Puolisoilla omat rahat AVIOliitossa

lapsen tasolle vaikka perhettä onkin. Kyllä jokaisella aikuisella täytyy olla oma tili, niinhän on monella lapsellakin.

Pidimme muutaman kuukauden ajan tarkkaa kirjanpitoa tuloista ja menoista ja poimimme näistä sitten kaikki menot, jotka olivat ns. yhteisiä menoja(asumiskulut, ruoka, mutta myös työpaikkaruokailu ja liikenne). Jaoimme kulut prosentuaalisesti tulojen mukaan niin, että minä vastaan 65% perheen menoista. Tämä onnistui mykavasti sillä, että mies maksaa ruoat ja kaikki autoiluun liittyvän, minä maksan asumisen. Aika-ajoin teemme tarkastuslaskelmia, mutta tämä järjestelmä vaikuttaisi olevan kaikin puolin reiluin. Toki ostamme vaatteita ja ruokaa ristiin joskus, mutta tämtäkin harrastamme tasapuolisesti.

Meillä on molemmilla omat tilit, mutta rahat silti yhteisiä.



Omat tilit on lähinnä siksi että molemmat olisivat paremmin perillä mitä tilillään tapahtuu, eikä tarvitse ihmetellä että mikähän tilitapahtuma tuo on, tai että onkohan tilillä nyt käytettävissä x euroa vai ei.



Jos jommallakummalla on tilillä rahasta puutetta niin siinä käydään seuraavanlainen neuvottelu:



"Otin tililtäsi pari tonnia omalle tililleni"

"Aha"

Mun kysymys koskee niitä arkirahoja, ei omaisuutta. Eli palkkoja, jotka menee eri tileille ja voi olla hyvinkin eri suuruisia. Kumman tulotason mukaan sitten eletään? Vai onko puolisoilla erilainen elintaso? Tai jos toinen ei ole töissä ollenkaan (esim hoitaa lapsia kotona tai on työtön). Miten puolisoilla voi olla erilliset rahat? ap

Minkä takia tätä pitää jatkuvasti jonkun täällä kysellä?

Toisille sopii että on erilliset, omat rahat, esim. meille itsestään selvää ettei yhteistä tiliä ole eikä tule.

Joillekin, varsinkin vaimoille taas tuntuu olevan hengen ja elämän kysymys että rahat on yhteiset. Järjellä varustetut ihmiset varmaan pystyy nää asiat sopimaan ihan keskenään...?

pistää naurattamaan nämä teidän jutut! Kyllä meillä aiankin on omat tilit, olemmehan erilliset ihmiset vaikka avioliitossa. Molemmat hoitaa omat menonsa ja yhteiset puolitetaa, sehän on selvä, ei ongelmaa.

Mua kanssa niin pal kauhiasti ihmetyttää mikä tässä konseptissa muka on vaikeaa ja epäreilua? Ei meillä ole ikinä tarvinnut kuluista ja niiden jakamisesta keskustella saati riidellä kun kumpikin hoitaa omat kulunsa omilla itse tienaamillaan rahoilla, ja isommat yhteiset jutut maksetaan about puoliksi.

Raha-asioiden hoito nyt vaan on paljon helpompaa, kun vaan yhtä tiliä pyöritellään. Kaikki laskut menevät sieltä, kortit höyläävät sieltä, palkat, lapsilisät yms mnevät yhdelle tilille. Kertasilmäyksellä näkee tulot ja menot ja rahatilanteen. Olemme perhe, naimisissa 15 v eikä ongelmia ole.



No, ehkä se johtuu siitä, että olemme älykäitä ihmisiä, osaamme käyttää rahaa ja säästää. Mieheni opiskellessa ja minun ollessani äitiyslomalla elimme hyvin niukasti. Nyt molemmat ansaitsevat hyvin, mutta siltikään emme tuhlaa ns. tyhmyyksiin.



Jos joku haluaa pitää omia tilijä, siitä vaan. Mutta rahojen laskeskelua tai elämistä kunkin oman tulotason mukaan en liitossa tajua. Elämä on jakamista ja toisen huomioimista.

että mies "tienaa" 1500 - 1800 kuussa. Ei hän mitään tienaa.

Tsiisus mikä pahvi, vain hengittää päivästä toiseen.

Ja tuo SATANEN säästötililille kuussa, WAU!

omaisuus menee puoliksi. Ei asunnon tarvitse edes olla molempien nimissä. Avoliitossa tilanne sitten onkin ihan erilainen juridisesti.

Kumma kun ihmiset eivät tiedä tällaista perusasiaa.

Meillä on aina ollut omat tilit ja rahat. Naimisissa,2 lasta. Mies tienaa 5000, minä 1500. Mies maksaa omasta halustaan lainan ja muut laskut itse maksan omia laskuja ja menoja, lasten kaikki vaatteet ja tarvikkeet. Ostan myös suurimman osan ruoasta ja tavaroista. Mitä väliä sillä on kenen tililtä ja kuinka paljon menee mihinkäkin rahaa kun kaikki on kuitenkin saman perheen hyväksi?

Ja sitten kun tulee ero, on asunto sen omasta halustaan sitä maksaneen miehen ja sinulle ei jää yhtään mitään niitä lasten vaatteita lukuunottamatta.. Toivottavasti pidät huolen asunnon omistuksesta että se on sinunkin nimissäsi edes.

Mun kysymys koskee niitä arkirahoja, ei omaisuutta. Eli palkkoja, jotka menee eri tileille ja voi olla hyvinkin eri suuruisia. Kumman tulotason mukaan sitten eletään? Vai onko puolisoilla erilainen elintaso? Tai jos toinen ei ole töissä ollenkaan (esim hoitaa lapsia kotona tai on työtön). Miten puolisoilla voi olla erilliset rahat? ap

Siinäpä se! Kummankaan ei pidä olla kotona. Vaan töissä tienaamassa rahaa perheelle. Sitten sovitaan joku keskimäärä elämisen kuluiksi. Eli ostetaan asunto johon köyhemmälläkin on varaa.

Meillä on aina ollut omat tilit ja rahat. Naimisissa,2 lasta. Mies tienaa 5000, minä 1500. Mies maksaa omasta halustaan lainan ja muut laskut itse maksan omia laskuja ja menoja, lasten kaikki vaatteet ja tarvikkeet. Ostan myös suurimman osan ruoasta ja tavaroista. Mitä väliä sillä on kenen tililtä ja kuinka paljon menee mihinkäkin rahaa kun kaikki on kuitenkin saman perheen hyväksi?

jättäisin kaikki rahani hänen käytettäviinsä. Olen perheestä jossa vanhemmilla oli yhteinen tili. Äiti osti ruokaa lapsilisärahoilla koko perheelle, sitten kun isän palkka tuli hän saattoi nostaa kaiken kerralla ja häipyä sukulaistensa luo lomalle, jättämättä meille ruokarahaa. Isä ei ollut juoppo tai mikään renttu, vain täydellisen kylmä psykopaatti. Jos mummo ei olisi tuonut meille ruokaa, olisimme kuolleet nälkään, sillä isä saattoi olla lomailemassa kuukaudenkin.

Mun kysymys koskee niitä arkirahoja, ei omaisuutta. Eli palkkoja, jotka menee eri tileille ja voi olla hyvinkin eri suuruisia. Kumman tulotason mukaan sitten eletään? Vai onko puolisoilla erilainen elintaso?

Tai jos toinen ei ole töissä ollenkaan (esim hoitaa lapsia kotona tai on työtön). Miten puolisoilla voi olla erilliset rahat?

ap

Katsos kun perheitä on erilaisia. Se mikä toimii teillä ei välttämättä toimi toisilla.

Meillä on eri rahat. Minä maksan suurimman osan lasten menoista, ruuat, sähköt, vedet, yms.

Mies maksaa vakuutukset autojen huollot ja maksut, sekä mitä ikinä omia laskuja hänellä onkaan.

Molemman tienaa suurin piirtein saman verran.

Kaikki menee, ihan sama missä järjestyksessä ja kenen tililtä.

omat rahat molemmilla. Omat asuntolainat ym...mies tienaa enemmän mutta törsääkin enemmän ja kun kumpikin pitää huolen omista rahoistaan niin ei tarvitse siitä tapella. Mun miehellä oli jo omaisuutta kun muutettiin yhteen, ei ne mulle kuulu ne rahat! ja lasten kanssa olen ollut vain vuoden äitiyslomalla/vanhempainvapaalla kun en todellakaan haluaisi jäädä kotiin miehen rahoilla elämään.

Meillä on molemmilla omat tilit, mutta rahat silti yhteisiä.

Omat tilit on lähinnä siksi että molemmat olisivat paremmin perillä mitä tilillään tapahtuu, eikä tarvitse ihmetellä että mikähän tilitapahtuma tuo on, tai että onkohan tilillä nyt käytettävissä x euroa vai ei.

Jos jommallakummalla on tilillä rahasta puutetta niin siinä käydään seuraavanlainen neuvottelu:

"Otin tililtäsi pari tonnia omalle tililleni"

"Aha"

En koe tarpeelliseksi päästä mieheni tilille, enkä halua hänen pääsevän minun tililleni. Pelottavaa tuollainen, että toinen pääsisi halutessaan hallitsemaan minua raha-asiat sössimällä.

En koe tarpeelliseksi päästä mieheni tilille, enkä halua hänen pääsevän minun tililleni. Pelottavaa tuollainen, että toinen pääsisi halutessaan hallitsemaan minua raha-asiat sössimällä.

Eiköhän homma ole mennyt vikaan jo parin valinnassa jos toinen haluaa "hallita raha-asiat sössimällä"?

Kyseessä on tuolloin ihmissuhdeongelma eikä pankkitileihin liittyvä ongelma.

eivät itse olisi valmiita koskaan antamaan omastaan, kun lähtökohta tuntuu olevan että jos aviopuolisoilla on omat rahat ja tuloeroja niin se tarkoittaa että toinen törsää ja toinen kituuttaa?



Meillä on erilliset rahat ja minulla isompi palkka, mutta ei se sitä tarkoita etten niistä omista rahoistani haluaisi tukea miestäni tilanteissa joissa hän taloudellista tukea tarvitsee.



Eihän mun lapsillanikaan ole lainkaan rahaa, eikä se silti tarkoita ettenkö haluaisi käyttää omia rahojani heidän hyväkseen. Rahat ovat minun ja teen niillä mitä haluan, mukaanlukien annan miehelle rahaa jos sen omat eivät riitä.

Kaupassa maksan omalta tililtäni mutta verkkopankissa voin maksaa myös mieheni tililtä ja näen mihin hän on käyttänyt rahaa. Toimii meille.

Ahdistavaa, jos mieheni haluaisi nähdä, mihin minä olen rahani käyttänyt. Minun rahat, oikeus käyttää niitä tai olla käyttämättä on yksin minun.

Meillä mies saa käteen noin 3000e, minä hoidan lapsia kotona joten saan kotihoidon tuen, lapsilisät kahdesta lapsesta ja pääomatuloja niin, että jään noin tonnin jälkeen miehen tuloista. En voi silti valittaa ;)

Meillä mies maksaa asuntolainan, auton kaikki kulut ja ruuista suurin piirtein samat. Plus tietty kaikki omat juttunsa kuten oma puhelinlasku, omat lehtitilaukset, omat ostokset. Säästöön hänellä menee ihan kivasti kuussa, koska hän on nuukempi kuin minä. Minä maksan yhtiövastikkeen, ruokia ja lasten menoja ja tietty ne omat juttuni. Koskaan ei kummallakaan ole loppukuusta rahat loppu. Isommat jutut kuten remontit, matkat ja isot ostokset maksaa aina mies, koska tienaa enemmän. Kun palaan töihin, nekin kulut puolittuu tai oikeastaan maksan enemmän, koska tulen saamaan enemmän rahaa.

Avioehtoa meillä ei ole yhteisen omaisuuden suhteen, mutta yhden yrityksen kanssa on. Yhteisiä tilejä ei ole, eikä tule, minä en halua. Tämä toimii loistavasti näin, eikä riitoja ole ollut koskaan rahasta.

Kaupassa maksan omalta tililtäni mutta verkkopankissa voin maksaa myös mieheni tililtä ja näen mihin hän on käyttänyt rahaa. Toimii meille.

Ahdistavaa, jos mieheni haluaisi nähdä, mihin minä olen rahani käyttänyt. Minun rahat, oikeus käyttää niitä tai olla käyttämättä on yksin minun.

Meillä mies saa käteen noin 3000e, minä hoidan lapsia kotona joten saan kotihoidon tuen, lapsilisät kahdesta lapsesta ja pääomatuloja niin, että jään noin tonnin jälkeen miehen tuloista. En voi silti valittaa ;)

Meillä mies maksaa asuntolainan, auton kaikki kulut ja ruuista suurin piirtein samat. Plus tietty kaikki omat juttunsa kuten oma puhelinlasku, omat lehtitilaukset, omat ostokset. Säästöön hänellä menee ihan kivasti kuussa, koska hän on nuukempi kuin minä. Minä maksan yhtiövastikkeen, ruokia ja lasten menoja ja tietty ne omat juttuni. Koskaan ei kummallakaan ole loppukuusta rahat loppu. Isommat jutut kuten remontit, matkat ja isot ostokset maksaa aina mies, koska tienaa enemmän. Kun palaan töihin, nekin kulut puolittuu tai oikeastaan maksan enemmän, koska tulen saamaan enemmän rahaa.

Avioehtoa meillä ei ole yhteisen omaisuuden suhteen, mutta yhden yrityksen kanssa on. Yhteisiä tilejä ei ole, eikä tule, minä en halua. Tämä toimii loistavasti näin, eikä riitoja ole ollut koskaan rahasta.

Piti vielä sanoa, etten voisi koskaan kuvitella että minulla olisi oikeus käyttää miehen omia rahoja! Että saisin mennä hänen tililleen ja maksattaa hänellä vaikka joku oma typerä verhotilaus Ellokselta. EI, ei ja ei! Joku yksityisyys sentään.

Nainen, joka esim. kotona lapsia hoitaessaan kuvittelee että miehen ansaitsemat rahat on myös hänen, on jotenkin reppana. Eri asia on, jos mies on rehellisesti sitä mieltä että hän voi ilman kaunoja elättää myös vaimonsa samalla elintasolla millä itse on. Sitten asia on ok, mutta mikään olettamus se ei saa olla. Omalle kohdalle se olisi kauhistus.

Olis kauheeta jos mies näkis, miten paljon ostelen esim. kalliita Tickettejä lapsille. Enkä mäkään halua tietää, jos mies ostelee kalliita soittimia bändiinsä. Kyllä mun mielestä tili saa olla oma, vaikka periaatteessa ne rahat yhteisiä onkin.

Kaupassa maksan omalta tililtäni mutta verkkopankissa voin maksaa myös mieheni tililtä ja näen mihin hän on käyttänyt rahaa. Toimii meille.

Ahdistavaa, jos mieheni haluaisi nähdä, mihin minä olen rahani käyttänyt. Minun rahat, oikeus käyttää niitä tai olla käyttämättä on yksin minun.

Meillä mies saa käteen noin 3000e, minä hoidan lapsia kotona joten saan kotihoidon tuen, lapsilisät kahdesta lapsesta ja pääomatuloja niin, että jään noin tonnin jälkeen miehen tuloista. En voi silti valittaa ;)

Meillä mies maksaa asuntolainan, auton kaikki kulut ja ruuista suurin piirtein samat. Plus tietty kaikki omat juttunsa kuten oma puhelinlasku, omat lehtitilaukset, omat ostokset. Säästöön hänellä menee ihan kivasti kuussa, koska hän on nuukempi kuin minä. Minä maksan yhtiövastikkeen, ruokia ja lasten menoja ja tietty ne omat juttuni. Koskaan ei kummallakaan ole loppukuusta rahat loppu. Isommat jutut kuten remontit, matkat ja isot ostokset maksaa aina mies, koska tienaa enemmän. Kun palaan töihin, nekin kulut puolittuu tai oikeastaan maksan enemmän, koska tulen saamaan enemmän rahaa.

Avioehtoa meillä ei ole yhteisen omaisuuden suhteen, mutta yhden yrityksen kanssa on. Yhteisiä tilejä ei ole, eikä tule, minä en halua. Tämä toimii loistavasti näin, eikä riitoja ole ollut koskaan rahasta.

Piti vielä sanoa, etten voisi koskaan kuvitella että minulla olisi oikeus käyttää miehen omia rahoja! Että saisin mennä hänen tililleen ja maksattaa hänellä vaikka joku oma typerä verhotilaus Ellokselta. EI, ei ja ei! Joku yksityisyys sentään.

Nainen, joka esim. kotona lapsia hoitaessaan kuvittelee että miehen ansaitsemat rahat on myös hänen, on jotenkin reppana. Eri asia on, jos mies on rehellisesti sitä mieltä että hän voi ilman kaunoja elättää myös vaimonsa samalla elintasolla millä itse on. Sitten asia on ok, mutta mikään olettamus se ei saa olla. Omalle kohdalle se olisi kauhistus.

Yhteiseen kotiinko? Vaiko siihen omaan puoliskoosi yhteisestä asunnosta? Miksei mies maksanut omaa osuuttaan verhoista? Oletan kuitenkin, että asutte samassa taloudessa.

Mies, joka ei viitsi elättää perhettään, kun nainen on yhteisestä päätöksestä lasten kanssa kotona, on munaton luuseri. En suosittele tekemään enempää lapsia tuollaisen kanssa.