KOTIÄITIYS ON AINOA PALKATON AMMATTI
nyt kotiäidit barrikadeille oikeuksienne puolesta
t, uraäiti, joka arvostaa työtänne
Kommentit (48)
Moni opiskelijahan ei pärjää pelkällä opintotuella. Mutta kuitenkin opiskelija tekee opintojen ohessa kotiäidin (siis ammatti-ihmisen!) töitä, poislukien se lastenhoito. Mutta ruuanlaitto, siivous, pyykkäys, kaupassakäynti, yms. kodinhoito kuitenkin. Olisi kätevää, että opiskelijalle maksettaisiin palkkaa tästä kotiäidin työstä, niin he pystyisivät paremmin keskittymään opintoihin eikä tarvitsisi mennä töihin puhelinmyyntiin, mikä syö aikaa opinnoilta.
Painan tuota "lainaa alkuperäistä tekstiä", ja sitten se teksti jota haluan lainata, tulee tuohon sellaisenaa. Miten sen saa lainattua niin, että lainattu teksti tulee sellaiseen laatikkoon. En siis käytä copypastea.
Se 45.
Eikös ne teidän miehet rakenna teille talot, kustanna asumisen ja ruuan, autot jne? Siitä syntyy aika iso penni ja etu...verotta kotiäideille.
Lisäksi yhteiskunta kustantaa lapsillenne koulut ja päiväkodit, terveydenhoidon jne.
tekstiä lainattua, niin että se tulisi värillisenä, ja sellaiseen "lootaan". Luulin olevani ainut! Miten se tehdään, kertokaa kiltit?
eikä omien lasten hoitaminen työtä. Se on elämäntapa, ja tapa elää, se on normaalia elämää, johon ei (välttämättä) kuulu palkkatyö.
Itse olen ollut 5 vuotta kotona, 3 lasta. Enkä sanoisi tätä ammatiksi enkä työksi. Raskasta ja vaativaa se silti _välillä_ on, en minä sitä sano. Mutta ei tästä minulle palkkaa kuulu maksaa, omista lapsista ja omista valinnoistamme. Ei todellakaan. Teen kotona freelancetöitä aina kun ehdin, siitä minulle maksetaan palkkaakin, ja se on työtä.
Arvostan sinua todella. Ymmärrät mistä on kyse, normielämästä eikä mistään työstä. Älkää kotiäidit aina jaksako sitä samaa virttä "olen kokki ja kuski ja sairaanhoitaja jajaja.". Niin ovat kaikki muutkin vanhemmat, vain vähemmän aikaa päivästä kuin te. Koska ovat töissä, josta saavat palkkaa.
Olen pitkään ollut kotiäitinä ja koen tämän elämäntapana, joka sopii meidän perheelle. Itse pidän lasten kanssa olemisesta ja kotitöistäkin. Elämänrytmi on leppoisa, vaikka tekemistä riittää (mikä minusta on vain hyvä). Mies taas tekee pitkää päivää, mitä tekisi, vaikka olisin itsekin ansiotyössä. Hänen palkkansa riittää meidän elämiseen, vaikkei tulotasomme mikään huikea olekaan - mutta kun ei ole menotasokaan.
Tietysti on kurjaa, että jotkut eivät voi olla kotiäiteinä, koska rahat eivät riitä, mutta toisaalta moni pitäisi meidän tulojammekin "aivan liian pieninä". Kotihoidontukea voisi minusta aivan hyvin korottaa ja sitä voisi maksaa vaikka kouluikään asti (vaikka sitten pienempänä). Mitään varsinaista palkkaa en kyllä pidä järkevänä. Lapset ovat kuitenkin oma valinta, enkä koe, että olisi mikään velvollisuus pykätä lapsia tälle ylikansoitetulle pallolle. Mitä taas niihin kotitöihin tulee, pitäisikö vaikka sinkullekin maksaa tiskauksesta?
Koska se palkka kuitenkin tulisi valtiolta eli veronmaksajilta (keneltä muultakaan?), niin en ymmärrä, miksei sitä sitten voi nimittää kotihoidontueksi kuten tähänkin asti. Kotiäitien niskaan ollaan kuitenkin koko ajan hengittämässä (kuten kai äitien yleensäkin). Jos ulkoilet ja askartelet lapsen kanssa ahkerasti, on koti rempallaan ja päivitellään, että mikset ehdi siivota, kun olet vain kotona. Jos koti on kunnossa, et varmasti käynyt lasten kanssa riittävän monella metsäretkellä ja askarrellut lumiukkoa. Jos kotiäidit saisivat palkkaa, olisi arvostelijoita vino pino enemmän. Eikä kukaan kai pysty objektiivisesti määrittelemään milloin on riittävän hyvä ja tehokas kotiäiti, joten mitään kriteerejä ei pysty siksikään täyttämään. Itse pidän kynsin hampain kiinni siitä, että tämä on elämäntapa ja oma valinta.
lasten ohella ainoa, joka voi kotiäidistä hyötyä.
Eli pyytämään ukolta liksaa!
ei selvästikään nyt toimi. Minunkin viestissäni kolme ekaa kappaletta oli muiden, loput minun tekstiäni.
52
on, ja sen kyllä nykykersoista huomaa. Terveisin, monet vuodet kotiäitinä aikanaan ollut. Oli meno vähän toisenlaista kuin nykyään... Sellaista normielämää lasten kanssa, ei mitään vaatteilla kilpailua ja alituista lasten tahdon mukaan pyörimistä milloin mihinkin suuntaan.