Onko teistä outoa, jos miehellä ei ole juuri kavereita?

Olen muuttanut eri paikkakunnalle. Työkavereita ei ole (olen yrittäjä). Harrastan yksilölajeja (lukemista, käsitöitä...)



Ja kyllä tämä joskus harmittaa.

kummallakaan ole yhtäkään kaveria. Ei vaan kiinnosta.

Nyt on ystävystynyt uuden naapurimme kanssa, ovat samanhenkisiä. Mutta eipä juuri muiden kanssa aikaa vietä. Mielummin on vapaa-ajat kotosalla minun ja lapsen kanssa.



On hänellä kavereita, mutta he eivät asu täällä. Tapaa heitä sitten kotiseudullamme käydessä.



Minusta ei oikeastaan ole outoa. En minäkään välitä ystävystyä työkavereiden kanssa liikaa töiden ulkopuolella.

olisi yhtään outoa, ei mullakaan ole yhtään kaveria, eikä oikeastaan ole ikinä ollutkaan.

Ei minunkaan miehellä ole. Vanhat kaverit jääneet synnyinseudulle eikä ilm. tarvetta/halua ystävystyä uusien ihmisten kanssa. Viihtyy ihan hyvin yksinään ja perheen kanssa.

ja kyllä odottaisin, että (unelma)miehelläni olisi pitkäaikaisia ystäviä. Se kertoo mielestäni siitä, että on mies keskustelutaitoinen (no myönnetään ettei automaattisesti mutta periaatteessa) ja minusta miehelläkin pitää olla joku turvaverkko.

on kans näin.



Joskus olen ihmetellyt hänelle, että eikö hän kaipaa kavereita, mutta ei kuulemma. Perhe riittää hänelle, ja on hänellä yksi serkku kaverina, ja lisäksi nykyisiä ja entisiä työkavereita.



Mieheni oli kiusattu koko peruskoulun ajan, joten sieltä ei jäänyt kavereita. :(

Sellaisessa miehessä on MINUN mielestä jotain outoa, jolla ei ole kavereita. Mutta sellaisen naisen mielestä jolla ei ole myöskään kavereita se ei ole outoa.

Sellaisessa miehessä on MINUN mielestä jotain outoa, jolla ei ole kavereita. Mutta sellaisen naisen mielestä jolla ei ole myöskään kavereita se ei ole outoa.

Osa miehistä(KIN) viihtyy ihan ilman kavereita. Kaikki eivät ole samanlaisia. Ei ole siis outoa.

Miehet ja naiset ovat oikeasti aivan erilaisia myös tässä asiassa. Miehissä on paljon enemmän oman tien kulkijoita, joita ei voisi vähempää kiinnostaa ympärillä olevien ihmisten mielipiteet tai konsensus.



Heitä kiinnostavat omat projektit, esim. rakentaminen, kirjoittaminen, lukeminen, luonnossa samoilu ja metsästys, joitakin myös ryyppääminen. Kaikki eivät tällaisia yksinäisyydessään viihtyviä miehiä ymmärrä, varsinkaan naiset.



Ei mies siis mitenkään välttämättä tarvitse kavereita ympärilleen, yksin voi viihtyä aivan todella mainiosti. Ja monillekin riittää puoliso tai perhe.



Terveisin mieluusti yksin aikaa viettävä mies.

jotka ovat muuttaneet lapsuuspaikkakunnalta muualle, on aika vähän uusia kavereita. Miehet on enemmän ryhmähenkisiä; on opiskelukaverit tai just ne lapsuus-ja nuoruusajan kaverit, joiden kanssa liikuttiin ryhmässä, mutta kun elämäntilanteet muuttuu eikä ryhmädynamiikka pidä sitä kaveruutta yllä, ne kaverisuhteet jää. Ei miehet näytä tästä kärsivän. Monille se päivän sosiaalisuusannos tulee täyteen enemmän kuin riittävästi työkavereista, perheestä ja sukulaisten kanssa olemisesta.

Juurikaan kavereita. Itsellekin on sellaisia kavereita mutta ei hyviä ystäviä.

Ei ole koskaan ollut mitään ystäväpiiriä että vois joitakin pariskuntia pyytää illanviettoihin. Tuntuu että kaikilla on ne omat piirinsä eikä mihinkään ole helppo tunkeutua mukaan.



Kyllähän meillä lasten kummit käy synttäreillä ja itsekin käymme joskus heillä kylässä.



Mies on monesti sanonut että ei vaan ole löytynyt sellasta samanhenkisiä kaveria. On ahkera työntekijä, touhuaa paljon kotona. On pihatöitä yms, huolehtii perheestä. Vastapainoksi katsoo elokuvia.



Itse olen sellainen että en jaksaisi liian tiivistä kaverisuhdetta. Mua alkaisi ahdistamaan jos joku soittelisi joka päivä.

olisi kiva kun olisi joku hyvä ystävä jonka kanssa voisi joskus käydä jossakin. Kenelle voisi ehkä joskus soitella, lajitella viestejä yms..

Meillä on suht iso perhe joten mulla ei oikeastaan ole edes aikaa joka viikko suunnata rientoihin:)

Juurikaan kavereita. Itsellekin on sellaisia kavereita mutta ei hyviä ystäviä.

Ei ole koskaan ollut mitään ystäväpiiriä että vois joitakin pariskuntia pyytää illanviettoihin. Tuntuu että kaikilla on ne omat piirinsä eikä mihinkään ole helppo tunkeutua mukaan.

Kyllähän meillä lasten kummit käy synttäreillä ja itsekin käymme joskus heillä kylässä.

Mies on monesti sanonut että ei vaan ole löytynyt sellasta samanhenkisiä kaveria. On ahkera työntekijä, touhuaa paljon kotona. On pihatöitä yms, huolehtii perheestä. Vastapainoksi katsoo elokuvia.

Itse olen sellainen että en jaksaisi liian tiivistä kaverisuhdetta. Mua alkaisi ahdistamaan jos joku soittelisi joka päivä.

olisi kiva kun olisi joku hyvä ystävä jonka kanssa voisi joskus käydä jossakin. Kenelle voisi ehkä joskus soitella, lajitella viestejä yms..

Meillä on suht iso perhe joten mulla ei oikeastaan ole edes aikaa joka viikko suunnata rientoihin:)

Mies on vaan ilmeisesti introvertti luonne, sellaiset ei usein kaipaa monia ihmissuhteita vaan esim. parisuhdekumppani voi riittää hyvin ainoaksi ihmissuhteeksi kuten esimerkiksi minulla. Ja ilman sitäkin, täysin erakkona, pärjään hyvin, tuli sitä ennen nykyistä suhdetta oltua 8 vuottta ilman miestä ja yhtään ystävää, ihan tyytyväisenä.

"ja kyllä odottaisin, että (unelma)miehelläni olisi pitkäaikaisia ystäviä. Se kertoo mielestäni siitä, että on mies keskustelutaitoinen"

kuka sitä nyt nuorten juoruakkojen kanssa viitsisi lässyttäää.. sinunlaiset saippuasarjalikat sopisi baariin lässyttämään, siellä niitä lässyttäjiä ja marttakerhon pitäjiä on ukoissakin.

tosimies pärjää puhumattakin.

Se kuusaan Janne.

Miehet ovat keskimäärin enemmän sisäänpäinkääntyneitä ihmisiä kuin ulospäinsuuntautuneemmat naiset. Eli ei ole mielestäni outoa, jos esim. keski-ikäisellä miehellä ei juuri kaveriverkostoa olekaan.

Joidenkin naisten on ilmeisesti vaikea ymmärtää, mutta moni mies ei kaipaa monien naisten tapaan jatkuvaa sosiaalista hyväksyntää, joka on ulospäinsuuntautuneiden ihmisten keskeinen motiivi sosiaalisen verkoston ylläpitämisessä. 

Miehet ovat siis perusluonteeltaan enemmän erakkoja kuin naiset.

Miehet ovat myös pääsääntöisesti asiakeskeisempiä kuin naiset, jotka ovat tyypillisesti ihmiskeskeisiä.

Kyllä! On outoa. Suurimmalla osalla on kavereita.

Ei se silti tarkoita että olisi jotakin pahasti vialla. Voi olla kyse vain siitä, että on muuttanut opiskelujen jälkeen, ollut koulukiusattu, ujo tai vaikka työtön, joka ei viihdy baareissa. Missä sitä silloin tapaisi ketään?

No on outoa. Kuka nyt yksin nyhjöttävää jaksaa katsella.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2012 klo 01:54"]

Miehet ja naiset ovat oikeasti aivan erilaisia myös tässä asiassa. Miehissä on paljon enemmän oman tien kulkijoita, joita ei voisi vähempää kiinnostaa ympärillä olevien ihmisten mielipiteet tai konsensus.

Heitä kiinnostavat omat projektit, esim. rakentaminen, kirjoittaminen, lukeminen, luonnossa samoilu ja metsästys, joitakin myös ryyppääminen. Kaikki eivät tällaisia yksinäisyydessään viihtyviä miehiä ymmärrä, varsinkaan naiset.

Ei mies siis mitenkään välttämättä tarvitse kavereita ympärilleen, yksin voi viihtyä aivan todella mainiosti. Ja monillekin riittää puoliso tai perhe.

Terveisin mieluusti yksin aikaa viettävä mies.

[/quote]

peukutin tätä alaspäin sukupuoliyleistyksen takia. Naisissakin nimittäin on todella paljon oman tien kulkijoita, itsekseen viihtyviä introvertteja, joita kiinnostaa omat projektit eikä sosiaalinen elämä. Introversio ei ole tutkimusten mukaan sukupuolisidonnainen omaisuus vaan molemmista sukupuolista noin kolmasosa on Suomessa introverttejä. 

Tosin se miten introvertti nähdään on kulttuurissa vahvasti sukupuolisidonnaista. Miehestä joka on tuollainen tosiaan todetaan että hän on sellainen omien polkujensa kulkija, mutta nainen helposti nähdään onnettomana ja säälittävänä vaikka hän olisi itse valinnut yksinäisen elämän ja olisi siinä tyytyväinen.