Millainen on olo, kun ihmistä vaivaa "tyhjyyden" tunne?

Että tekee asioita vain koska niitä kuuluu tehdä ja oletetaan tekevän.

Ainoastaan usko voi täydellisesti tyydyttää sen tunteen.



Tyhjyyden tunteen paikaamiseksi juuri ihminen hankkii joko materiaa lisää ja lisää, syö liiaa, juo liikaa, pelaa, liikaa tms.



Vain Jumalan rakkaus täyttää sen aukon, moni luulee toisin.

ei mulla ole kaipuuta, vaan sitä, että ei tunne olevansa olemassa eikä mikään tunnu miltään. Tai voi tavallaan tuntuakin, mutta samaan aikaan tuntuu siltä, ettei sillä esim. ilon tunteella ole mitään väliä.



Uskonto ei tähän ole mulla ollut ratkaisu, mulle se oli vain yksi jatkumo tohon että syö liikaa, juo liikaa, tekee liikaa töitä jne. Mun mielestä tyhjyyden tunteesta pääsee, kun löytää oman itsensä. Muu on vain mielen harhautusta olla pääsemättä tähän tavoitteeseen.

Tunnen erään, joka rakastui ja häneltä sitten hävisi se tyhjyyden tunne. Palaako se tyhjyyden tunne rakastumisen ohimentyä? Jos siis ei ole löytänyt itseään eikä Jumalan rakkautta sillä välin.



ap

Tunnen erään, joka rakastui ja häneltä sitten hävisi se tyhjyyden tunne. Palaako se tyhjyyden tunne rakastumisen ohimentyä? Jos siis ei ole löytänyt itseään eikä Jumalan rakkautta sillä välin.

ap

pitkään suhde on kestänyt? Joskus voi parisuhde korjata esim. vanhempien aiheuttamat vahingot (koska vanhempien rakkaudettomuus sen tyhjyyden tunteen usein aiheuttaa), joskus taas rakkaus sekoitetaan pakkomielteeseen ja tyhjyys palaa jossain vaiheessa..eli riippuu tapauksesta.

yksinolo, rahattomuus, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

kun olen ollut rahattomana kotona vaikkapa 12 kuukautta ja alan ajatella tuota jo kulunutta aikaa, jossa olen ollut yksin seuranani vain huonekalut, säävaihtelut ja muutama kaupassakäynti, sisältäni olen tyhjä, todella tyhjä. ei muita muistoja kuin edellä luettelemani.

saati jos tarkastelen elämääni elämää vaikkapa 30vuotta taaksepäin: pelkkää työtä, työtä, työtä.

koko elämä on tyhjää, jota olen yrittänyt täyttää muistoilla ja konkreettisilla asioilla - silti elämä on valhetta vain.

Se on sellainen tyhjä, ankea, tarkoitukseton olo.

Ikävää, että koet elämäsi noin mutta elämän ei tarvitse olla hyvissä muistoissa muhimista. Tärkeintä on opetella ollemaan vertailematta itseään liikaa toisiin, varinkaan parempiosaisiin, sillä silloin ei voi muuta kuin katkeroitua. Yritä opetella elää tässä hetkessä, ei tulevaisuuden kauhuskenaarioissa tai menneisyyden tyhjyydessä. Kun osaat alkeet tässä hetkessä elämisestä, pystyt nauttimaan elämästä sellaisena kuin se on, ilman omaa tarinaasi siitä minkälaista elämän pitäisi olla. Kannattaa aloittaa mindfullness - kirjallisuudella ja tietoinnen läsnäolo - kirjallisuudella, jos luet ne avoimin mielin niin saat varmasti apua elämän merkityksettömyyden tuntuun.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 03:45"]

yksinolo, rahattomuus, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

kun olen ollut rahattomana kotona vaikkapa 12 kuukautta ja alan ajatella tuota jo kulunutta aikaa, jossa olen ollut yksin seuranani vain huonekalut, säävaihtelut ja muutama kaupassakäynti, sisältäni olen tyhjä, todella tyhjä. ei muita muistoja kuin edellä luettelemani.

saati jos tarkastelen elämääni elämää vaikkapa 30vuotta taaksepäin: pelkkää työtä, työtä, työtä.

koko elämä on tyhjää, jota olen yrittänyt täyttää muistoilla ja konkreettisilla asioilla - silti elämä on valhetta vain.

[/quote]

Minusta tuo sinun kirjoituksesi kuvasi hyvin tyhjyyden tunnetta, kun elämässä ei tapahdu mitään mistä tulisi iloa ja jännitystä alkaa tylsistymään ja se tunne on kauhea. Minulla on jonkunerran ihmisiä ympärillä mutta silti tunnen tyhjyyttä.

Mikään ei tunnu enää miltään, aivan erilaiselta. Kuin jotain puuttuisi vaikkai ei puuttuisi. Kaikki tuntuu jotenkin erilaiselta eikä mikään vaihtoehto hyvältä, ei tee mieli tuntea iloa, ei onnellisuutta, eikä edes tyhjyyttä. Edes kuolema ei tunnu oikealta ratkaisulta.

Nämä siis on aivan vaan omia kokemuksia että en välttämättä tiedä miltä "oikea" tyhjyys tuntuu enkä ole aivan varma mitä sillä tarkoitit..