Virhehankinta koiramme täyttää jo 13

Tulipa kovin vastakkaiset mielipiteet. En lopeta koiraa enkä anna sitä muualle. Koira on kiintynyt meihin ja me siihen. Ei se, että on väsynyt ja kyllästynyt koiran pitoon tarkoita meillä sitä, ettei silti olisi kiintynyt koiraan. En vain ikinä enää halua tällaista vuosien riesaa elämääni. Kyllä odotan aikaa, jolloin koittaa vapaus reissata, olla tunteja poissa kotoa, olla vapaammin.

Tulipa kovin vastakkaiset mielipiteet. En lopeta koiraa enkä anna sitä muualle. Koira on kiintynyt meihin ja me siihen. Ei se, että on väsynyt ja kyllästynyt koiran pitoon tarkoita meillä sitä, ettei silti olisi kiintynyt koiraan. En vain ikinä enää halua tällaista vuosien riesaa elämääni. Kyllä odotan aikaa, jolloin koittaa vapaus reissata, olla tunteja poissa kotoa, olla vapaammin.

käydä niinkin,että koirasi kuoltua et voikkaan olla olematta riesaa,ja otat uuden.. :)

et kyllä kuulosta tippakaan kiintyneeltä. Ei voi olla kovin kiintynyt jos ajatus on että "kuolisipa pois". Ymmärrän sen, että ylimääräinen vapaa-aika kuulostaa huokuttelevalta, mutta tyyli jolla tuot sen esiin on aika raaka.

Mukava kuitenkin koiralle että on saanut olla yhdessä perheessä koko elämänsä, toivon vain että koiraa myös ihan oikeasti rakastettaisiin.

Höpö höpö. Miltä pitäisi kuulostaa, ja mistä ylipäätään sinä päättelet kiintymykseni tai sen puutteen.

Höpö höpö. Miltä pitäisi kuulostaa, ja mistä ylipäätään sinä päättelet kiintymykseni tai sen puutteen.

puhutko lapsistasikin samaan tyyliin?

Ja ehkä voin tehdä johtopäätökset aika karmean tekstisi perusteella..

Että höpöhöpö vaan itsellesi :)

Minulla ollut koiria aina, mutta olen päättänyt etten enää nykyisten jälkeen ota enää. Rakastan nykyisiä ja kohtelen niitä hyvin elämänsä loppuun asti. Mutta sinkkuna koirien pito rajoittaa tosi paljon elämää ja on raskasta, ei voi matkustella, käydä duunin jälkeen kaljalla tms. Aika aikaa kutakin.

Koira on ELÄIN!! Ihan hirveää, ihan sekoa verrata lasta ja koiraa toisiinsa. Piste.

Meillä oli kaksi koiraa, joista toinen lopetettiin kaksi vuotta sitten 14 v ikäisenä toinen täytti nyt 13 ja odotan, että siitäkin pian aika jättäisi. Mitään surempia vaivoja ei vielä ole, mutta eipä kai se paria vuotta kauempaa enää elä. Ja sitten oi sitten mä pääsen tästä jatkuvasta koirankarvojen imuroimisesta! Eli ei enää karvojen tiputtelijaa meille!

just aivan hemmetin vaarallisen koirarodun. Kyllä pistää ihmettelemään. Kelle sen hurtan voi sitten edes viedä hoitoon jos haluaa lähteä jonnekin?

Meillä on kaksi kissa, vanhempi jo lähemmäs kaksikymppinen ja nuorempi sitten muutaman vuoden. Ja onhan näistä riesaa: herättelevät yöllä, kaikki vaatteet karvoissa ja lomien ajaksi pitää etsiä hoitajaa.



Sitten kun näistä aika jättää, niin uutta ei oteta. Olisi niin hienoa lähteä tällaisena kesänä äkkilähdöllä etelän lämpöön, mutta eipä ole kissoille hoitajia. Mihinkään hoitolaan ei viedä, koska siellä joutuisivat stressaamaan häkissä viikon!

minä voin olla tunteja poissa kotoa, vaikka meillä koira onkin, se kun osaa olla yksinäänkin ihan kiltisti.

Onhan siitä vaivaa, mutta enemmän on iloa ja hyötyä, en saisi liikuntaa näin reilusti jos meillä ei olisi koiraa, laiska kun olen. Joka päivä on koiralla onnen päivä, joten itsekin tulee iloiseksi kun sen touhuja katselee :)

Tulipa kovin vastakkaiset mielipiteet. En lopeta koiraa enkä anna sitä muualle. Koira on kiintynyt meihin ja me siihen. Ei se, että on väsynyt ja kyllästynyt koiran pitoon tarkoita meillä sitä, ettei silti olisi kiintynyt koiraan. En vain ikinä enää halua tällaista vuosien riesaa elämääni. Kyllä odotan aikaa, jolloin koittaa vapaus reissata, olla tunteja poissa kotoa, olla vapaammin.

Koira oli omapäinen jäärä joka ei tykännyt miehestäni eikä mies koirasta, viisi vuotta ne mulkoili toisiaan kunnes koira kuoli vanhuuttaan..mies itki enemmän kuin minä ja vieläkin muistelee miten siinä koirassa oli munaa;) ..ja meillä on uusi koira.

Syntyivät ja aloin odottaa koirien kuolemaa. Lapset veivät kaiken ajan. Kun sitten olimme kuusi vuotta koiratta, on uusi pentu nyt maailman ihanin asia kaikkien mielestä. Aika aikaansa kutakin ja uudelleen taas.

Meillä oli koira 15-vuotta ja viimeiset viisi vuotta oli todella raskasta. Meille syntyi lapsia ja oma fysiikka ja psyyke oli todella tiukilla välillä. Koiraparka jäi väistämättä liian vähälle huomiolle, monella tapaa ja itse tunsin tästä kaiken päälle huonoa omaatuntoa ja siitäkin, että toivoin pääseväni koirasta. Myös koiranhoito vaikeutui, kun entiset hoitajat saivat lapsia tai ottivat omat koirat, joskus ei saatu mihinkään. Mitä vanhemmaksi koira tuli, sen vaikeampaa sen kanssa oli, se ei jaksanut lapsia, näytti mieltään, sairasteli jne. Valvotti yöllä, pasko ja pissi matoille, ryöväs herkkuja ja aina mentiin koiran aikataulun mukaan. Ahdistavaa aikaa.

Ensimmäinen kesä ilman koiraa oli ihana.

minä voin olla tunteja poissa kotoa, vaikka meillä koira onkin, se kun osaa olla yksinäänkin ihan kiltisti.

Joo useimmat meistä vaan joudumme jo työn takia olemaan pois kotoa sellaiset 9 tuntia joka arkipäivä, ja sen jälkeen ei kyllä enää ole suotavaa koiraa yksin jättää, vaikka se sen tuhoja tekemättä kestäisikin. Menee aika häijyksi eläimelle jos se joutuu laumaeläimenä aina vaan yksin olemaan.

se n. 15 vuotta minkä koira elää, on pitkä aika. Sinä aikana elämäntilanne väistämättä muuttuu, ja joskus koira tuntuu tosiaan rasitteelta. Usein se on just toi lapsien syntymä, joka saa koiran tuntumaan vaan taakalta.



Meillä koira vasta 7 vuotta, ja olen kyllä katunut koiran ottamista. Silloin 7 vuotta sitten tilanne oli ihan eri, koiralle oli hoitajia, me olimme lapsettomia ja meillä oli aikaa olla koiran kanssa. Nyt luottohoitajia ei enää ole, meillä on kaksi pientä lasta ja paljon enemmän muutenkin tekemistä.



Koska koira on eläin, se on onnellinen kun perustarpeet on tyydytetty, päivässä on ennakoitavissa oleva rytmi ja sille ollaan ystävällisiä. Ei koira tajua rakastetaanko sitä vai ei!

enkä tietenkään nuorempana tajunnut, kuinka vaativaa se on. Sitten viimesin kuoli samoihin aikoihin, kun perustin oman perheen, ja koirakuume oli alusta asti voimakas. Mies ei koiraa halunnut kuitenkaan.



Eromme jälkeen olisin halunnut koiran, mutta en uskaltanut ottaa, kun lapset olivat liian pieniä, mutta kun kasvoivat, otimme koiran. Ihana se on yms, mutta nyt vasta tajuan, että on vaativaa pitää koiraa... Harmittaa, että otimme, mutta luulen, että jopa tämän jälkeen hommaan taas, sittenhän jo asun ja elän yksin, sopinee elämääni silloin koira paremmin kuin nyt.

se n. 15 vuotta minkä koira elää, on pitkä aika.

Naapurissa on 19-vuotias koira, joten eipä hihkuta vielä siellä perällä.

Sillä on jo lähtökohtaisesti eri funktio!

Yksi koiristani oli virheostos, mitä sitä kaunistelemaan, en pitänyt siitä ja en pahemmin surrut, kun se 11-vuotiaana jouduttiin sairauden takia lopettamaan! Sitä edeltävät ja sen jälkeen tullut on taas erittäin rakas koiraksi!

Koira oli omapäinen jäärä joka ei tykännyt miehestäni eikä mies koirasta, viisi vuotta ne mulkoili toisiaan kunnes koira kuoli vanhuuttaan..mies itki enemmän kuin minä ja vieläkin muistelee miten siinä koirassa oli munaa;) ..ja meillä on uusi koira.

Ihana mies :) Meillä mies on muka aina niin kyllästynyt tuohon koiraan. Yllätän sen vaan toisinaan lepertelemästä koiralle :D