Lue keskustelun säännöt.
3-vuotiaan nukkumaanmeno yhtä hulinaa
13.07.2012 |
Onko vinkkejä 3-vuotiaan nukkumaan menon rauhoittamiseksi? Nukkuu omassa sängyssä samassa huoneessa isosiskonsa kanssa. Tyttö saatetaan sänkyynsä, luetaan iltasatu, annetaan halit ja pusut ja mennään viereiseen huoneeseen istuskelemaan. Noh, eipä se tietenkään ole toiminut. Tyttö tulee pois huoneesta JATKUVASTI, jolloin hänet saatetaan tyynen rauhallisesti takaisin sänkyynsä ilman sen kummempia seurusteluja. Mutta tätä ravaamista saattaa kestää yli 2 tuntia! Tällaista menoa on jatkunut jo puolisen vuotta ja alkaa kyllästyttämään tämä illanviettotapa.
Myöhäisempi nukkumaanmenoaika ei auta, sitten alkaa vaan riehuminen ja nukahtaminen on yhtä itkua. Tyttö myöskin herää aamuisin samoihin aikoihin. Ei nuku päikkäreitä ja on kokeiltu myös sitä, että nukkuisi päiväunet, mutta kumpikaan vaihtoehto ei vaikuta nukkumaanmenohulinaan.
Nukkumaanmenorutiinit myös on samanlaiset aina, illalla kerätään lelut, syödään iltapala, pestään hampaat ja vaihdetaan vaatteet ja sitten se iltasatu sängyn reunalla.
Pinnasänkyynkään tyttöä ei voi enää laittaa kun se on varattu vauvalle. Pinnasänkyyn aikoinaan tyttö nukahtikin tosi hyvin, nopeasti ja itsekseen. Hulinat on alkaneet omaan sänkyyn siirtymisen jälkeen. Olisi vaan luullut, että sinnekin oppisi nukahtamaan, mutta eipä näytä monenkaan kuukauden jälkeen.
Vinkkejä?
Kommentit (14)
kun aiheesta täällä aina väitellään, mutta oletteko kokeilleet ihan rehellistä nukuttamista? Meillä lapset tuntuu usein iltaisin olevan tosissaan hellyden/huomionkipeitä ja siksipä silittelen heitä siihen asti kun alkavat selvästi olla lähellä unta, sitten hipsin pois. Lapset 4v. ja 2,5v. Luetaan myös iltasatu, muutenkin rutiinit kuulostaa samalra kuin teillä, meillä vaan nukutetaan vaikka moni pitää sitä turhana. Kuitenkin jos lapsi ei päiväsaikaan saa syliä (esim. vauva vie ajan) tai ei itse malta edes tulla, niin usein illalla tuntuu iskevän se halipula.
Kokeile vaikka silitellä päätä tai selkää (miten nyt lapsi tykkää) 10-20 min ja poistua sitten? Jos alkaa riekkua, sano että lopetat silittämisen, koska silityksen aikana pitää olla ihan hiljaa ja rauhassa. Jos se unikin tulisi samalla kun rauhoittuu silittelyyn. Voi toki olla että tämä ei toimi teillä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun aiheesta täällä aina väitellään, mutta oletteko kokeilleet ihan rehellistä nukuttamista? Meillä lapset tuntuu usein iltaisin olevan tosissaan hellyden/huomionkipeitä ja siksipä silittelen heitä siihen asti kun alkavat selvästi olla lähellä unta, sitten hipsin pois. Lapset 4v. ja 2,5v. Luetaan myös iltasatu, muutenkin rutiinit kuulostaa samalra kuin teillä, meillä vaan nukutetaan vaikka moni pitää sitä turhana. Kuitenkin jos lapsi ei päiväsaikaan saa syliä (esim. vauva vie ajan) tai ei itse malta edes tulla, niin usein illalla tuntuu iskevän se halipula.
Kokeile vaikka silitellä päätä tai selkää (miten nyt lapsi tykkää) 10-20 min ja poistua sitten? Jos alkaa riekkua, sano että lopetat silittämisen, koska silityksen aikana pitää olla ihan hiljaa ja rauhassa. Jos se unikin tulisi samalla kun rauhoittuu silittelyyn. Voi toki olla että tämä ei toimi teillä yhtään.
Ja meillä on toiminut muutaman kerran. Ei kuitekaan joka kerta. Liekö sitten niin, että lapset ovat liian virkeitä, kun laitetaan sänkyyn 20.30 - 21 aikoihin. Sen pidempään en kuitenkaa halua heidän olevan pystyssä, joten silloin mennään sänkyyn. (Aikaistamistakin kokeiltu, josta sitten seurasi vastaavasti vähän pidemmät huudot.)
#8
Lahjotaan tarroilla sekä istutaan samassa huoneessa kunnes nukahtaa. On jano, on pissahätä, en saa unta, on kuuma, on kylmä... Kaikkeen vastaan vaan, et äiti on tässä voit nukahtaa rauhassa. On siis juotettu ja vessailtu ja kaikki tosiaan ok. Joskus silitän ja hieron selkää. Heti jos hän huomaa, että hermostun vähänkin, niin siitäkös riemu repee!
vinkeistä. Tuota rehellistä nukuttamista voisin kyllä kokeillakin. Voi hyvinkin olla, että lapsi ei saa riittävästi hellyyttä.
Jotenkin on muutenkin todella raskas vaihe tämän 3-vuotiaan kanssa. Tuntuu että hän melkein terrorisoi koko perhettä tällä hetkellä. Se luonnollisesti vaikuttaa omiin hermoihin kestää iltaisin nämä nukkumaanmenotemppuilut... Nytkin juuri äsken heräsi yöllä ja sai raivarit siitä, kun halusi tulla meidän viereen nukkumaan ja kun annettiin tulla, niin ei sitten enää haluakaan. Herätti tietysti kaikki muut siinä kirkuessaan ja nyt en minäkään enää saa unta.
Hänellä on tosiaan vähän alle 1-vuotias pikkusisar, jota 3-vuotias ei jätä rauhaan. Se ei ole suoranaista kiusaamista, vaikka välillä saattaa sitäkin olla, vaan isompi ei jotenkaan osaa jättää pienempää sisarustaan rauhaan. Kulkee koko ajan pienemmän perässä, konttaa perässä, pomppii, tekee temppuja vauvalle naurattaakseen tätä, metelöi, kiljuu vauvan ympärillä ja saa aina vaan lisää vauhtia kun vauva nauraa sen tohotukselle. Ja aina tämän touhotuksen lopputulos on se, että vauva itkee kun jotain sattuu. Siis isompi ei jätä vauvaa hetkeksikään rauhaan. Joskus saattaa pienen hetken tehdä jotain omaa juttua tai leikkiä, varsinkin jos siihen ohjataan, mutta annas olla jos vauva sattuu vierestä menemään, niin taas on meno päällä. Se ei siis varsinaisesti vauvan kiusaamista ole, vaan sellaista ihmeellistä temppuilua vauvan ympärillä, joka aina johtaa siihen että johonkuhun sattuu. Tääkin on ihan hirveän uuvuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nukutaan päiväunet joka päivä ja se vaikuttaa positiivisemmin kuin se että tänään nukutaan ja huomenna ei
.
Eli sen jälkeen kun jätettiin päikkärit kokonaan pois, illat rauhoittuvat huomattavasti. Lapsi on muutenkin todella vähäuninen. Eli nukkuu hyvin, mutta lyhyesti. Nyt kun ei nuku päikkäreitä, menee unille klo 21-22 aikaan. Ja herää sitten itsekseen klo 7. Illat menee rauhallisesti. Mutta niinä iltoina, kun olen yrittänyt laittaa klo 20 aikaan unille, se nukkumaanmeno on juuri ap:n kuvaileman kaltaista hyppimistå sängystä ylös. Ja siitähån tulee tietysti lapsesta hauska "leikki" kun äiti taibisi taluttaa tai kantaa hänet aina sänkyyn kun sieltä ylös pompataan.
Vaikka vieressä istuen kun ehtii sängystä poiskin.
Meillä nukutaan päiväunet joka päivä ja se vaikuttaa positiivisemmin kuin se että tänään nukutaan ja huomenna ei.
Riittävästi ulkoilua ja huomiota.
Jos se pinnasänky olisi oikeasti parempi paikka tytölle niin miksi ei voi nukkua siinä?
Vauva voisi nukkua jossain kopassa tai vuokraatte vauvalle ensisängyn?
Oliko lapsella muutenkin paljon muutoksia kerrallaan? Tutti pois, omaan sänkyyn pinniksestä, omassa huoneessa? Tuttipullon käytön lopetus?
Tieto vauvastakin voi olla jännittävä lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tekisin niin, että sovitte lapsen kanssa, että kun pysyy vaikka 5 kertaa sängyssä illan, niin saa jonkun tärkeän lelun. Ja markkinoitte asian opetteluna, nyt opetellaan nukkumaanmenoa.
Mä tekisin alkuun myöskin niin, että olisin samassa huoneessa. Vauvan kanssa just helppoakin, kun on varmaan iltaimetys. Lasten huoneeseen hyvä nojatuoli, jossa imetät ja vahdit että 3 v pysyy sängyssä. Kun nukahtaminen helpottuu, niin sitten alat lähteä aiemmin pois.
istumistakin on kokeiltu, sillä seurauksella että se menee ihan pelleilyksi, ja isosisko ei saa nukuttua kun toinen kiljuu ja vouhottaa sängyssä.
Päiväunia me kokeillaan joka päivä, tyttö usein itsekin sanoo että mennään nukkumaan, mutta ei sitten kuitenkaan nukahda päikkäreille. Siinä pötkötellään n. puoli tuntia.
Vauva on jo sen verran iso vauva (7kk), ettei oikein mahdu mihinkään koppaan. Toista pinnasänkyä ei millään viittis hankkia, vaikka kai se täytyy sitäkin harkita jos ei muu auta.
Muutoksia on yritetty tehdä vähän kerrallaan. Tutista ja tuttipullosta tyttö luopui jo alle 1-v, pinnasängystä omaan sänkyyn siirryttiin ennenkuin vauva syntyi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samaa hulinaa kolmevuotiaan tytön kanssa.
Luin tyhmää amerikkalaista unikirjaa jossa neuvottiin lahjomaan tarroilla: Jos lapsi ei tule huoneestaan ulos, saa tarran aamulla. Jos tulee, sanotaan että nyt tarraa ei tule (huutoa, itkua - ja sitten taas vaan viedään lasta kerta toisensa jälkeen sänkyyn kuten ennen joka ilta). Ajattelin epätoivoisena että yritetään nyt sitten tätäkin.
Mutta! Homma onnistui naurettavassa parissa päivässä! Tyttö rakasti ihania hopeahileisiä heppatarrojaan niin, että niiden menetys ei tullut enää kuuloonkaan. Oli ihan käsittämätön juttu. Tarroja jakelin jotain viikon tai parin verran, sitten homma jo jotenkin unohtui - mutta tyttö pysyi illalla sängyssään. Oli aika voittajan olo!
Lapsen lukitseminen huoneeseensa on muuten epäinhimillistä ja aiheuttaa kauhutiloja (sanon koska jotkut edelleen tekee näin, valitettavasti). Periaatteessa ainoa normaali keino jota suositellaan, on lapsen jatkuva tiukka takaisinkanto huoneeseen/ sänkyyn (sata miljoonaa kertaa per ilta kunnen pitäisi loppua).
uhkailu ja kiristys. Maailman vanhimmat kasvatuskeinot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kirjoitin tuon heinäkuussa ja ollaan edelleen samassa pisteessä. Ei jaksa enää!!!
Tämän keskustelun jälkeen kokeiltiin tarrapalkintoja ja se auttoi - muutaman yön ajan. Sen jälkeen siitä ei ole enää motivaattoriksi. Samoin on luvattu kolmesta rauhallisesta nukkumaanmenosta lelu - ei auta.
Viereisessä huoneessa istuminen venyy ja venyy tunnista kahteen. Mitä myöhempään mennään nukkumaan, sen hirveämpi riehuminen on edessä. Aikaisempikaan nukkumaanmenoaika ei auta. Lapsi tulee jatkuvasti pois sängystä ja kun jossain vaiheessa tajuaa ettei pääse huoneesta pois, hän aloittaa sängyssä kiljumisen herättäen sitten lopulta kaikki muutkin lapset. Siinä vaiheessa ollaan talutettu jäähylle rauhoittumaan, siellä sitten ollaan taas nöyrää ja luvataan mennä nukkumaan kiltisti, mutta sama meno jatkuu samassa kun ollaan takaisin palattu.
Tässä alkaa olla keinot vähissä. Virikettä päiväaikaan kyllä on, mutta ei sitä kyllä liikaakaan ole. Ulkoillaan jne. Päiväunia ei tosiaan enää ota, joskus levähdellään sängyllä maaten jos päiväaikaan tulee väsy.
Pinnasänkyynkään tyttö ei enää mahdu.
Meillä 3-vuotias menee nukkumaan 20.30-21.30 välisenä aikana. Joskus toi hulina jatkuu ihan älyttömän myöhään ja se on tosi raskasta, kun itse haluaisi olla jo nukkumassa. Mutta on tämä jo helpompaa, kun esimerkiksi puoli vuotta sitten.
Silloin lapsi meni aiemmin nukkumaan ja kostoksi valvoi sitten puolille öin helpostikin. Nukkui päiväunet myös ja monesti hoidossa tosi pitkät, koska luonnollisesti oli päivällä väsynyt valvoessaan myöhään. Päiväunet kun lyhennettiin ja nukkumaanmenoa myöhäistettiin, alkoi pikkuhiljaa mennä nukkumaan ihan ok hyvin.
Ja meillä siis ihan nukutetaan vielä tuo pieni. Iltasatu, juttelut, seuraavan päivän läpi käyminen (jos jotain erikoista, niin etenkin sitten), paljon halimista ja sitten silittelen hetken ja lähden pois. Tänäänkin oli ihan nukahtamassa kun poistuin paikalta, annoin halit ja hän pyysi jättää oven rakoselleen ja nukahti heti.
Tämä on suuri muutos aikaisempaan, ennen juostiin vielä helposti kymmenen aikaan kilpaa ympäri asuntoa ja aina sai vain kantaa nätisti takasin sänkyyn. Mikään maanittelu ja silittely ei auttanut, mutta tuntuu että tämän yksilön unentarve on lyhyempi kuin oletin aiemmin.
Nykyään on kiva, kun hän ei nuku päiväunia hoidossa/nukkuu ihan maksimissaan tunnin niin menee paremmin nukkumaan ja jaksaa silti herätä kivasti 7 aamulla.
Mutta tuleehan siitä 21-07 10 tuntia unta, näyttäisi olevan tarpeeksi.
Täällä taistellaan saman asian kanssa. Esikoisella tuo pahin hulinointivaihe kesti n. puoli vuotta. Kuopus on nyt juuri 2 v täyttänyt ja hän aloitti oman hulinointinsa viime viikolla. Siitä asti on joka ilta "nautittu" huudosta, itkusta ja mesoamisesta, kun lapsi ei suostu rauhoittumaan sänkyynsä. On vielä pinnäsängyssä, joten pois ei pääse, mutta huutaa senkin edestä. Ja isosisko huutaa kilpaa, kun ei saa nukuttua tuon häirikön takia.
Meillä lasten isä on vähäuninen; pärjää alle 6 h yöunilla. Myös lapset tuntuvat olevan vähäunisia, ja kuvittelisin, että tämä hulinointi liittyy vaiheeseen, jossa unen tarve vähenee. Mitään keinoa en ole keksinyt, joka auttaisi. Ahdistaa, kun ns. aikuisten aikaa ei meillä ole. Kun lapset vihdoin nukahtavat klo 22-22.30 välillä, onkin jo aika mennä itse nukkumaan.
Pakko vaan purra hammasta ja jaksaa. Onneksi tämä menee aikanaan ohi.