Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä vaiheessa seurustelusuhdetta omat rahat muuttuvat yhteisiksi?
Kommentit (70)
41/70
|
23.07.2012 |
Kirjoitit näin: "Kuitenkin meillä sujuu ihan hyvin tämä yhteiset rahat systeemi"
Ei kyllä kuulosta kirjoittamasi perusteella, että menisi kovin hyvin.
siinä vaiheessa kun mies muutti meille. Tein sen selväksi että muu ei käy. Miehen tulot vielä pari vuotta pienemmät kun opiskelee, paitsi kaikki lomat töissä. Itse kotihoidontuella ja töitä kotoa käsin. Molemmilla sellanen asenne että töitä tehdään niin paljon kuin jaksetaan tai saadaan. Koitetaan elää säästäväisesti. Mies on pihimpi mielestään, muttei taas osaa tehdä ruokaa taloudellisesti vaan mun tekemien koko perheen ruokien päälle ostaa viel itelleen makkarat, pekonit ym jotka sit maksaa saman verran kun koko perheen kahden päivän ruuat. Ikinä ei myöskää ole niin vähän rahaa etteikö sitä riittäis olueen, opiskelija ym bileisiin ym. Mutta sitten jos minä ostan urheiluravinteita, batterya, suklaata ym niin siitä huomautetaan ja niihin menee hirveesti rahaa jne jne.. Kodin hankinnoista nillitetään myös. Lasten hankinnoista ei kehtaa, joskus sanoi jotain mut sanoin että lapsilisät ja elatustuet on lasten menoihin tarkoitettu niin ei kehtaa enää. Eli on pihi mitä tulee toisten tarpeisiin, mutta omista ei ole valmis tinkimään.
Kuitenkin meillä sujuu ihan hyvin tämä yhteiset rahat systeemi, omat tilit on ja omat säästötilit, miehellä sijoitustili ja yhteinen hääsäästötili mihin mies ei ole kyllä yhtään vielä säästänyt...
Lapset ovat siis kaikki minun, yhteisiä ei vielä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit näin: "Kuitenkin meillä sujuu ihan hyvin tämä yhteiset rahat systeemi" Ei kyllä kuulosta kirjoittamasi perusteella, että menisi kovin hyvin.
siinä vaiheessa kun mies muutti meille. Tein sen selväksi että muu ei käy. Miehen tulot vielä pari vuotta pienemmät kun opiskelee, paitsi kaikki lomat töissä. Itse kotihoidontuella ja töitä kotoa käsin. Molemmilla sellanen asenne että töitä tehdään niin paljon kuin jaksetaan tai saadaan. Koitetaan elää säästäväisesti. Mies on pihimpi mielestään, muttei taas osaa tehdä ruokaa taloudellisesti vaan mun tekemien koko perheen ruokien päälle ostaa viel itelleen makkarat, pekonit ym jotka sit maksaa saman verran kun koko perheen kahden päivän ruuat. Ikinä ei myöskää ole niin vähän rahaa etteikö sitä riittäis olueen, opiskelija ym bileisiin ym. Mutta sitten jos minä ostan urheiluravinteita, batterya, suklaata ym niin siitä huomautetaan ja niihin menee hirveesti rahaa jne jne.. Kodin hankinnoista nillitetään myös. Lasten hankinnoista ei kehtaa, joskus sanoi jotain mut sanoin että lapsilisät ja elatustuet on lasten menoihin tarkoitettu niin ei kehtaa enää. Eli on pihi mitä tulee toisten tarpeisiin, mutta omista ei ole valmis tinkimään. Kuitenkin meillä sujuu ihan hyvin tämä yhteiset rahat systeemi, omat tilit on ja omat säästötilit, miehellä sijoitustili ja yhteinen hääsäästötili mihin mies ei ole kyllä yhtään vielä säästänyt... Lapset ovat siis kaikki minun, yhteisiä ei vielä ole.
Meillä omat tilit mutta kulut yhteiset. Se maksaa, jolla rahaa, oli sitten kyse 3000 etelänmatkasta tai suklaapatulkasta. Ei lasketa kuka on maksanut enemmän. Ja molemmat voivat ostaa, mitä haluaa (omat rahat kun on). Kyllä kaikki pitkässä juoksussa tasaantuu ja jos jotain jää perinnöksi niin samoille perillisillehän ne menee;)
vaan vasta silloin kun siitä sovitaan yhdessä.
Ja kukin pari päättää itse sopivan ajankohdan.
Meillä on 15 vuoden jälkeenkin edelleen omat rahat.
Jo siitä syystä, että yhteinen elämä voi olla kovin vaikeaa, jos tuloerot ovat kovat. Miten tehdään yhteisiä matkoja, jos vaimolla ei esim. ole varaa? Tai miten ostetaan yhteinen auto, jos vaimolla on varaa ja miehellä ei?Minusta perheessä (oli lapsia tai ei) kaikkien elintason kuuluu olla sama. Ja tämä toteutuu yhteisillä varoilla, sitä ostetaan, mihin on varaa ja isommista ostoksista keskustellaan.
Ihan hyvin toimii omat rahat myös tuloeroilla. Se joka matkalle haluaa, se sen myös maksaa, tai yhdessä sovitaan miten kulut jaetaan. Ja tottakai samassa luokassa matkustetaan ja samassa hotellissa asutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo siitä syystä, että yhteinen elämä voi olla kovin vaikeaa, jos tuloerot ovat kovat. Miten tehdään yhteisiä matkoja, jos vaimolla ei esim. ole varaa? Tai miten ostetaan yhteinen auto, jos vaimolla on varaa ja miehellä ei?
Ööö, mä ymmärrän kyllä sen, että toinen maksaa esim. osan toisen matkasta, jos ei muuten päästä lähtemään. Tästähän hyötyy siis sekin, joka maksaa ja kivaa on.
Mutta auto? Ei meillä ole yhteistä autoa. Mulla on oma ja miehellä on oma. Lainaillaan kyllä tarpeen mukaan, mutta kulut sitten auton omistajalle. Jos mulla ei olisi varaa autoon, mulla ei olisi autoa. Toki lasten kuskaaminen yms. saadaan sovittua.
meillä oli seurustelun melkein alusta lähtien niin, ettei mitään maksettu erikseen, eikä mitään kuitteja kauppalaskuista setvitty.
Edelleen avioliiton ja lapsien jälkeen meillä on omat pankkitilit, mutta yhteiset rahat. Se maksaa, jolla sillä hetkellä on.
En voisi kuvitella parisuhdetta, jossa ei lähdettäis yhdessä esim. lomamatkalle, koska toisella ei sillä hetkellä ole varaa. Tai että asunto olisi vain toisen omaisuutta, jossa toinen asuu kuin vuokralla. TÄysin absurdi ajatus. Raha on ns. vain rahaa, mutta kyllä se musta kertoo jotain olennaista, jollei oman puolison kanssa halua edes rahapussia jakaa
silloin jää jakamatta aika paljon muutakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun niin iso osa naisista on huoria.
Muuta johtopäätöstä näistä yhteiset rahat -vaatimuksista kun ei voi tehdä.
Osa menoista on kuitenkin yhteisä asuttaessa samassa osoitteessa:asuminen ruoka etc.
Suosittelen yhteenmuutettaessa käyttötiliä, johon kumpikin laittaa osan tilistään, suhteessa tuloihin. Tililtä maksettaisiin vakuutukset, asuminen ja ehkä ruokakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muutetaan yhteen
tietenkin.
Entäs jos kumppani on ihan eri linjoilla, on sitä mieltä ettei missään nimessä yhteisiä rahoja ja tilejä?
Toki, mun ainakin ois mahdotonta olla suhteessa jossa ois yhteiset rahat eli ei kai siitä mitään voi tulla jos ollaan ihan vastakkaista mieltä. Tää voikin olla yhtä perustavaa laatua oleva kysymys kuin se hankitaanko lapsia tai montako hankitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos näitten miehet, jotka vannovat omien rahojen perään, on yhtä itsekeskeisiä kuin nämä naiset, niin miten saadaan sovittua vaikkapa keittiö rempasta.
Karrikoidaan viellä sillä tavalla että mies ei tee ruokaa. Miksi siis mies pistäisi penniäkään omistaan moiseen.
Olen nähnyt miten eräs omat rahat pariskunta sai kamalan riidan aikaan sinapista. Toinen kun halui maistaa toisen sinappia makkaran kanssa, mutta toinen vaati siitä 15 sentin maksua.
Tai tuttava pariskunta jonka piti tulla kanssamme matkalle ei tullutkaan, mutta mies tuli. Vaimolla kun ei ollut rahaa moiseen.
Mikäs muuten tekee naisesta huoran jos on yhteiset rahat
että perheväkivaltaa esiintyy ihan yhtä lailla perheissä, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä!
Oma äitini oli korkeasti koulutettu + vakivirassa, silti ei koskaan ole saanut avioeroa aikaiseksi, vaikka syytä olisi ollut.
Naisen tärkein turva on oma (elämiseen riittävä) palkka ja oma tili eli taloudellinen itsenäisyys. Myös av(i)oliitossa. Tätä olen itse noudattanut ja omille tytöilleni opettanut.
Juuri näin.
Monesti olen miettinyt, kun perheväkivalta- ym. juttuja lukee, että milläköhän mallilla ne taloudelliset asiat ovat perheessä olleet...N:o 20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole sanonut, että aikuisten ihmisten pitää jakaa rahansa. Jos toisella on pienet tulot, hän käyttää ne perheeseen ja toinen panostaa samalla summalla. Loput on omaa rahaa. Tasapuolista ja koko perheellä sama elintaso.
arvokysymys tämäkin tavallaan.
Näistä asioista on todellakin syytä jutella jo seurustelun alkuvaiheessa.
Kun muutetaan yhteen
tietenkin.
Entäs jos kumppani on ihan eri linjoilla, on sitä mieltä ettei missään nimessä yhteisiä rahoja ja tilejä?
Toki, mun ainakin ois mahdotonta olla suhteessa jossa ois yhteiset rahat eli ei kai siitä mitään voi tulla jos ollaan ihan vastakkaista mieltä. Tää voikin olla yhtä perustavaa laatua oleva kysymys kuin se hankitaanko lapsia tai montako hankitaan.
En sano, että se on oikein tai väärin, mutta näinhän tuo asia menee.
Kukaan ei ole sanonut, että aikuisten ihmisten pitää jakaa rahansa. Jos toisella on pienet tulot, hän käyttää ne perheeseen ja toinen panostaa samalla summalla. Loput on omaa rahaa. Tasapuolista ja koko perheellä sama elintaso.
Mikäs muuten tekee naisesta huoran jos on yhteiset rahat
Miksi nainen vaatisi yhteisiä rahoja muussa tapauksessa kuin siinä, että hyötyy siitä? Eli pääsee käyttämään osan miehenkin tuloista. Lähes poikkeuksettahan mies on se parempituloinen, koska naiset eivät ala suhteisiin itseän vähemmän ansaitsevien miesten kanssa.
Naiselle, jolle pitää antaa senttikin on huora.
Se on perherauhan ehto. Meillä kun on tosi erilaiset rahankäyttötavat ja kohteet. Varmasti tulisi riitaa jos mies ostelisi yhteisistä rahoista minun turhakkeina pitämiä elektoniikkaleluja tai minä toisaalta jotain liian kalliita vaatteita tms. Eli parempi että osa tuloista menee molemmilta yhteiselle elinkulujenhoitotilille jolta maksetaan asuntolaina jne, ja loput saa käyttää kumpikin kuten huvittaa omista rahoistaan.
Emme kuitenkaan ole mietnkään jäykkiä, esim. kun olin lasten kanssa kotona mies elätti minua, ja minä elätin miestä kun hänellä oli työtöntä aikaa konsulttikeikkojen välillä.
Alue: Aihe vapaa