Lue keskustelun säännöt.
Voimakkaan ateistiperheen kasvattina olen hämmästynyt siitä, että rukous
14.07.2012 |
on oikeasti ainoa asia joka minua todella auttaa vaikeina hetkinä. Olen tällainen tyypillinen kiltti tyttö, joka koetti omaksua ateismin aatteen lapsena ja nuorena, mutta se tuntui jotenkin aina kovin ankaralta, armottomalta. Nyt, kun olen tullut äidiksi ja tulee vaikeita hetkiä, itken ja laitan käteni ristiin ja aina saan siitä avun. En olisi uskonut tätä! Enkä kehtaa tätä koskaan ääneen myöntää omille vanhemmilleni.
Kommentit (83)
Kaikki me siis ollaan jonkin sortin uskovaisia?
Mä olen uskovainen sen suhteen, ettei sitä kuuluisaa spagettihirviötä ole. Lisäksi olen ei-jeesukseen-uskovainen. Olen myös ei-visnuun-uskovainen. Itse asiassa taidan olla ehkä tämän palstan uskovaisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taas aiempi Jumalaan uskomiseni oli helpompaa kuin nykyinen ateismi: voi ajatella, että omalla elämällä on joku isompi merkitys, samoin kaikki mahdolliset ihmiselämän vääryydet saavat yksinkertaisen selityksen (= pahat asiat aiheuttaa Saatana, hyvät Jumala), vaikka olisi kuinka yksinäinen, voi ajatella, että on joku täydellinen isähahmo, joka aina rakastaa vaikka tekisi mitä, samoin kaikki omat väärintekemiset on uskomisella kuitattu..puhumattakaan toki kuolemasta, jota ei uskovaiselle oikeastaan koskaan tapahdu, ei tartte siis ahdistua oman elämän loppumisesta.
Varsinkin kun useimmat uskoo sillä tavalla, mikä on itselle helpointa (esim. asutaan yhdessä ja harrastetaan seksiä ennen avioliittoa, ei lueta Raamattua ja käydä kirkossa sen kummemmin) niin mielestäni on ehdottomasti vaikeampaa olla uskomatta mihinkään yliluonnolliseen rakastavaan isähahmoon.
Nyt, kun olen tullut äidiksi ja tulee vaikeita hetkiä, itken ja laitan käteni ristiin ja aina saan siitä avun. En olisi uskonut tätä! Enkä kehtaa tätä koskaan ääneen myöntää omille vanhemmilleni.
ihmisiä ärsyttää. Jos nyt joku laittaa kädet ristiin ja saa voimaa kuvitelmistaan (ateistin näkökulmasta), niin se ei millään lailla tee jumalasta todellista. Ainoa mikä siinä on todellista on se, että joku kokee saavansa omista ajatuksistaan voimaa. Kaikki muu on spekulaatiota. Ja siksi on ärsyttävää, kun tällaisia aloituksia tehtaillaan ja kuvitellaan että ne ovat faktisia todisteita jumalan olemassaolosta. Eivät ole.
olen numero 11, ja tarkoitin elefantin rukoilemisella sitä, että itse uskon, että KAIKENLAISESTA rukoilusta saa voimaa, eikä sen tarvitse kohdistua nimenomaan kristinuskon Jumalaan. Itse jossain vaiheessa oikein yritin tulla uskoon, ja rukoilemisesta tulikin hyvä olo, mutta sitten huomasin, että ei mun tartte rukoilla nimenomaan kristinuskon Jumalaa vaan ihan minkä tahansa universaalin hengen rukoilu auttaa oloa..olipa se sitten nimeltään vaikka Sininen Elefantti. Eli en usko, että sen täytyy olla jonkun tietyn uskonnon jumala, mitä rukoilee, vaikka tietenkin kaikki uskonnot haluavat jumalan omia itselleen, ja pitävät kaikkia muita uskontoja väärinä.
Niin. Käytännössä se asia mikä siinä rukoilussa helpottaa on se, että saa sanottua ääneen ne asiat mitkä vaivaavat ja aiheuttavat huolta. Kun niitä asioita ei enää kanna sisällään, on olo kevyempi ja helpompi.
Moni masentunut saa apua juurikin siitä että he alkavat puhumaan asioista joita ovat pitäneet sisällään.
Ei tuossa sen kummemmasta ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taas aiempi Jumalaan uskomiseni oli helpompaa kuin nykyinen ateismi: voi ajatella, että omalla elämällä on joku isompi merkitys, samoin kaikki mahdolliset ihmiselämän vääryydet saavat yksinkertaisen selityksen (= pahat asiat aiheuttaa Saatana, hyvät Jumala), vaikka olisi kuinka yksinäinen, voi ajatella, että on joku täydellinen isähahmo, joka aina rakastaa vaikka tekisi mitä, samoin kaikki omat väärintekemiset on uskomisella kuitattu..puhumattakaan toki kuolemasta, jota ei uskovaiselle oikeastaan koskaan tapahdu, ei tartte siis ahdistua oman elämän loppumisesta.
Varsinkin kun useimmat uskoo sillä tavalla, mikä on itselle helpointa (esim. asutaan yhdessä ja harrastetaan seksiä ennen avioliittoa, ei lueta Raamattua ja käydä kirkossa sen kummemmin) niin mielestäni on ehdottomasti vaikeampaa olla uskomatta mihinkään yliluonnolliseen rakastavaan isähahmoon.
hieman tuulettaisit ajatuksiasi uskovaisuudesta - tuossa sun kirjoituksessa oli monta sellaista käsitystä kristillisyydestä, joita mä en oman kokemuksen pohjalta ole paljoakaan nähnyt; esim. tuo, että "kaikki omat väärintekemiset on uskomisella kuitattu.." Mä näkisin että terveeseen uskoon kuuluu ymmärrys siitä, että anteeksiantoa/armoa ei kuulu väärinkäyttää. Muitakin asioita tulee mieleen, mutta ehkä olennaista olis se, että sinä varmasti voit löytää uudelleen kasvun kristittynä ihmisenä; siis vaikka aikaisemmin olisit kokenut uskovaisuutesi olleen helppoa. Jos kaipaat aikuisuutta uskoon, niin kyllä sitä on löydettävissä, kun ottaa uskon todesta :) - Muistathan, että usko on perimmäisesti Jumalan teko ja lahja, ja Kristus rakastaa sinua valtavasti tälläkin hetkellä. Erään muusikon sanoin:
"Jumala rakastaa sinua niin paljon, että haluaa kohdata sinut juuri sellaisena ja juuri siinä, missä nyt olet. Mutta Hän rakastaa sinua liian paljon jättääkseen sinut ennallesi." Kaikkea hyvää sinulle ja lämpimästi suosittelen sinulle ja kenelle tahansa tätä lukevalle näitä kahta sivua. http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
http://www.healingrooms.fi/?sid=100
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tottakai ihmisiä ärsyttää toisten ajatusmaailma kun ei voi nähdä/kokea toisen ihmisen elämää.
Geneettisesti uskovainen?
Ts. Sinulla on taipumus uskoa johonkin yliluonnolliseen ympäristösi 'painostuksesta' huolimatta?
Silloin myös rukoilu voi antaa hyvän olon.. Ei se siinä kai sen kummallisempaa - että rukoile pois vaan, ei varmasti ole keneltäkään pois.
t. Ateisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
36, toi just ihmisiä ärsyttää. Jos nyt joku laittaa kädet ristiin ja saa voimaa kuvitelmistaan (ateistin näkökulmasta), niin se ei millään lailla tee jumalasta todellista. Ainoa mikä siinä on todellista on se, että joku kokee saavansa omista ajatuksistaan voimaa. Kaikki muu on spekulaatiota. Ja siksi on ärsyttävää, kun tällaisia aloituksia tehtaillaan ja kuvitellaan että ne ovat faktisia todisteita jumalan olemassaolosta. Eivät ole.
omalla vastuullasi, eikö totta. Kristittynä pidän arvossa myös psykologista elämän ymmärtämistä. Sen valossa olisi hyvä ehkä enemmän keskittyä siihen, että mitkä syyt syvemmin ajatellen saavat ärsyyntymään: mielestäni joskus me ihmiset ahdistumme tai ärsyynnymme sellaisisista ajatuksista, jotka ovat ristiriidassa omien uskomustemme kanssa - yritämme torjua vaikkapa ahdistuen, ärsyyntyen tai mitätöiden noiden erilaisten ajatusten edustaman haasteen tai uhkan.
Joskus voi olla jopa niinkin, että tiedostamatta kaipaan sellaista, mitä yritän torjua kauemmaksi itsestäni. Ehkä en sillä hetkellä ole valmis kohtaamaan erilaisen näkemyksen haastetta tai vastaanottamaan jotakin uutta elämääni. Kristillisen näkemyksen mukaan ihmisen ensisijainen suhtautuminen Jumalaan, Kristukseen, anteeksiannon/armon vastaanottamiseen on kyllä juuri torjuva. Ei ole helppoa terveesti nöyrtyä vastaanottamaan armo omalle kohdalleen! Mutta rakkauden kautta ajatellen armoa ja uskoa voi lähestyä ikään kuin rima matalammalla: suosittelen vilpittömästi http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
http://www.healingrooms.fi/?sid=100
rukoilla vaikka Sinistä Elefanttia, että se auttaisi sinut vaikean ajan yli jne mitä nyt normaalistikin rukoilet, ja katso, onko vaikutus sama?
Älä viitsi olla loukkaava. Mitä se sinua korpeaa, mistä toiset ihmiset saavat apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisiä ärsyttää. Jos nyt joku laittaa kädet ristiin ja saa voimaa kuvitelmistaan (ateistin näkökulmasta), niin se ei millään lailla tee jumalasta todellista. Ainoa mikä siinä on todellista on se, että joku kokee saavansa omista ajatuksistaan voimaa. Kaikki muu on spekulaatiota. Ja siksi on ärsyttävää, kun tällaisia aloituksia tehtaillaan ja kuvitellaan että ne ovat faktisia todisteita jumalan olemassaolosta. Eivät ole.
Sinulla on suuri usko siihen, että Jumalaa ei ole. Mutta et kyllä pysty todistamaan myöskään sitä, ettei Häntä olisi. Lisäksi suhtaudut jotenkin vihamielisesti tällaiseen rehelliseen keskusteluun. Entäpä jos kyselisit itsekin rehellisesti, onko Jumalaa olemassa ja antaisit Hänen todistaa olemassaolonsa sinulle jollain tavalla? Joskus jopa uskovaisetkin kyselevät samaa. Minusta tuntuu, että sinulla ei ole rohkeutta olla ns. "typerä" tällä tavalla ja heittäytyä etsimään, mikä on totta. Helpompaa on puolustaa vihaisesti sitä, minkä itse uskot todeksi.
Uutisissa tuli pikkubussionnettomuudesta, jossa matkustajina oli joukko nuoria jotka olivat matkalla johonkin kirkon suureen tapahtumaan. Kellekkään ei onneksi sattunut mitään todella vakavaa ja osa jatkoi sitten matkaa kohti kokoontumista. Osa poikkesi sairaalassa.
Kun sitten pappia haastateltiin, mies väitti, että olivat juuri rukoilemassa kun onnettomuus sattui ja sen vuoksi kelleen ei käynyt tosi pahasti. Siis mitä ihmettä?
Eikö se rukous olisi kokonaan voinut poistaa onnettomuuden? !
Aina sama juttu, kun tapahtuu joku onnettomuus ja sitten jollekin ei käy pahasti, kiitetään Jumalaa. Vitsi kun on erikoinen logiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että koet saavasi avun rukouksesta. Minäkin saan. :) Olin juuri yksi päivä hyvin ahdistunut mieheni sairauden takia, jolloin rukoilin varmaan seisemän kertaa päivän aikana. minulle tuli puolessa välissä päivää paljon parempi olo, ja seuraavana aamuna olin jo kuin eri ihminen.
Uutisissa tuli pikkubussionnettomuudesta, jossa matkustajina oli joukko nuoria jotka olivat matkalla johonkin kirkon suureen tapahtumaan. Kellekkään ei onneksi sattunut mitään todella vakavaa ja osa jatkoi sitten matkaa kohti kokoontumista. Osa poikkesi sairaalassa.
Kun sitten pappia haastateltiin, mies väitti, että olivat juuri rukoilemassa kun onnettomuus sattui ja sen vuoksi kelleen ei käynyt tosi pahasti. Siis mitä ihmettä?
Eikö se rukous olisi kokonaan voinut poistaa onnettomuuden? !
Aina sama juttu, kun tapahtuu joku onnettomuus ja sitten jollekin ei käy pahasti, kiitetään Jumalaa. Vitsi kun on erikoinen logiikka.
Millaista se logiikka olisi sinun mielestäsi pitänyt olla? Tarkoitat siis suhdetta Jumalaan, että Jumalan pitää joko absoluuttisesta varjella tai ei sitten varjella ollenkaan? Itse olin kolarissa ja selvisimme vammoitta, kiitän siitä Jumalaa. Meillä kaikilla on omat suojelusenkelimme, myös sinulla. Olen nähnyt omani unessa.
Ihanaa, että koet saavasi avun rukouksesta. Minäkin saan. :) Olin juuri yksi päivä hyvin ahdistunut mieheni sairauden takia, jolloin rukoilin varmaan seisemän kertaa päivän aikana. minulle tuli puolessa välissä päivää paljon parempi olo, ja seuraavana aamuna olin jo kuin eri ihminen.
Uutisissa tuli pikkubussionnettomuudesta, jossa matkustajina oli joukko nuoria jotka olivat matkalla johonkin kirkon suureen tapahtumaan. Kellekkään ei onneksi sattunut mitään todella vakavaa ja osa jatkoi sitten matkaa kohti kokoontumista. Osa poikkesi sairaalassa.
Kun sitten pappia haastateltiin, mies väitti, että olivat juuri rukoilemassa kun onnettomuus sattui ja sen vuoksi kelleen ei käynyt tosi pahasti. Siis mitä ihmettä?
Eikö se rukous olisi kokonaan voinut poistaa onnettomuuden? !
Aina sama juttu, kun tapahtuu joku onnettomuus ja sitten jollekin ei käy pahasti, kiitetään Jumalaa. Vitsi kun on erikoinen logiikka.
Millaista se logiikka olisi sinun mielestäsi pitänyt olla? Tarkoitat siis suhdetta Jumalaan, että Jumalan pitää joko absoluuttisesta varjella tai ei sitten varjella ollenkaan? Itse olin kolarissa ja selvisimme vammoitta, kiitän siitä Jumalaa. Meillä kaikilla on omat suojelusenkelimme, myös sinulla. Olen nähnyt omani unessa.
Ihanaa, että koet saavasi avun rukouksesta. Minäkin saan. :) Olin juuri yksi päivä hyvin ahdistunut mieheni sairauden takia, jolloin rukoilin varmaan seisemän kertaa päivän aikana. minulle tuli puolessa välissä päivää paljon parempi olo, ja seuraavana aamuna olin jo kuin eri ihminen.
Rukous on todella avuksi moneen ja se kehittää suhdetta Jumalaan läheisemmäksi. Yhteisillä rukouksilla ystävien kanssa olemme saaneet monia rukousvastauksia. Siis ihan selkeitäkin
Uutisissa tuli pikkubussionnettomuudesta, jossa matkustajina oli joukko nuoria jotka olivat matkalla johonkin kirkon suureen tapahtumaan. Kellekkään ei onneksi sattunut mitään todella vakavaa ja osa jatkoi sitten matkaa kohti kokoontumista. Osa poikkesi sairaalassa.
Kun sitten pappia haastateltiin, mies väitti, että olivat juuri rukoilemassa kun onnettomuus sattui ja sen vuoksi kelleen ei käynyt tosi pahasti. Siis mitä ihmettä?
Eikö se rukous olisi kokonaan voinut poistaa onnettomuuden? !
Aina sama juttu, kun tapahtuu joku onnettomuus ja sitten jollekin ei käy pahasti, kiitetään Jumalaa. Vitsi kun on erikoinen logiikka.
Millaista se logiikka olisi sinun mielestäsi pitänyt olla? Tarkoitat siis suhdetta Jumalaan, että Jumalan pitää joko absoluuttisesta varjella tai ei sitten varjella ollenkaan? Itse olin kolarissa ja selvisimme vammoitta, kiitän siitä Jumalaa. Meillä kaikilla on omat suojelusenkelimme, myös sinulla. Olen nähnyt omani unessa.
No suojelusenkelimme oli vaan osa tarinaa. Heillä oli enkelit mukana tuossa onnettomuudessa ja varjeltuivat kuolemalta, ehkä myös rukous auttoi ;) Samoin meillä kaikilla on suojelusenkelimme, myös ateisteilla.
Olen ollut uskis lapsesta asti. Jumala ei ole jostain syystä vastannut yhteen rukoukseeni, vaikka olen jo vuosia rukoillut sitä. Tästä katkeroituneena päätin uskoa, että Jumalaa ei varmaan ole sitten olemassa. Se oli todella helpottava tunne, mutta johti seuravaan ajatukseen: ateismi on siis valinta ja tapa uskoa. Jos uskovainen muuttuu ateistiksi, hän valitsee olla uskomatta Jumalaan, joka on kuitenkin voinut hänelle olemassaolonsa osoittaa monella tavalla, tai on vastannut rukouksiin. Hän siis alkaa uskoa, ettei Jumalaa ole.
Kaikki me siis ollaan jonkin sortin uskovaisia?
Ateismini päättyi aika nopeasti, kun tajusin, etten voi pakoilla Jumalaa katkeroituneena. Jumala kestää sen, että me kyseenalaistamme Hänen olemassaolonsa ja haemme tilaa mielessämme kyselemällä asioita... Ateismi on kuitenkin selvästi helpompaa kuin Jumalaan uskominen.