, mitä jotkut tyhmät ja hullut kantavat heille selkä vääränä ihan säkkitolkulla.

Harvalla kai nykyään on sitä ongelmaa, että tavarasta olisi pulaa. Asunnoissa on tolkuttomasti kaappitilaa ja jollain se aina onnistutaan täyttämään. Muutetaan jopa isompaan asuntoon vain, jotta saataisiin lisää säilytystilaa.

Itse on todellakaan haluaisi kassikaupalla _mitään_, en kirppisvaatteita tai uuttakaan tavaraa, vaikka itse myös kirppiksiltäkin tarpeellista ostan.

Toivon lasteni saavan ajatuksella itse tehtyjä tai valittuja lahjoja - tai vielä mieluummin aineettomia, esim. vähän isompana leffakäynti tmv. Kirppikseltäkin saa lahjan ostaa, mutta vain jos todella on ajatusta. Ei siis määrä, vaan laatu.

Meidän lapsilla on kaksi kummia, jotka molemmat säntäävät halpahalliin juhlapäivien alla ja ostavat tolkuttomasti - kassikaupalla -muovikrääsää, joka harvoin kestää juhlapäivän iltaan. Mua ahdistaa jo etukäteen niiden tuliaiskassit, vaikka tietysti kauniisti kiitän ja sanon, että vähempikin riittäisi. Yhdellä kummilla on tapana antaa todella ajatuksella valittu kirja (joskus muu tavarakin), joka sopii just eikä melkein lapsen elämäntilanteeseen. Ne todella riemastuttavat pitkään. Samalla kummilla lapsi on myös yökyläillyt matkan päässä ja suhde on ihan eri kuin krääsäkummeihin.

Jos haluaa olla lapsen elämässä kauempaa, voi pienestä asti vaikkapa lähettää kortteja (värikkäistä on katseltavaa jo vauvalle) ja myöhemmin ottaa tavaksi soitella.

Phuuh, kylläpäs avauduin :D Ei siis tavaraa, vaan aitoa ajatusta, kiitos :)

tuttavalta kaksi kassia heidän poikiensa pieneksi jääneitä vaatteita. Olin oikeasti kiitollinen, siinä säästyi pitkä penni ja arvostan sitä, että joku ajattelee myös muita, kuin itseään. Kerran innostuin sitten itse ostamaan kirpparilta tutulle super-ekologisesti elävälle tutulle pienen kassillisen mielestäni ihania vaatteita tytölle. Hän katsoi kyllä vähän pitkään ja luulen, että ei sitten mennyt ihan nappiin, vaikka ajatukseni oli hyvä. Nyttemmin en enää anna kenellekään mitään, täältä saa oppia, että kaikki on kuitenkin väärin ja saajapuoli ihan pulassa sen "roskan" kanssa, mitä jotkut tyhmät ja hullut kantavat heille selkä vääränä ihan säkkitolkulla.

Ajatuksella kyllä kiersin tuolla kauempanakin monta kirppistä kun olen niin ranttu että kelpuutan vain harvat. Minusta taas aineellinen muistaminen ja kortit, soittelut jne eivät sulje pois toisiaan.

Entä jos laittaisit sille kaverillesi viestin, et pahoittelut vielä että sillä tavalla innostuit kirppiksellä jne. Ehkä kaverin vastaus voisi selventää tilannetta ettei asia jäisi harmittamaan ap:ta.

äidin puolesta kirpputoreja kiertää. Ymmärtäisin jos antasit esim omien lastesi vanhoja vaatteita, mutta tuo kirppisvaatteiden vieminen nyt oli vähän liikaa, varsinkin jos perhe ei ole köyhä.



Kivastit toki ajattelit ja varmasti kummityttösi äitikin sen vielä ymmärtää.

Käytettyä ei viedä koskaan lahjaksi, ellei se ole oman perheen käytettyä ja etukäteen kysyttyä haluaako vastaanottaa. Eihän sitä tietenkään nämä AV-mammat tajua, mikä on kohteliasta ja mikä ei.

Lahjan ei tarvitse olla koskaan kallis, mutta siitä näkee arvostaako lahjan saajaa vai ei. Edullinenkin lahja voi olla hyvin mieluinen, jos se on harkittu eikä hankittu lahjan saajaa aliarvioiden.

Jos viitsisitte lukea tarkemmin...vaatteet ei olleet missään nimessä lahja vaan lahja oli ihan erikseen.

Ja kuten jo sanoin, kummitäti laittoi viestiä ja kiitti vaatteista.