Miehen uskottomuudesta selviäminen

olen käynyt läpi tismalleen saman helvetin. Siitä voi selvitä, lapsineen kaikkineen ja perheenä pysyen. Tie on kivinen ja raskas kuitenkin.



Laita mulle anonyymi s-posti osoitteesi niin kirjoitan sulle, jos haluat tukea. Itselleni suuri asia olisi ollut, jos olisi ollut vertaistukea saman kokeneesta ihmisestä. Sitä ei ollut tarjolla, mutta jos minä puolestani voin auttaa, teen sen mielelläni.



Laita osoite tänne, en ehdi kirjoittaa ennen ensi viikkoa, mutta otan sitten yhteyttä.



Halaus kohtalotoverilta, selviät kyllä ja kaikki järjestyy!

se on ihan varma. Isälläni on äitini kanssa 2 lasta ja au lasta. Äiti ns antoi pettämisen anteeksi, mutta vaati isän siirtämään omaisuuttaan minun ja veljeni nimiin jo meidän ollessa lapsi. Kaiken yhteisen omaisuuden ostivat vain äitini sekä minun ja veljeni nimiin(mökki ja iso tontti, omakotitalo ja kerrostalo kaksiot) Avioehto tietenkin. Isän puolen isovanhemmat testamenttasivat meille omaisuutta ja isäni luopui perinnöstään meidän hyväksi(siis siitä osasta mistä pystyi luopumaan ja mitä emme testamentilla jo saaneet) Au lapset eivät paljoa perinnöstä hyötyneet. Enkä ole näitten puoliskojen kanssa missään tekemisissä. Koskaan en ole edes heitä nähnyt. Ei vaan kiinnosta täysin vieraat ihmiset. Äiti on viisas nainen. Jaksoi vielä eronkin jälkeen hoitaa isän hautaan

auta minua! miten tänne saa anonyymisti sähköpostiosoitteen? Haluatko vain kertoa sen, onko lapsi elämässänne jotenkin läsnä, koska sitä en voi sulattaa enkä halua.

ei ole elämässämme mitenkään.



Tarkoitin, että tee itsellesi s-posti, josta nimesi ei käy ilmi ja laita se tänne niin kirjoitan sulle. Sen verran satuttava asia on, että en halua sitä antaa tänne riepoteltavaksi. Muutoin voin jutella pitkästikin, vaikka tavatakin. Olen lomamatkalla ja puhelimen netin varassa, siksi palaan asiaan sähköpostitse vasta ensi viikolla.

avasin osoitteen ahdistus_1@hotmail.fi.



Tuntuu kamalalta, paine rinnassa, en voi hengittää. Mietin pyytäisinkö tapaamista mieheni toisen naisen kanssa vai tuleeko siitä vain pahempi olo? Olen vain nähnyt hänen kuviaan, mutta en tavannut. Haluaisin kertoa hänelle kuink paljon hän on satuttanut minua, mutta pelkään että sekoan

puhun kokemuksesta

tv edellinen

mutta jos miehesi tunnustaa lapsen(vaadi isyystestit ennen tunnustusta ja elareita) Ei teidän tarvitse olla missään tekemisissä lapsen kanssa jota miehesi ei ole koskaan halunnut. Se on ollut lapsen äidin päätös tehdä lapsi yksin eikä tehdä aborttia. Varmaan ei ole kysynyt miehesi mielipidettä lapsesta? Vahinkoja sattuu ja niistä keskustellaan yhdessä(mitä tässätapauksessa ei ilmeisesti olla tehty, nainen tehnyt yksin ratkaisun) nainen tehnyt ratkaisun lapsesta ja miehesi tekee oman päätöksen lapsen tapaamisesta yms. Moraalisesti saman arvoisia päätöksiä.

Mikäli et itse enää halua lapsia niin mies ehdottomasti kiireellisenä sterilisaatiojonoon...

Pettää tod näk vielä uudelleen, mutta ei kylvä äpärälapsiaan ympäri kylää

varmista nyt heti, ettei mies ole jatkanut suhdetta tähän naiseen. Onhan hän valehdellut näköjään sujuvasti aiemminkin.





nim. kokemusta on

olet shokissa vielä. Ainakaan vielä ei kannata tavata. Itse otin yhteyttä ja tapasinkin aikanaan, mutta vasta reilusti myöhemmin. Mulla oli tuossa vaiheessa myös hengittämisvaikeuksia, paniikkihäiriön oireita. On aivan selvä, että voit nyt huonosti. Ota rauhallisesti, mene miehesi kainaloon, jos on joku ystävä, jolle voit puhua niin puhu. Kirjoita, mutta älä tällaisille palstoille! Kirjoita jo valmiiksi vaikka minulle, vastaan kyllä kun vaan ehdin. Mene peiton alle ja mieti jotain muuta, kuvittele vaikka, että olet joku toinen ja kuvittele itsellesi toisenlainen elämä. Tai mieti mukavaa päivää lapsuudestasi. Tällaisia ajatusleikkejä, kun ahdistaa, se ahdistuskohtaus menee kyllä ohi. Ja koko juttu selviää ajan kanssa. Mulla oli myös itsetuhoisia ajatuksia, jos niitä tulee niin puhu niistä äläkä tee mitään pikaistuksissasi. Maailma ei kaadu tähän, vaikka se nyt tuntuu siltä ja asia ylipääsemättömältä.

kiitos. Miten kauan menee, että tämä helpottaa? En halua puhua ystäville, koska en halua, että he saavat tietää tästä.

teille jotka olette vaatineet miestä hylkäämään lapsensa. Isoisälläni on tällainen lehtolapsi, isoäiti kielsi olematta tekemisissä: äitini sisaruksineen vihaa äitiään tämän takia. Ja juuri äitiään, koska oli isoisääni kiristänyt mm muilla lapsilla jne. Eivät tunne sisarustaan ja ovat siitä katkeria. Eli kannattaa muistaa että lapset saattavat katkeroitua myös teille, ne omatkin!

alku oli kamalin, sairastuin myös fyysisesti silkasta stressistä. Pikku hiljaa helpotti. Oli hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Toinen kamala vaihe oli lapsen syntymä. Mulla oli jopa tahattomia ajatuksia vauvan ja äidin vahingoittamisesta. Seuraavan vuoden kuluessa toivuin entistä vahvemmaksi. Varaudu ainakin kolmeen, neljään vuoteen. Jotenkin tulee vaivaamaan loppuelämän, mutta ei se pilaa elämää. Se on niinkuin sairastettu syöpä, sen kanssa oppii elämään, vaikka uusiutuminen pelottaa taka-ajatuksissa. Ja ehdottomasti menkää pariterapiaan. Soita heti ja pyydä kriisiapua tai menkää yksityiselle, jos varaa. Nyt en pysty enää kirjoittamaan, mutta laitan sinulle postia ensi viikolla.

Tilanteessa olleena/olevana voin vain todeta, että siinä kohtaa päällimmäisenä mielessä on oma selviäminen ja oman perheen pelastaminen, ei tuollainen melko epätodennäköinen mahdollisuus, että lapset tulevaisuudessa suuttuvat minulle. Lisäksi ota huomioon lapsen äiti, jolla on asiasta omat ajatuksensa. Harva on ehdoin tahdoin työntämässä vauvaansa jäseneksi perheeseen, johon ei itse kelpaa. Vaikka haluaisin ottaa lehtolapsen meille hyvää hyvyyttäni, niin mitä luulet, annettaisiinko sitä meille? Perheeseen, johon se otettaisiin vain sisarpuolien mahdollisen vihan välttämiseksi, kun ei sitä alunperinkään täällä kukaan halunnut.

miehesi lapsi hän kuitenkin on. Et sinä ole selvinnyt, jos et sitä pysty tunnustamaan.

ei ole vaimon eikä lapsen äidinkään asia päättää, halutaanko lasta isän perheeseen vai ei. Lapsi on isän ja sillä selvä. Aivan käsittämätöntä itsekeskeisyyttä tuollainen.



Jotain on pielessä itsetunnossa, moraalissa ja avioliitossa, jos kaikki on ratkaistavissa noin.

se lapsi on isälleen yhtä arvokas kuin läjä spermaa.

että ihminen joka kertoo päässensä yli miehensä pettämisestä selailee jossain lomamatkalla kännykästää hömppäkeskustelupalstan pettämiskeskusteluja.

...sain oman mieheni kiinni pettämisestä tammikuussa. Sen jälkeen kerta toisensa jälkeen yhteydenpidosta/ rakastajattarensa tapaamisesta ja aina häneltä sama rukoilu vielä yhdestä mahdollisuudesta. Kauhea ahdistus, paniikki, tuska ja kipu häilenivät vähitellen. Nyt yritämme pelastaa avioliittomme, viimeisen kerran hän tapasi naista muka lopettaakseen suhteen. Sen jälkeen soitin itse naiselle ja kerroin myös hänen miehelleen. Nyt uskon että suhde loppu. Mutta niin olen uskonut monta kertaa aiemminkin. Mies ainakiin tehnyt ryhtiliikkeen kotona. Meillä kolme alla 5-v lasta joten avioliitto on myös lähes arjen sujumisen tae. En tiedä miten tarinamme päättyy, mutta uskon että jonakin päivänä vastaus nousee sisältäni. Halusin vaan sanoa että älä tee mitää hätiköityä, älä tee pahaa itsellesi tai miehellesi äläkä eroa/heitä häntä pihalle. Asia on helpompi käsitellä kun syyllinen paikalla. Yksin voit vielä huonommin. Mutta usko tai älä, kyllä se helpottaa. Sinä selviät.

jos haluat terveen ja hyvinvoivan parisuhteen niin nyt se tie ei enää ole helppo. Tekee kipeää käydä läpi kaikki tapahtunut ja siihen liittyvät tunteet. Iso osa pettäjistä ei tähän pysty, vaan ovat jopa tyytyväisiä kun petetty päättää suhteen eli he eivät koskaan tule käsittelemään asiaa kunnolla.



parisuhdeterapiaa vähintään tarvitsette, mutta sen lisäksi kyllä voisi hakeutua avioliittoleirille.



pettämiseen sinällään voi johtaa monikin asia...esim seksiriippuvuus ja tunne-elämän häiriöt. Selvästikkin miehesi ei ole käsitellyt minänsä ongelmia kun toistamiseen toimii samoin ja hän hyötyisi varmasti parisuhdeterapian lisäksi ihan yksilöterapiastakin.



mietin vaan että kuvittelitko kuten minä aikoinaan että uskottomuuskriisistä selvitään vaan antamalla anteeksi? eli ekalla kerran hieman puhuitte asiasta ja kun mies tuntui katuvalta niin annoin anteeksi? Silloin mieheltä ja sinulta jäi kyllä ollennainen asia tajuamatta, se että kun luottamus on rikottu sen uudelleenrakennus vaatii työtä, eikä käy hetkessä. Kun tekee rikoksenkin niin kyllä ikävät seuraukset kuten vankausrangaistus on kuitenkin kärsittävä vaikka kuinka pyytäisi anteeksi.



Mitä se sitten tarkoittaa parisuhteessa uskottomuuden kohdalla. Sopimus on rikottu, luottamus on rikottu, on pettäjän tehtävä osoittaa muutakin kuin katuvin sanoin että hän on uuden mahdollisuuden arvoinen. se voi tarkoittaa käytännössä vaikkapa ekan vuoden ajan sitä, että sähköpostit ja puhelimet on vapaasti sinun luettavissasi, omia menoja ei enää ole jne...kunnes luottamus kasvaa. tämän lisäksi tietysti vaikkapa se terapia..