Virhehankinta koiramme täyttää jo 13

15 vuotta, se kuoli 3 viikkoa sitten. Ikävöin sitä kovasti. Rakastin koiraa kovin, mutta kyllä minullakin ärsytti kun se vanhemmuuttaan alkoi pissimään sisälle ajoittain ja karvaa lähti, jokapaikka oli karvoissa. Elämäntilanteiden muuttumisen myötä se joutui olemaan paljon yksin kotona, tunsin syyllisyyttä siitä. Kotiin tuli aina kiirehtiä ystävän vuoksi! Näistä syistä sitä ei lopetettu vaan kipujen ja vaivojen vuoksi. Ihmisiä ollaan, erilaisia tuntemuksia on. Ei silti ollu yhtään ihanaa kun koira kuoli, kaipaus on suuri. Se oli minun uskollinen kaveri 15 vuotta ja koitti sopeutua mukana aina eri elämäntilanteisiin. Kyllä se luopuminen on vaan kova paikka.

niin pitää kyllä todella tajuta se, että se ei ole vaan söpö lemmikki, vaan tuo tullessaan mukana kuraa, sotkua, laskuja ja huolta, ja sitoo kuin taaperon hoito 15-20 vuodeksi. Jos rakastat tip-top-siisteyttä ja helppoa elämää, ei sua varten ole koira.



Sitä ei moni tunnu käsittävän, tai ylipäänsä ajattelevan elämäänsä pidemmälle kuin parin vuoden säteellä. Jos on ulkomaanreissaaja, niin sille koiralle pitää olla varahoitaja tai varaa maksaa hoitolan lasku.



Olen aina ollut eläinrakas ihminen, ja heti kotoa muutettuani otin koiran ja sitten vielä kissan, joka elikin 17 vuotta. Naimisissa ollessani mies pakotti luopumaan koirasta nro 3, kun lapsi syntyi. Hän ei kuulemma jaksanut sitä lenkittää, kun mulla oli kädet täynnä vauvan kanssa. Ei se olisi muuta häneltä kuin aamupissatusta ja lastenvahtimista illalla vaatinut. Ei voinu mies joustaa yhtään, ja koira piti antaa pois. Olin tyhmä. Onneksi koira meni tuttavaperheeseen ja pysyin sen elämästä kärryillä.



Eron jälkeen meille ilmestyi heti saksanpaimenkoira. Ja olen päättänyt, että ennemmin tästä talosta nykyisin lähtee itsekäs mies kuin hyvä koira. Jälkimmäinen on uskollisempi.



Kyllä, kuraa karvoja ja hommaa riittää, mutta kun minä, lapset ja koira mennään lenkille, metsään tai ongelle, ne on elämän parhaita hetkiä. Lapset tykkää opettaa koiralle temppuja, ja varsinkin esikoinen on mielissään, kun koira on vastaanottamassa, kun hän tulee koulusta. Ja kai ne on erosurunsakin koiran korvaan kertoneet.



Mut miettikää nyt hyvät ihmiset tarkkaan, ennenkuin otatte sen koiran.



t: kolmen yh

Toivoin, otsikon luettuani, että kerrot kuinka kivaksi koira osoittautui vaikka olikin alunperin virhe

sheltti joka täyttää kohta 13. Sheltit elävät helposti jopa 16-vuotiaaksi.

Me kyllä tykätään koirastamme, eli toivotaan, että eläisi vielä ainakin seuraavat kolme vuotta!

Koira tuo mukanaan likaa, karvoja, huolta jne..voi tiedän sen. Kyllä se on kuitenkin erilaista kun vanha koira ei enää hallitse rakkoaan esim. Työpäivän aikana..ei ole koiran vika,mutta ymmärrän jos se turhauttaa emäntää ja varmasti koiraakin. ei se tarkoita, ettei ole koiraihminen. Mutta kyllä näitä asioita täytyy pohtia tarkkaan ennen kuin sen karvakuonon kotiin ottaa. On ne vaan niin mahtavia otuksia!

Toivoin, otsikon luettuani, että kerrot kuinka kivaksi koira osoittautui vaikka olikin alunperin virhe

Toivoin, otsikon luettuani, että kerrot kuinka kivaksi koira osoittautui vaikka olikin alunperin virhe

Kyllä vastuuntuntoinen ihminen pitää huolta koirasta vaikka ei se elämäntilanteeseen niin sopisikaan.

Olen nyt 35v enkä osaa oikeasti kuvitella elämää ilman koiraa.



Minulle koira on ihan normaali perheenjäsen eikä rajoita elämää sen kummemmin.



Tällä hetkellä minulla on 5-vuotias tiibetinmastiffi, 3-vuotias labradorinnoutaja, 12-vuotias iso sekarotuinen koira ja 3-vuotias kodinvaihtaja- sekarotu, joka tuli meille keväällä ja elelee toistaiseksi ulkotarhassa, koska on siihen niin tottunut.



En koe "laumaani" mitenkään taakaksi. Karvaa lähtee, mutta imurilla, pesulla ja harjauksella siitä selviää.



Lapsia meillä sen sijaan on vain yksi ja enempää ei tule, yksi on minulle sopiva määrä ;)

kun koira on niin vanha, ettei hallitse rakkoaan tai suoltaan, niin sen päästäminen maailmasta on ihan armollinen teko ja hygieniaakin voisi ajatella. Ensin kannattaisi kuitenkin tutkia, että mikä siinä on takana, munuaiskivet, diapetes, hormonihäiriö (mulla oli yhdellä koiralla) vai vikaa haimassa (oksentaa ja paskantaa limaista kurapaskaa) tai suolistossa.



Ei eläintä tarvitse väkisin hengissä pitää, jos kusi ja paska ei sisällä pysy-> kuolema lähestyy. Se ei ole enää oikeaa eläinrakkautta.



t. kolmen yh

Mutta miten minä reilu 20 vuotias joka luuli olevansa jo tarpeeksi fiksu ottamaan ja huolehtimaan koiran, olisin voinut kuvitellakaan miten erilaista elämäni on 3 pienen lapsen ja sen koiran kanssa?



Kyllä minä kadun koirien ottamista. Monta vuotta niistä nautin ja rakastin mutta työtaakka nujertaa alleen. Mulla on kädet aivan täynnä tekemista jo 3 lapsen kanssa.



Niin monet väsymyksen itkut on itketty koirien takia, talon rakennusta on lykätty ja viimeisillä rahoilla ruokittu/maksettu eläinlääkäri.



Kaiken tämän päälle tuntuu kamalalta että joku syyllistää kun en tiennyt 10 vuotta sitten mihin aloin. Mistä olisin voinut tietää? Mistä?

Minulla ei ole mitään hoivaviettiä, eikä koulutus- eikä kasvatusviettiä. Kammottava ajatuskin että perässäni kulkisi (yksi) läähättävä perskärpänen (lisää). Halailusta ja silittelystä tykkään, joten sylikissa vois ehkä sitten kelvata, kun ei ole enää lapsia, jotka antais koko ajan käpälöidä (vielä on yksi alle 6-vuotias).

Mutta toistaseksi on ihan riittävästi noissa viidessä lapsessa. Ihan tosissani odotan sitä päivää että poistuvat kodistani :D

Monessa perheessä ostetaan koira "kun lapset haluaa" ja "ne on niin söpöjä" ja sitten tuskaillaankin karvojen ja kusetuslenkkien kanssa.



Toisten (hyvin kasvatetut) koirat on ok - mutta ei koiraa meille, ei ikinä.

Ei eläintä tarvitse väkisin hengissä pitää, jos kusi ja paska ei sisällä pysy-> kuolema lähestyy. Se ei ole enää oikeaa eläinrakkautta.

Mutta miten minä reilu 20 vuotias joka luuli olevansa jo tarpeeksi fiksu ottamaan ja huolehtimaan koiran, olisin voinut kuvitellakaan miten erilaista elämäni on 3 pienen lapsen ja sen koiran kanssa?

Kyllä minä kadun koirien ottamista. Monta vuotta niistä nautin ja rakastin mutta työtaakka nujertaa alleen. Mulla on kädet aivan täynnä tekemista jo 3 lapsen kanssa.

Niin monet väsymyksen itkut on itketty koirien takia, talon rakennusta on lykätty ja viimeisillä rahoilla ruokittu/maksettu eläinlääkäri.

Kaiken tämän päälle tuntuu kamalalta että joku syyllistää kun en tiennyt 10 vuotta sitten mihin aloin. Mistä olisin voinut tietää? Mistä?

Voi sen koiran ollessa noin kova taakka, päästää autuaammille metsästysmaille jo ihan itsekkäistäkin syistä. Elukka se kuitenkin on vaikka kuinka kahelit naiset (en ikinä ole kuullut miehen vertaavan koiraa vauvoihin) inhimillistävätkin koiria. ja minä olen eläinrakas mutta joku tolkku pitää olla jos mielenterveys on vaarassa elukoiden takia.

nyt, kun kaveripiirien viimeisetkin kuopukset alkavat olla söpöysiän ohittaneita ja uutta vauvaa ei enää perheeseen tehdä. Olen sanonut, että jos tosiaan haluavat luopua viimeisestäkin vapaa-ajasta ja siivota kaksi kertaa enemmän, niin meille saa tulla joka päivä imuroimaan ja siivoamaan meidän koiran sotkuja. ;) Ei ole vielä kukaan tullut...

Kylläpä on tyhjää ja yksinäistä kotona kun se karvojen tiputtelija lähti kuukausi sitten 15 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen. Antaisin mitä vain jos saisin sen takaisin seurakseni tänne.

Vaikka siitä, että olisit kysynyt kokeneilta koiraihmisiltä millaista on omistaa koira, minkä verran niistä on vaivaa. Tai olisit käyttänyt aivojasi (kaiketi sinulla on sellaiset kun tänne pystyt kirjoittamaan) ja pohtinut pysyykö elämäsi samanlaisena seuraavat 10 tai jopa 20 vuotta. Aiotko hankkia lapsia, muuttaa ulkomaille, matkustella paljon jne. Olisit voinut kysyä perheellisiltä millaista on lapsiperheen elämä, ja millaista se on koiran kanssa. Vai tynnyrissäkö kasvoit ja asuit niin ettet tiennyt elämästä mitään ja lapsetkin tuli täytenä yllätyksenä?

Mutta miten minä reilu 20 vuotias joka luuli olevansa jo tarpeeksi fiksu ottamaan ja huolehtimaan koiran, olisin voinut kuvitellakaan miten erilaista elämäni on 3 pienen lapsen ja sen koiran kanssa?

Kyllä minä kadun koirien ottamista. Monta vuotta niistä nautin ja rakastin mutta työtaakka nujertaa alleen. Mulla on kädet aivan täynnä tekemista jo 3 lapsen kanssa.

Niin monet väsymyksen itkut on itketty koirien takia, talon rakennusta on lykätty ja viimeisillä rahoilla ruokittu/maksettu eläinlääkäri.

Kaiken tämän päälle tuntuu kamalalta että joku syyllistää kun en tiennyt 10 vuotta sitten mihin aloin. Mistä olisin voinut tietää? Mistä?

Ette heti vieneet piikille. Hatunnosto!

koira ansaitsis perheen, joka oikeesti välittää siitä. Painukaa hevonvittuun tollaset.

Mutta miten minä reilu 20 vuotias joka luuli olevansa jo tarpeeksi fiksu ottamaan ja huolehtimaan koiran, olisin voinut kuvitellakaan miten erilaista elämäni on 3 pienen lapsen ja sen koiran kanssa?

Kyllä minä kadun koirien ottamista. Monta vuotta niistä nautin ja rakastin mutta työtaakka nujertaa alleen. Mulla on kädet aivan täynnä tekemista jo 3 lapsen kanssa.

Niin monet väsymyksen itkut on itketty koirien takia, talon rakennusta on lykätty ja viimeisillä rahoilla ruokittu/maksettu eläinlääkäri.

Kaiken tämän päälle tuntuu kamalalta että joku syyllistää kun en tiennyt 10 vuotta sitten mihin aloin. Mistä olisin voinut tietää? Mistä?

Voi sen koiran ollessa noin kova taakka, päästää autuaammille metsästysmaille jo ihan itsekkäistäkin syistä. Elukka se kuitenkin on vaikka kuinka kahelit naiset (en ikinä ole kuullut miehen vertaavan koiraa vauvoihin) inhimillistävätkin koiria. ja minä olen eläinrakas mutta joku tolkku pitää olla jos mielenterveys on vaarassa elukoiden takia.

Näin sanoo järkikin mutta silti tuntuu pahalle. Tosi pahalle.