Ruokapihtarit? Lasketko tarjoiltavan ruuan niin, että se just ja just riittää

Ei kaikkea pysty laskemaan tarkkaan ja ruokaa pitää riittää. Jos on lyhyen ajan vieraana, niin kotona tai matkalla pääsee kyllä syömään. Ongelma onkin pidemmän ajan ollessa kyseessä, jolloin tosin oppii ottamaan eväitä mukaan muutaman kerran jälkeen.



Mulla on yksi kaveri, jolla määrällisesti tarjottavaa on turhan vähän. Toisaalta kyseessä on hitusen yli 150cm pitkä ja siro nainen, joka olettaa ilmeisesti että muille riittää se mikä hänellekin! Hänen lapsensa ovat samaa kokoa. Miestään hän ihmettelee miten mies pystyy lihomaan syömällään ruokamäärällä=o. Juu eiköhän mies käy töissä syömässä kunnolla ja muutenkin ostele itselleen ylimääräistä syötävää...



Mä opin että otin lapsille aikanaan omat ruoat mukaan kun mentiin tuolle kaverille kylään. Pieniä lapsia kun on paha pitää nälässä. Lisäksi kaveri tekee mieluiten ruoat itse ja kokee työlääksi vieraiden kutsumisen kun tekemistä on niin paljon, niin otin tavakseni leipoa jotain piirakkaa tms mukana vietävää. Tottakai myös aina kysyn mitä voin viedä. Ja vaikka ei tarvitsisikaan mitään, niin vien joka tapauksessa jotain syötävää mennessäni (vähintään mehua ja keksiä, kesällä herneitä tai mansikoita yms.). Niin teen aina muuallekin kylään mennessä.

Esim yksi kala (1kg) 10 hengelle.

Mun sisko ajattelee että lapsia ei tarvitse laskea, pienet ei syö mitään.

määrä on yhteen kertaan 2 aik. ja yksi lapsi

Ja muutenkin tuntuu, että heidän perheen ruokarytmi on outo..

Esim. hän kutsuu usein minut ja äitini lapsenvahdiksi, että pääsee itse asioille jne.

Joskus mennään jo ysiltä, tenavat ovat syöneet aamupalan tai ovat just heräilemässä.

Seuraavaa ateriaa saakin sitten odottaa viiteen asti, kun siskon mies tulee töistä kotiin..

Aivan helvatan pitkä aika!

Varsinkin itselläni, jolla sokerit heittelee helposti ja mun pitäs syödä säännöllisesti. Samoin kummipoika on samanlainen. Selvästi kaipaa ruokaa jo yhen kahen maissa (on jo koululainen ja koulussa syökin, mutta viikonloppuna selvästi kaipaa aikasemmin ruokaa).

Äitinsä sitten antaa esim. omenan tai vastaavan, jos tenavat pyytävät (jopa meidän taapero saa pyytäessään ompun), mutta jos esim. äitini tai minä pyydetään jotain, esim. leipäpalaa. Niin vastaus on tiukka ei..).

Ja sitten kun se ruoka vihoviimein on, niin sitä todellakin on kitsaasti! Esim. kauhallinen (=pieni kauha) makaronilaatikkoa ja sekin on liikaa..

Samoin leipää riittää yks per aikuinen. Hän ei oikeasti tajua, että meillä on oikeasti kova nälkä, kun ollaan edellisen kerran syöty esim. kahdeksalta..

Nälässä en ala

Ja muutenkin tuntuu, että heidän perheen ruokarytmi on outo..

Esim. hän kutsuu usein minut ja äitini lapsenvahdiksi, että pääsee itse asioille jne.

Joskus mennään jo ysiltä, tenavat ovat syöneet aamupalan tai ovat just heräilemässä.

Seuraavaa ateriaa saakin sitten odottaa viiteen asti, kun siskon mies tulee töistä kotiin..

Aivan helvatan pitkä aika!

Varsinkin itselläni, jolla sokerit heittelee helposti ja mun pitäs syödä säännöllisesti. Samoin kummipoika on samanlainen. Selvästi kaipaa ruokaa jo yhen kahen maissa (on jo koululainen ja koulussa syökin, mutta viikonloppuna selvästi kaipaa aikasemmin ruokaa).

Äitinsä sitten antaa esim. omenan tai vastaavan, jos tenavat pyytävät (jopa meidän taapero saa pyytäessään ompun), mutta jos esim. äitini tai minä pyydetään jotain, esim. leipäpalaa. Niin vastaus on tiukka ei..).

Ja sitten kun se ruoka vihoviimein on, niin sitä todellakin on kitsaasti! Esim. kauhallinen (=pieni kauha) makaronilaatikkoa ja sekin on liikaa..

Samoin leipää riittää yks per aikuinen. Hän ei oikeasti tajua, että meillä on oikeasti kova nälkä, kun ollaan edellisen kerran syöty esim. kahdeksalta..

kun ette saa sitä auki ja sanottua painokkaasti että teillä on nälkä ja sanottua niin monta kertaa että menee perille??

Avutonta touhua!

Mutta oikeasti, turha on pyytää viiskytä kertaa, kun EI mene perille.

Ja jos itse menee ottamaan esim. kaapista lasin, että saisi vettä, niin hyvä ettei siitäkin tule jo sanomista.

Äitikin aina ihmettelee, että mistä hänen esikoisestaan on tuollainen tullut. Meidän perheessä kun oli mun lapsuudessa se tapa, että jos esim. naapuri pistäytyi kylässä ja meillä oli just ruoka, niin kyllä äiti aina sanoi, että kaivappas Masa kuule lautanen kaapista ja otas ruokaa.



Ja muistanpas yhdenkin kerran, kun pari vuotta sitten olin siskolla yötä (lastenvahtina). Aamulla tenavilla oli nälkä, joten totta hitossa annoin heille aamupalaa ja otin itsekkin (muistaakseni kaksi leipäpalaa ja kummipojan tarjoamaa kaakaota ja olisko ollut lisäksi pari kurkun viipaletta tms.).

Siskon mies sitten heräsi parin tunnin päästä ja laittoi mullekkin sitten leipää ym. esille. Siskoni todellakin vetäisi pultit, että älä nyt sille enää anna! Se söi jo lasten kanssa!!

Ja totta kai söin yhden leipäpalan, kun kerta tarjottiin.

Eli heillä kyllä mies tarjoaisi enempi jne.

Se, jolla on pihi sisko.

Anopilla oli neljä kaupasta ostettua viineriä, ei mitään muuta (meitä oli siis neljä juomassa kahvia).

Seuraavalla kerralla kaivettiin kaapin perältä joulusta jääneitä pipareita, joita löytyi 2. Pantiin siis puoliksi....

Kerran saatiin jälkkäriksi puolikkaat jäätelötuutit, jotka oli halkaistu samalla veitsellä, jolla oli ensin leikattu sipulia.

Tää kuulostaa vain jotenkin sellaiselta, ettei hyvää ruokaa ja herkuttelua arvosteta lainkaan. Joillekin ihmisille syöminen kai vain on välttämätön paha, ja on aivan sama miltä ruoka maistuu kunhan siitä saa energiaa. Varsinkin tuo sipulilta maistuva jäätelö kuulostaa siltä...

Tai sitten anopilla on paino-ongelma ja hän yrittää välttää turhaa herkuttelua sillä ettei pidä kotona kaapeissa mitään mässättävää.

Mutta oikeasti, turha on pyytää viiskytä kertaa, kun EI mene perille.

Ja jos itse menee ottamaan esim. kaapista lasin, että saisi vettä, niin hyvä ettei siitäkin tule jo sanomista.

Äitikin aina ihmettelee, että mistä hänen esikoisestaan on tuollainen tullut. Meidän perheessä kun oli mun lapsuudessa se tapa, että jos esim. naapuri pistäytyi kylässä ja meillä oli just ruoka, niin kyllä äiti aina sanoi, että kaivappas Masa kuule lautanen kaapista ja otas ruokaa.

Ja muistanpas yhdenkin kerran, kun pari vuotta sitten olin siskolla yötä (lastenvahtina). Aamulla tenavilla oli nälkä, joten totta hitossa annoin heille aamupalaa ja otin itsekkin (muistaakseni kaksi leipäpalaa ja kummipojan tarjoamaa kaakaota ja olisko ollut lisäksi pari kurkun viipaletta tms.).

Siskon mies sitten heräsi parin tunnin päästä ja laittoi mullekkin sitten leipää ym. esille. Siskoni todellakin vetäisi pultit, että älä nyt sille enää anna! Se söi jo lasten kanssa!!

Ja totta kai söin yhden leipäpalan, kun kerta tarjottiin.

Eli heillä kyllä mies tarjoaisi enempi jne.

Se, jolla on pihi sisko.

Jos kerta haluat siskollesi mennä ja siellä ei saa ottaa ruokaa tarpeeksi, niin ota ihmeessä omat ruoat mukaan ettei nälässä tarvitse olla.

Mielestäni ruokaa pitäisi olla riittävästi ja jos hieman epäilee, niin isäntäväki syö sitten itse ensin vähän vähemmän ja ottaa lisää jos jotain jää.



Makeissa taas ymmärrän, että varataan esimerkiksi yksi viineri/henkilö ja lisäksi kipollinen keksejä.

Jokainen syö kuitenkin sen viinerin, ja jos ottaa toisen kahvikupillisen, niin sen kanssa riittää jo se keksi.

Hyvin harva ihminen kuitenkaan syö kahta viineriä kahvin kanssa, tai ehkä joku herkkupeppu..



Jos on epävarma ruuan riittävyydestä, niin suosittelen silloin laittamaan pöytään riittävästi leipää. Näin moni ottaa myös leipää ja syö siten ruokaa hieman vähemmän.

Vieraiden lapsille ei kyllä missään nimessä pitäisi tarjota ruokaa kysymättä ensin tämän kotoa, että sopiiko. Siellä kotona kun voi olla ruoka odottamassa, voi olla että illalla ollaan menossa johonkin tms. ja myös lasten yliherkkyydet pitää tietää, itse he eivät aina osaa sanoa tai ehkä halua jos kylässä on heiltä kiellettyä herkkuruokaa.



Minä en erikoisemmin tee ylimääräistä. Jos on jotain pihvejä, ei niitä osteta mahdollisten vieraiden varalta kauheaa kasaa ylimääräistä. Pienestä pitäen on opetettu, ettei ruokaa pidä heittää roskiin. Jos muksuille maistuu enemmän kuin oletettiin, syön sitten itse vähemmän.

omituisia tuttavia, mulle ei oo ikinä sattunut vastaavaa ei kylässä eikä kotonani aina on ruokaa jäänyt vielä jääkaappiin laitettavaksi. Olen muuten pohjanmaalta joten outo tuo kommentti länsisuomalaisista. Vaihtakaa tuttavapiirinne tuo on totta.

Työpaikalla sihteeri tuo synttäripäiviensä kunniaksi herkkuja.

Joo - kääretorttu yksi siis 20 hengelle ja kehuu vielä että minä aina.....

Meillä ei ole ikinä kahvileipää kaapeissa. Sitten hätäisesti haetaan jostain kaupasta, jos tulee yllätysvieraita. Mutta kun ei itse välitetä, niin ei välitetä. Lähisuku osaakin joskus matkalla ilmoittaa, että käykäähän ostamassa pullaa, ollaan ajamassa ohi ja aateltiin pistäytyä kahveella. (asumme parille puoliskon sisarukselle mummolaan matkan varrella) Tietävät, että me emme loukkaannu moisesta ja yleensä heillä on jotain keksejä kyllä itselläänkin. Sitten kun tiedetään vieraista, ostetaan kahvileipää. Mutta ei hirveästi voida ostaa, kun itsellä jää syömättä. Onneksi nykyään on näitä pakastejuttuja, jotka säilyy seuraaville.

Sulla, jolle sisko tarjoaa liian vähän ruokaa..jos se on vinkki, että voisitteko itsekin vähän osallistua kustannuksiin? käykö sisko teillä usein syömässä? No jos olet palkatta lapsenvahtina, sitten kyllä ruuan tarjoaminen kuuluu asiaan.

Meillä ei ole ikinä kahvileipää kaapeissa. Sitten hätäisesti haetaan jostain kaupasta, jos tulee yllätysvieraita. Mutta kun ei itse välitetä, niin ei välitetä. Lähisuku osaakin joskus matkalla ilmoittaa, että käykäähän ostamassa pullaa, ollaan ajamassa ohi ja aateltiin pistäytyä kahveella. (asumme parille puoliskon sisarukselle mummolaan matkan varrella) Tietävät, että me emme loukkaannu moisesta ja yleensä heillä on jotain keksejä kyllä itselläänkin. Sitten kun tiedetään vieraista, ostetaan kahvileipää. Mutta ei hirveästi voida ostaa, kun itsellä jää syömättä. Onneksi nykyään on näitä pakastejuttuja, jotka säilyy seuraaville.

Lisään vielä, että ei ole mitään paino-ongelmia vaan ihan hoikkia, kaikki, mutta ei tykätä erityisemmin makeasta ja puolisoa kaikki pulla yms. turvottaa. Yksi lapsista oli pienempänä vilja-allergikko ja totutiin pullattomaan elämäään.

tämä perhe on todella pihi, suurimmaksi osaksi OK-talonsa takia.

Hääjärjestelyujensä pihiydestä en viitsi edes mainita. Sauna-asia oli niin, että näitä grillijuhlia mainostettiin oikeasti 3 kk etukäteen, että osattiin toivoa sopivat työvuorot. Ja grillijuhlien ruoka, kohokohta oli 1 makkara per osallistuja. Ja se vihersalaatti. Osattiin odottaa niukkoja tarjoiluja mutta tuo 1 makkara oli kaiken huppu sen vihersalaatin kanssa ilman leipää tmv. Mentiin miehen kanssa mäkkärin kautta kotiin :)

grillijuhlissa. 4 raavasta nelikymppistä miestä ja vaimot. Illan isäntäpari latoi grilliin jokaiselle yhden grillimakkaran. Lisukkeena pieni kulhollinen vihersalaattia. Ei leipää, ei mitään muuta.

Kysyttiin ennen juhlia, mitä tuodaan. Pyydettiin tuomaan omat juomat.

Tuli edulliseksi juhllat isäntäväelle kun ei saunaakaan lämmitetty. No, vessassa piti jonkun kerran käydä kun niitä omia juomiamme juotiin ja joten vettä ja paperia kului.

Sama pari on järjestänyt muuttotalkoita: 3-4 tunnin kantoavusta saa kupillisen kahvia ilman kahvileipää ja vettä. Aikoinaan, kun eivät asuneet vielä ok-talossa, repääisivät ja tilasivat 3 normaalipitsaa 7 hengen talkooporukallee !

Kummasti meillä on aina työvuorot nykyään päällekäin kun on talkoita heillä. Ja talkoita he mielellään järkkäävät, onhan se edullista heille :)

niiden hääjärjestelyistä!



Minut ja mieheni kutsuttiin kerran myös saunomaan ja grillaamaan. "Ei tarvitse tuoda grillattavia! Paitsi 'Maijalle', kun se ei syö lihaa. Ei me tiedetä mitä se voi syödä."



No, vietiin sitten varmuuden vuoksi pari makkaraa ja minulle otettiin omat grillattavat. Miehelleni ei sitten tarjotukaan mitään eikä isäntäväki ollut edes tehnyt salaattia lisukkeeksi. Jälkkariksi oli lidlistä ostettuja pieni purkki suolatikkuja isolle porukalle. Oli joo kiva bileet :D

Olenko minä outo? Aina ennen, silloin kun mummola oli meillä vielä maalla, veimme mennessäni isot kaasilliset ruokaa riippuen siitä, miten pitkään olkimme ja kanssa osallistuin ruuan laittoon. En minä odottanut, että anoppi meidän perheelle kaiken olisi laittanut valmiiksi. Anoppi yleensä harvemmin on käynyt meillä, mutta on anopilta sitten saatu poimia mustaherukoita ja jotain pientä lapsille on antanut. Ei anopin tarvitse olla aina se, joka kaiken kustantaa. Nykyään mummo ei enää jaksa maalla asua, joten emme käy ruoka tai yövieraissakaan.



Omassa kotonani tilanne oli äidin eläessä vähän toinen, kun äidillä oli pieni kauppa ja aina oli jotain vanhaksi menevää ruokaa sieltä omina ottoina. Siellä saikin syödä lähellä parasta ennen tai viimeinen käyttöpäivä ruokaa kyllikseen. Nykyään, kun äiti on kuollut, kauppa lopettettu ja kotona on enää isä, vien sinne lähes kaikki ruuat, jotka laitan itse.

Mutta jos kutsutaan ja on kysytty mitä voimme tuoda? Ja sitten ei olekkaan mitään.





Voihan sitä sanoa, että älä tuo mitään, mennään yhdessä kauppaan. Sopia nyyttäreistä.



Eikä sellaista kaverini tyylistä - mulla on vaan tätä proteiinijuomaa ja yksi kaalinkerä, kun olen dietillä. Olisi sanonut, olisimme voineet syödä matkalla tai ostaa eväitä.

Mun mummo aikanaan käytti jäätelöä pöydässä ja kaikki ei ehtinyt ottaa kun vietiin jo pois. Ja yksi lusikallinen kaikille.