Paska olo. Lapsi itkee isän ja tämän avokin ikävää.

Siellä on kivempaa, touhua enemmän ja varmaan iloisemmat ja paremmin jaksavat vanhemmat. Ja sisaruksia :(

Kurjaa olis, jos siellä olis yhtä mälsää kuin sun luona. Saapahan jossain nauttia elostaan.

Lapsellesi olet kuitenkin yhtä tärkeä kuin isänsäkin. Hyvä, että hän uskaltaa näyttää tunteensa sinulle. Kokemusta vuoroviikkohuoltajuudesta jo 8 vuotta.

Siellä on kivempaa, touhua enemmän ja varmaan iloisemmat ja paremmin jaksavat vanhemmat. Ja sisaruksia :(

Kurjaa olis, jos siellä olis yhtä mälsää kuin sun luona. Saapahan jossain nauttia elostaan.

ap.

kun kuitenkin pystyt lohduttamaan. Meillä on erosta kohta vuosi aikaa ja lapsi on itkenyt aina isältä tultaessa ikävää. Toisinpäin ei ikinä. Ajan myötä ovat itkut vähentyneet. Lapsihan asuu kanssani ja tavallaan on isällä "kylässä", vaikka tietysti se on hänenkin kotinsa yhtä lailla. Jaksamisia

Lapsi uskaltaa olla avoimesti täysin oma itsensä sinun seurassasi ja näyttää ikäväänsä ja todennäköisesti myös muita tunteitaan. Tämä on mahdollista vain, jos kiintymyssuhde on turvallinen ja rakastava, eli onnittelut sinulle! Jatka samaan malliin ja kuuntele lasta. : )



T:Psykoterapeutti.

ei itke mun ikävää isällään kun on vieraskorea? Ilmeisesti kyllä kiukuttelee siellä.



Ikää nimittäin lapsella on vasta 2,5 vuotta... :(



ap

Lapsi uskaltaa olla avoimesti täysin oma itsensä sinun seurassasi ja näyttää ikäväänsä ja todennäköisesti myös muita tunteitaan. Tämä on mahdollista vain, jos kiintymyssuhde on turvallinen ja rakastava, eli onnittelut sinulle! Jatka samaan malliin ja kuuntele lasta. : )

T:Psykoterapeutti.

Meillä yksi lapsi (poika), joka aina itkee ikäväänsä isin ollessa poissa esim. työmatkalla. Itse jos olen joskus harvoin ollut jossain esim. yhden yön muualla, ei ole ikinä mun perään itkeskellyt. Uskon että on niin kiinni minussa, äidissään, että äidin perään tarvitse itkeä kun ihan vamasti on aina lasta varten ja läsnä eikä ikinä ole kauaa poissa...

Häntä pystyyn AP! Lapsesi rakastaa sinua ja pitää sinua tietynlaisesti turvasatamanaan.

Kauanko erosta onkaan?



Itkee sulle, koska se on turvallista, tai siksi, että tosiaan viihtyy siellä niin hyvin... Mistäpä tuota tietää, kurjaa kyllä, onneksi lohduttelet.

ja erossa lapsestamme 3 yötä, hänen ollessaan 2,5 vuotias. Lapsi ei ollut itkenyt kertaakaan peräämme tuon kolmen päivän poissaolon aikana. Kun tulimme kotiin lapsi alkoi itkemään meidät nähdessään...

Ollaan ihan alkup. ydinperhe, mutta jos olen poissa kotoa, jopa vanhemmatkin lapset kaipaa mua kovasti.

Poika käy isänsä luona 4 kertaa vuodessa 2-5 viikkoa kerrallaan ja joka kerta itkee ikävää kun kotiin tulee.



Olen kysynyt monta kertaa, haluaisiko mieluummin asua isänsä luona. Ei halua.



nykyään olen oppinut hyväksymään nämä ns. "itkuviikot". Yritän lohduttaa poikaa ja kerron, että ikävä tarkoittaa, että rakastaa toista ihmistä.

ei itke mun ikävää isällään kun on vieraskorea? Ilmeisesti kyllä kiukuttelee siellä.

Ikää nimittäin lapsella on vasta 2,5 vuotta... :(

ap

koska tietää, että on aina muuten sinun kanssa. Meillä ihan sama juttu.

t. se, jonka poika näkee isäänsä 4 kertaa vuodessa muutamia viikkoja kerrallaan

Miehelläni on 2 lasta, jotka ovat meillä sen tavallisen joka toinen vkl ja välillä pidempään. Lapsista vanhempi (5v) hokee aina isän ikävää (ja joskus kai jopa minun), sen sijaan täällä ei kuulla mitään ikävöivää sanaa äidistä. Päinvastoin lapsi saattaa jopa sanoa, ettei halua äidin luo ja haluaa olla vain meillä.



Olen tulkinnut, että tämä johtuu siitä, että meillä on aina näennäisesti tekemistä - koska lyhyeksi viikonlopuksi on helppo järkätä jotain kivaa tekemistä edes toiseksi päiväksi. Äidin luona on arkea, eli ei varmaan yhtään niin hauskaa. Lisäksi me asumme omakotitalossa, pihassa on eri lailla tekemistä kuin äidin luona kerrostalossa. Luultavasti nuo puheet ettei halua äidin luo johtuvat myös ihan vain isän ikävästä. Äitiä ei ehdi tulla ikävä.



En siis sinuna ap pahoittaisi mieltäni, vaikka varmasti ikävältä tuntuukin.

elämä isän luona epävarmaa. Siksi hän itkee isän luokse.

Olen vähän epävarma itsestäni vaikka sinänsä äitinä en ole epävarma. Hassua ja hölmöö.



Tuntuu vaan pahalta, että noin pienen täytyy tuntea tuollaisia ikävän tunteita. Sääliksi käy pikkuinen. :(

isä ei ole yhtä herkkä lapsen ikävälle, vaan pitää sitä normaalina eikä sen takia kommentoi sitä sulle sen enempää..tai ehkä isä ei halua kertoa jos on ollut vaikeita hetkiä.. esim. meidän 50-50 lapsilla ei muka koskaan ole ikävä isäänsä jos heiltä kysyy suoraan, mutta kuitenkin ikävöivät "oma-aloitteisesti".

Minustakin kuvastaa hyvää suhdetta vanhempiinsa, että lapsi voi ikävöidä isäänsä ja isän nykyistä perhettä äidilleen. Kaikilla ei näin hyvin ole, eli isää ei saa ei ole lupa ikävöidä eikä isästä saa puhua mitään.

rauhoittelin tunnin hysteerisenä isin perään itkevää vajaa kaks vuotiasta. Itse olen iloinen siitä, että heillä on jo niin hyvä suhde, että lapsi kaipaa isäänsä niin kovasti, vaikka onhan sekin aina sääli katsella toisen ikävää. Tiedostan, että minua hän ei osaa ikävöidä samanlailla, koska on kanssani suurimman osan ajasta.

sen perään et sai siellä kaiken periksi?

on kaksi lasta edellisestä liitostaan. Mies antaa näille lapsille kaiken mitä he haluavat eli yrittää korvata poissaolon sillä, että on 150 % lapsille isä silloin kun ovat luonaan. Kiukut ja muut ikävät jäävät äidille. Se on hyvä, että isä pitää lapsistaan sekä touhuaa heidän kanssaan, mutta olen miettynyt tätä kääntöpuolta asiasta.



Pieni lapsi ei saa sitä arkea (ei isompikaan) isän kanssa mikä on sitä ns. normaalia elämää!! Näitä kahta asiaa ei voi verrata keskenää. Lapsesi on nyt pieni ja tulee huomaamaan sen hieman isompana.