Lue keskustelun säännöt.
Joudun selittelemään päätöstäni otttaa 3-vuotias pois hoidosta kun itse jään kotiin
15.07.2012 |
Niin hassulta kuin se kuulostaakin, olen nyt saanut selitellä ja perustella päätöstäni ottaa 3-vuotiaani pois päiväkodista, kun itse jään kotiin vauvan kanssa.
Päätöstä ihan suoraan ihmetellään ja taivastellaan ja kysellään kuinka jaksan hoitaa vauvan ja uhmiksen. Vielä kertaakaan en ole kuullut kannustavia kommentteja asiasta.
Kaikki ystäväpiirini äidit, jotka ovat kotona vauvan kanssa, vievät isomman hoitoon ainakin 10pv/kuukaudessa. En ole heidän päätöstään sen kummemmin ihmetellyt, jokainen tavallaan.He perustelevat tämän omalla jaksamisellaan ja sillä, että vauvankin täytyy saada aikaa vain äidin kanssa.
Olenko nyt riistämässä lapseltani kaverit ja virikkeet, kun en halua häntä hoitoo laittaa?
Tarkoitukseni oli viedä häntä erilaisiin kerhoihin yms. ohjattuun toimintaan, jossa hän saa touhuta ikäistendä kanssa, sekä tietenkin leikkipuistoihin ym. En ole siis ajatellut jäädä kotiin muhimaan ja antaa lapsen katsoa telkkaria päivästä toiseen ja tylsistyä kotona.
Kaikenlaisista asioista sitä saakin syyllistyä :(
Kommentit (42)
Vähentää esikoisenkin mustasukkaisuutta kun saa olla äidin ja vauvan kanssa kotona =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lakkaat tuntemasta syyllisyyttä. Ei ne muut sun elämää elä.
en käsitä kertakaikkiaan millään, että lapsi jatkaisi hoitopaikassa, kun kerran äiti on kotona. Ja nimenomaan kun kerran kerhoihin ym. pääsee.
Itse asun nimittäin keskisuomessa, ja täällä on ihan itsestäänselvää, että jokainen hoitaa lapsensa itse. Iso lapsi, joku viis vee, saattaa olla puolipäivähoidossa, mutta sitä saa selitellä.
Esikoinen 2,5 v jäi nyt loman alla pois pvkodista, kuopusta odotellaan elokuussa. Ratkaisu oli itselleni helppo, ja siihen kannustivat päiväkodin johtaja ja esikoisen omahoitaja. Ystävät ja työkaverit vaan jaksavat ihmetellä ja pelotella, kuinka raskas arki mulla on edessä. Itse en sitä jaksa pelätä, vaan uskon nauttivani yhteisestä ajasta vauvan ja esikoisen kanssa. En millään raaskisi viedä esikoista toisten hoidettavaksi, kun kerran voin hoitaa häntä itsekin. Leikkikavereita ja sosiaalista kanssakäymistä saan kyllä tarjottua hänelle hänen tarpeitaan vastaavasti ystävien ja sukulaisten lapsista, muskarista ja tarvittaessa jostain muusta kerhosta. Älä siis ap sinäkään stressaavaa muiden mielipiteistä. Tiedät varmasti itse parhaiten, mikä on hyvästä sinulle ja lapsillesi. ja sitä paitsi, jos ratkaisu jostain syystä osoittautuu huonoksi, ainahan voit hakea esikoiselle uudelleen paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sama juttu talvella, kun otin 3-v:n pois päivähoidosta vauvan synnyttyä. Kovinkaan moni ei suoraan ihmetellyt, mutta ovat kuitenkin tehneet vastaavassa tilanteessa toisin (eli pitäneet isomman hoidossa), mikä puolestaan mun mielestä on outo ratkaisu. Ei minulla olisi ollut sydäntä laittaa isoveljeä - joka kuitenkin on vielä aika pieni! - aamuisin hoitoon ja jäädä itse vauvan kanssa kotiin. Kevät ja kesä on menneet oikein mukavasti, olemme käyneet perhekahvilassa, muskarissa, puistoissa ym., eikä poika ole kertaakaan haikaillut hoitoon.
Pidä pintasi! Ei ole mitään mieltä, että kotona oleskelevien äitien lapset täyttävät jo ennestään täydet päiväkodit. Kyllä se isompikin lapsi ansaitsee äidin huomiota ja rauhallista aikaa kotona!
tulee täältä!
Ehkä ne taivastelijat joutuvat nyt miettimään omaa valintaansa uudestaan ja kokevat mahdollisesti syyllisyyttä siitä, haluavat siirtää syyllisyytensä sinuun.
Tee niin kuin teidän perheelle parhaiten sopii. Alku on kaaosta ja väsyttävää, mutta uskon, että tulet selviämään hienosti.
T: Kolmatta odottava, kaikki kotihoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon toiminut kuten sinä kolmasti ja kukaan ei oo koskaan kyseenalaistanut juttua.
mikä siinä muka on niin rankkaa pitää isompi kotona kun jää itse kotiin? Sehän se just on sitä perhe-elämää, ja jos se on niin rankkaa ettei aikuinen ihminen sitä kestä, niin silloin siinä on joku ongelma joka pitää ottaa vakavasti ja miettiä mitä sille pitää tehdä.
Minullekaan ei tullut mieleenkään pitää isompaa hoidossa kun pienempi syntyi. Totta kai mua väsytti välillä, mutta mitä sitten? Kolmevuotias ei vielä tarvitse mitään ihmeellisiä virikkeitä. Kerhot, muskarit, kavereiden seura, uintireissut ja pienet retket riittää ihan hyvin. Ja vaikka olisin ollut kuinka väsynyt, niin itselläkin meni päivä paremmin, kun sai lähdettyä pihalle lapsen kanssa. En halua edes miettiä, mitä ois elämä ollut pelkästään vauvan kanssa kotona; ei varmaan olis tullut lähdettyä juuri mihinkään, minkäänlaista liikuntaa en varmasti olisi päivän mittaan harrastanut ja olisin viettänyt aikani miettien kuinka hirveästi väsyttää. Olisin varmaan roikkunut netissä päivät pitkät, siivonnut ja käynyt ehkä kerta viikkoon äiti-vauva jumpassa hirveällä tohinalla todistelemassa, että olen aktiivinen ja läsnäoleva äiti tälle pienemmällekin. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähentää esikoisenkin mustasukkaisuutta kun saa olla äidin ja vauvan kanssa kotona =)
mutta keskimmäinen oli kotona. Keskimmäinen oli mustis, mutta vanhin ei. Tämän kokemuksen perusteella olisi pitänyt panna keskimmäinenkin tarhaan.
kuljettaa isompaa lasta tarhaan ja hakea sieltä. Paljon helpompaa olla kaikkien kanssa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon kyllä ratkaisun olevan sopiva juuri meille, ja kiva kuulla kannustavia kommentteja myös :)
Ja juuri tuota itsekin mietin, että rankempaa on viedä lasta hoitoon ja hakea sieltä, kuin että olisi sitten kotona. Ja tosiaan, jos tämä osoittautuisi mahdottomaksi (vauva olisi sairas tms) niin ainahan sen hoitopaikan takaisin saisi.
Kaiken lisäksi tämä päätös on varmistunut tänä aikana, kun olen ollut lapsen kanssa kotona, ensin kesälomalla ja nyt äitiyslomalla.
Mökkeillään ja reissataan paljon, joten en usko että lapsella tosiaan tylsää tulisi olemaan. Mutta tämä avoin ihmettely minua kyllä on jäänyt häiritsemään, kyse on kuitenkin akateemisesti koulutetuista, 3-kymppisistä ihmisistä..
Että HALUAT olla sen kanssa, kun nyt on mhadollisuus, ei se vauvanhoito kuitenkan mitään täyspäiväistä työtä oo. Ja tuon ikäinen auttaa mielellään.
Ja kai sinä itekki haluat mennä ja tehdä lasten kanssa, sen sijaan että homehtuisit vauvan kanssa kotona kun isompi on hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin sen kuuluukin mennä.
Miksi ihmeessä hankkia lapsia, jos niitä ei jaksa?
Nimim. Mikä järkytys oli kun ymmärsin, mitä päivähoito nykyään monessa paikkaa on = säilytyspaikkoja. Liian isot ryhmät, liian vähän hoitajia, liian ahtaat tilat...
Juuri tuo elämänvaihe on ollut elämäni parasta! Työlästä totta kai, mutta ihanaa saada elää normaalia, vilkasta perhe-elämää. Kun elää riittävästi "tasapaksua" arkea lastensa kanssa, tuntee heidät läpikotaisin.
Tosin tasapaksu on värää sana, sillä lasten kanssa keksii vaikka mitä kivaa tekemistä; retkiä, kirjastoreissujaa, leikkipuistoilua, muskareita, teatteria, perhekerhoja... ties mitä. Niissä on itse asiassa kivampi käydä kun mukana on vauvan lisäksi isompi lapsi.
Isomman sisaruksen kanssa saatatte myös saada uusia äiti-lapsi ystäviä - jopa loppuelämäksi - tai ainakin kotonaolon ajaksi kavereiksi.
Tsemppaan sinua valinnassasi, äläkä välitä muiden kommenteista!
mikä siinä muka on niin rankkaa pitää isompi kotona kun jää itse kotiin? Sehän se just on sitä perhe-elämää, ja jos se on niin rankkaa ettei aikuinen ihminen sitä kestä, niin silloin siinä on joku ongelma joka pitää ottaa vakavasti ja miettiä mitä sille pitää tehdä.
Minullekaan ei tullut mieleenkään pitää isompaa hoidossa kun pienempi syntyi. Totta kai mua väsytti välillä, mutta mitä sitten? Kolmevuotias ei vielä tarvitse mitään ihmeellisiä virikkeitä. Kerhot, muskarit, kavereiden seura, uintireissut ja pienet retket riittää ihan hyvin. Ja vaikka olisin ollut kuinka väsynyt, niin itselläkin meni päivä paremmin, kun sai lähdettyä pihalle lapsen kanssa. En halua edes miettiä, mitä ois elämä ollut pelkästään vauvan kanssa kotona; ei varmaan olis tullut lähdettyä juuri mihinkään, minkäänlaista liikuntaa en varmasti olisi päivän mittaan harrastanut ja olisin viettänyt aikani miettien kuinka hirveästi väsyttää. Olisin varmaan roikkunut netissä päivät pitkät, siivonnut ja käynyt ehkä kerta viikkoon äiti-vauva jumpassa hirveällä tohinalla todistelemassa, että olen aktiivinen ja läsnäoleva äiti tälle pienemmällekin. ;)
kuten haluavat. Aina voi ihmetellä toisten valintoja puolin ja toisin. Tässä muutama esimerkki, miksi minä ihmettelisin ratkaisuasi...
Meillä ainakin niitä kerhopaikkoja on tosi vaikea saada. Kysyntää on enempi kuin tarjontaa. Oletko varma, että lapsesi pääsee sinne kerhoon?
Toki lapsesi on vielä aika pieni, mutta onko hän viihtynyt hyvin päiväkodissaan ja onko kiintynyt aikuisiin ja toisiin lapsiin? Minusta olisi tosi vaikeaa ottaa omani pois tutusta ryhmästä ja erottaa kavereista. Omaala lapsella oli jo 3vuotiaana 2 erittäin hyvää ystävää samassa ryhmässä (ovat edelleen ystäviä 8vuotiaina). Jos olisin repäissyt hänet irti tuolta, niin eipä olisi niitä enää. Samoin todella hyviä päiväkodin hoitajia ei ole niin useassa paikassa, että uskaltaisin riskeerata hyvän hoitosuhteen.
Lisäksi se vauvan tulo muuttaa todella radikaalisti myös isomman sisaruksen elämää. Äidin näkökulmasta saattaa tuntua turvalliselta ottaa isompi kotiin, mutta toisaalta voisi kyseenalaistaa, miksi isomman sisaruksen hyvät asiat (olettaen, että se päiväkoti on hänelle hyvä ja tärkeä) otetaan häneltä pois siksi, että syntyy pikkusisarus.
Tämä olisi siis meidän perheen tilanne, jos isommalle olis ollu tulossa sisarus tuossa iässä. Teidän tilanteesta en tiedä mitään. Ehkä ystävienne tilanteet muistuttaa meidän elämää ja siksi ajattelevat, että hoitopaikan pitäminen olisi ehkä parasta... Kuka tietää.
Ja sitten vielä sellainen näkökulma, että itse olen sellainen, että varustaudun tilanteisiin aina pahimman skenaarion mukaan (meidän esikoinen oli supervaikea vauva), joten aivan varmasti järjestäisin kaikki hoitopaikat ja turvaverkot ja maksimoisin oman jaksamisen edellytykset etukäteen. Sitten kun tilanne on selvillä ja vauva talossa ja elämä tasaantunut, niin sitten lähdetään purkamaan ja hölläämään tilanteen mukaan. Ja isomman lapsen tarpeiden ja halujen mukaan myös.
Keskimmäinen oli mustis, mutta vanhin ei. Tämän kokemuksen perusteella olisi pitänyt panna keskimmäinenkin tarhaan.
[/quote]
keskimmäinen oli, entä vanhin? Katsos kun siitä iästä löytyy vastaus siihen, miksi toinen oli mustis ja toinen ei. Ei siitä, että toinen on hoitopaikassa, ja toinen kotona.
Meillä viisi lasta. Pari pienillä ikäeroilla. Alle kahden vuoden ikäero on meillä tarkoittanut sitä, ettei mustasukkaisuutta ole. Sellainen vajaa kolmevuotias taas osaa olla hyvinkin mustis. Ikä ratkaisee eniten.
jää hoitoon kun vauva tulee taloon. Totta kai lastaan rakastava äiti ottaa lapsen pois hoidosta.
No, ainakin kasvatusalan ammattilaiset kiittelee. Ainakin minulle kiitteli jokainen, joka kuuli, että lapset oli kotihoidettuja. Oli kuulemma paras lahja, minkä voi antaa lapselle.
en käsitä kertakaikkiaan millään, että lapsi jatkaisi hoitopaikassa, kun kerran äiti on kotona. Ja nimenomaan kun kerran kerhoihin ym. pääsee.
päiväkodin tarjoamasta varhaiskasvatuksesta, jota sinä tuskin pystyt kotona tarjoamaan, mutta ratkaisu on toki omasi. Pyhimyskruunua en siis olisi kutreillesi laskemassa.
Itse pitäisin ehdottomasti samassa tilanteessa isomman osa-aikaisesti pk:ssa. En niinkään laiskuuttani vaan lapseni kehityksen takia. Kotihoidon puolustajat tuppaavat aina unohtamaan, että Keltinkangas-Järvinenkin on ollut huolissaan nimenomaan aivan pienimmistä, alle 3-vuotiaista päiväkodeissa. Jotkut asiantuntijat, kuten Marjatta Kalliala säätäisivät varhaiskasvatuksen pakolliseksi yli 3-vuotiaille.
kyllä mäkin vähä ihmettelen :)