Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt vauvan itkuun...
11.07.2012 |
ilmeisesti jonkinlaista koliikkia hänellä on. Lääkärissäkin käytiin ja kaikenlaisia keinoja ja "troppeja" tässä kokeiltu. Päivä tuntuu menevän niin, että syötän ja kannan häntä, olen kiinni kokoajan. Jos lasken kanniskelun jälkeen takaisin sänkyyn, alkaa heti riipivä itku. Tunnen syyllisyyttä siitä, että en pysty nauttimaan tästä vauva-ajasta (edes niistä hiljaisista hetkistä) ja joskus (tällä hetkellä useinkin) ärsyttää ihan hirveästi. Välillä epäilen omaa äidinrakkauttani ja tuntuu, että se ei ole päässyt kunnolla kasvamaan kun alusta alkaen ollut vaikeaa (tuntuu niin pahalle ajatellakaan tällaista). Mietin olenkohan masentunut vai onkohan vielä normaalia ajatella näin...itkeskelen itsekin ja väsyttää kokoajan. En haluaisi miehelle kokoajan valittaa ja tiuskia, hän on päivät töissä ja siinä omat paineensa. Muuta lähipiiriä ei ole. Lähinnä kai kaipailisin muiden itkuisten vauvojen äitien kokemuksia...miten jaksoitte ja selvisitte? Minkälaisia tuntemuksia teillä oli?
Kommentit (22)
lisäksi varasin ajan erikoislääkärille, toivotaan että vaivaan saadaan viimein selvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lisäksi varasin ajan erikoislääkärille, toivotaan että vaivaan saadaan viimein selvyys.
Suosittelen, että kirjaat ylös suurinpiirtein miten vauva syö, itkee ja nukkuu vuorokaudessa. Itse tein tällaisen esimerkkiaikataulun lääkärille yhdestä päivästä, ja se kuulemma helpotti todella paljon allergia- ja refluksidiagnoosin toteamista.
T: Se entisen maitoallergikon äiti
on ihan normaalia olla uupunut koliikkivauvan kanssa ja uupuneena ei mitään ylitsevuotavia äidinrakkauksia kyllä tunne vaan elämä on enemmän päivästä toiseen sinnittelemistä. Jaksa vaan luottaa siihen että menee ohi kyllä.
Harmi sinänsä ettei teillä lääkärinkään tropit auttaneet. Me saimme eräältä lääkäriltä lopulta auttavan tropin, disykloveriinia. Loppui siihen paikkaan koliikkivaivat, mikä oli tietysti helpotus sekä vauvalle että äidille.
Nuo rakastamisjutut! On selvä asia, että äiti rakastaa lastaan (ellei ole vakavasti sairas ja sinä et ole). Mutta, on ihan selvä, että kun väsyttää niin kaikki tuntuu paskalta. Koitapa nyt hoitaa lapsesi perustarpeet ja antaa syliä, mutta älä mieti asiaa.
Ehdit myöhemmin rakastaa ja kokea vauvan kanssa hetkiä, joista myös sinä saat hyvää irti. Rakkaus on asia, jota ei oikein voi järjellä kasvattaa, joten lopeta sen miettiminen. On ihan normaalia, ettet tunne joka hetki rakkautta huutavaa kääröä kohtaan. Se rakkaus ja ihastelu tulee sitten kun se käärö on seurallisempi ja rauhallisempi. Meillä tämä tapahtui koliikin jälkeen 5 kk iässä.. Sinne asti, jaksat vain selviytyä!
Kun oma vauva on tuossa tilassa, niin ymmärtää epätoivoisia tekoja tehneitä äitejä, joten älä tunne syyllisyyttä sellaisistakaan ajatuksista. Teot ovat kuitenkin eri asia, vain hyvin harva on niin sairas, että satuttaa lastaan. Tsemppiä!
vanhempien jaksaminen on helposti äärirajoilla kun lapsi itkee paljon. On hyvä muistaa, että tilanne muuttuu ja parempaa on tiedossa. Toiset lapset on itkuisempia koliikkia, allergiaa tai jotain muuta.Eikä silloin vauvaperheen arki ole ruusuillatanssimista.
Jos lähipiiristä ei saa nyt apua kysy terveyden hoitajalta onko paikkakunnalla mahdollista järjestää vauvalle yöhoitoa, jotta saisit nukkua muutaman yön kunnolla, jaksaa paremmin kun saa nukkua pariyötä.
Kaikki tunteet on sallittuja myös ne kielteiset. Äidinrakkaus on sinussa, mutta uupuneena väsymys on nyt päälimmäinen tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti sulla on esikoisvauva.
Nyt sulla on kolme tehtävää
1) hanki lapselle kunnon apu. Neuvolalääkärit ovat harvoin kovinkaan tietäväisiä vauvojen vatsavaivoista,koska ovat enemmän yleislääkäreitä. Mene vatsavaivoihin erikoistuneelle lastenlääkärille. Kyseessä voi olla allergia tai refluksi. Itkuisuus ei ole mikään vauvan ominaisuus, vaan vauvalla on joku hätä jota ei ole vielä tunnistettu ja löydetty. Apua ei välttämättä löydy heti, mutta sitä joutuu aktiivisesti hakemaan ja ajan kanssa.
2) Kuulostaa että sinulla on baby blues. Hae siihen apua. Vaihtoehtoja on neuvola, äimä, lastenhoitoapu palkattuna jne.
http://www.aima.fi/
3) kukaan ei jaksa jälkiä jättämättä kanniskella itkevää vauvaa. Se on tavattoman raskasta. Nyt sinun pitää puhua miehesi kanssa. Miehelläsi on totta kai työ, mutta sen työajan ajan hän ei joudu kuuntelemaan vauvan itkua. Sovitte työajan puitteissa kanniskeluvuorot. Me tehtiin niin, että kannettiin puolen tunnin vuoroissa illat. Voi ihan oikeasti myös käyttää kuulonsuojaimia. Kun miehesi kantaa, niin lähde kotoa pois. Kävelet vaikka katua eestaas, että saat hetken rauhan huudolta.
Meiltä löytyi apu, kyseessä oli silent reflux. Siihen auttoi lääke, vyöhyketerapia ja ajan kuluminen. Kun vauva alkoi viihtyä mahallaan, niin huuto helpotti. Pahin vaihe kesti kuutisen viikkoa ennen kuin löydettiin lääkäri, sopiva lääke ja annostus ja vyöhyketerapiaa oli käytynä muutama kerta. Meillä oli kyseessä kolmas lapsi, joten kokemusta oli ja tunnistettiin heti 2-viikkoisesta että nyt ei ole normaalia itkua.
ettei mikään työ väsytä niin paljon kuin vauvan itkun jatkuva kuunteleminen - ei mikään!!!!
Mieheltä siis on sinun pyydettävä apua, olen kolmen pienen lapsen äiti miehisellä alalla töissä ja tämä työelämä on täydellistä lepoa lastenhoitoon - puhumattakaan itkuisen vauvan hoidosta - verrattuna, oli ne paineet töissä ihan mitkä tahansa.
En minäkään voi työn varjolla laistaa kotona velvollisuuksista eikä sitä toivottavasti halua miehesikään tehdä. Molemmista kokemusta ja kyllä töissä lepää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosien päästä opastat vastaavassa tilanteessa olevia äitejä rakastamaan ja odottamaan ruusuisempaa vaihetta..
Ilmeisesti sulla on esikoisvauva.
Nyt sulla on kolme tehtävää
1) hanki lapselle kunnon apu. Neuvolalääkärit ovat harvoin kovinkaan tietäväisiä vauvojen vatsavaivoista,koska ovat enemmän yleislääkäreitä. Mene vatsavaivoihin erikoistuneelle lastenlääkärille. Kyseessä voi olla allergia tai refluksi. Itkuisuus ei ole mikään vauvan ominaisuus, vaan vauvalla on joku hätä jota ei ole vielä tunnistettu ja löydetty. Apua ei välttämättä löydy heti, mutta sitä joutuu aktiivisesti hakemaan ja ajan kanssa.2) Kuulostaa että sinulla on baby blues. Hae siihen apua. Vaihtoehtoja on neuvola, äimä, lastenhoitoapu palkattuna jne.
<a href="http://www.aima.fi/" alt="http://www.aima.fi/">http://www.aima.fi/</a>3) kukaan ei jaksa jälkiä jättämättä kanniskella itkevää vauvaa. Se on tavattoman raskasta. Nyt sinun pitää puhua miehesi kanssa. Miehelläsi on totta kai työ, mutta sen työajan ajan hän ei joudu kuuntelemaan vauvan itkua. Sovitte työajan puitteissa kanniskeluvuorot. Me tehtiin niin, että kannettiin puolen tunnin vuoroissa illat. Voi ihan oikeasti myös käyttää kuulonsuojaimia. Kun miehesi kantaa, niin lähde kotoa pois. Kävelet vaikka katua eestaas, että saat hetken rauhan huudolta.
Meiltä löytyi apu, kyseessä oli silent reflux. Siihen auttoi lääke, vyöhyketerapia ja ajan kuluminen. Kun vauva alkoi viihtyä mahallaan, niin huuto helpotti. Pahin vaihe kesti kuutisen viikkoa ennen kuin löydettiin lääkäri, sopiva lääke ja annostus ja vyöhyketerapiaa oli käytynä muutama kerta. Meillä oli kyseessä kolmas lapsi, joten kokemusta oli ja tunnistettiin heti 2-viikkoisesta että nyt ei ole normaalia itkua.
Juuri näin. Mulla oli maitoallerginen poika, ja allergiaan liittyi refluksi. Neuvolasta vain sanoivat, että "vauvat nyt itkevät". Eli käy yksityisellä lääkärillä, ja todellakin hoitakaa vuoroittain miehen kanssa vauvaa. Yksin en olisi minäkään tuota aikaa kestänyt.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos vastauksistanne ja erityisesti tsemppauksesta. Olen myös törmännyt tuohon asenteeseen, että on normaalia kun vauva itkee ja pulauttelee. Näin varmaan tietyssä määrin onkin, mutta ei kai se voi olla normaalia että vauva tuntuu olevan suurimman osan päivästä ns. tyytymätön ja kivulias. Tai että heti syötyään aloittaa vääntelehtimisen ja tuskaisen itkun. Tuota refluksia itsekin ajattelin kun tuntuu ruokailujen jälkeen "kröhisevän" ja yskähtelevän + heti pulauttelevan. Lääkäri määräsi maidon sakeuttajaa, mutta ei siitä ole kyllä mitään hyötyä. Miten teillä nukuttiin öisin? Rajoittuiko itku iltaan?
Halaus ja voimia!!! Älä yhtään murehdi tuota tunnepuolta, on ihan normaalia, että umpiväsyneenä jopa ajoittain vihaa sitä vauvaa - oikeasti rakkaus on silti olemassa siellä alla. Tärkeintä on, että selviät tuon ylitse tekemättä pahaa lapsellesi tai itsellesi.
Saitkin jo hyviä neuvoja. Itse lisäisin vielä, että hommaa ihmeessä korvatulppia ja pidä niitä. Ei sitä itkua tarvitse koko aikaa 100% kuunella tietääkseen, että vauva haluaa syliin.
Onko sinulla kantoliina käytössä? Sen ansiosta vauva kulkee mukana ja saa läheisyyttä ja liikettä - mutta sinun kätesi ovat vapaana.
Jos mistään saat hoitoapua edes vaikka tunnin silloin tällöin, hyödynnä se. Lähde vaikkapa reippaalle kävelylle, kotoalähtö ja liikunta kohentavat mielialaasi kovasti.
Ja tosiaan kannattaa käyttää lasta lastenlääkärillä, jos teilläpäin sellainen löytyy. Jos tuo on koliikkia, sen pitäisi vähitellen helpottaa puolivuotiaana. Mutta kuten tässä jo moni sanoi, koliikkina on mennyt moni allergia ja refluksikin, joten kannattaa tutkia, onpa mielesi sen suhteen sitten rauhallisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ota paineita tuosta äidinrakkausjutusta. Se riittää äidinrakkaudeksi varsin hyvin, että huolehtii lapsestaan, ja huolehtii siitä ettei itse pimahda.
On ihan erilaista olla itkuisen, kuin tyytyväisen vauvan äiti. Ei siinä vaan jaksa fiilstellä, kun lasta pitää jatkuvasti tyynnytellä eikä mikään auta. Se aiheuttaa sellaisia syviä riittämättömyyden tunteita, kun ei voi ottaa lapseltaan sitä kipua pois vaikka antais vaikka vasemman kätensä että lapsella ois hyvä olla.
Meillä kuopus oli tosi itkuinen ilman mitään löydettyä syytä. Komppaan tuota ajtusta, että mikään työ ei ole yhtä raskasta kuin itkuisen vauvan kanssikelu. Meillä pahinta itkuisuuskautta kesti 4 kk, ja kun vauva oli 9 kk niin kaikki itkut yhtäkkiä vaan hävisivät ja lapsesta kuoriutui aurinkoinen ja tyytyväinen lapsi.
Minua harmittaa, etten muista yhtään mitään siitä, kun vauva oli pieni, koska se oli niin näännyttävä vaihe. Mut siitä on selvitty hengissä ja terveinä kaikki. Tekin ap selviätte. Pidä huoli itsestäsi, että jaksat tämän vaiheen. Kyllä se joskus helpottaa. :)
Meillä ei apua tuntunut löytyvän mutta eräs työkaveri kivenkovaan väitti että sellainen lääke on olemassa joka auttaa, mutta sitä ei helposti määrätä koska sillä voi olla joitain sivuvaikutuksia. Hän itse oli saanut reseptin kun oli silmininähden aivan loppu mennessään lääkärille, ja uhkasi että jos ei apua löydy, hän jättää sen huutavan hirviön tänne ja saatte itse hoitaa. Sai sitten disykloreseptin ja siihen loppui huudot.
Minä sain sen vähän helpommallakin sentään yksityislääkäriltä kun oli nuo allergia- (esim. jätin lehmänmaidon pois ruokavaliostani), refluksi- yms muut jutut kokeiltu jo, samoin vyöhyketerapia. Meillä auttoi eikä tullut sivuvaikutuksiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyrkkisääntö on suurin piirtein niin, että refluksia itkevä alkaa karjumaan noin 15-25 min syötöstä. Karjuntaa voi kestää 5-120 minuuttia tms. Ei välttämättä läheskään joka syötöstä, vaan vaikka esim iltaisin. Refluksivauvat saattavat nukkua ihan hyvinkin.
Allergialapsi sitten voi itkeä ihan koko ajan ja nukkua vartin pätkissä.
Nyt uudestaan ap vaan kunnon lääkäriin.
Meidän huutavan refluksivauvan itkut loppuivat vasta, kun aloitettiin säännöllinen kiinteiden ruokien syönti 4 kk iässä. Oli pakko. Velli aloitettiin jo vähän yli 3 kk iässä ja se auttoi yöhuutoihin, kun velli oli tietysti sakeampaa kuin maito, eikä poltellut ruokatorvea.
Kun vauvamme tosiaan noin 5 kk iässä söi isoja annoksia kiinteitä 3 kertaa päivässä, elämä helpottui samantien. Refluksilääkkeitä voi tietääkseni käyttää myös kiinteiden kanssa? On myös muita lääkkeitä pahaan refluksiin, kuin nuo sakeuttajat, jos ne eivät toimi, mutta en tiedä, miten helpolla niitä Suomessa määrätään. Asun siis ulkomailla ja meillä saa mm. Zantacista jotain vauvaversiota reseptillä, mutta se onkin jo tujumpaa lääkettä sitten ja lasta seurataan tarkemmin.
Siinä on todellakin pahoja sivuvaikutuksia, tämä löytyi googlettamalla:
"Suomessa ovat jotkut unettomat käyttäneet myös disykloveriinihydrokloridia (disykloveriini, disykloamiini, disyklamiini). Yleensä lääkettä on annettu nestemäisessä muodossa. Kyseessä on keskushermoston, lihasten ja sydämen kolinergisiä reseptoreja salpaava lääkeaine. Disykloveriinin haittoja ovat mm. muistihäiriöt, sydämen rytmihäiriöt, sekavuus, harhojen näkeminen, väsymys, lihasheikkous, hengityskatkokset, ummetus ja virstaamishäiriöt. Disykloveriini rentouttaa lihaksia ja uneton saattaa kokea sen myönteiseksi. Lääkkeen haitat ovat kuitenkin selvästi suuremmat kuin sen edut.lähde? Disykloveriinin kehittyy myös riippuvuutta."
(http://suomisanakirja.fi/nukahtamisvaikeudet)
Ei niin, ettäkö se olisi ehdottomasti kielletty lääke, tietyissä erityistapauksissa, mutta en nyt kyllä kehottaisi ketään kiristämällä vaatimaan sitä lääkäriltään, kyllä se edellyttää tarkkaa harkintaa.
Mies ei välttämättä ymmärrä, miten raskasta sinulla on, ennenkuin itse kokee sen. Minä myös annoin huutavan vauvan miehelle pariksi tunniksi jokaikinen ilta ja lähdin kävelylle tai kuntosalille.
Meidän huutavan refluksivauvan itkut loppuivat vasta, kun aloitettiin säännöllinen kiinteiden ruokien syönti 4 kk iässä. Oli pakko. Velli aloitettiin jo vähän yli 3 kk iässä ja se auttoi yöhuutoihin, kun velli oli tietysti sakeampaa kuin maito, eikä poltellut ruokatorvea.
Kun vauvamme tosiaan noin 5 kk iässä söi isoja annoksia kiinteitä 3 kertaa päivässä, elämä helpottui samantien. Refluksilääkkeitä voi tietääkseni käyttää myös kiinteiden kanssa? On myös muita lääkkeitä pahaan refluksiin, kuin nuo sakeuttajat, jos ne eivät toimi, mutta en tiedä, miten helpolla niitä Suomessa määrätään. Asun siis ulkomailla ja meillä saa mm. Zantacista jotain vauvaversiota reseptillä, mutta se onkin jo tujumpaa lääkettä sitten ja lasta seurataan tarkemmin.
Kuulostaa niin tutulta; omalle kohdalleni on osunut paha refluksi vauva, allerginen vauva (maito) ja sit vielä muutaman viikon ikäisenä sairastettu erittäin paha iho-infektio vauva :-(
Arvatenkin myös kysyi sitä äidinrakkautta, jonka "puuttuessa" mieli meni aika maahan. Siitä syntyi aika kierre, josta mies sai osansa.
Kuten joku kirjoitti; vauvat eivät vaan itke minuuttitolkulla rauhoittumatta ilman syytä. Toki koliikkiin esimerkiksi ei ole yhtä ainoaa syytä, joten siksi itsekin aluksi "kuittasin" itkuisuuden koliikilla. Onneksi en kovin montaa päivää sitä kuunnellut, koska vaiva oli jotain ihan muuta
Omasta kokemuksestani suosittelen varaamaan ajan lasten gastroenterologille, siinä hetkessä rahassa kirpaisee, mutta kun avun saa, niin kyllä tuntuu että ihan sama mitä maksoi
Imetätkö vai syötät pullosta, tai molempia? Jättäisin tavallisen korvikkeen pois ja pyytäisin reseptin pitkälle pilkotusta maidosta/soijavastikkeesta. Näitä kyllä perheet myyvät myös ihan itsekin itselleen tarpeettomaksi jääneet maitojauheet http://www.allergia.fi/keskustelut/kirppis/myydaan-annetaan-vaihdetaan/
Mistä päin ap olet?
ihme jollei parissa vuorokaudessa ole tyytyväinen lapsi. Imettää pitäs kerralla 45 minuuttia et vauva olis oikeesti "täynnä". Jos ei sitä jaksa, ni mikset juottas korviketta ja nauttis lapsesta?
Olen myös todella iloisesti yllättynyt siitä kuinka kannustavia ja tukevia viestejä kaikki ovat laittaneet. Odotin, että saisin kirjoituksellani "kuraa niskaan" ja jännitin aluksi vastauksien lukemista. Olen todella kiitollinen kaikille vastanneille positiivisista viesteistä ja vinkeistä, ne todella tekivät päivästä paremman!:) Laitoin kantoliinan nyt tilaukseen ja aion sitä nyt seuraavaksi kokeilla.