Puolisoilla omat rahat AVIOliitossa

Meillä on aina ollut omat tilit ja rahat. Naimisissa,2 lasta. Mies tienaa 5000, minä 1500. Mies maksaa omasta halustaan lainan ja muut laskut itse maksan omia laskuja ja menoja, lasten kaikki vaatteet ja tarvikkeet. Ostan myös suurimman osan ruoasta ja tavaroista. Mitä väliä sillä on kenen tililtä ja kuinka paljon menee mihinkäkin rahaa kun kaikki on kuitenkin saman perheen hyväksi?

Ja sitten kun tulee ero, on asunto sen omasta halustaan sitä maksaneen miehen ja sinulle ei jää yhtään mitään niitä lasten vaatteita lukuunottamatta..

Toivottavasti pidät huolen asunnon omistuksesta että se on sinunkin nimissäsi edes.

Yhteiseen kotiinko? Vaiko siihen omaan puoliskoosi yhteisestä asunnosta? Miksei mies maksanut omaa osuuttaan verhoista? Oletan kuitenkin, että asutte samassa taloudessa.

Mies, joka ei viitsi elättää perhettään, kun nainen on yhteisestä päätöksestä lasten kanssa kotona, on munaton luuseri. En suosittele tekemään enempää lapsia tuollaisen kanssa.

Anteeksi, mutta nauran täällä ihan kippurassa! Miten joku VOI käsittää noin väärin? Se Ellos-verho oli vain esimerkki siitä, että nainen tuhlailee miehensä rahoja mihin huvittaa koska kokee, että ne kuuluu hänelle, vaikka hän ei ole tehnyt niiden eteen yhtään mitään.

Meillä molemmat elätetään perhettä, sanoin ekassa viestissä että mies meillä maksaa remontit ja matkat esimerkiksi. Yhdessä loput.

Jos minulla ei olisi pääomatuloja, mies maksaisi melkein kaiken koska saisin vain kotihoidontuen ja lapsilisät. Ja se olisi miehelle täysin ok, tiedän tämän koska olemme aiheesta puhuneet. Mutta en usko, että miehen tekee mieli minun rahatilanteestani nyt valittaakaan.

minusta on kummallekin meistä mukavaa että molemmilla on yhteisten rahojen lisäksi ne omansakin.



Mä olen ihan huomattavalla tavalla kiinnostuneempi sisustamisesta kuin mieheni, ja musta on oikein oikeudenmukaista että jos minä koen tarvitsevani uudet verhot tai sen viidennenkin erilaisen astiaston, ja mies ei voisi vähempää välittää tuollaisista ja pitää niitä ihan turhuutena, minä maksan ne verhot ja kipot kyselemättä mieheltä. Ihan vastaavasti, kun mies sai päähänsä että ihminen tarvitsee Suomen kesässä avoauton, hänen ei tarvitse välittää siitä että mun mielestäni se on täysin älytöntä rahankäyttöä, koska sen harvinaisen päivän kun Suomessa on lämmintä ulkona haluan kyllä viettää jossain ihan muualla kuin autossa.



Erilliset rahat vähentävät ristiriitoja parisuhteessamme. Ja jos ei kyse ole viidennestä astiastosta tai avoautosta tai muusta aivan selkeästi ylimääräisestä vaan oikeasta tarpeesta, puolisoa autetaan taloudellisesti.

Mun mielestä on tärkeää että tunnistetaan ja hoidetaan pakolliset menot pöydältä ensin. 

Näitä meidän taloudessa on: 

- taloon liittyvät kulut: (muut kuin lainanhoito), vesi, sähkö, lämmitys, kiinteistövero yms. 

- taloustili, josta hoidetaan ruoat, pesuaineet yms. ja ehkä joskus pienhankintoja

- autotili: autovero, polttoaineet, vakuutukset, katsastusmaksut, varaosat, öljynvaihtohuollot + 500/vuosi ei-ennakoiduille menoille

  - meillä yksi auto, jonka kulut on jaettu kahteen ryhmään: valmius ja km-maksu l. valmiusmaksu on se joka menee joka tapauksessa vaikka autolla ei ajettaisi metriäkään, km-maksu puolestaan kattaa kaikki ne kulut, jotka tulevat kilometrien myötä vastaan: diesel, renkaat, öljynvaihto yms. 

- molemmilla henk. koht tilit, jonne palkka tulee ja josta se  ohjataan eri luonteisille kulutileille

- molemmille jää jotain omaa rahaa

- molemmat osallistuu kaikkiin kuluryhmiin. Joihinkin 50-50. Auton kuluihin käytön mukaan. Taloon liittyvä laina ja omistus ei jakaudu 50-50, vaan omistus-suhteen mukaan, joka jakautuu maksukyvyn mukaan. 

Näin laskut tulee hoidettua. Asuntolaina maksettua. Auton huolto tai yllätystilanteessa tilillä on raha hoitaa laskut. 

Sit kun nää toimii, voi päälle rakentaa muuta mukavaa. Myös henkilökohtaista niinkuin yhteistäkin. 

Itse korostaisin tärkeänä näissä perheen talousjutuissa seuraavia kysymyksiä:

- miten muodostuu säästöjä sellaisiin tuleviin kohteisiin, jotka eivät ole vielä tiedossa?

- mikä kannustaa opiskelemaan ja siten hakeutumaan mielekkäämpiin ja paremmin palkattuihin työtehtäviin?

- onko mahdollista rakentaa perheen taloudelle muuta tukijalkaa kuin (toisen tai molempien) palkkatyö? 

- onko säästössä (ikä)/10 * vuotuinen nettopalkka (rahana tai asuntona tai sijoituksian)? Jos ei, niin on syytä vähentää kulutusta ja nostaa säästämisen astetta?

- miten muodostetaan talous, jos toinen on lähdössä opiskelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa mulle, että miten perheessä, missä on yhteisiä lapsia, voi vanhemmilla olla omat rahat? Pitääkö siitä tehdä avioehto?

Meillä on kummallakin oma palkkatili ja kumpikin laittaa yhteistilille tulojensa (nettotulot velanhoitomaksujen jälkeen) mukaisessa suhteessa fyffendaalia. Tai jos vaillinkia, niin kumpi ensin ehtii, tankkaa omalta tililtän/säästöistään. Aika hyvin tiedetään kumpikin toisen rahatilanne, eikä kummallakaan oo koskaan ollut mitään wilunkia. Asunto ja auto omistetaan puoliksi, kumpikin hoitaa omat velkansa (joita on enää minulla, vähän). Kumpikin perii/perinyt omat vanhempansa, mutta toki niistä rahoista on mennyt/menee yhteisiin juttuihin. Ei viittitty tehdä avioehtoa kun kumpikin on tuonut rahaa yhtä paljon ja kumpikin veisi oman puolikkaansa asunnosta. Perintö ei ole ongelma kun on yksi lapsi ja lesken omaisuus on lähinnä asunto ja kesämökki - ei tule riitaa. Sellainen testamentti on kuitenkin laitettu että kun muksu perii, niin sen omaisuus jää kokonaan hänen omaan käyttöönsä. 

Noita tilejä käytellään niin että yhteiset hankinnat otetaan yhteistililtä ja jos itse ostelee rättejä tai leluja tai mitä lie, niin maksaa omistaan.

Eipä ole ikinä rahasta riidelty. Molemmat ollaan suht tarkkoja rahanmenosta mutta ei nuukailla toisillemme. Puoliso on opiskellut minun rahoittaessani koko sirkuksen, minä puolestaan olen lorvinut työttömänä puolison siivellä.