Puolisoilla omat rahat AVIOliitossa

Avioliitossahan rahat ovat toki erilliset, vasta erossa tai kuollessa avioliitossa mietitään tasinkoja yms. Avioeron varalta voi toki tehdä avioehdon.



Meillä on avioliitossa erillinen omaisuus, mutta arkirahat ovat yhteiset. Avioehtokin löytyy.

Itselläni toimi systeemi että on yhteinen tili ruoka-, bensa yms talousmenoja varten. Muista laskuista sovitaan että kumpi maksaa mitäkin ja lopuilla omilla rahoilla tekee mitä huvittaa.



Ei ikinä samaan laariin kaikkia rahoja. Ja avioehto pitää tehdä muutenkin.

No miksei voisi olla? Ei kait se, että rahat ovat erilliset, tarkoita etteikö lapsista aiheutuvia menoja voitaisi maksaa yhdessä?



Oli mulla mun kämppistenkin kanssa erilliset rahat, vaikka ostettiin yhteisiä taloustarvikkeita tms.

Mun kysymys koskee niitä arkirahoja, ei omaisuutta. Eli palkkoja, jotka menee eri tileille ja voi olla hyvinkin eri suuruisia. Kumman tulotason mukaan sitten eletään? Vai onko puolisoilla erilainen elintaso?



Tai jos toinen ei ole töissä ollenkaan (esim hoitaa lapsia kotona tai on työtön). Miten puolisoilla voi olla erilliset rahat?



ap

omat rahat, omaisuus ja avioehto. Olemme mieheni kanssa niin erilaisia rahankäyttäjiä, että muu järjestely ei toimisi alkuunkaan.



Kumpikin maksaa puolet yhteisistä ja lasten kuluista. Tosi helppoa. Ei tartte vääntää mistään. Voin suositella

Avioehto tehdään sitä tilannetta varten, kun avioliitto on jo ohi, joko kuoleman tai avioeron takia. Avioiiton aikana avioehto on pelkästään piirongin laatikossa oleva paperi.



Omat rahat on tietenkin siten, että kummallakin on oma tili, jolle palkka ja muut tulot tulevat. Parit sopivat keskenään jonkin menetelmän, jolla yhteiset kulut jaetaan ja maksetaan. Monilla on yksi yhteinen tili, jonne laitetaan rahaa esim. nettotulojen suhteessa ja josta sitten ne yhteiset kulut (kuten lasten menot ja ruokakulut) maksetaan.



Meillä on menot jaettu suunnilleen yhtä suuriin eriin siten, että minä tarjoan perheelle asunnon, mies tarjoaa ruuat ja kuljetuspalvelut (auton ym.).



Erilliset rahat edellyttää neuvottelua ja yksituumaisuutta aivan siinä missä yhteisetkin rahat. Erona on vain se, että kummallakin on käytettävissään "omaa rahaa", johon toisen kontrolli ei ulotu. Jos mieheni haluaa tuhlata kaiken liikenevän rahansa vanhojen autojen korjaamiseen, se toki sopii minulle. Eihän hän minun rahojani kuluta. Jos meillä sen sijaan olisi yhteiset rahat, hän luultavasti käyttäisi harrastukseensa myös minun pennoseni, mistä varmasti tulisi sanomista.

Meillä on omat tilit avioliitossa ihan sen takia, että molemmilla on hyväpalkkainen työ eikä rahasta ole sikäli tiukkaa. Maksellaan suunnilleen tasan yhteisiä juttuja.

Kukin sopii perheessä yhdessä miten rahat käytetää. Eihän se mitenkään poikkeuksillista ole, että puolisoilla on eri elintaso - onko se hyväksyttävää riipppuu sitten ihan siitä, miten arvostetaan.



Vaikeita nuo yhteisetkin rahat on - ei se takaa ns. samaa elintasoa, jos on yksi tili ja sille kaksi korttia. Käytännössä toinen höylää sitä korttia sitten aina enemmän ja sitten jälkeen päin saadaan neuvotella, että onko ihan ok että lapsi saa viikottain uusia leluja ja kirjoja, mutta ruuasta joudutaan tinkimään. Eli ei ne yhteisetkään menot ole luonnonvakiota, vaan joku sen menotason määrittää.



Puolisoilla voi olla omat rahat myös vaikka toinen olisi hoitovapaalla, silloin vain pitää sopia, miten kulut jaetaan eli ei omat rahat tarkoita sitä, että kaikki menot jaetaan 50 % - 50 %.

Palkat on kutakuinkin saman suuruiset ja menevät omille tileillemme. Yhteistä tiliä ei ole. Lapsilisät tulevat minulle eli perheen äidille. Olemme jakaneet arkipäiväiset kulut suurin piirtein tasaisesti, mutta tosiaankaan ei joka euroa lasketa. Isommista hankinnoista keskustellaan, yleensä se maksaa, jolla on rahaa.



Raha ei ole koskaan suhteessamme ollut ongelma, koska raha ei ole meille tärkeää. Olemme elättäneet toinen toistamme aina raha- ja elämäntilanteen mukaan. Elämme yhteistä elämää, joten olisi mielestämme järjetöntä laskeskella joka senttiä ja euroa. Tosin tilanteemme on siinä mielessä yksinkertainen, että tuloissamme ei ole suuria eroja.



En kestäisi, jos mieheni kyttäisi jokaista ostostani. Käytän rahani haluamallani tavalla, mutta isoista hankinnoista (lomamatkat tms) tottakai keskustellaan.

No miksei voisi olla? Ei kait se, että rahat ovat erilliset, tarkoita etteikö lapsista aiheutuvia menoja voitaisi maksaa yhdessä?

Oli mulla mun kämppistenkin kanssa erilliset rahat, vaikka ostettiin yhteisiä taloustarvikkeita tms.

Minusta tuo omat rahat on niin kauan reilua, kun molemmat tosiaan maksavat saman määrän lasten kuluista tms.

Meillä tosin miehen kanssa yhteiset rahat, vaikka onkin erilliset tilit. Ollaan molemmat sen verran pienipalkkaisia että ei edes viitsitä lähetä jakamaan laskuja. Se maksaa, jolla on rahaa tilillä.

palkka menee. Yhteiset menot, kuten ruoka ja asuntolaina, sovitaan jommankumman maksettavaksi.

jokainen saa omassa parisuhteessaan sopia tuonkin asian. Av:lla tulee tietty aina haukut, jos luulee voivansa määritellä oman perheensä asiat itse. :D Mammaraati päättää!

Meillä on omat rahat, omaisuus ja avioehto. Olemme mieheni kanssa niin erilaisia rahankäyttäjiä, että muu järjestely ei toimisi alkuunkaan.

Kumpikin maksaa puolet yhteisistä ja lasten kuluista. Tosi helppoa. Ei tartte vääntää mistään. Voin suositella

Meillä on yhteinen omaisuus, omat rahat ja avioehto. Toimii hyvin, ei tarvitse tapella rahoista.

meillä on omat tilit ja omat rahat mutta kuitenkin käytännössä yhteiset.

Ikinä ei ole tarvinnut rahasta riidellä koska olemme molemmat järkeviä rahankäyttäjiä.

Avioehtoa ei ole koska olimme molemmat köyhiä opiskelijoita kun muutimme yhteen ja perintöjä ym. ei ole tulossa eli kaikki varallisuus on yhdessä hankittua.

Mun kysymys koskee niitä arkirahoja, ei omaisuutta. Eli palkkoja, jotka menee eri tileille ja voi olla hyvinkin eri suuruisia. Kumman tulotason mukaan sitten eletään? Vai onko puolisoilla erilainen elintaso?

Tai jos toinen ei ole töissä ollenkaan (esim hoitaa lapsia kotona tai on työtön). Miten puolisoilla voi olla erilliset rahat?

ap

No vaikka näin: molemmilla omat tilit joihin tulee oma palkka. Laskut on jaettu löyhästi puoliksi tyyliin sähkölasku sulle, öljylasku mulle. Lainanlyhennys puoliksi. Kaupassa maksetaan suurinpiirtein vuoronpeään mutta tästä ei pidetä kirjaa eikä nahistella. Omat lehtitilaukset, puhelinlaskun, vaatteet ja henk.koht hygieniatarvikkeet kumpikin maksaa itse. Lasten vaatteet ym. suurinpiirtein puoliksi mutta tästäkään ei kirjanpitoa. Isommat lasten hankinnat kuten polkupyörät sovitaan yhdessä kumpi maksaa.

Miksi näet tämän ongelmallisena? Oletko juuttunut käsitykseen että nainen tekee aina työtä josta saatavalla palkalla ei tulisi toimeen, ja näin ollen omat rahat on "kaksi elintasoa perheessä"? Ei kai kenellekään tule yllätyksenä, että asumisessa on tietyt kustannukset kuten sähkö ja vesi, joten eikai sen laskun saapumisen aikaa tarvitse mitään neuvottelua/riitaa pitää. Eikai myöskään ole pakko ottaa ylimitoitettua asuntolainaa, eikös ne pankissa ystävällisen kärsivällisesti neuvo että lainanlyhennyksen jälkeen pitää jäädä elämiseen rahaa.

Eli jos sinulla on tilillä viisi euroa, et osta kuuden euron paitaa, vaan korkeintaan viiden euron. Mikä tässä on vaikeaa?

saa ihan itsenäisesti päättää mitä niillä tekee vai säästääkö.

ettei tätä voi tajuta. Palstalla tätä kysytään vähintään kerran parissa kuussa. Onko täällä suurin osa niin huonotuloisia naisia, että vain suora käyttöoikeus miehen lompakolle pitää budjetin pystyssä?



Minä tienaan näppiin 2200 euroa, mieheni vaihtelevasti 1500-1800 euroa. Mieheni on ns. pilkunkyylääjä ja nuuka, ja yhteinen tili aiheuttaisi turhaa riitaa tyyliin "pakkoko sitä on taas tollasta ostaa". Mikä on mun on mun, eikä sen käyttöä tartte selitellä. Omat pankkitilit siis. Se, että meillä on eri tilit ja yhteinen talous, ei tarkoita että toinen olisi jotenkin alistetussa asemassa. Eri tileillä vain vältellään riitaa. Olen kuullut sellaisiakin tarinoita, että kun on yhteinen tili ja mies on raatanut ylitöissä, niin rouva tuhlaa miehen harmiksi ylityörahat Tallinnanreissulla tai mies ostaa elektrovitkuttimia kun pitäisi ostaa ruokaa ja riita on valmis...



Yhteiset ja lasten menot menee meillä puoliksi, vuoroviikoin käydään kaupassa, rahasta ei juurikaan riidellä. Säästötili on yhteinen, jonne kumpikin laittaa satasen kuussa, yllätysmenoja ja muuta varten. Lasten säästötileille laitamme kumpikin kykyjen mukaan joka kuukausi.



Mieheni, joka ei normaalistikaan juo, polta eikä juurikaan kuluta itseensä rahaa, on parasta aikaa vuorotteluvapaalla ja hoitaa lapsia, ja maksan nyt yksin hesarin, sähkölaskut, tv-luvat, nettiliittymän ja hänen puhelinlaskunsa + satasen enemmän asumisesta. Ja niin edespäin. Kun minä olin lasten kanssa hoitovapaalla kotona, niin mies maksoi mun tarpeitani. Ei minun tarvinnut kulkea hampputukassa ja rääsyissä ja lomamatkallekin kustannettiin.



Aina kun toinen meistä on ollut rahallisesti heikommassa hapessa, niin toinen on ottanut enemmän vastuuta. Eri pankkitilit ja omat rahat ei saa tarkoittaa eri elintasoa eli itsekkyyttä. Apua annetaan, kun tarvitaan.

Kaupassa maksan omalta tililtäni mutta verkkopankissa voin maksaa myös mieheni tililtä ja näen mihin hän on käyttänyt rahaa. Toimii meille.

olet uusperheessä, ja toinen on ollut se reippaasti enemmän tienaava puoliso, vähemmän tienaavalla on entisestä liitosta lapsia ja yksi yhteinen lapsi. Yhteiselle tilille on kertynyt enemmän tienaavan ansiosta mukava summa rahaa, toinen on lähinnä kuluttanut sitä. Muuta omaisuutta ei ole kuin yhteinen puoliksi maksettu asunto, eikä avioehtoa. Ei velkoja. Tilanne siis melko simppeli.



Vähemmän tienannut kuolee.



Tässä tapauksessa laki määrää, että leski saa yhteisestä tilistä tasinkona vain puolet. Se toinen puoli kuuluu vainajalle, oli sen rahan säästänyt kuka hyvänsä. Vainajan lapset (sekä yhteinen että ex-liiton) perivät sen toisen puolen. Siis senkin osuuden, jonka leski tilille säästöön tienasi, perivät ne lapsipuoletkin....ottaisiko leskeä aivoon lain pakottamana antaa rahaa vieraille?

"Rakkaus on tärkeämpää kuin raha, en IKINÄ katselisi miestä joka haluaa omat rahat". Eli rakkaus on tärkeintä, mutta mies lentäisi pellolle jos ei antaisi lompakkoaan käyttöön?



Sekin mietityttää, että miksi se on epäreilua, jos sille enemmän tienaavalle jää enemmän omaa rahaa? Useinhan on niin, että naiset tekevätä enemmän osa-aikatöitä, lyhennettyä työpäivää jne. ja mies taas on opiskellut varta vasten päästäkseen kiinni rahakkaampiin hommiin. Eikö sen uurastuksen hedelmistä saisi nauttia, vaan sen 4h päivässä työskentelvän vaimon pitäisi automaattisesti saada kaikki sama kuin 10 h työskentelevän? Enkä todellakaan tarkoita että sitä pienempituloista pidettäisiin nälässä tai muuten alistettaisiin, vaan sitä että jos on työllään rahat tienannut, saa pakollisten menojen jälkeen ostaa myös isompia juttuja itselle ilman lupalappuja puolisolta.