Käyttäytyivätkö ennen vauvat paremmin??

siis ihan siinä pikkulapsivaiheessa. Äiti osasi tulkita lastaan paremmin kuin nykyäidit ja siksi vauvat "käyttäytyivät" paremmin, koska äiti osasi "lukea" heitä. Lapsi sai kaipaamansa lohdun, avun, huvituksen tms. jo ennen kuin ehti kiljahtelemaan.



Aikoinaan vauva ei tiennyt, mistä äiti alkaa ja missä hän loppuu, mutta nykyvauvat ovat niin monen eri hoitajan kanssa jo ennen 3 kk ikää, että heille ei ole kehittynyt turvallista kokemusta erillisyydestä. Ennen äiti ihan oikeasti oli lapselleen kaikki ensikuukausien ajan. Nyt tarkoitan sillä "ennen" aikaa, jolloin nyt 60v olivat lapsia. Mutta huom! vauva ei ollut äidilleen kaikki, vaan siinä ohessa piti toimittaa kotityöt, hoitaa isommat lapset ja isovanhemmat, ehkä talon työt ja karjakin.

ei ne uskaltaneet näyttää tunteitaan!



Mä en muuten tajua miten ketään voi rassata tuon ikäisen lapsen kiljahdukset.

Kyllä maailmaan melua mahtuu..

Meidänkin 11kk on kovaääninen, vaikka olisi hyvällä päällä, kiljahtelee ilosta, ja kun suuttuu niin sen kyllä kuulee!

Tietenkin yritän yleisillä paikoilla hiljentää, tai jos on mahdollista mennä ulos, mutta kaupan kassalta, junasta tai tarinasta ei ihan hetkessä livetä.

Onko ihme, että vauva itkee, jos ilkeät ja happamat ihmiset alkavat tuijottaa? Fiksu ihminen osaisi ottaa sen edes huomioon ja olla tuijottelematta liian pitkään sellaisia noin 6-12 kk ikäisiä vauvoja - tai miksei vanhempiakin.



Ehkä vauvat ovat ihan samanlaisia nykyään kuin ennenkin, mutta aikuiset ihmiset ovat törpömpiä...



Nro 5

kuspää nykyset kuuskymppiset on autuaasti unohtaneet mitä vauva-aika on. Itsekkin saanut kuulla kuinka KAIKKI vauvat ennen nukkui yöt läpeensä ja vauva-aika oli niin helppoa ja plaaplaa..Tämän päivän 60.v akat taitaa olla vittumaisin ihmisryhmä ikinä.

siis ihan siinä pikkulapsivaiheessa. Äiti osasi tulkita lastaan paremmin kuin nykyäidit ja siksi vauvat "käyttäytyivät" paremmin, koska äiti osasi "lukea" heitä. Lapsi sai kaipaamansa lohdun, avun, huvituksen tms. jo ennen kuin ehti kiljahtelemaan.

Aikoinaan vauva ei tiennyt, mistä äiti alkaa ja missä hän loppuu, mutta nykyvauvat ovat niin monen eri hoitajan kanssa jo ennen 3 kk ikää, että heille ei ole kehittynyt turvallista kokemusta erillisyydestä. Ennen äiti ihan oikeasti oli lapselleen kaikki ensikuukausien ajan. Nyt tarkoitan sillä "ennen" aikaa, jolloin nyt 60v olivat lapsia. Mutta huom! vauva ei ollut äidilleen kaikki, vaan siinä ohessa piti toimittaa kotityöt, hoitaa isommat lapset ja isovanhemmat, ehkä talon työt ja karjakin.

ruokaa sai vain 4h välein oli nälkä tai ei ja hoitajia oli naapureista lähtien ja kylään tultiin ilmottamatta. En kyllä yhtään allekirjoita mitään noista ylläolevista. Nykysin se on enempi lapsen tahtista ja ÄITI on kaikki kaikessa.

luvullakin. Ja ehkä teillä on kovat/epämukavat vaunut, tai lapsella on nälkä. Kaikki katsoo mielellään ulos ikkunoista ajoneuvoissa, ei kai sunkaan lapsi ole poikkeus.

osaa vastata, mutta on tosiaan ärsyttävää saada kommenttia kanssamatkustajilta joskus jo siitä, että on uskaltautunut lapsen kanssa bussiin. Jotenkin ne rattaat tuntuvat ärsyttävän joitakin, vaikka lapsi olisi ihan hiljaakin. Ja tavallinen lapsen puhekin on ärsyttävää kimitystä.



Vedän sen johtopäätöksen, että isoon kaupunkiin sitä mahtuu kaikenlaista tallaajaa. Lapset pvat samanlaisia kuin ennenkin.

kuului vähän meteliä jostain...toista se on nykyään kun eläkeläiset eivät kestä enää mitään.

rattaiden kanssa matkaava äiti matkustaa ilmaiseksi kun taas kauppahalliin matkalla oleva eläkeläisrouva joutuu maksamaan. Näin ainakin Tampereella.



t.Maiju

minä vain hymyten tuijottaa napotin ja keskityin olemaan suloinen. Kakkanikin haisi kukkaselta.

olisi ilkeä, voisi vastata takaisin, että ennen vanhaan vanhukset sentään vielä osasivat käyttäytyä. (Tai tosi ilkeä vastaisi, että ennen vanhaan tuon ikäiset olivat jo haudassa.)

siis ihan siinä pikkulapsivaiheessa. Äiti osasi tulkita lastaan paremmin kuin nykyäidit ja siksi vauvat "käyttäytyivät" paremmin, koska äiti osasi "lukea" heitä. Lapsi sai kaipaamansa lohdun, avun, huvituksen tms. jo ennen kuin ehti kiljahtelemaan. Aikoinaan vauva ei tiennyt, mistä äiti alkaa ja missä hän loppuu, mutta nykyvauvat ovat niin monen eri hoitajan kanssa jo ennen 3 kk ikää, että heille ei ole kehittynyt turvallista kokemusta erillisyydestä. Ennen äiti ihan oikeasti oli lapselleen kaikki ensikuukausien ajan. Nyt tarkoitan sillä "ennen" aikaa, jolloin nyt 60v olivat lapsia. Mutta huom! vauva ei ollut äidilleen kaikki, vaan siinä ohessa piti toimittaa kotityöt, hoitaa isommat lapset ja isovanhemmat, ehkä talon työt ja karjakin.

ruokaa sai vain 4h välein oli nälkä tai ei ja hoitajia oli naapureista lähtien ja kylään tultiin ilmottamatta. En kyllä yhtään allekirjoita mitään noista ylläolevista. Nykysin se on enempi lapsen tahtista ja ÄITI on kaikki kaikessa.

vai mistä ihmeestä tiedät, millaista silloin oli olla lapsi ja äiti? Tuo 4 tunnin sääntö oli jossain yksinkertaisilla kaupunkilaisäideillä, jotka eivät osanneet lapsiaan itse hoitaan vaan veivät 2 vko ikäiset vauvat seimeen hoitoon.

Erittäin harvoin 60 vuotta sitten sylivauva jäi vieraan hoitoon!

kuspää nykyset kuuskymppiset on autuaasti unohtaneet mitä vauva-aika on. Itsekkin saanut kuulla kuinka KAIKKI vauvat ennen nukkui yöt läpeensä ja vauva-aika oli niin helppoa ja plaaplaa..Tämän päivän 60.v akat taitaa olla vittumaisin ihmisryhmä ikinä.

yökylässä isovanhemmilla! Ei 60 vuotta sitten viety lapsia yökylään, että päästiin parisuhdetta hoitamaan. Silti ne parisuhteet kesti.

niiden tarpeisiin ei vastattu joten ne luovutti aika pian eikä vauvat enää jaksaneet toivoa mitään joten olivat hiljaa ja liikkumatta.

Ihminen on muuten vieläkin ainoa nisäkäslaji jossa äiti laittaa parisuhteen,harrastukset ja jopa työn jälkeläisten edelle.Vai tuleeko jollekin mieleen joku laji jossa poikanen laitetaan naapuriluolaan nukkumaan jotta äiti ja isä saa laatuaikaa?

olisi ilkeä, voisi vastata takaisin, että ennen vanhaan vanhukset sentään vielä osasivat käyttäytyä. (Tai tosi ilkeä vastaisi, että ennen vanhaan tuon ikäiset olivat jo haudassa.)

Olen 40-v kolmen lapsen äiti ja kyllä minäkin usein ihmettelen bussissa, junassa, lentokoneessa, mikä ihmisillä on, kun eivät saa vauvojaan tyytyväisiksi/lapsiaan kuriin.



Meillä on annettu lapselle tissiä niin kauan kuin se ei ymmärrä puhetta ja sen jälkeen puhuttu niin pitkään, etteivät häiritse ketään. Uskallan sanoa, että alle kymmenen kertaa on kolmen lapsen kanssa yhteensä muita häiritty - millään kriteereillä.



Mutta meillä on aina vähän suunniteltu etukäteen esim. juna- ja lentomatkoja. Ja pidetään tosiaan sitten kuria niille isommille. Meidän perheessä ei ole sitä tilannetta, että "ei tolle mitään voi". Jos muu ei auta, lapsi viedään pois. Junasta pääsee seuraavalla asemalla. Lentokoneessa eivät ole ikinä isommat kitisseet, kun tietävät, että seuraavalle matkalle eivät sitten pääsisi. Meillä uhkaillaan ja pidetään uhkauksista kiinni.



Tuomitkoon ken haluaa, mutta tämä perhe elää näin - ja rehellisesti sanottuna toivoisin kyllä monen muunkin elävän.

siis ihan siinä pikkulapsivaiheessa. Äiti osasi tulkita lastaan paremmin kuin nykyäidit ja siksi vauvat "käyttäytyivät" paremmin, koska äiti osasi "lukea" heitä. Lapsi sai kaipaamansa lohdun, avun, huvituksen tms. jo ennen kuin ehti kiljahtelemaan.

Aikoinaan vauva ei tiennyt, mistä äiti alkaa ja missä hän loppuu, mutta nykyvauvat ovat niin monen eri hoitajan kanssa jo ennen 3 kk ikää, että heille ei ole kehittynyt turvallista kokemusta erillisyydestä. Ennen äiti ihan oikeasti oli lapselleen kaikki ensikuukausien ajan. Nyt tarkoitan sillä "ennen" aikaa, jolloin nyt 60v olivat lapsia. Mutta huom! vauva ei ollut äidilleen kaikki, vaan siinä ohessa piti toimittaa kotityöt, hoitaa isommat lapset ja isovanhemmat, ehkä talon työt ja karjakin.

Ennen vanhaan lapset hoidettiin siinä sivussa. Ei niiden kanssa ehditty leikkiä tai pitää sylissä. Isosiskot katsoivat pienempien perään.

Olen nyt viime aikoina liikkunut bussilla alle 1-vuotiaan kanssa ja päivittäin vanhemmat ihmiset tulevat kommentoimaan syvästi paheksuen jotain mitä lapsi tekee eikä saisi tehdä eivätkä ennen lapset tehneet (esim. itkee tai kiljahtelee). Olen nyt tähän mennessä yrittänyt tuttia, tuttipulloa, ruokaa, lelua, äidin tavaroita, huomion kiinnitystä muualle, leikkiä, laulua, jutustelua, kieltoa ystävällisesti ja tiukasti, mutta tuloksetta.

Itkee tauotta rattaissa koko matkan vai höpöttää kovaan ääneen omaa kieltään?

siis ihan siinä pikkulapsivaiheessa. Äiti osasi tulkita lastaan paremmin kuin nykyäidit ja siksi vauvat "käyttäytyivät" paremmin, koska äiti osasi "lukea" heitä. Lapsi sai kaipaamansa lohdun, avun, huvituksen tms. jo ennen kuin ehti kiljahtelemaan. Aikoinaan vauva ei tiennyt, mistä äiti alkaa ja missä hän loppuu, mutta nykyvauvat ovat niin monen eri hoitajan kanssa jo ennen 3 kk ikää, että heille ei ole kehittynyt turvallista kokemusta erillisyydestä. Ennen äiti ihan oikeasti oli lapselleen kaikki ensikuukausien ajan. Nyt tarkoitan sillä "ennen" aikaa, jolloin nyt 60v olivat lapsia. Mutta huom! vauva ei ollut äidilleen kaikki, vaan siinä ohessa piti toimittaa kotityöt, hoitaa isommat lapset ja isovanhemmat, ehkä talon työt ja karjakin.

ruokaa sai vain 4h välein oli nälkä tai ei ja hoitajia oli naapureista lähtien ja kylään tultiin ilmottamatta. En kyllä yhtään allekirjoita mitään noista ylläolevista. Nykysin se on enempi lapsen tahtista ja ÄITI on kaikki kaikessa.

vai mistä ihmeestä tiedät, millaista silloin oli olla lapsi ja äiti? Tuo 4 tunnin sääntö oli jossain yksinkertaisilla kaupunkilaisäideillä, jotka eivät osanneet lapsiaan itse hoitaan vaan veivät 2 vko ikäiset vauvat seimeen hoitoon.

Erittäin harvoin 60 vuotta sitten sylivauva jäi vieraan hoitoon!

mutta oon kyllä kuullut siitä, millaista vauvanhoito saattoi olla 60 vuotta sitten - omien vanhempieni lapsuudessa. Silloin oli tavallisa, että vauva oli omissa oloissaan, ettei se "opi" siihen, että sitä käydään jatkuvasti katsomassa. Ja tämä ihan maaseudulla. Ja minun lapsuudessani oli taas tosi paljon sääntöjä vauvanhoidossa, mm. tosi naurettavia hygieniasääntöjä, imetystä ei arvostettu lainkaan ja perhepeti oli aivan ehdoton nou-nou.

Nykyään kyllä puhutaan paljon kiitymyssuhteesta ym. ihan turhaan lyttäät nykyäitejä, meitä on kyllä ihan laidasta laitaan, mutta ainakin lapsenhoidon viralliset suositukset ovat kehittyneet järkevämpään suuntaan.