Missä vaiheessa seurustelusuhdetta omat rahat muuttuvat yhteisiksi?

Eiköhän se yhteenmuuttaminen olisi aika luonnollinen vaihe tähän?

Monesta asiasta ollaan vuosien aikana riidelty, muttei koskaan rahasta. Paitsi ehkä siitä, kun minä en koskaan käy automaatilla, vaan kinuan käteistä mieheltä... joka siis valittaa että aina hän joutuu käymään hakeen käteistä. Käteistäkin vielä nykyään aina joskus tarvitsee.

Kumpikin voi ostaa itselleen mitä haluaa, ylilyöntejä ei ole tullut. Sitten isommat hankinnat sovitaan yhdessä.

En voisi kuvitella muuta tapaa, tämä on niin äärettömän kätevää. En osaa ajatella, että minä maksaisin ruoat, mies sähkön etc..

Mulla ne muuttuu seurustelun alettua. Tai sitten en sitoudu muullakaan tasolla.



Tienaan 3700e/kk, ja onneksi oman puolisoni ja lasteni isän kanssa yhdessä, niin eipä tarvitse näiden ääressä märistä.

rahoista tuli yhteisiä yhteen muuttamisen myötä, mutta jo ennen sitä viitteitä tästä alkoi olla ilmassa.

Eiköhän se yhteenmuuttaminen olisi aika luonnollinen vaihe tähän?

Jos toinen on rahaton ja toinen hyvin toimeentuleva, sen parempituloisen rahat voivat olla jollakin tavalla "yhteisiä" jo aikaisemmin. Moni kun kustantaa seurustelukumppaninsa kuluja ja antaa hänelle lahjoja, eli jonkin verran yhteisiä sen parempituloisen rahat voivat olla aiemminkin.

Siis eivät ne muutu, ikinä

Tottakai muuttuvat. Se on melko tärkeä avain onnistuneeseen parisuhteeseen.

En tiedä oikain kyllä misä vaiheessa.

Kun on asuttu yhdessä joku tovi

Se on perherauhan ehto. Meillä kun on tosi erilaiset rahankäyttötavat ja kohteet. Varmasti tulisi riitaa jos mies ostelisi yhteisistä rahoista minun turhakkeina pitämiä elektoniikkaleluja tai minä toisaalta jotain liian kalliita vaatteita tms. Eli parempi että osa tuloista menee molemmilta yhteiselle elinkulujenhoitotilille jolta maksetaan asuntolaina jne, ja loput saa käyttää kumpikin kuten huvittaa omista rahoistaan.



Emme kuitenkaan ole mietnkään jäykkiä, esim. kun olin lasten kanssa kotona mies elätti minua, ja minä elätin miestä kun hänellä oli työtöntä aikaa konsulttikeikkojen välillä.

Jos tapaillaan niin silloin molemmilla on omat taloukset ja vaan tarjotaan toiselle tai toinen maksaa sun puolesta.



Mutta toki yhdessä eläessä voi olla omat tilit ja sopia miten maksetaan. Ei kaikilla ole yhteisiä raha-asioita. Jopa asunto jossa asutaan voi olla toisen omaisuutta. Naimisiin kun mennään niin voi tehdä avioehdon.



Meillä palkat menee yhteiselle tilille, josta molemmat ottaa mitä tarttee ja maksetaan pois laskuja kun laskuja tulee.

Tässä oleellista on luottaminen toiseen, tunnen 2 paria joissa mies on hassannut yhteiset rahat. Säästötili kannattaa järjestää erikseen ja sinne pääsy niin ettei ihan helposti nosta, ainakaan kaikkea kerralla!

koska siten säästäisin asumiskuluissa, vedessä, sähkössä, matkoissa jne. Mies vielä empii ja luulen, että yhtenä syynä olisi nimenomaan yhteiset rahat. Hänet on kasvatettu siihen, että jokainen ansaitsee itse rahansa eikä parisuhde anna oikeutta käydä toisen pankkitilillä. Nytkin jos kysyn tulojaan, ei kerro mitään tarkkaa ja pitää huolta, että tiliotteet jne. on lukitussa laatikossa, että en niitä näkisi.

omat rahat vielä 20 yhteisen vuoden jälkeenkin, ei kertaakaan riitaa rahasta. Minusta olisi alentavaa, jos joku olisi kanssani siksi, että saisi minusta maksajan. Haluan, että mieheni rakastaa minua eikä tulojani.

koska siten säästäisin asumiskuluissa, vedessä, sähkössä, matkoissa jne. Mies vielä empii ja luulen, että yhtenä syynä olisi nimenomaan yhteiset rahat. Hänet on kasvatettu siihen, että jokainen ansaitsee itse rahansa eikä parisuhde anna oikeutta käydä toisen pankkitilillä. Nytkin jos kysyn tulojaan, ei kerro mitään tarkkaa ja pitää huolta, että tiliotteet jne. on lukitussa laatikossa, että en niitä näkisi.

Meillä ei mies empinyt yhteenmuuttoa, mutta raha-asioistaan oli tosi pitkään hiljaa ja salamyhkäinen. On vieläkin ja yhdessä on asuttu 5 ja puoli vuotta. Palkkaa en tiedä tarkalleen, suurinpiirtein. Sijoituksia en tiedä tarkalleen, eikä mun tarttekaan.

Meillä rahat on omia, molemmilla omat tilit, eikä ostoksista tartte tehdä tiliä. Mutta yhteisissä ostoksissa (ruoka, matkat yms.) ei lasketa tarkkaan omia osuuksia vaan se maksaa, joka ehtii.

Ja miksi sen miehen varallisuus pitää tietää...jos toinen selvästi ei halua kertoa...



Ääh, tää ketju kuulostaa siltä, että naiset haluaa mennä suhteeseen elätettäviksi. Surkeaa.



Ymmärrän, jos siinä vaiheessa, kun lapsia alkaa tulla ja tulot muuttuvat epäsuhtaisiksi, otetaan yhteinen tili. Mutta ei tääkään nyt mitään automatiikkaa voi olla.



Mulla aina ollut omat rahat ja miehellä samoin.

jokainen ansaitsee itse rahansa eikä parisuhde anna oikeutta käydä toisen pankkitilillä. .

Meillä rahat on omia, molemmilla omat tilit, eikä ostoksista tartte tehdä tiliä. Mutta yhteisissä ostoksissa (ruoka, matkat yms.) ei lasketa tarkkaan omia osuuksia vaan se maksaa, joka ehtii.

Näin meillä. Semmoista päivää /tilannetta ei tule, että ois yhteinen tili. Onneksi kummallakaan ei ole rahapulaa, ja ollaan myös samoilla linjoilla tosta että ei ikinä yhteisiä tilejä, kulutustottumukset on aika samanlaiset jne.

En kyll tiedä miksi täällä pitää tästä joka viikko jankata, jokainen pari sopii keskenään sen mikä heille on se oikea tapa, ei siihen naapurin mamma voi, eikä pidäkään voida, vaikuttaa.

koska siten säästäisin asumiskuluissa, vedessä, sähkössä, matkoissa jne. Mies vielä empii ja luulen, että yhtenä syynä olisi nimenomaan yhteiset rahat. Hänet on kasvatettu siihen, että jokainen ansaitsee itse rahansa eikä parisuhde anna oikeutta käydä toisen pankkitilillä. Nytkin jos kysyn tulojaan, ei kerro mitään tarkkaa ja pitää huolta, että tiliotteet jne. on lukitussa laatikossa, että en niitä näkisi.

Avaatte yhteisen taloustilin, jonne molemmat laittavat tietyn summan rahaa ja josta maksetaan kaikki yhteinen. Molemmilla säilyy myös omat rahat ja omat tilit. MIKSI pitäisi saada käydä toisen pankkitilillä tai olla yhteiset rahat, etenkin kun ollaan vasta muuttamassa yhteen eikä esim. ole yhteisiä lapsia?

Olen ihan samaa mieltä miehesi kanssa: molemmat ansaitsevat omat rahansa. Yhteiset menot maksetaan yhdessä, muita ei. Toki raha-asioista pitää puhua ja miettiä miten toimitaan työttömyyden, sairastumisen, äitiyslomien, hoitovapaiden sun muiden kanssa, mutta ei täysin yhteiset rahat ole mikään itsestäänselvyys etenkään silloin kun mennään yhteen ja vasta aloitellaan yhteiselämää!

Nimim. 17 vuotta yhdessä - omat tilit ja yhteinen kulutili eikä ikinä riitaa rahasta

Ja on edelleen, 10 aviovuoden jälkeenkin.

siinä vaiheessa kun mies muutti meille. Tein sen selväksi että muu ei käy. Miehen tulot vielä pari vuotta pienemmät kun opiskelee, paitsi kaikki lomat töissä. Itse kotihoidontuella ja töitä kotoa käsin. Molemmilla sellanen asenne että töitä tehdään niin paljon kuin jaksetaan tai saadaan. Koitetaan elää säästäväisesti. Mies on pihimpi mielestään, muttei taas osaa tehdä ruokaa taloudellisesti vaan mun tekemien koko perheen ruokien päälle ostaa viel itelleen makkarat, pekonit ym jotka sit maksaa saman verran kun koko perheen kahden päivän ruuat. Ikinä ei myöskää ole niin vähän rahaa etteikö sitä riittäis olueen, opiskelija ym bileisiin ym. Mutta sitten jos minä ostan urheiluravinteita, batterya, suklaata ym niin siitä huomautetaan ja niihin menee hirveesti rahaa jne jne.. Kodin hankinnoista nillitetään myös. Lasten hankinnoista ei kehtaa, joskus sanoi jotain mut sanoin että lapsilisät ja elatustuet on lasten menoihin tarkoitettu niin ei kehtaa enää. Eli on pihi mitä tulee toisten tarpeisiin, mutta omista ei ole valmis tinkimään.



Kuitenkin meillä sujuu ihan hyvin tämä yhteiset rahat systeemi, omat tilit on ja omat säästötilit, miehellä sijoitustili ja yhteinen hääsäästötili mihin mies ei ole kyllä yhtään vielä säästänyt...



Lapset ovat siis kaikki minun, yhteisiä ei vielä ole.

Meillä on omat tilit, omat rahat ja omat asuntolainat. Naimisissa ollaan oltu 10 v. Hyvin toimii, kun molemmilla on hyvät palkat ja ollaan joustavia. Ylimääräistä jää molemmilla, joten ei ole tarvetta yhteiselle taloustilille tms.

Siitäkin huolimatta, että tienaamme täsmälleen saman verran kumpikin. Yhdessä hoidamme tietysti kaikki yhteiset laskut.



En kestäisi sitä, että minun pitäisi ruveta selittelemään, mitä teen "omalla rahallani". En ole tuhlaavainen, mutta haluan pitää tietyn itsenäisyyden itselläni ja haluan suoda sen myös toiselle.



Eipä ole näillä konstein koskaan riidelty rahasta tai siitä, miksi toinen osti jotain "tarpeetonta" omilla rahoillaan.

Ja miksi sen miehen varallisuus pitää tietää...jos toinen selvästi ei halua kertoa...

Ääh, tää ketju kuulostaa siltä, että naiset haluaa mennä suhteeseen elätettäviksi. Surkeaa.

Ymmärrän, jos siinä vaiheessa, kun lapsia alkaa tulla ja tulot muuttuvat epäsuhtaisiksi, otetaan yhteinen tili. Mutta ei tääkään nyt mitään automatiikkaa voi olla.

Mulla aina ollut omat rahat ja miehellä samoin.

Jo siitä syystä, että yhteinen elämä voi olla kovin vaikeaa, jos tuloerot ovat kovat. Miten tehdään yhteisiä matkoja, jos vaimolla ei esim. ole varaa? Tai miten ostetaan yhteinen auto, jos vaimolla on varaa ja miehellä ei?

Minusta perheessä (oli lapsia tai ei) kaikkien elintason kuuluu olla sama. Ja tämä toteutuu yhteisillä varoilla, sitä ostetaan, mihin on varaa ja isommista ostoksista keskustellaan.

Heti ensimmäisestä virallisesta seurustelupäivästä lähtien olemme käyttäneet molempien tuloja yhteisesti. Koskaan ei olla rahasta riidelty ja aina ollaan pärjätty hyvin.