Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Näin ne kulissit toimii... laiskan paskan tilitys
19.07.2012 |
Olen kolmekymppinen kahden lapsen äiti, korkeasti koulutettu ja hyvässä työssä, kaunis, hoikka ja huoliteltu. Kaikki siis ulospäin hyvin.
Mutta. Olen aivan järjettömän laiska. Teen työni, mutta jos on vähänkin hiljaisempaa, surffailen netissä kaiket päivät, enkä jaksa tehdä sitä vähääkään mitä pitäisi. Pidän pitkiä ruokatunteja, jotka käytän shoppaillen, rahoilla joita minulla ei ole (=luotolla). Olen jatkuvasti raha-asioissa reilusti miinuksella ja asiasta ahdistunut. Minulla ei ole minkäänlaista itsekuria shoppailun suhteen.
Lapsiani rakastan yli kaiken ja vietänkin lähes kaiken vapaa-aikani heidän kanssaan, mutta olen äärimmäisen laiska lähtemään vaikkapa leikkipuistoon, jossa lapset kovasti tykkäisivät käydä. Ruokakauppaan ja takaisin kotiin käveleminen lasten kanssa riittää minusta ulkoiluksi (he toki ulkoilevat päiväkodissa paljon). Inhoan myös "leikkiä" heidän kanssaan kotona, ja liian usein sanonkin heille "äiti ei nyt ehdi leikkiä, pitää tehdä ruokaa/siivota/pestä pyykkiä jne.". Kyllä minä siinä vähän siivoilen, mutta harvoin esim. imuroin, koska se on helvetin tylsää puuhaa. Harvoin viitsin tehdä mitään kunnon ruokaakaan, minulta on suuri saavutus vääntää perheelle vaikkapa kalakeitto tai vastaava "kotiruoka". Syömme liikaa eineksiä tai sitten ihan vaan leipää/hodareita/jotain muuta turhaa epäterveellistä höttöä.
Avioliittonikin on aivan perseestä. Mies on vuosia, itse asiassa lähestulkoon koko yhdessäolomme ajan, käyttänyt minua kohtaan henkistä väkivaltaa ja saanut minut tuntemaan itseni täydeksi nollaksi. Monta vuotta jaksoin silti rakastaa ja toivoa parempaa, nyt olen jo vuosia sitten luovuttanut. Annan sääliseksiä pari kertaa kuussa, muuten mitään läheisyyttä ei ole. Haaveilen erosta, minulle riemun päivä olisi se, kun mieheni kertoisi hänellä olevan toinen nainen, jonka kanssa haluaa asua yhdessä, mutta että lasten hoidon yms. saisimme miehen syyllisyyden takia järjestettyä niin, ettei kenellekään siitä aiheudu suurempia ongelmia. Ja että saisimme lasten kanssa jäädä asumaan nykyiseen kotiimme. Ja että samaan aikaan voittaisin lotossa.
On minulla toinenkin mies, salarakas, jota rakastan ja joka on tahollaan naimisissa. Kuitenkin tuntuu, että sekin suhde aiheuttaa minulle enemmän murhetta kuin onnea, milloin on liian kova ikävä, milloin taas mies ei mielestäni ole lähettänyt tarpeeksi viestejä... jne.
En harrasta mitään urheilua, vaikka hoikka olenkin, ja annan itsestäni sellaisen kuvan, että olen liikunnallinen. Olen yrittänyt lenkkeillä, mutta on niin helvetin vaikea saada persettään raahattua lenkkipolulle, varsinkin kun kolmen minuutin hölkän jälkeen pistää kylkeen ja henkeä ahdistaa. Minulla on karmeat selluliittireidet, joita inhoan. Vietän aivan liikaa aikaa peilin edessä inhoten itseäni, vaikka tiedän, että minussa on paljon sellaista, mitä muut ihailevat. Syön myös paljon karkkia ja muuta makeaa.
Mitäköhän vielä... Kyllä sitä usein tulee miettineeksi, että miksen vaan voi olla tyytyväinen, pirteä, aktiivinen ihminen... Niinkuin kulissi-minäni on. En edes tiedä mikä tämän kirjoituksen pointti on, kunhan huvikseni kirjoittelen, kun on taas näitä päiviä, jolloin työnteko ei maistu.
Kommentit (38)
on länsi-Espoosta hyvinkin. Ilmeisesti paikassa on vikaa, vesilaitokselle soitto edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on länsi-Espoosta hyvinkin. Ilmeisesti paikassa on vikaa, vesilaitokselle soitto edessä.
Perustetaanko oma yhdistys "Länsi-Espoon laiskat paskat"? :)
ap
Mulla ja vaimolla akateeminen tutkinto, vaimo ei tee käytännössä mitään töitä, on "taiteilija". minä IT-alalla ja lintsaan minkä kerkeän. Olin aluksi unelmatyöpaikalla pikkupomona ja sain tehdä mitä huvittaa mutta sitten firma myytiin ja mut työnnettiin sivuraiteelle. Nyt en viitsi tehdä mitään muuta kuin mitä on pakko.
Meillä ei ole suuria tuloja mutta vaimo on onnistunut omilta vanhemmiltaan lypsäämään rahaa.
Meillä on 1 lapsi, useampia ei viitsitty tehdä. Lapsi roikkuu tuetokoneen äärellä päivät pitkät. Joskus yrittän houkutella hänet polkupyöräajelulle, pelaamaan jääkiekkoa tai laskettelemaan ja joskus hän tulee, joskus hän ei viitsi. Hänen arvosanansa liikunnassa on 7, muiden aineiden tosin paremmat mutta hän pärjää koulussa siksi hyvin kun on melkein vuoden vanhempi kuin muut samalla luokalla.
Tosin nyt meidän rahapulamme ja saamattomuutemme näkyy niin että meillä ei tänä kesänä ole varaa tehdä lomamatkaa mihinkään ja auto pitäisi vaihtaa mutta eipäs vaihdeta.
porukalla itseänne niskasta kiinni? Valittaisitte vaikka anonyymisti keskenänne ensin itsenne tyhjiksi tuosta pahasta olosta ja toimintamalleistanna. Sitten sparraisitte toisianne laittamaan toimeksi?
Vesilaitoksellekin voisitte valittaa yhdessä;-)
vaikka asumme vähän pohjoisempana. Pitäis laittaa joku Erin Brokovich asialle, mutta mun muijasta ei taida olla siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille länsi-Espoolaisille ja ap:n kanssa vastaavan kamalan kohtalon kokeneille uudet anonyymit mailboksit ja osoitteet tänne jakoon. Vaihdatte siellä sitten vakkareiden anonyymien mailboksienne osoitteita ja laitatte yhdessä nokkanne uuteen suuntaan, minne ikinä se sitten viekään. Voin avata eukolle tilin jonnekin ja laittaa ekana osoitteen tänne jos se siitä on kiinni. Eukko karkuteillä vielä muutaman päivän.
Toimintaa!
(sen kolmannen länsi-Espoolaisen mies)
vaikka asumme vähän pohjoisempana. Pitäis laittaa joku Erin Brokovich asialle, mutta mun muijasta ei taida olla siihen.
Saunalahden päiväkodissa pienten ryhmässä on vain poikia. Syksyllä sinne tulee lisää - vain poikia. Jotakin siinä vesijohtovedessä on vialla. Klooria siinä ko. vesilaitoksen vedessä on ainakin poikkeuksellisen vähän. (Ja joo, ei siinä vedessä mitään vikaa ole;-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitsi kun tuli hyvä mieli näitä juttuja lukiessa kun muitakin samanlaisia löytyy. Ehkä ongelma onkin syyllisyys ja riittämättömyyden tunne. Jonkinlainen suorittamisen pakko on jäänyt päälle.
Ja sitten mainitsin noista ADD:n tai ADHD:n oireista. Itsediagnosin mukaan olen selvä ADD. H:n voisi vielä lisätä koska impulsiivisuuttakin löytyy. Olen vaihtanut työpaikkaa muutaman vuoden välein. 23 vuotta työelämässä ja 16 työpaikkaa!
Tässäpä linkkiä keskusteluun, sisältää ADD:n oireet:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1378988/tunnetko_its…
Vitsi kun tuli hyvä mieli näitä juttuja lukiessa kun muitakin samanlaisia löytyy. Ehkä ongelma onkin syyllisyys ja riittämättömyyden tunne. Jonkinlainen suorittamisen pakko on jäänyt päälle.
Ja sitten mainitsin noista ADD:n tai ADHD:n oireista. Itsediagnosin mukaan olen selvä ADD. H:n voisi vielä lisätä koska impulsiivisuuttakin löytyy. Olen vaihtanut työpaikkaa muutaman vuoden välein. 23 vuotta työelämässä ja 16 työpaikkaa!
Vaimo vaihtanut myös duunia kerran vuodessa, suorittamisen pakkoa ja perfektionistista otetta asioihin ja sitten riittämättömyyden tunnetta kun ei ole sitä mitä prinsessa itseltään haluaa. Nyt kyllä tyytyväinen nykyiseen työpaikkaansa, ensimmäistä kertaa koskaan ja ollut siellä jo pari vuotta.
Lapsellamme ADHD-tyyppisiä reaktioita ollut, sen myötä ei olisi kovin kumma jos vaimolla olisi myös. Itselläni sinällään tuon ADHD:n mahdollistava geenimuoto on varmasti. Vasta tuosta oli muistaakseni Tiede-lehdessä. Poikkeuksellisen luovilla ihmisillä se on kummaltakin vanhemmalta perittynä, mahdollistaa ADHD:n ja noin kymmenen muuta keskenään varsin erilaistakin tilaa tai sairautta. Tuosta oli ihan kuvaus jossakin mitä tuon geenin kummaltakin vanhemmaltaan perinyt voi kykenee tekemään mihin muut eivät pysty. Selvä tapaus olen ainakin itse. Ihme ja kumma niitä lievesairauksia minulla ei taida olla, kunhan muuten vaan rasittava persoona;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo huomattavan selvä ADD, hyvä lista. Kiitos siitä. Kolahtaa tarkasti hänellä 19/20 osumia.
Haluattekos nyt sitä vertaistukea, teenko vaikka koostavan meilboksin jonne laitatte ne anonyymit osoitteenne ja keskustelette sitten keskenänne vai luovutaanko ajatuksesta alkuunsa kun vaan pelottaa ja ahdistaa ja pitää pysyä vanhassa ihan vaan varmuuden vuoksi ettei mikään muuttuisi?
Haluattekos nyt sitä vertaistukea, teenko vaikka koostavan meilboksin jonne laitatte ne anonyymit osoitteenne ja keskustelette sitten keskenänne vai luovutaanko ajatuksesta alkuunsa kun vaan pelottaa ja ahdistaa ja pitää pysyä vanhassa ihan vaan varmuuden vuoksi ettei mikään muuttuisi?
Heidän jotka epäilevät itsellään AD(H)D:tä kannattaa rekkautua adhd-aikuiset.org-sivustolle. Siellä aiheesta pääsee keskustelemaan. Itse olen hyvin onnellinen tällä hetkellä koska olen ikäni ihmetellyt mikä minua vaivaa, ja nyt vajaa viiskymppisenä saanut siihen vastauksen. ADHD:hen aloin perehtymään kun lapsena villi mutta kiltti ja koulussa lahjakas lapseni muutti omaan asuntoon ammattikorkeakoulun aloittaessaan eikä selviytynytkään itsenäisestä asumisesta ja koulun käynnistä. Hänen levottomuudestaan oli aikoinaan puhetta lastentarhan opettajan ja ala-asteen opettajan kanssa. Siihen aikaan oli käsitys että ADHD:lapset on tuhmia ja ilkeitä eikä ongelmaa tunnistettu eikä tutkittu. Hän on nyt sairaslomalla diagnoosina masennus ja yritän saada hänet hakeutumaan ADHD-tutkimuksiin kunhan hän käy psykologilla seuraavan kerran. Itse olen kahden vaiheilla että lähdenkö hakemaan diagnoosia, kun kuitenkin pärjään työelämässä lääkkeittä. Linkkilistan oireista minulla on 19/20.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä mitään häpeämistä tai suremista ole.
Keskustelin vaimon kanssa puhelimessa, luin sen postaamasi linkiin mukaisen listan ja osuihan se toki. Selittää myös tosiaan lapsemme käytöstä vaikka hyvin erilainen onkin kuin vaimoni pienenä.
Ei tuo uskalla kenenkään kanssa keskustella mistään, vaikea uskoa että saan maaniteltua vaikka joku muu innostuisi. Ne ADD:n listan mukaiset ominaisuudet toki estävät... no minulla ainakin helpottaa kun talouden kahden muun henkilön erikoisuudet saivat näin osuvan selityksen. Vaimo sen sijaan uskoo minkään tuon perusteella muuttuvan vasta kun itse näkee tuloksen, jos sittenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin laiskistuu. Jos on pakko tehdä (töissä kiireitä, iso perhe) koko ajan jotain, perusvire säilyy energisenä. Olen huomannut että monet kellä elämä on työlästä on myös tehokkaita muutenkin, urehilullisia, siivoushulluja, kiertää kirpparit ja sisustaa. Helppoa elämää elävät kääntyvät mukavuudenhaluisiksi ja lähinnä syövät ja laiskottelevat. Tämä on sitten yleistys, mutta näin se usein menee.
Silloin laiskistuu. Jos on pakko tehdä (töissä kiireitä, iso perhe) koko ajan jotain, perusvire säilyy energisenä. Olen huomannut että monet kellä elämä on työlästä on myös tehokkaita muutenkin, urehilullisia, siivoushulluja, kiertää kirpparit ja sisustaa. Helppoa elämää elävät kääntyvät mukavuudenhaluisiksi ja lähinnä syövät ja laiskottelevat. Tämä on sitten yleistys, mutta näin se usein menee.
Jos ADD:stä kärsii, tuskin on elämä liian helppoa. Tunnen ennalta yhden sukulaisen jolla on, ei ole helppoa hänelläkään. Ap:n reagointitapa ja ajatukset osuvat niin yksiin vaimoni kanssa, että ei olisi ihme jos hänelläkin olisi ADD. Ei hänelläkään "liian helppoa elämää" ole. Siltä se voi nimenomaan ulkopuolisesta näyttää, siitä se hänen pointtinsa siitä eheästä julkisivusta myös kertoo.
(5)
Niin rötvää kuin petaa jne.
Sanoit että olet "kaunis, hoikka ja huoliteltu". Myöhemmin sanot "minulla on karmeat selluliittireidet". Kulmakarvoja kohottaa tälläinen ristiriita.
En myöskään usko että "annat sääliseksiä pari kertaa kuussa". Uskon että vain pidät siitä kun ukkosi lykkii sinua. Tai sitten pelkäät häntä etkä uskalla kieltäytyä. Tai ehkä toivot välttyväsi suuremmilta vittuiluilta, jos mies on kerta terävä sanoistaan. Tai kaikki edellämainituista.
En usko myöskään että "olet yrittänyt käydä lenkillä", vaan olet yrittänyt juosta luonnottoman lujaa. Aloita hitaammin. Itse asiassa, älä juokse tai hölkkää vaan kävele reippaasti. Rapakuntoisen ei pidä aloittaa hurjasti. Yritä myös juosta mahdollisimman jouhevasti. Älä lyö jalkaa maahan. Yritä vaikka juosta mahdollisimman hiljaa, eli juosten hiipien, mutta ei yliampuvalla tavalla. Sen pitää kuitenkin näyttää juoksulta sentään. Siitä opit sitä tekniikkaa.
Impulsiivinen shoppailu loppuu sillä kun alat arvostamaan sitä rahaa mikä sinulle jää käteen, sen sijaan että tunnet menetyksen tunnetta sen suhteen että nyt jää tuokin saamatta jos kävelen pois. Käytätkö käteistä vai maksatko enemmän korteilla? Siirry takaisin käteiseen. Sinun täytyy nähdä se säästetty rahamäärä seteleinä ja kolikkoina. Ota lohtua siitä että vaikka yhden kerran vastustat shoppailua, niin se tavara jää sinne hyllyyn tai nettikaupan varastoon, ja voit koska tahansa ostaa sen myöhemmin. Se esine on jo sinun, kauppa vain säilyttää sitä puolestasi.
Kulissiminä on se minä, jonka olet rakentanut. Jos jokin minä on rakennettu, on se rakennettu syystä, ja se syy voi olla vain se, että se oma aito minäsi ei ole ollut sinulle riittävä. Oma aito minäsi ei voi koskaan saavuttaa kulissiminääsi, eli sitä mahdottomuutta ja luonnottomuutta, jonka olet rakentanut. Oma minäsi ei voi koskaan sulautua siihen saumattomasti. Näinollen, on täysi mahdottomuus, että voisit kokea aitoa onnea kulissiminäsi kautta, koska olet aina tietoinen siitä, että se ei ole se oma ydinminäsi, jonne haluat ohjata onnea. Ymmärrätkö? Kulissiminän ja aidon minäsi ero on sama kuin talon ja maaperän ero, maaperän jonka päälle talo on rakennettu. Mutta ok, jokaisella on kulissiminä ja ydinminä. Kaikki me tunnemme itsemme riittämättömiksi jollain saralla. Se kuuluu ihmisenä olemiseen. Ilman puutteellisuuden tunnetta ei olisi kehitystä. Ongelmat alkavat syntymään silloin kun lähdetään hakemaan onnea kulissiminän kautta, silloin kun ydinminän onnivarat ovat ehtyneet. Kulissiminän keräämä onni ei kosketa koskaan ydinminää. Kulissiminä vain heiluttaa onnea ydinminän nenän edessä ja sanoo "Tämä ohjattiin mulle, ei sulle". Katsoa saa mutta ei koskea.
Arvaan että kulissiminäsi lähtee käyntiin aina automaattisesti. Uskon että jokainen on yksinollessaan erilainen kuin mitä toisten seurassa. Tärkeää on olla tietoinen niistä eroista. Kulissia ei tarvitse kenenkään pitää yllä, poislukien johtavassa asemassa olevat ja näyttelijät. Jokainen meistä on polttoainetta omalle kulissiminälleen. Hyvä uutinen on se, että kulissiminänkin voi pysäyttää koska tahansa. Vähän sama tunne silloin kun auton pysäyttää parkkiruutuun, ja ympärille laskeutuu sellainen hetken miellyttävä hiljaisuus. Liike lakkaa ja ääni lakkaa. Siinä hetkessä on hyvä elää. Kulissiminän voi pysäyttää kuin auton, ja sitten alkaa nauttimaan rehellisyydestä itseä kohtaan.
mielestäsi fyysisesti vai henkisesti väsynyt vai molempia? Jos tavallaan haluaisi saada aikaiseksi asioita, mutta ei saa, niin se voi johtua esim. kilpirauhasen häiriöstä tai jostain muusta hormonihäiriöstä, jotka vaikuttaa myös mieleen. Jos sellainen kuulostaa yhtään mahdolliselta, kannattaa käydä testaamassa. Varsinkin jos olet aikaisemmin ollut erilainen.
Alue: Aihe vapaa
Länsi-Espoosta (kai sen noin voi luokitella) ap:kin. Sieltäkö meitä sikiää? :)