Puolisoilla omat rahat AVIOliitossa

oma vaimo näkee asian niin, että jos mies tienaa 1000 tai 2000t€ enemmän niin naisen ei tarvitse maksaa mistään yhteisestä yhtään mitään. Minulle olisi ok että hän maksaa 20e ja minä 100e mutta sekin on kuulemma kamalaa. Selvähän se, että asiasta on riidelty kovaäänisestikin.

" Useinhan on niin, että naiset tekevätä enemmän osa-aikatöitä, lyhennettyä työpäivää jne. ja mies taas on opiskellut varta vasten päästäkseen kiinni rahakkaampiin hommiin. Eikö sen uurastuksen hedelmistä saisi nauttia, vaan sen 4h päivässä työskentelvän vaimon pitäisi automaattisesti saada kaikki sama kuin 10 h työskentelevän?

Yleensä jos toinen puoliso päätyy osa-aikatyöhön tai lyhennettyyn työpäivään, on se perheen yhteinen päätösä ja liittyy lastenhoitojärjestelyihin.

Se osa-aikatyötä tekevä mahdollistaa puolisonsa urakehityksen ja paremman palkan.

Kyllä silloin on ihan reilua, että se urahississä oleva puoliso antaa myös puolisonsa nauttia työnsä hedelmistä. Eihän hän niitä hedelmiä saisi ollenkaan yhtä paljon jos puolisokin tekisi täyttä työpäivää.

Itse olen kokeillut molempia. Olen ollut kotona hoitamassa lapsia, ja olen ollut töissä puolison hoitaessa lapsia. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa elämäni oli helpompaa ja vaivattomamapaa. Olisi tuntunut aika tylyltä sanoa puolisolle, että sinä nyt ansaitset vähemmän kun et kerran töissäkään käy.

En itse asiassa tunne yhtään ihmistä joka tekisi vapaaehtoisesti osa-aikatyötä, ellei kyse ole lastenhoitojärjestelyistä.

Omalla alallani osa-aikatyön valitsee lasten takia yhtä usein mies kuin nainen.

meilläkin juuri näin. Tosin tienataan yhtä paljon molemmat.

Liitto tuntuu vähän puolinaiselta, jos rahasta pitää riidellä ja kytätä...en osaa kuvitella tilannetta missä toisen menoja täytyy kyylätä et törsääköhän se kuinka paljon ja onko törsääminen 'ansaittua'. Ihan vieras maailma mulle.

Hämmästelen, miten monet tekevät vakavassa suhteessa raha-asioista niin vaikeaa. Puolisot voivat toki tienata eri määrän rahaa ja olla eri elämäntilanteissa, mutta kyllä perheessä pitää olla yksi ja sama elintaso.

Tietysti asiaa auttaa, että molemmilla on järkeä rahankäytössä ja yhdessä riittävät tulot, ettei ihan kädestä suuhun tarvitse elää, mutta olisi kauheaa, jos jompi kumpi kyttäisi toisen rahankäyttöä tai omia hankintoja pitäisi liikaa hyväksyttää. Luotamme toistemme järkeen ja haluamme jakaa elämämme keskenään ja meillä raha-asiat ovat olleet se yksi asia, josta ei ole koskaan tarvinnut riidellä.

Olen välillä elättänyt puolisoani ja tienaan nytkin paremmin, mutten missään nimessä haluaisi hänen köyhäilevän, jos siihen ei ole tarvetta. Ja luotan, että eri elämäntilanteessa hän kyllä tukisi minua.

M31

Meilläkin on eri tilit ja omat rahat. Olen tottunut elättämään itseni ja käyttämään vain omia rahojani.



Mies tienaa yli kaksin verroin minuun verrattuna, itse olen aina ollut tosi surkeatuloinen. Asunto on miehen, hoiti lainan. Minä maksan puolet kaikista kodin ja lasten kuluista. Rahani riittävät siihen juuri ja juuri ja joskus saan vähän säästöönkin. Periaatteessa minä siis olen köyhä ja mies hyvätuloinen mutta se ei näy missään koska kumpikaan ei tuhlaa tai halua tuhlata millään tasolla.



En ymmärrä miksi miehen pitäisi kustantaa mulle jotain ekstraluksusta jossain asiassa... Oma vikani kun teen niin huonopalkkaisia hommia! Mies säästää paljon ja vastaa näin perheen turvallisuudesta jos jotain tapahtuu ja kerää samalla lapsille koulutusrahaa yms. Itse en voi säästää pahan päivän varalle mitään mutta onneksi hän voi, mikä tuntuu tosi hyvältä.



Koskaan ei tarvitse tapella tai ihmetellä toisen rahankäyttöä. Joskus mietitään voisko jossain säästää mutta periaatteessa ollan tyytyväisiä tähän elintasoon. Isot ostokset kuten lomat mietitään aina yhdessä että mullakin on varaa omaan puolikkaaseeni.

Itselläni toimi systeemi että on yhteinen tili ruoka-, bensa yms talousmenoja varten. Muista laskuista sovitaan että kumpi maksaa mitäkin ja lopuilla omilla rahoilla tekee mitä huvittaa. Ei ikinä samaan laariin kaikkia rahoja. Ja avioehto pitää tehdä muutenkin.

Meillä toimii myös hyvin se että vakio summa molempien tileistä menee yhteiselle laskujenmaksutilille. Sieltä maksetaan laskut ja lainanlyhennykset ja ruuat. On myös yhteinen säästötili yhteisiä lomia ym. isompia hankintoja varten. Loput tileistä menee omille tileille. Omilla rahoilla käydään ulkona syömässä, ostetaan vaatteet, kampaamo ym. kosmetologikäynnit. Mies voi ostaa omia haluamiaan tavaroita. ym.

Juridisesti homma menee kai näin: aviopuolisot ovat toisistaan elatusvelvollisia. Eivät siis velvollisia jakamaan kaikkea tasan.



Toisin sanoen, jos toinen on selvästi köyhempi ja rahan tarpeessa, ei varakkaampi saa jättää puolisoaan pulaan normaalin elämän tarpeellisten menojen osalta.



Tuo elintasokysymys varmaan on jokaisen parin neuvoteltava keskenään. Useimmiten tosin, jos suhteessa rakkaudesta ollaan, varakkaampi haluaakin antaa omastaan sen verran että molemmat saavat elää vähän leveämmin.

eikä koskaan, ikinä ole riidelty rahasta. Kummallakin on tyyli, että tarpeellista ostetaan, harvoin ostellaan mitään ylimääräistä tai "luxusta". Minä vähemmän tienaavana maksan lasten vaatteet ja yleensä ruoat kun kaupasta ne haen sekä omat nimelläni tulevat laskut, mies taas maksaa yhteiset laskut, lainanlyhennykset jne. Koskaan emme ole näin sanallisesti sopineet, se vaan on luonnostaan niin mennyt. Elämme kuten rahat olisivat yhteisiä, vaikka eivät samalla tilillä olekaan. En ole ikinä ymmärtänyt pariskuntia jotka laittavat joka kauppalaskunkin tasan. Tietty jos toinen osapuoli pistäisi rahaa kauheat määrät vaikka matkusteluun tai uhkapeleihin, tällainen järjestely ei varmaan toimisi. Mutta jos on samanlainen kulutustyyli, ei ole mitään ongelmaa.

ostan puolisolleni joulu-, synttäri- ja isänpäivälahjat? Näkee tiliotteesta mistä olen ostanut...

Noloa?



Meillä on omat palkat, minäkin katsos tienaan meidän perheessämme. Pysyin jopa elättämään perheemme, kun mies oli kodinhoidotuella puoli vuotta!

Yleensä pienipalkkaiset naiset, joiden miehet tienaa paljon vinkuvat kaiken yhteiseksi.

On ollut koko avioliiton ajan yhteiset rahat, ainoastaan minun yritykseni rahavirrat (sivutoiminen toiminimi) menevät tilille, jonne miehellä ei ole asiaa.



Minusta toimii parhaiten just meidän tilanteessamme, kun tulotaso on eri. Minä siis tienaan 80% perheeseen tulevista rahoista.



Avioehtoa ei ole, koska meillä ei ollut kuin vanha auto ja keskinkertainen kahvinkeitin omaisuutta naimisiin mennessämme.



Mut kukin tavallaan. Kokisin kyllä hankalaksi, jos joutuis miettimään, kuka mitäkin maksaa.

Itselläni toimi systeemi että on yhteinen tili ruoka-, bensa yms talousmenoja varten. Muista laskuista sovitaan että kumpi maksaa mitäkin ja lopuilla omilla rahoilla tekee mitä huvittaa. Ei ikinä samaan laariin kaikkia rahoja. Ja avioehto pitää tehdä muutenkin.

Meillä toimii myös hyvin se että vakio summa molempien tileistä menee yhteiselle laskujenmaksutilille. Sieltä maksetaan laskut ja lainanlyhennykset ja ruuat. On myös yhteinen säästötili yhteisiä lomia ym. isompia hankintoja varten. Loput tileistä menee omille tileille. Omilla rahoilla käydään ulkona syömässä, ostetaan vaatteet, kampaamo ym. kosmetologikäynnit. Mies voi ostaa omia haluamiaan tavaroita. ym.

voin sitten omalta tililtäni OMISTA RAHOISTANI ostaa miehelle esim. joululahjat (joita on tänä vuonna noin 8 !)

Minunkin vanhemmilla oli omat rahat ja kaikki sujui hyvin

Sinne tulee molempien palkat ja kolmen lapsen lapsilisät. Meillä raha on PERHEEN rahaa ja sitä käytetään perheen menoihin. Siis ruokaan, asuntolainaan, lasten hoitomaksuihin, autojen kuluihin, vaatteisiin, lomamatkoihin.



En ymmärrä miksi mieheltä pitäisi salata omia ostoksia ja sillä verukkeella pitää omaa tiliä? Mitä väliä sillä on ostanko vaikka 50 pulloa kynsilakkaa kuukaudessa kun miehet ostaa kuitenkin jotain naisen mielestä turhaa elektroniikkaa, kunhan perheen raha vain riittää? Onko se jotenkin jännittävämpää ostaa ne kynsilakat oman pankkitilin rahoilla?



Ei mulla ainakaan ole mitään salattavaa mieheltä. Toki meillä aina puhutaan isommista ostoksista (yli 100 e), jotta varmistetaan että tilillä on katetta juuri sillä hetkellä.



Meillä pikemminkin mies käskee mun panostaa itseeni. No kävin juuri kampaajalla, maksoi 130 e. Mies totesi että jaa, kai se vaan maksaa nykypäivänä, mutta nätti tukka tuli. Mies käski mennä ostamaan itselleni joululahjaksi vaatteita, kun hän on siinä niin huono, käski mennä Gantin liikkeeseen niin ei tule ostettua halparättejä. Ok, käskystä menen :)



Ja vastaavasti mies ostaa mitä tekee mieli.



Meillä ei kumpikaan vedä tiliä sileäksi kerralla vaan kumpikin tietää, että rahaa käytetään niin että se riittää tilistä toiseen.



Jos mies haluaa huomenna hakea kaupasta uuden iphonen niin hakekoon. Mun tili tuli tänään niin onpahan ainakin katetta tilillä.



Mutta kukin tyylillään. Ollaan oltu lapsista vuorotellen hoitovapaillakin ja silloin ei kyllä "omat rahat" toimisi. Musta oli hienoa että mieskin oli hoitovapaalla ja ihan sai vapaasti käyttää mun tienaamia rahoja silloinkin.



Ja meillä ei ole koskaan ollut mitään pikavippejä tai osamaksuja käytössä.

oma vaimo näkee asian niin, että jos mies tienaa 1000 tai 2000t€ enemmän niin naisen ei tarvitse maksaa mistään yhteisestä yhtään mitään. Minulle olisi ok että hän maksaa 20e ja minä 100e mutta sekin on kuulemma kamalaa. Selvähän se, että asiasta on riidelty kovaäänisestikin.

Toki lienee itse valittu kuitenkin... :)

Meillä omat nettotuloni ovat n. 3.500 eur/kk, mies saa pari sataa vähemmän. Yhteiset menot maksetaan puoliksi ja muuten kumpikin hoitaa omat raha-asiansa, miten parhaaksi näkee. Miehellä on isompi osakesalkku, mutta minulla vastaavasti aika paljon käsilaukkuja ja kumpikin on tyytyväinen.

Puistattaa ajatuskin, että jompikumpi puolisoista heittäytyisi toisen elätettäväksi. Erikseen ovat toki ne tilanteet, kun olen ollut äitiys- ja vanhempainvapaan jälkeen muutaman kuukauden hoitovapaalla. Tällöin toki mies on panostanut enemmän yhteiseen talouteen.

Kertokaa mulle, että miten perheessä, missä on yhteisiä lapsia, voi vanhemmilla olla omat rahat? Pitääkö siitä tehdä avioehto?

Me ollaan naimisissa, meillä yhteiset lapset, yhteinen velka, omat tilit. Ei siinä sen kummempaa.

Mulla on oma käyttötili, oma säästötili, sitten meillä on yhteinen säästötili.

Olen tällä hetkellä kotona lasten kanssa, joten tulotaso on matala. Mies maksaakin asumiskulut (lainanlyhennys, korot, vastikkeet, sähkön, veden...) ja omat laskut, minä maksan ruoan, omat laskut ja pääasiassa lasten vaatehankinnat. Mies on maksanut lasten harrastusmaksut. Mies myös maksaa 90% bensoista, vaikka minä ajan autoa 90% kilometreistä.

Ei siinä kummempaa...

Meillä on eri tilit ja molemmilla omat säästötilit. Miehen vuoksi näin. Itse haluaisin yhteisen tilin. Kyllä näinkin pärjätään. Mies maksaa vuokran ja minä maksan laskuja ja ruokaa ostetaan molemmat. Minä ostan lähinnä lastenvaatteet yms. Mies maksaa bensat. Se maksaa yleensä kummalla on rahaa. Itse olen kht:lla. Jos toisella ei ole rahaa johonkin isompaan laskuun niin sitten toinen siirtää toisen tilille.. Koskaan ei tosin tarkkaan tiedä paljonko on toisella tilillä ellei kysy. Siksipä meillä viikoittain käydään keskustelu paljonko tileillä ja mitä pitäisi ostaa ennen seuraavaa rahantulopäivää (miehen palkkapäivät ja mun tuet). Onneksi ei oo vielä lainaa. Sitten kun se on niin haluan kyllä yhteisen tilinkin! Tällä menolla on menty pari kolme vuotta mikä on naimisissa oltu. Lisäksi 2 lasta.

Jossa toinen jää työttömäksi tai joutuu sairaseläkkeelle? Tai jos toinen alkaa opiskella?

Itse jotenkin ajattelen niin, että kaikki mikä tulee on perheelle yhteistä tuloa. Meillä on ollut aikoja, jolloin minä olen tienannut rahat elämiseen ja toisaalta aikoja, jolloin mies on maksanut kaiken. Tosin meillä ei ole rahaa ollut koskaan juuri lainkaan ylimääräistä vaan kaikesta suuremmasta on joutunut neuvottelemaan. Toisaalta on todella huojentavaa tietää, että minulla (ja miehelläni) on puolison henkinen, fyysinen ja taloudellinen tuki puolellani.

Minä jouduin sairaseläkkeelle. Meillä omat tilit plus yhteinen lainanlyhennys-/taloustili. Minä laitan yhteiselle tilille joka kuukausi sovitun summan eläkkeestäni, mies isomman summan palkastaan. Isommat kulut hoitaa hän, minä hoidan omani ja lapsen vaatteet sekä omat lääkäri- ja lääkekuluni (ajoittain huomattavat). Ei mitään ongelmaa. Haluan ehdottomasti pitää oman tilini ja omat rahani - vaikka sitten vähäisetkin - joiden käytöstä en ole kenellekään tilivelvollinen (no pun intended).

Meillä maksaa se, jolla sattuu olemaan tilillä rahaa. Olin useamman vuoden lasten kanssa kotona, ja mies maksoi suurimman osan menoista. Tällä hetkellä olemme molemmat töissä, ja periaatteella: se maksaa laskun, joka jaksaa näpytellä konetta... Yhteiset laskut menevät yhteiseltä tililtä, johon kumpikin siirtää sopimuksen mukaan. Kaupassa käymme sopimuksen mukaan, eurotasolla ei lasketa. Ainoastaan, jos toisen tili on tyhjempi loppukuusta, sitten toisella lienee enemmän rahaa maksaa, ja käy kaupassa...

pistää naurattamaan nämä teidän jutut! Kyllä meillä aiankin on omat tilit, olemmehan erilliset ihmiset vaikka avioliitossa. Molemmat hoitaa omat menonsa ja yhteiset puolitetaa, sehän on selvä, ei ongelmaa.

En ymmärrä sinua. Olen aikuinen ihminen, itsenäinen nainen. Avioliitto ei muuta tuota asetelmaa mitenkään. Minulla on oma tili ja omat rahat. Myös määräysvalta omiin rahoihini.

Yhteisiin menoihin osallistumme tasavertaisesti. Muutenkaan esim. ruokamenoja ei lasketa eurolleen - se maksaa kumpi ehtii. Hyvin toimii.

Itsenäisyydestäni en kuitenkaan ole valmis luopumaan, vaikka av-mammojen mielestä minun pitäisi niin tehdä.

Sinne tulee molempien palkat ja kolmen lapsen lapsilisät. Meillä raha on PERHEEN rahaa ja sitä käytetään perheen menoihin. Siis ruokaan, asuntolainaan, lasten hoitomaksuihin, autojen kuluihin, vaatteisiin, lomamatkoihin.

En ymmärrä miksi mieheltä pitäisi salata omia ostoksia ja sillä verukkeella pitää omaa tiliä? Mitä väliä sillä on ostanko vaikka 50 pulloa kynsilakkaa kuukaudessa kun miehet ostaa kuitenkin jotain naisen mielestä turhaa elektroniikkaa, kunhan perheen raha vain riittää? Onko se jotenkin jännittävämpää ostaa ne kynsilakat oman pankkitilin rahoilla?

Ei mulla ainakaan ole mitään salattavaa mieheltä. Toki meillä aina puhutaan isommista ostoksista (yli 100 e), jotta varmistetaan että tilillä on katetta juuri sillä hetkellä.

Meillä pikemminkin mies käskee mun panostaa itseeni. No kävin juuri kampaajalla, maksoi 130 e. Mies totesi että jaa, kai se vaan maksaa nykypäivänä, mutta nätti tukka tuli. Mies käski mennä ostamaan itselleni joululahjaksi vaatteita, kun hän on siinä niin huono, käski mennä Gantin liikkeeseen niin ei tule ostettua halparättejä. Ok, käskystä menen :)

Ja vastaavasti mies ostaa mitä tekee mieli.

Meillä ei kumpikaan vedä tiliä sileäksi kerralla vaan kumpikin tietää, että rahaa käytetään niin että se riittää tilistä toiseen.

Jos mies haluaa huomenna hakea kaupasta uuden iphonen niin hakekoon. Mun tili tuli tänään niin onpahan ainakin katetta tilillä.

Mutta kukin tyylillään. Ollaan oltu lapsista vuorotellen hoitovapaillakin ja silloin ei kyllä "omat rahat" toimisi. Musta oli hienoa että mieskin oli hoitovapaalla ja ihan sai vapaasti käyttää mun tienaamia rahoja silloinkin.

Ja meillä ei ole koskaan ollut mitään pikavippejä tai osamaksuja käytössä.

Meillä on yhteiset lapset, yhteinen talo, avioliitto, omat tilit ja avioehto. Mä olen asunut monta vuotta yksikseni ennen kuin tapasin mieheni. Mä olen tottunut omaan tiliin, omaan rahaan, itsenäisyyteen. Mies on lisäksi yrittäjä, ja hänen tilinsä menee yrityksenkin pyöritykseen.



Mies maksaa lainat, mutta talo on molempien nimissä. Mä maksan ruuat ja suurimman osan lasten menoista. Nämä menee suurin piirtein tasan. Molemmat maksavat oman autonsa kulut. Tai no, joskus mies on käyttänyt mun auton huollossa ja maksanut sen myös.



Silloin kun olin kotona, mies maksoi enemmän menoja. Rahasta ei paljon ole kiistoja. Joskus mies huokaili lainanmaksun suuruutta, miten hänellä menee rahaa. Ja mä huokailen omien rahojen menoa - tili tuli, tili meni. Joskus sanoin, että voidaan me päikseen vaihtaa maksuja, mutta eipä siinä kumpikaan voittaisi... ;)



Yhteinen tili olisi vain ylimääräinen tili rahan pyöritykseen. Laskut voi maksaa ilman ylimääräistä kierrätystäkin, omalta tililtä yhteisiä menoja.