Lue keskustelun säännöt.
Voimakkaan ateistiperheen kasvattina olen hämmästynyt siitä, että rukous
14.07.2012 |
on oikeasti ainoa asia joka minua todella auttaa vaikeina hetkinä. Olen tällainen tyypillinen kiltti tyttö, joka koetti omaksua ateismin aatteen lapsena ja nuorena, mutta se tuntui jotenkin aina kovin ankaralta, armottomalta. Nyt, kun olen tullut äidiksi ja tulee vaikeita hetkiä, itken ja laitan käteni ristiin ja aina saan siitä avun. En olisi uskonut tätä! Enkä kehtaa tätä koskaan ääneen myöntää omille vanhemmilleni.
Kommentit (83)
Kun sitten joku jääkin auton alle, eikäkuole, halvaantuu vaan kokonaan niskasta alaspäin, rukous auttoi? Siis mihin se auttoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sitten joku jääkin auton alle, eikäkuole, halvaantuu vaan kokonaan niskasta alaspäin, rukous auttoi? Siis mihin se auttoi?
Pistit pahan kysymyksen. Rukous ei todellakaan aina auta, esim. Jeesus rukoili ennen ristiä, että ei tarvitsisi mennä ristille, mutta Jumalan tahto oli toinen ja hän taipui siihen.
Meille sallitaan joskus halvaantumisia ja se voi olla Jumalan voimakas kutsu antaa koko elämä Hänelle. Hänen suurin halunsa on saada meidät kaikki pelastettuina taivaaseen, jossa ei olla enää halvaantuneita..
Kun sitten joku jääkin auton alle, eikäkuole, halvaantuu vaan kokonaan niskasta alaspäin, rukous auttoi? Siis mihin se auttoi?
Pistit pahan kysymyksen. Rukous ei todellakaan aina auta, esim. Jeesus rukoili ennen ristiä, että ei tarvitsisi mennä ristille, mutta Jumalan tahto oli toinen ja hän taipui siihen.
Meille sallitaan joskus halvaantumisia ja se voi olla Jumalan voimakas kutsu antaa koko elämä Hänelle. Hänen suurin halunsa on saada meidät kaikki pelastettuina taivaaseen, jossa ei olla enää halvaantuneita..
Silti sanon, että Jumala voi vieläkin parantaa halvaantuneita. Ihan oikeasti, kuten Raamatun aikoinakin.
Ateistit ovat kyllä ehkä maailman suvaitsemattominta porukkaa. Tunkemassa nokkansa joka asiaan ja rakastavat haukkua ja pilkata toisinajattelevia. Naurettavan epäkypsää toimintaa, ja oiva tilaisuus ajatella olevansa parempi kuin muut (=heikon itsetunnon merkki). Terveen itsetunnon omaava ateisti-ihminen suvaitsee muita - myös uskovia - heitä kunnioittaen.
Ateistit ovat kyllä ehkä maailman suvaitsemattominta porukkaa. Tunkemassa nokkansa joka asiaan ja rakastavat haukkua ja pilkata toisinajattelevia. Naurettavan epäkypsää toimintaa, ja oiva tilaisuus ajatella olevansa parempi kuin muut (=heikon itsetunnon merkki). Terveen itsetunnon omaava ateisti-ihminen suvaitsee muita - myös uskovia - heitä kunnioittaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ateistit ovat kyllä ehkä maailman suvaitsemattominta porukkaa. Tunkemassa nokkansa joka asiaan ja rakastavat haukkua ja pilkata toisinajattelevia. Naurettavan epäkypsää toimintaa, ja oiva tilaisuus ajatella olevansa parempi kuin muut (=heikon itsetunnon merkki). Terveen itsetunnon omaava ateisti-ihminen suvaitsee muita - myös uskovia - heitä kunnioittaen.
Ateistit ovat kyllä ehkä maailman suvaitsemattominta porukkaa. Tunkemassa nokkansa joka asiaan ja rakastavat haukkua ja pilkata toisinajattelevia. Naurettavan epäkypsää toimintaa, ja oiva tilaisuus ajatella olevansa parempi kuin muut (=heikon itsetunnon merkki). Terveen itsetunnon omaava ateisti-ihminen suvaitsee muita - myös uskovia - heitä kunnioittaen.
Mutta silti olen kanssasi ihan samaa mieltä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lueppa joku noista teksteistäsi ja mieti ihan kunnolla sitä mitä kirjoitat ja vastaako se sanomaasi?
Ateistit ovat kyllä ehkä maailman suvaitsemattominta porukkaa. Tunkemassa nokkansa joka asiaan ja rakastavat haukkua ja pilkata toisinajattelevia. Naurettavan epäkypsää toimintaa, ja oiva tilaisuus ajatella olevansa parempi kuin muut (=heikon itsetunnon merkki). Terveen itsetunnon omaava ateisti-ihminen suvaitsee muita - myös uskovia - heitä kunnioittaen.
Ateistit ovat kyllä ehkä maailman suvaitsemattominta porukkaa. Tunkemassa nokkansa joka asiaan ja rakastavat haukkua ja pilkata toisinajattelevia. Naurettavan epäkypsää toimintaa, ja oiva tilaisuus ajatella olevansa parempi kuin muut (=heikon itsetunnon merkki). Terveen itsetunnon omaava ateisti-ihminen suvaitsee muita - myös uskovia - heitä kunnioittaen.
Niin, pohdiskelen tuota myös itse, että uskovatko he tieteeseen? Tiedehän jättää aina varaa sille, että jokin voidaan todistaa "tiedoksi". Tiede on siis aina ikäänkuin avoin. Ateistit taas sulkevat käsityksensä ehdottomasti ja se saa minut ainakin epäileväksi.. Mutta ateismihan onkin tapa uskoa. Mutta onko se oikeasti älyllinen tapa? Sitä mietin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ateistit ovat kyllä ehkä maailman suvaitsemattominta porukkaa. Tunkemassa nokkansa joka asiaan ja rakastavat haukkua ja pilkata toisinajattelevia. Naurettavan epäkypsää toimintaa, ja oiva tilaisuus ajatella olevansa parempi kuin muut (=heikon itsetunnon merkki). Terveen itsetunnon omaava ateisti-ihminen suvaitsee muita - myös uskovia - heitä kunnioittaen.
vaan sanon mielipiteeni, ihan siinä kun hihhulitkin.
Jos joku uskomus on absurdi niin saahan sille nauraa.
Minähän joudun siitä sitten helvettiin ja sitten on teidän vuoronne nauraa.
Vai epäilyttääkö? Niih!
Terveen itsetunnon omaava ateisti-ihminen suvaitsee muita - myös uskovia - heitä kunnioittaen.
Ajatusmaailmaa ei tarvitse kunnioittaa. Ei taikauskoa voi kunnioittaa. Jos ihminen ilmoittaa vaikka aikuisena uskovansa vakaasti vielä joulupukkiin eikö ole ihan luonnolinen reaktio pitää häntä hiukan hassuna ja samalla itseään hieman järkevämpänä? Ei siinä ole mitään pahantahtoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan sanon mielipiteeni, ihan siinä kun hihhulitkin.
Jos joku uskomus on absurdi niin saahan sille nauraa.
Minähän joudun siitä sitten helvettiin ja sitten on teidän vuoronne nauraa.Vai epäilyttääkö? Niih!
Todellakin epäilyttää ja saakin epäilyttää, jos on aihetta, mutta suhteeni epäilyksissä kohdistuu Jumalaan, ei toisiin ihmisiin, kuten sinulla. Minusta et ole miettinyt asiaa ihan loppuun asti.
Ajattelet myös joutuvasi helvettiin. Tiedätkö, että kukaan ei naura sinulle, jos sinne joudut.
Sinua kuitenkin odotetaan Taivaassa. Ja jos et vaivaudu oikeasti kysymään Jumalalta, onko se totta, taidat olla pelkuri..
Vain oikea uskovainen käyttäisi ilmauksia "omaksua ateismin aatteen" tai "saan avun rukouksesta".
Vaikka toki ateismiakin voi aatteena pitää niinkuin tässä ketjussa on todistettu (juuri sellainen "uskonnot on tosi typeriä meidän lapset ei sellaiseen lähde mukaan" -opettaminen). Ja vaikka toki rukouksesta voi saada helpotusta oloon vaikkei uskoisi mihinkään, minäkin saan.
t. oikea ateisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ateistit ovat kyllä ehkä maailman suvaitsemattominta porukkaa. Tunkemassa nokkansa joka asiaan ja rakastavat haukkua ja pilkata toisinajattelevia. Naurettavan epäkypsää toimintaa, ja oiva tilaisuus ajatella olevansa parempi kuin muut (=heikon itsetunnon merkki). Terveen itsetunnon omaava ateisti-ihminen suvaitsee muita - myös uskovia - heitä kunnioittaen.
Niin, pohdiskelen tuota myös itse, että uskovatko he tieteeseen? Tiedehän jättää aina varaa sille, että jokin voidaan todistaa "tiedoksi". Tiede on siis aina ikäänkuin avoin. Ateistit taas sulkevat käsityksensä ehdottomasti ja se saa minut ainakin epäileväksi.. Mutta ateismihan onkin tapa uskoa. Mutta onko se oikeasti älyllinen tapa? Sitä mietin.
olen numero 11 -- Itse jossain vaiheessa oikein yritin tulla uskoon, ja rukoilemisesta tulikin hyvä olo, mutta sitten huomasin, että ei mun tartte rukoilla nimenomaan kristinuskon Jumalaa vaan ihan minkä tahansa universaalin hengen rukoilu auttaa oloa..
jäädä "minkä tahansa" hengen rukoiluun, koska on mahdollista löytää Jumala, Kristus. Ja kristillisen ajattelun mukaan Jumala itseasiassa etsii ihmistä, sinua ja minua :) Me emme siis ole yksin etsimisessämme. "Lähestykää Jumalaa niin Hän lähestyy teitä", näin luvataan Uudessa Testamentissa. Kristus itse sanoi: "Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Anokaa, niin teille annetaan. Sillä JOKAISELLE anovalle annetaan..." http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html
http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
Ajatusmaailmaa ei tarvitse kunnioittaa. Ei taikauskoa voi kunnioittaa. Jos ihminen ilmoittaa vaikka aikuisena uskovansa vakaasti vielä joulupukkiin eikö ole ihan luonnolinen reaktio pitää häntä hiukan hassuna ja samalla itseään hieman järkevämpänä? Ei siinä ole mitään pahantahtoista.
Lauseesi paljastaa kieliopillisesti, että pidät uskovaisia itseäsi järkevämpänä ;)
Tuleeko kuitenkaan mieleesi, että ajatuksesi siitä, että ei tarvitse kunnioittaa, on vastareaktio sille, että kunnioitetaan. Toimit siis vaan vastareaktion varassa ja et vaivaudu oikeasti ottamaan selvää, mistä toinen ihminen puhuu tai voiko se olla totta.
Ateistit taas sulkevat käsityksensä ehdottomasti ja se saa minut ainakin epäileväksi.. Mutta ateismihan onkin tapa uskoa. Mutta onko se oikeasti älyllinen tapa? Sitä mietin.
En omista autoa ollenkaan, eli minulta puuttuu auto.
Olenko nyt sulkenut käsitykseni ehdottomasti siitä, että minulla ei ole autoa, eli siis vakaasti uskon autottomuuteeni?
Olenko älyllisesti epärehellinen autottomuususkossani?
(Oikea ja yksinkertainen vastaus on tietenkin se, että minulla ei nyt vaan ole sitä autoa - sen pituinen se)
Joskus voi olla jopa niinkin, että tiedostamatta kaipaan sellaista, mitä yritän torjua kauemmaksi itsestäni.
Tämä on uskovaisten ajattelun ensteksärsyttävin piirre. Mitäpä luulet jos naapuri tulis kerran viikossa pihallesi sanomaan että kato, sun pihassa on autonrenkaanjälkiä! Ne ovat sataprosenttinen todiste siitä, että spagettihirviön spagettibussi on käynyt pihassasi ja olet salaspagettiuskovainen! Ai ei vai? Ja että olen muka ärsyttävä? Kuule, se että sinä ärsyynnyt minusta tarkoitaa sitä, että salaa toivot että voisit uskoa spagettihirviöön. Tämä on kuule saletisti näin! Jos yhtään tajuaisit tsykolokiaa, niin ymmärtäisit sinäkin!
Vain oikea uskovainen käyttäisi ilmauksia "omaksua ateismin aatteen" tai "saan avun rukouksesta".
Vaikka toki ateismiakin voi aatteena pitää niinkuin tässä ketjussa on todistettu (juuri sellainen "uskonnot on tosi typeriä meidän lapset ei sellaiseen lähde mukaan" -opettaminen). Ja vaikka toki rukouksesta voi saada helpotusta oloon vaikkei uskoisi mihinkään, minäkin saan.
t. oikea ateisti
Kuule, oikea uskovainenkin voi alkaa oikeaksi ateistiksi ja toisin päin. Minua harmittaa hirveästi ateistien yksipuolinen "höpöhöpö"-ajattelu. Toivoisin, että he uskaltaisivat nähdä asian laajemmin.
ehkä tuo, että "laitat kädet ristiin" ja se "on ainoa asia, mikä auttaa vaikeina hetkinä". Kun tää on tätä herätyskristillistä paatosta.
Tottakai ateistiperheen lapsi voi myöhemmin omaksua erilaisen maailmankatsomuksen kuin vanhemmilla, mutta ei ole uskottavaa, että kristinusko tulisi jostain selkäytimestä. Maailmassa on muitakin uskontoja, ja lisäksi olisi mahdollista löytää joku oma käsitys ja oma selitys maailmasta, elämästä ja jumaluudesta. Sellainen olisi uskottavaa.
Tämä tuli mieleen nyt sen kummemmin lukematta ketjusta kuin muutaman ekan viestin.