Mies toimi aivan idioottimaisesti vai kuinka?

mutta pojan huvipuistoreissu ei normaalituloisen ihmisen taloutta kaada. Ihan vittumaisuutta tuommoinen peruminen, jokainen tietää sen.



Ihan turhaa ja ikävää pojalle.

Miksi kuvaat itsesi viattomana uhrina, hyväksikäytettynä, objektina? Eikö se ole kuitenkin itsensä typistämistä avuttoman lapsen asemaan, ikään kuin olisit tahdoton olento vailla vastuuta. Sinä olet jo aikuinen ja ÄITI eli itsenäinen toimiva subjekti,aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja elämässään. Miestä syyttämällä rajaat vaan omaan vankilaasi.

saunassa ja syödä yhteistä iltapalaa vanhempiensa kanssa? Meillä ainakin lapsi oli jo 5-vuotiaana ollut saunassa kanssamme kymmeniä, ellei satoja, kertoja ja yhteisiä iltapaloja oli takana vielä enemmän.

miehen kusipääksi kutsuminen tms. Minulle ei tulisi mieleenkään huoritella omaa tai toisen vaimoa. M40

näin nätisti sanottuna.



Et saa ajaa autoa? Koska ajotyylisi ei miellytä miestä.. Mies peruu lupauksiaan, myös lapsille tekemiään. Tuo kuvailemasi pizzakeskustelu ja raha-asiat..



Tajuatko laisinkaan, kuinka alistettu ja poljettu oletkaan? Kuinka sinä ja lapset roikutte narujen nokassa, narujen joista mies vetelee miten haluaa ja silloin kun haluaa.



Suhteenne ja perhe-elämänne ei kuulosta terveeltä, sinuna miettisin tarkkaan, onko tuo perhe- ja parisuhde-elämämalli, minkä haluat välittää lapsillesi? Haluatko todella antaa lapsillesi tuollaisen mallin, miten puolisoa ja lapsia kohdellaan? Lapsi kun nimenomaan omaksuu sen, mitä kotonaan näkee..

Kuinka monelle 5-vuotiaalle on elämys istua saunassa ja syödä yhteistä iltapalaa vanhempiensa kanssa? Meillä ainakin lapsi oli jo 5-vuotiaana ollut saunassa kanssamme kymmeniä, ellei satoja, kertoja ja yhteisiä iltapaloja oli takana vielä enemmän.

Nämä arjen yhteiset hetket, ei he tarvitse näitä turboelämyksiä lainarahalla.

ps. lukutaito ja luentun ymmärtäminen vielä vähän vaiheesa?

Johdonmukaisuus puuttuu jos lapselle ensin luvataan jotain ja sitten ollaan heti perumassa

Muuttujia voi olla useita, joskus voi joutua syömään sanansa, se on ihan hyvä oppia lapsenkin. Elämässä, kun ei ole sitä ennustettavuutta.

Todella inhottavaa toimintaa mieheltäsi. Kun lapselle jotain lupaa, pitää se myös pitää.

Itelläni on samankaltainen tilanne. Puhu tai kirjoita miehellesi kirje ja kerro miten tilanne sinua ärsyttää.

Ei kukaan normaali ihminen täysin tarkoituksella ja törkeästi käytä valtaansa omaa perhettään kohtaan. Ymmärtäisin miehesi kiukuttelua edes hiukan, jos teillä olisi esim. iso riitä takana ja mies muuttaisi mieltään kostoksi. Toki se lapsellista olisi silti.



Mutta se, että lapselle on luvattu joku juttu, ja sitten pelkkää vallankäyttöään muutetaan mieltä,niin onhan se sairasta.



Samoin rahalla kiristäminen, sairasta sekin.



Olisin sinuna hyvin huolissani teidän perhe-elämästä, lapsi saa täysin väärän käsityksen ja oppii ties mitä vääristymiä.



Enemmän rahaa sinulle, oikeus ja mahdollisuus kulkea niin kuin tykkäät, lisää itsenäisyyttä kaikinpuolin.

mutta jäikö se nyt sitten oikeasti väliin vai oliko tuo vain jupinaa?

Kuinka monelle 5-vuotiaalle on elämys istua saunassa ja syödä yhteistä iltapalaa vanhempiensa kanssa? Meillä ainakin lapsi oli jo 5-vuotiaana ollut saunassa kanssamme kymmeniä, ellei satoja, kertoja ja yhteisiä iltapaloja oli takana vielä enemmän.

Nämä arjen yhteiset hetket, ei he tarvitse näitä turboelämyksiä lainarahalla.

ps. lukutaito ja luentun ymmärtäminen vielä vähän vaiheesa?

Kerronpa itsestäni.



Aloitin seurustelun nuorena.

Suhteeseen tuli pikkuhiljaa ja huomaamatta mukaan henkinen väkivalta, alistaminen, rakkauden nimissä ja jos rakasta häntä, minun pitää ja ei pidä sitä ja tätä.



Muutimme yhteen tilanteessa, jossa hän meni armeijaan ja minä odotin ensimmäistä yhteistämme, toivottua lasta. Minä olin kurssilla, joka päättyisi suoraan äitiyslomaan.

Rahaa oli tosi vähän.

Otimme yhteisen pankkitilin. Sinne tuli minun opintoraha, sitten äitiyspäiväraha ja hänen sotilaspäivärahat ym ja minä huolehdin laskut ja maksut, koska hän oli siellä armeijassaan.



Lomille tullessaan hän pyysi etukäteen, mitä haluaa syödä, mitä ruokaa pitää olla. Ja minä säästin, ja ostin. Se tarkoitti, että muun ajan olin lähes syömättä, tai kuten kerran, ettei ollut rahaa ostaa ruokaa, mutta pakastimessa oli pullaa, leipä oli loppu, söin koulussa ruuan ja kotona ne pullat pakastimesta iltaruokana, kunnes tuli seuraava maksuerä ja pystyin ostamaan hänelle sitä herkkua, mitä armeijan ankeudessa oleva rakas lomillaan haluaa.



Armeijan ja äitiysloman jälkeen tilanne eli yhteinen tili jäi "päälle". Menimme molemmat töihin ja rahat tuli yhteiselle tilille, mies otti pankkikirjan itselleen ja minä sain omia rahoja kun pyysin. Hän vaati aina perusteet, miksi ja mihin tarvitsen, ja pilkkasi jos halusin jotain itselleni, kuten pikkuhousuja. vaatteita ei saanut ostaa lapselle, piti tehdä itse eli antoi rahaa kankaisiin, mikä tuli kalliimmaksi, mutta ei vaatteisiin. Minä en saanut ostaa mitään: sullahan on kaapissa, sanoi hän. Perustelin, että ne ovat vaatteita, joita äiti on minulle ostanut kun oli 14 v ja nyt olen 21 v, en sovi niihin.

Olin siis hänen mielestään läski. En saanut rahaa. Eikä sitä koskaan ollutkaan,hän sanoi, ettei ole.

Menee siihen ja menee tuohon.. ja ruokaan sitä vasta liikaa menikin.





Aloin odottaa toista lasta. Raskauden loppuvaiheessa tai vauvan syntymän jälkeen ilmoitin hankkivani oman pankkitilin. Hän sanoi: sen jos teet, minä lähden.

Ajattelin: hienoa!

Mutta ei hän lähtenyt, vaikka oman tilin otinkin.



Erosimme kun nuorempi oli reilun 1 v ja minä olin noin 24 v, ehkä nuorempikin, en nut jaksa muistaa ja laskea ikiä.



Kuvioon kuului muutakin henkistä väkivaltaa, alistamaista, mitätöintiä, ja tuo vallankäyttö rahojen suhteen oli vain yksi osa sitä. Kun aloin taisella vastaan, meille tuli tietenkin riitoja ja minä olin se syylinen ja kammotus.





eron (avoliitto) jälkeen hän pyysi päästä takaisin. Oli muuttunut, kupasi ja vannoi että kaikki muuttuu.

Mietin pitkään sitä, mutta tulin tulokseen, että ehkä puoli vuotta menisi hyvin ja sitten olisimme samassa pisteessä.



Nyt nuo lapset ovat jo aikuisia.

Mutta:

talous on minulla aina ollut tiukka ja tulot pienet, mutta kun itse pystyn päättämään mihin rahani käytän, niin kummallisesti sitä riittää lasten huvipuistoihin, ulkona syömiseen ja hyviin vaatteisiinkin, myös lasten harrastuksiin.



Pystyin itse kontrolloimaan, mitä tulee ja mihin sen laitan.



Nyt ap on toisen armoilla eikä tiedä mikä on totuus, todellinen tilanne.



Ja mitä tulee itse huvipuistoon, vaikka lapsi on arka eikä mene edes kaikkiin laittesiin: kyse on muustakin kuin siitä, että ravataan pää hikimärkänä laitteesta toiseen kieppumaan. Kyse on tunnelmasta, paikasta itsessään, siitä että on siellä, missä "kaikki" muutkin ja - - onhan se hienoa, vaikka vaan istua ja katsoa ja syödä jäätelöä ja nauttia, kun on se huvipuiston hälinä, ilo, tunnelma, valot, kaikki ne laitteet.



Eihän uimarannallakaan aina tarvitse uida kuin heikkopäinen, se että pääsee sinne rannalle tekemään hiekkalinnaa tai ottamaan aurinkoa, riittää.



Siuosittelen ap.llekin oman tilin ottamista, ohjaat sinne kaikki omat rahasi ja esim. lapsilisän.

Ja että vaadit mieheltäsi budjettia. Tulot, menot. Mitä jää viivan alle. Pystyykö antamaan sen?

Tuo minun teini-suhteeni mies ei pystynyt.

Aika huolestuttavaa, miten vaikeaan on luentun ymmärtäminen. Esim. ap kertoo, että hän on omat rahansa käyttänyt ja häntä neuvotaan avaamaan tili.



Mitä tekee tilillä, jos ei osaa suhteuttaa tuloja menoihinsa niin, että siellä sitten olisi tiukan paikaan tullen rahaa.



Onnellisuushan on omassa pankkitilissä.

on yhteinen talous. Muuta en kommentoi. Sitten jos ollaan omissa rahoissa ollaan jotain muuta kuin perhe sen sanan varsinaisessa, laillisessakin, merkityksessä.

lapselle annetun lupauksen rikkoa? Erotkaamme me kaikki perheelliset!

Sinä käytät miestä häikäilemättömäksi hyväksi ja kehtaa haukkua häntä idiootiksi.



Odottele niitä hyviä aikoja, mutta elämässä, kun ei sitä ennustettavuutta ole, voi huonokin tuurikin käydä ja mies häipyä ennen niitä hyviä aikoija.

ihan ykkössyy siihen miksi meidän taloudessa on ns. omat rahat on juurikin se että haluan olla itsenäinen. Kukaan ei pääse kyykyttämään ainakaan raha-asioissa. Suhteen alussa kun ei voi tietää millaiseksi avioelämä muodostuu ja millainen rahankäyttäjä puoliso on, niin kannattaa jo silloin varautua.



Silti ollaan ihan oikea perhe vaikka monen kirjoittajan mielestä se näköjään on mahdotonta. Vaikka meillä on omat tilit ja päätäntävalta niihin, puhalletaan kyllä samaan hiileen. Ei jaeta pilkuntarkasti laskuja puoliksi vaan noin suunnilleen. Ei esim. lainailla rahaa puolisolle niin kuin jotkut tekevät, vaan annetaan jos toinen nyt sattuu tarvitsemaan. Ei siis tapella senteistä eikä euroistakaan.



Pointti ei ole siinä että haluaisin kuluttaa omia rahojani vain itseeni, päin vastoin. Rahojani käytän ihan mielelläni perheen menoihin, mutta haluan vain että minulla on kuitenkin tiettyyn rajaan asti oma päätösvalta itse tienaamiini rahoihin. Ja miehellä luonnollisesti saa olla omiinsa.

Tarjoaisin pelkkää keitettyä perunaa paljaaltaan. Sit isoon ääneen ihmettelisin, kuinka paljon säästettiin kun ei tehty kastiketta! Ajatella, syödäänkin vaan pelkkää perunaa tästälähin!



Alkaisin pakkailla miehen silmien edessä sen vaatteita kassiin. Ai miksikö? Saadaan näistä vähän extra rahaa kun myydään kirpparilla!



Mäolen tällainen opettaja-tyyppi ja hieman piilovihainen :P Mut jos menis EHKÄ perille, todennäköisesti ei. Mut ei sun auta tolle antaa periks, se kusettaa sua mennen tullen. Laitat kovan kovaa vasten. Eikä tarvi hyväksyä päähän potkimista!!!!!!!!!!!

Rouva roikkuu huonossa suhteessa, käyttää miestä taloudellisesti hyväksi ja syyttä miestä ongelmistaan.



Mutta niihän se menee omaa elämän kertaansa, kun kirjoittaa, tekee itsestää sen sankarin ja muista syypään kaikkiin ongelmiinsa.

Hyväkseni miestäni tässä asiassa? Minä en ole tuhlannut vähiä rahojani itseeni vaan ne ovat menneet ihan ruokaan, elämiseen! Ja lapsestahan tässä oli kyse jolle oli luvattu jotain ja taas kerran toinen pettää lupauksensa... Ei kyllä uskoisi että avioliitossa eletään kun miettii tätä meidän elämää.



ap

Sori nyt mutta en ymmärrä että miten käytän Hyväkseni miestäni tässä asiassa? Minä en ole tuhlannut vähiä rahojani itseeni vaan ne ovat menneet ihan ruokaan, elämiseen! Ja lapsestahan tässä oli kyse jolle oli luvattu jotain ja taas kerran toinen pettää lupauksensa... Ei kyllä uskoisi että avioliitossa eletään kun miettii tätä meidän elämää. ap

Lainaus teksistäsi: Onneksi minun rahallinen tilanteeni tästä kohenee ajan myötä ja sen jälkeen teen mitä huvittaa, syön mitä haluan ja vien lapsen sinne minne on haluttu ja sovittu! Mies saa painua hevon hemmettiin rahojensa kanssa.