Lue keskustelun säännöt.
Joudun selittelemään päätöstäni otttaa 3-vuotias pois hoidosta kun itse jään kotiin
15.07.2012 |
Niin hassulta kuin se kuulostaakin, olen nyt saanut selitellä ja perustella päätöstäni ottaa 3-vuotiaani pois päiväkodista, kun itse jään kotiin vauvan kanssa.
Päätöstä ihan suoraan ihmetellään ja taivastellaan ja kysellään kuinka jaksan hoitaa vauvan ja uhmiksen. Vielä kertaakaan en ole kuullut kannustavia kommentteja asiasta.
Kaikki ystäväpiirini äidit, jotka ovat kotona vauvan kanssa, vievät isomman hoitoon ainakin 10pv/kuukaudessa. En ole heidän päätöstään sen kummemmin ihmetellyt, jokainen tavallaan.He perustelevat tämän omalla jaksamisellaan ja sillä, että vauvankin täytyy saada aikaa vain äidin kanssa.
Olenko nyt riistämässä lapseltani kaverit ja virikkeet, kun en halua häntä hoitoo laittaa?
Tarkoitukseni oli viedä häntä erilaisiin kerhoihin yms. ohjattuun toimintaan, jossa hän saa touhuta ikäistendä kanssa, sekä tietenkin leikkipuistoihin ym. En ole siis ajatellut jäädä kotiin muhimaan ja antaa lapsen katsoa telkkaria päivästä toiseen ja tylsistyä kotona.
Kaikenlaisista asioista sitä saakin syyllistyä :(
Kommentit (42)
varhaiskasvatuksesta, ja sitä saa lähes kaikissa kaupungeissa avoimen päiväkodin kautta. Kolmevuotias voi käydä ryhmissä joko muun perheen kanssa tai yksin, ja saa saman mitä päiväkodissa, ja saa samalla elää myös rauhallista kotielämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olisi tullut mieleenkään laittaa häntä hoitoon. Nyt lapset ovat 3,5v ja 1,5v ja kotona ollaan vielä. Välillä on raskaampia päiviä, mutta silti haluan hoitaa lapsia kotona nyt vielä kun se on mahdollista. Ja on ollut ihana nähdä miten lapset ovat toisilleen tärkeitä. Syksyllä isompi menee kerhoon pari kertaa viikossa ja on siellä 3h kerrallaan.
että meilläpäin melkein kaikki hoitaa lapsensa kotona eskariin asti -ei ole tarvinnut selitellä kelleen mitään:)
ehdottomasti komppaan ap:tä!
Perusturvallisuus ja yhdessä tekeminen vahvistuu varmasti.
Voi kun ymmärrettäisiin nauttia siitä pikkulapsiajasta. Nyt kun on isot lapset, ei niitä enää paljon kotona näy...
Aika aikaansa kutakin, vaikka rankkaa toki. En kadu, että lapset olivat pienenä kotona. Normaali perhe-elämä tarjoaa riittävästi virikkeitä tuon ikäiselle normaaliolosuhteissa!
Aina ei kannata mennä sen mukaan, mitä muut sanoo:)Ja joo,työläämpää olisi minustakin ollut lapsen kuskaaminen hoitoon...
T. Ope & lastentarhanope & äiti
meillä oli sama juttu silloin kuin esikoinen oli 3 ja jäin kotiin, ihmiset kyllä mietti että miksi..
1. ekonominen tilanne
2. mielestäni ei olisi ollut kivaa viedä lasta päiväkotiin ja itse mennä kotiin uuden vauvan kanssa, jotenkin tuntuu julmalta tehdä niin. Ihan kuin lapselle sanoisi että äiti ja isä sai nyt uuden vauvan emme tarvitse sinua enää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se kauanko meinataan olla kotona!
Jos et ole palaamassa töihin pian, et siis jää vaikka hoitovapaalle niin toki isomman lapsen ottaminen kotiin on hyvä valinta.
Olen tehnyt niin itsekin.
Mutta, jos olet palaamassa töihin vanhempainvapaan jälkeen niin silloin isompi kannattaa pitää hoidossa minimillä koska sillä isommalla lapsella saadaan se pienempi helpommin samaan tarhaan.
Meillä 3- vuotias käy kerhossa 4 h/päivä kolme kertaa viikossa, eli viikossa kerhopäiviä 12 viikossa eli tuo minusta vastaa minimiä käytännössä tarhan kanssa. Tai itseasiassa sehän on 12 kertaa 4 viikossa.
Mutta pointti että kerho on jees ja lapsi tykkää siitä eikä tätä varmaan monikaan katso kieroon?
Lapsi tahtoo sinne, eikä tämä lapsi ole tarhassa koskaan ollut.
Sama määrä tarhaa ei ole paha mutta sillä pitää tarhapaikan ja saa sisaruksen helpommin samaan tarhaan.
Olen myös itse tehnyt niin että olen mennyt töihin pian, enkä jäänyt hoitovapaalle ja lapsien on silloin hyvä olla samassa tarhassa.
Voi kuulostaa kurjalta mutta oikeasti en ymmärrä miksi tarhaa pidetään pahana lapselle, tai ainakin omat lapset on niin kummia että tykkää tarhoista ja kerhoista! Kenties kotona on niin kamalaa.. ;)
No joo, mutta tärkeää on että teette niinkuin teistä tuntuu hyvältä. Aivan sama kuten joku toinen tekee toisin. Ei se sen kummempaa ole.
Itse olen tehnyt monella eri tavalla enkä ole siitä syylisyyttä saanut itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä siinä muka on niin rankkaa pitää isompi kotona kun jää itse kotiin? Sehän se just on sitä perhe-elämää, ja jos se on niin rankkaa ettei aikuinen ihminen sitä kestä, niin silloin siinä on joku ongelma joka pitää ottaa vakavasti ja miettiä mitä sille pitää tehdä.
Meillä kävi juurikin näin. Esikoinen oli kolmen ja pidin hänet päivähoidossa, koska tiesin arjesta tulevan muuten liian rankkaa. Vauvavuoden jälkeen esikoinen siirtyi erityisen tuen piiriin ja päiväkodissaan integroituun erityisryhmään.
Sekä lastentarhanopettaja että neuvola olivat olleet sitä mieltä, että lasta ei tule ottaa kotihoitoon, kun heiltä vauvavuoden alkaessa mielipidettä kysyin. Kai hekin jo aavistelivat, että kyseessä ei ole ihan tavallinen lapsi - vaikkeivät minulle mitään tohtineet sanoa.
mammat ei jaksa hoitaa lapsiaan ja potevat siitä syyllisyyttä. Pelkää kateuttaan arvostelevat ja ihmettelevät kun joku jaksaa ja viitsii. Joten jätä ap nämä kummastelijat omaan arvoonsa. Lapsesi saa olla onnellinen kun hänellä on niin jaksava ja lapsensa parasta ajatteleva äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osaa näköjään hyvin markkinoida tuota varhaiskasvatuksen tärkeyttä.
Saan kohta neljännen lapsen, eikä olisi tullut mieleenkään jättää isompia päiväkotiin!
Lapset ovat minun (meidän) ja haluamme itse hoitaa heitä niin paljon kuin mahd. Miksi siis pk:tiin kun äiti kotona??
Seuraa toisista lapsista on. Kerhoja on ja jos ei mahdu niin seuraavassa haussa uusi yritys. Muskariin joo. Kotona voi leikkiä kaikkea ja askarrella, musisoida, leipoa jne. Ei nyt ehkä niin tehokkaasti kuin pk:ssa mutta edes jonkin verran.
Avoimeen pk:tiin. Puistoihin, metsään retkelle, kahvilaan lounaalle, kirjastoon jne. jne.
Nykymammat ei todella tajua lapsiperheen elämästä mitään! Pienimmästä väsymyksestä ollaan kauhuissaan.
Ja eikö se mustasukkaisuus vähän niinkuin kuulu elämään? Yritättekö suojella lapsianne kaikilta negatiivisilta tunteilta? "miltä lapsesta tuntuu kun hänet revitään pk:sta pois" HUOH, sanon minä. Todennäköisesti kiittäisi jos osaisi!
Minulla on läheisiä, jotka ovat menneet kotoa suoraan kouluun. Ei siis pk:tia, eskaria tms. Tervejärkisiä, kouluttautuneita, sosiaalisia ihmisiä kaikki!
Itse en todellakaan mieti varhaiskasvatusta 3-vuotiaani kohdalla! Minähän kasvatan häntä koko ajan. Mitä spesiaalia pk:ssa kasvatetaan tuon ikäiselle, jota kotona normaalissa elämässä ei voi kasvattaa?
Tsemppiä ap! Minulta kyselty samaa. Kukaan ei ole kuitenkaan kauhistellut päin naamaa. Ja senkun kauhistelevat. Eiköhän me pärjätä, se on asenteesta ja organisoinnista kiinni!
osaa näköjään hyvin markkinoida tuota varhaiskasvatuksen tärkeyttä.
Täydestä on mennyt kun jo kolmevuotiaan kohdalla puhutaan varhaiskasvatuksen tärkeydestä! Mikä pirun varhaiskasvatus!? Mitä tärkeää siellä päiväkodissa muka opetetaan kolmevuotiaille, mitä ei voisi oppia muuallakin tai pari vuotta myöhemmin? Jääkö lapsi peruuttamattomasti junasta, jos ei viimeistään 3-vuotiaana pistetä laitoshoitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kyseessä 5 vuotias pitäisin tarhapaikan osa-aikaisena.
Pienemmälle riittää kodin virikkeet ja hyvä on saada olla kotona yhdessä äidin ja sisaruksen kanssa.
Turhaan hoidattamisesta on tullut hyväksytty normi, jota kaikkien pitäisi noudattaa. Täysin hullua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten haluavat. Aina voi ihmetellä toisten valintoja puolin ja toisin. Tässä muutama esimerkki, miksi minä ihmettelisin ratkaisuasi...
Meillä ainakin niitä kerhopaikkoja on tosi vaikea saada. Kysyntää on enempi kuin tarjontaa. Oletko varma, että lapsesi pääsee sinne kerhoon?
Toki lapsesi on vielä aika pieni, mutta onko hän viihtynyt hyvin päiväkodissaan ja onko kiintynyt aikuisiin ja toisiin lapsiin? Minusta olisi tosi vaikeaa ottaa omani pois tutusta ryhmästä ja erottaa kavereista. Omaala lapsella oli jo 3vuotiaana 2 erittäin hyvää ystävää samassa ryhmässä (ovat edelleen ystäviä 8vuotiaina). Jos olisin repäissyt hänet irti tuolta, niin eipä olisi niitä enää. Samoin todella hyviä päiväkodin hoitajia ei ole niin useassa paikassa, että uskaltaisin riskeerata hyvän hoitosuhteen.
Lisäksi se vauvan tulo muuttaa todella radikaalisti myös isomman sisaruksen elämää. Äidin näkökulmasta saattaa tuntua turvalliselta ottaa isompi kotiin, mutta toisaalta voisi kyseenalaistaa, miksi isomman sisaruksen hyvät asiat (olettaen, että se päiväkoti on hänelle hyvä ja tärkeä) otetaan häneltä pois siksi, että syntyy pikkusisarus.
Tämä olisi siis meidän perheen tilanne, jos isommalle olis ollu tulossa sisarus tuossa iässä. Teidän tilanteesta en tiedä mitään. Ehkä ystävienne tilanteet muistuttaa meidän elämää ja siksi ajattelevat, että hoitopaikan pitäminen olisi ehkä parasta... Kuka tietää.
Ja sitten vielä sellainen näkökulma, että itse olen sellainen, että varustaudun tilanteisiin aina pahimman skenaarion mukaan (meidän esikoinen oli supervaikea vauva), joten aivan varmasti järjestäisin kaikki hoitopaikat ja turvaverkot ja maksimoisin oman jaksamisen edellytykset etukäteen. Sitten kun tilanne on selvillä ja vauva talossa ja elämä tasaantunut, niin sitten lähdetään purkamaan ja hölläämään tilanteen mukaan. Ja isomman lapsen tarpeiden ja halujen mukaan myös.
Ihanan asiallinen vastaus, tällaisia tälle palstalle lisää :)
Ap ja muut: kukin kait saa tehdä omat ratkaisunsa oman elämäntilanteen mukaan. Myös meidän voimavarat ovat erilaiset. Kenenkään ei tarvitse olla superäiti, ja älkää kommentoiko tyyliin "miksi tehdä lapsia, jos ei jaksa olla niiden kanssa". Enemmän ymmärrystä ja tukea toisen valinnoille, ei kritiikkiä :)
Itsellä sama tilanne syksyllä kuin ap:llä. Lapsi perhepäivähoidossa. Tarkoitus on että 3-vuotiaskin jää kotiin kun vauva syntyy. Jos ihan rehellisiä ollaan niin kyllä mietityttää miten tulee ottamaan tuon että ei enää näe kavereitaan. Puhuu kavereistaan todella paljon kotonakin, jopa leikkii mielikuvitusleikkejä joissa muka on mukana hoitokavereita. En usko että tämä siirtymä aivan kitkattomasti menee. Itseltäni tulee vaatimaan paljon, kerhoja ja muuta. Turha sitten yrittää enää ainakaan av:llä istua pitkin päivää. Varmaan kuitenkin kaikille paras niin. :D
En muuten minäkään usko että isompi lapsi yleensä viedään hoitoon omaa laiskuutta. Itsestäni se on aina ollut ihaninta laiskottelua kun ei tarvitse aamulla retuuttaa sinne hoitoon. Joku muu syy niillä on jotka sitä hoitoa jatkaa vaikka olisivat kotona, joten turha tuomita heitäkään ilman että juttelee.
38
Mihin on hävinnyt maalaisjärki. Meillä oli 4 lasta kotihoidossa. kaikkille opetettiin laskeminen ja lukeminen ja kirjoittamienn reilusti ennen eskaria. Monia eskarikirjoja myydään kirjakaupoissa. Mukavaa ja oppivaista puuhaa lapsilla.
Saduttaminen on oivaa mielikuituksen kehittämistä lapsille. Pöydälle paperia ja sakset. Oi,mikä aarre.lapsille kehittyy mielikuvitus kun puuhastelevat niistå vapaasti omia tuotoksiaan kun ei ole täti sanomassa, että tästä pitää tulla tähtitaivas ja lumiukko.
Ulkona saivat laskea mäkeä ihan muualla kuin päiväkodin turvatussa pihassa. Elitila laajeni ja rohkeus lisääntyi.
Kavereita nähtiin perhekerhoissa ja askartelukerhtoissa ja seurakunnan kerhoissa.
Siskoni päiväkodin johtaja ihmetteli ihmisten uusavuttomuutta,että mihin on unohtunut lapsille lukeminen. Niiden käyttäminne ulkona ja leikillisten tehtävien tekeminen.
Eskarissa esikoisella oli perjantain a 3 tunnin päivä. Olisi pitänyt viedä sinne kun siellä opetellaan leipomaanja kokeilemaan erilaisia materiaaleja eli taikinaa ja paistettua piparia. en vienyt lasta niihin, koska oli oppinut leipomaan jo kotona ja saanut niitä aistivirikkeitä leipomalla hiivapullataikinaa ja tekemällä niistä pitkopullia.
Mihn on unohtunut maalaisjärki.
päiväkodin tarjoamasta varhaiskasvatuksesta, jota sinä tuskin pystyt kotona tarjoamaan, mutta ratkaisu on toki omasi. Pyhimyskruunua en siis olisi kutreillesi laskemassa.
Itse pitäisin ehdottomasti samassa tilanteessa isomman osa-aikaisesti pk:ssa. En niinkään laiskuuttani vaan lapseni kehityksen takia. Kotihoidon puolustajat tuppaavat aina unohtamaan, että Keltinkangas-Järvinenkin on ollut huolissaan nimenomaan aivan pienimmistä, alle 3-vuotiaista päiväkodeissa. Jotkut asiantuntijat, kuten Marjatta Kalliala säätäisivät varhaiskasvatuksen pakolliseksi yli 3-vuotiaille.
[Ihanan asiallinen vastaus, tällaisia tälle palstalle lisää :) Ap ja muut: kukin kait saa tehdä omat ratkaisunsa oman elämäntilanteen mukaan. Myös meidän voimavarat ovat erilaiset. Kenenkään ei tarvitse olla superäiti, ja älkää kommentoiko tyyliin "miksi tehdä lapsia, jos ei jaksa olla niiden kanssa". Enemmän ymmärrystä ja tukea toisen valinnoille, ei kritiikkiä :)
[/quote]
niin paljon kuin itse jaksetaan hoitaa. :)
Olen katsellut vierestä, kun erääseen sukulaisperheeseen syntyi vauva ja esikoinen pidettiin tarhassa. Sitten ihmeteltiin kuinka se esikoinen aina kotona ollessa takertui äitiin ja kenkkuili. Asiat oli hyvin vain silloin kuin esikoinen sai yksin touhuta äidin kanssa.
Eräs ex-naapuri sanoi viisaasti, että teki lapset 5 vuoden välein, jotta varmasti jaksaisi ne itse hoitaa.
T: erityislapsen äiti
Ja on tietysti poikkeustilanteita, esim. perheessä vakava sairaus. Äidin viriketoiminta taas ei...
Silloin kun kaikki neljä oli meillä pieniä,oli ihan tavallinen äiti jos lapsrt oli kotihoidossa.
No, laiska ihminen, joka ei jaksa omiaan hoitaa vaan delegoi sen yhteuskunnalle, hokee tätä, että hän ei ainakaan ole superäiti vaan haluaa olla nainen miehelleen, ettei mies mene vierasta pillua panemaan kun hänellä ei ole aikaa pitää huolta omasta ulkonäöstään.
Kuinka pinnallisia parsihteet ja perheet nykyään ovat. Ensin päiväkotiin pois kun tulee vauva. ja sitten erotaan kun on vain se yksi elämä ja sama lapsi kulkee kahden kodin väliä.
Ei ihme, että lasten psykiatriset jonot ovat räjähtäneet käsiin.
[Ihanan asiallinen vastaus, tällaisia tälle palstalle lisää :) Ap ja muut: kukin kait saa tehdä omat ratkaisunsa oman elämäntilanteen mukaan. Myös meidän voimavarat ovat erilaiset. Kenenkään ei tarvitse olla superäiti, ja älkää kommentoiko tyyliin "miksi tehdä lapsia, jos ei jaksa olla niiden kanssa". Enemmän ymmärrystä ja tukea toisen valinnoille, ei kritiikkiä :)
niin paljon kuin itse jaksetaan hoitaa. :)
Olen katsellut vierestä, kun erääseen sukulaisperheeseen syntyi vauva ja esikoinen pidettiin tarhassa. Sitten ihmeteltiin kuinka se esikoinen aina kotona ollessa takertui äitiin ja kenkkuili. Asiat oli hyvin vain silloin kuin esikoinen sai yksin touhuta äidin kanssa.
Eräs ex-naapuri sanoi viisaasti, että teki lapset 5 vuoden välein, jotta varmasti jaksaisi ne itse hoitaa.
T: erityislapsen äiti
Ja on tietysti poikkeustilanteita, esim. perheessä vakava sairaus. Äidin viriketoiminta taas ei...
Selittelin ja vastailin ihmetykseen, kunnes erään kerran päässä kirkastui, että jumalaare, kyllä se en ole minä, joka tässä tätä luonnollista, normaalia asiaa selittelee, vaan selitelkööt ne, jotka lapsensa hoitoon vievät, JOS tässä jonkun täytyy selitellä!
ELI, älä enää selitä, vaan totea lyhyesti, että tottakai otat lapsen kotiin, kun kerran et ole enää töissä. Päivähoito on sitä varten, että vanhemmat voi käydä töissä, ei mikään virikeloota!
Eli siis oikein teit, ihan varmasti lapsi oppii kaikki "päiväkotijutut" myöhemminkin.