Mistä tiedät, että sinä ja aviomiehesi ette tule eroamaan?

toistemme parhaat ystävät.

Mutta en voi myöskään elää niin, että uskoisin meidän varmasti eroavan :D

Molemmilla paljon elämää takana, tavattiin toisemme vasta 45+ ikäisinä, ja tuntuu että tässä tää nyt viimeinkin on kaikkien "testikappaleiden" jälkeen. Kumpikaan ei ole ollut aiemmin naimisissa, ja sen verran tätä pähkäiltiin että luulis että yhdessä pysytään.

ollaan oltu yli 20v yhdessä ja matkalle mahtuu niin paljon paskaa josta on selvitty, etten osaa kuvitella mitä voisi tapahtua että vielä eroamme.

Meillä yhteistä matkaa 17v. Tässä on jo koettu yhtä ja toista.

Niistä, kun on kerta selvitty niin miettii et mikä muka tämän kaataisi.

Lisäksi meillä molemmilla on sama ajatus siitä, että tää kestää loppuun asti.

Syvä rakkaus ja kiintymys on molemminpuolista.

Liian mukavuudenhaluisia

Kauhee homma ois.

ensin kujerretaan kainalossa, että ethän koskaan jätä minua ja viikon päästä on uusi rakas kiikarissa. Se ei koskaan ja ikinä voi tarkoittaa muutamaa vuosikymmentä tai muutamaa päivää.

että olen 99,9 % varma, ettemme eroa. Sitä paskaa ei meidän liitossamme liiemmin ollut. Mutta niin vain mies vaihtoi minut toiseen 20 vuoden jälkeen.

Jos puolison arvot ja tahto muuttuvat, niin toinen puolisko ei voi tehdä yhtään mitään avioliiton eteen.

petetyistä ja jätetyistä piti ennen tapahtunutta miestään luotettavana ja lojaalina ja uskoi liittonsa kestävän. :)

Omassa liitossani oli kyllä valtavasti ongelmia ja ero lopulta ehkä hyväkin asia, mutta erotapa tuli kyllä valtavana yllätyksenä.

Tuntui siltä, että mies oli joku ihan muu kuin se, jonka kanssa olin elänyt lähemmäs 20 vuotta.

Tuntui siltä, että mies oli joku ihan muu kuin se, jonka kanssa olin elänyt lähemmäs 20 vuotta.

Vaikka se ei aina siltä tunnukaan, niin kyllä miehetkin 20 vuodessa yleensä johonkin suuntaan kehittyvät. Mun ex-vaimoni oli ns. olettajatyyppi, joka oletti, että kun näin on, niin näin on sitten aina. Ei voinut yhtäkkiä alkaa tykkäämään vaikka suklaasta, kun sitä ei ollut ennenkään ostettu. Vaimo tietysti suunnitteli kaiken muunkin ennen kuin ehdin itse asiaa edes miettiä (tässä tosin hitauden vikaa itsessäkin).

Kestin vain 2 vuotta.

15 vuoden liiton jälkeen. Mä en usko enää mihinkään, varsinkin kun eromme oli niin klishee. Meillä on 3 lasta, mies oli 42 kun erosimme ja aloitti uuden perheen alusta ja teki 2 lasta.



Olisin 3 vuotta sitten voinut vastata, että ei erota koskaan. Väärässä olin. Ei painanut vaakakupissa ilmeisesti kuin rupsahtanut akka.

me toisessa liitossa olevat enää ollakaan niin naiiveja, että luultaisi tietävämme, ettei eroa koskaan voi tulla. Ekassa liitossa minäkin vielä kuvittelin tietäväni kuten te muutkin ekassa liitossanne olevat.

15 vuoden liiton jälkeen. Mä en usko enää mihinkään, varsinkin kun eromme oli niin klishee. Meillä on 3 lasta, mies oli 42 kun erosimme ja aloitti uuden perheen alusta ja teki 2 lasta.

Olisin 3 vuotta sitten voinut vastata, että ei erota koskaan. Väärässä olin. Ei painanut vaakakupissa ilmeisesti kuin rupsahtanut akka.

exäsi nyt on, kun tuossa iässä aloitti kaiken alusta? Lähemmäs 50 v. kaksi pientä lasta lisää? Huh! En jaksais.

Ekassa liitossa minäkin vielä kuvittelin tietäväni kuten te muutkin ekassa liitossanne olevat.

Päivän pähkinä kuuluukin: "Kuuluuko kaikki sitten tietää, vai onko tietämättömyys autuutta?"

mutta toivon niin. Omalta osaltani aion varmistaa, ettei ero tulisi johtumaan minusta mm. käymällä vieraissa tai muutoin valehtelemalla.



Meillä on vaan sellainen fiilis, että hautaan saakka yhdessä mennään, toivottavasti tulee olemaan jatkossakin :)

;-) Te avioliittoonne sokeasti uskovat eroatte ihan yhtä todennäköisesti kuin me enemmän elämää nähneetkin.

naimisissa ja meillä on sormukset sormessa liittomme merkkinä.

Toivon kuitenkin ettei tarvii tästä liitosta erota kuin kuoleman kautta.



Kaikenlaista on tähän 18 vuoden liittoon mahtunu. On ylämäkee, alamäkee ja tasasta. Meikäläinen on se rypijä ja rämpijä...



Välillä olen ollut aivan valmis eroamaan, mutta sitten taas yllättäin oma mies onkin se paras. Ja nyt olen oikeesti sitä mieltä, että ruoho ei ole aidan takana yhtään vihreämpää. Elämä on näin aivan hyvää.



Mieheni sanoi, kun mentiin naimisiin, että hän ei aio mennä elämässään kuin kerran avioon ja siinä liitossa hän myös pysyy.

kuuntele, ymmärrä eikä välitä niin

suhde toimii

-Wagner-

nykyään mietitään ihan liikaa, ajatellaan aivot puhki.

Ei kannata. Ihan turhaa.

Jos on riitoja tai muuta niin en välitä, en kuluta energiaani sellaiseen. Senkin energian kulutan mieluummin vaikka av:lla

Nousen tilanteiden yläpuolelle ja annan tuulen viedä

mutta toistaikseksi en ajattele, että ero olisi koskaan vaihtoehto. Vaikea on kuvitella toisen muuttuvan niin paljon (esim. rikolliseksi tai narkkariksi tms.) että hänet jättäisin... Meidän eteen on kyllä heitetty vähän väliä vastoinkäymisiä, mutta ne ovat vain vahvistaneet suhdettamme.



Minun vanhempani ja mieheni vanhemmat ovat myös edelleen yhdessä, olleet yli 30 vuotta. Eroamisen tai yhdessä pysyminen malli tulee myös lapsuudenkodista.

on takana jo 30 vuotta. Vuosien varrella on sattunut yhtä ja toista, pari kertaa minä olen halunnut pistää hanskat tiskiin. Mies ei ole halunnut erota.



Kaikesta olemme päässeet yli ja viimeinen 10 vuotta on ollut hyvinkin mukavaa. Parin vuoden sisällä jäämme kaksistaan, kun nuorimmainenkin muuttaa pois kotoa.



Totta kai toivon, että elämme loppuelämämme yhdessä, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Erossa on kaiken kaikkiaan niin iso homma, että tuskin kumpikaan jaksaa sitä hoitaa - niin kuin tuolla aiemmin jo todettiin :)

;-) Te avioliittoonne sokeasti uskovat eroatte ihan yhtä todennäköisesti kuin me enemmän elämää nähneetkin.

Tästä kyllä kuultaa läpi katkeruus ja kateus, eikä mikään elämänkokemus.