Puolisoilla omat rahat AVIOliitossa

Meillä on avioliitto ja perhe sekä omat tilit.

Palkka menee kummallakin omalle tilille ja sieltä siirretän laskuja varten tarvittava määrä rahaa yhteiselle laskujen/lainanhoitotilille + säästöön.

Loput rahat jäävät molempien omalle tilille ja niillä voi tehdä mitä huvittaa. Ja kyllä toiselle jää enenmään kuin toiselle, so what?



En voi kuvitellakaan tilannetta, että meillä molemmilla olisi luotto/pankkikortti yhteiselle tilille, jossa saldoa kuitenkin on jonkin verran! Jos sen kortin joku varastaisi tai kopioisi automaatilla niin huh huh..

Siirretään noin 1000 e kumpikin kuukausittain yhteiselle tilille josta maksetaan ruuat ja laskut. Asuntolainaa meillä on eri summat ja kumpikin maksaa ne omilta tileiltään. Usein tuo 1000 ei riitä ja se laittaa jolla enemmän on. Aiemmin mies oli tooodella hyväpalkkainen ja maksoi monia asioita ja hankintoja paljon enemmän. Nyt kun perusti oman yrityksen menee aika tasan kunnes käy taas rikastumaan.

Ja aina minäkin nämä ketjut luen, mutta edelleenkään en minäkään tajua mitä kätevää tai reilua erillisissä tileissä on.



Mutta toisaalta kuitenkaan en ihmettele, etten tajua asiaa. Sillä yhteisissä tileissä on tässäkin ketjussa nähty ihan omituisia ongelmia, joita ei oikeasti ole olemassa. Joten luultavasti minä sitten näen vastaavasti erillisissä tileissä sellaisia ongelmia, joita niissä ei oikeasti ole.



Sen sentään ymmärrän, että tulotaso ja kulutustottumukset varmasti vaikuttavat siihen minkä tilisysteemin kukakin näkee parhaana.

Kummallakin on omat tilit (joihin toisella ei ole käyttöoikeutta). Rahat ovat kuitenkin yhteiset, se maksaa, jolla on rahaa. Mitäpä noita laskemaan, yhteiseen pussiin pelataan.

Kummallakin on omat tilit (joihin toisella ei ole käyttöoikeutta). Rahat ovat kuitenkin yhteiset, se maksaa, jolla on rahaa. Mitäpä noita laskemaan, yhteiseen pussiin pelataan.

Miehellä on enemmän säästöjä, mulla sijoituksia. Asuminen maksetaan puoliksi.

Molemmat maksavat itse omat kulunsa ja lasten kulut laitetaan tasan puoliksi. Minä tienaan vähemmän, mutta en ole koskaan ajatellut, että enemmän tienaavan miehen pitäisi maksaa minulle jotain tasinkoa joka kuukausi. Hän opiskeli paremman ammatin, miksi minun pitäisi siitä saada itselleni hyötyä?



Yhdessä oltu yli 15 vuotta ja minusta tämä on ainoa tapa elää tasa-arvoisesti yhdessä.

Mun kysymys koskee niitä arkirahoja, ei omaisuutta. Eli palkkoja, jotka menee eri tileille ja voi olla hyvinkin eri suuruisia. Kumman tulotason mukaan sitten eletään? Vai onko puolisoilla erilainen elintaso?

Tai jos toinen ei ole töissä ollenkaan (esim hoitaa lapsia kotona tai on työtön). Miten puolisoilla voi olla erilliset rahat?

ap

No vaikka näin: molemmilla omat tilit joihin tulee oma palkka. Laskut on jaettu löyhästi puoliksi tyyliin sähkölasku sulle, öljylasku mulle. Lainanlyhennys puoliksi. Kaupassa maksetaan suurinpiirtein vuoronpeään mutta tästä ei pidetä kirjaa eikä nahistella. Omat lehtitilaukset, puhelinlaskun, vaatteet ja henk.koht hygieniatarvikkeet kumpikin maksaa itse. Lasten vaatteet ym. suurinpiirtein puoliksi mutta tästäkään ei kirjanpitoa. Isommat lasten hankinnat kuten polkupyörät sovitaan yhdessä kumpi maksaa.

Miksi näet tämän ongelmallisena? Oletko juuttunut käsitykseen että nainen tekee aina työtä josta saatavalla palkalla ei tulisi toimeen, ja näin ollen omat rahat on "kaksi elintasoa perheessä"? Ei kai kenellekään tule yllätyksenä, että asumisessa on tietyt kustannukset kuten sähkö ja vesi, joten eikai sen laskun saapumisen aikaa tarvitse mitään neuvottelua/riitaa pitää. Eikai myöskään ole pakko ottaa ylimitoitettua asuntolainaa, eikös ne pankissa ystävällisen kärsivällisesti neuvo että lainanlyhennyksen jälkeen pitää jäädä elämiseen rahaa.

Eli jos sinulla on tilillä viisi euroa, et osta kuuden euron paitaa, vaan korkeintaan viiden euron. Mikä tässä on vaikeaa?

Kun taas loistava esimerkki yhteisten tilien ja rahojen toimimattomuudesta tulee mieheni veljen perheestä. Akka jolla edellisestä suhteesta kaksi kersaa, rahat menee yhteiselle tilille, josta ämmä siirtää säästöön osan ja miehelle naurettavan summan käytettäväksi, kun sitten itse tuhlailee sieltä yhteiseltä tilitä itseensä ja kakaroihinsa.. (Heillä siis yhteinen tili johon palkat menee, säästötili ja omat käyttelytilit).

Meillä lisäksi kumpikin haluaa käyttää omat rahansa (eli rahat joita jää laskujen ja ruokamenojen jne jälkeen käytettäväksi) niin kuin tahtoo. EI minua kiinosta maksaa miehen auton osia tms eikä mies tahdo maksaa minun sadatta kenkäpariani tms.. Ja olemme todenneet että meistä kumpikaan ei "kehtaisi" käyttää rahoja yhteiseltä tilitä omiin hömpötyksiinsä.

mutta siis kaikki on yhteistä. Miehellä on niin paljon paremmat tulot että hänen tililtä maksetaan laskut ja laina ja mun rahoilla ostetaan ruokaa yms. Ja kaikki mitä lapsemme tarvitsee:) näin on sujunut hyvin. Ja välillä niin puolin ja toisin siirellään rahoja toisillemme jos on tarvetta.

Kummallakin on omat tilit (joihin toisella ei ole käyttöoikeutta). Rahat ovat kuitenkin yhteiset, se maksaa, jolla on rahaa. Mitäpä noita laskemaan, yhteiseen pussiin pelataan.

Tämä on toiminut meillä 33 vuotta. En ole ennen tätä palstaa edes tiennyt, että joillakin on yhteiset tilit. En haluaisi sellaista meille.

Ei ikinä samaan laariin kaikkia rahoja. Ja avioehto pitää tehdä muutenkin.

Näin ajattelen minäkin.

Hyvin on tultu toimeen, vaikka on ollut eri tilit, eri rahat ja vain käyttöoikeus toisen tai yhteiseen tiliin

Olennaista on se, miten laskut maksetaan.

Meillä molemmat laittaa puolet tuloista yhteiselle tilille, jonne menee myös lapsilisät. Sieltä maksetaan vuokrat, sähkö, netti, kaupan ruokatili ja muksun vaatteet ja muut perheen yhteiset jutut. Yhyeisen tilin käyttöön sovittiin heti alussa aika tiukat rajat joita molemmat noudattaa.



Omille tileille jäävät rahat on omia joilla sit maksetaan "omat" jutut, esim. tupakit, vaatteet ja vaikka baarireissut :)



Tää järjestelmä toimii meillä tosi hyvin :)

Niin lapsia ei siis vielä ole, mutta naimisissa ollaan. Meillä on ollut omat rahat koko suhteen ajan ja tulee olemaan silloinkin, jos lapsia joskus tulee. Alunperin tulot on olleet opiskelijoina ihan samat molemmilla ja nykyisin minulla on hieman parempi palkka kuin miehellä. Omat palkat, omat tilit. Yhteiset menot maksetaan suurin piirtein puoliksi. Toimii meillä.

Se joka tienaa enemmän maksaa suhteessa enemmän talouden yhteisistä menoista, ihan avioliittolainkin mukaisesti. Avioliitossa puolisot ovat elatusvelvollisia toisiinsa nähden, joten ei oikein voi olla kahtaa erilaista elintasoa...

Eipä tarvitse miettiä millaset tilit ois hyvät kun on vaan se yks tili ja yks palkka millä maksetaan kaikki. Eikä tarvitse riidellä kuka käyttää rahansa mihinkin.



Eli kääntäen: Mitä väliä niillä tileillä ja tasa-arvoilla on jos homma toimii? Toiselle hyvä on toiselle huono. Olkaa tyytyväisiä kun on edes ne kahden ihmisen tulot taloudessa, meni ne sitten mille tilille hyvänsä.

Yhteiset kulut maksetaan puoliksi, mutta lopuilla rahoilla kumpikin tekee mitä lystää. Molemmilla on kuitenkin koko ajan useampi tonni tilillä, joten mitään "se maksaa, jolla on sillä hetkellä rahaa" -tyyppistä lähestymistapaa ei todellakaan tarvita. Kertaakaan ei olla riidelty rahasta näiden 15 vuoden aikana.

Se joka tienaa enemmän maksaa suhteessa enemmän talouden yhteisistä menoista, ihan avioliittolainkin mukaisesti. Avioliitossa puolisot ovat elatusvelvollisia toisiinsa nähden, joten ei oikein voi olla kahtaa erilaista elintasoa...

elatusvelvollisuuskin tulee kuvaan mukaan vasta siinä vaiheessa, kun toinen ei kykene itseään elättämään, ei silloin, kun toisella isommat tulot.

Laki sanoo näin "Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen."

Tuo "kykynsä" ei ole sama kuin "tulojensa" mukaan ja ne henkilökohtaiset tarpeetkin rajoittuvat perustarpeisiin.

Hämmästelen, miten monet tekevät vakavassa suhteessa raha-asioista niin vaikeaa. Puolisot voivat toki tienata eri määrän rahaa ja olla eri elämäntilanteissa, mutta kyllä perheessä pitää olla yksi ja sama elintaso.



Tietysti asiaa auttaa, että molemmilla on järkeä rahankäytössä ja yhdessä riittävät tulot, ettei ihan kädestä suuhun tarvitse elää, mutta olisi kauheaa, jos jompi kumpi kyttäisi toisen rahankäyttöä tai omia hankintoja pitäisi liikaa hyväksyttää. Luotamme toistemme järkeen ja haluamme jakaa elämämme keskenään ja meillä raha-asiat ovat olleet se yksi asia, josta ei ole koskaan tarvinnut riidellä.



Olen välillä elättänyt puolisoani ja tienaan nytkin paremmin, mutten missään nimessä haluaisi hänen köyhäilevän, jos siihen ei ole tarvetta. Ja luotan, että eri elämäntilanteessa hän kyllä tukisi minua.



M31

Jossa toinen jää työttömäksi tai joutuu sairaseläkkeelle? Tai jos toinen alkaa opiskella?



Itse jotenkin ajattelen niin, että kaikki mikä tulee on perheelle yhteistä tuloa. Meillä on ollut aikoja, jolloin minä olen tienannut rahat elämiseen ja toisaalta aikoja, jolloin mies on maksanut kaiken. Tosin meillä ei ole rahaa ollut koskaan juuri lainkaan ylimääräistä vaan kaikesta suuremmasta on joutunut neuvottelemaan. Toisaalta on todella huojentavaa tietää, että minulla (ja miehelläni) on puolison henkinen, fyysinen ja taloudellinen tuki puolellani.

Itse en osaa muuta ajatellakaan kun että kaikki on yhteistä. Molempien palkka menee samalle tilille, kummallakin siihen käyttöoikeus. Sieltä säästöön ylimääräiset ja niihinkin on molemmilla pääsy (tai-ehdoilla). Debitkortit syövät samaa saldoa, myös visa on yhteinen rinnakkaiskortilla.



Vaimo sai olla kotona lapsista niin paljon kuin halusi (taisi olla 5 vuotta ensimmäisestä ja pari vuotta toisesta ja kolmannesta). Saa ostaa mitä haluaa oman harkinnan mukaan, en tule siihen puuttumaan. Harkinta ei ole koskaan pettänyt, pikemminkin kannustan panostamaan enemmän :-)



Ja toisinpäin, saan itse käyttää rahoja ihan kuinka haluan myös harkintaani perustuen. Eipä tuo kuitannut edes edellisestä baarikeikasta jossa lipesi 250 euroa hummaamiseen. Itse pidin itselle siitä moraalisaarnaa...



Isommista hankinnoista sovitaan yhdessä. Koskaan ei olla kinasteltu rahasta vaikka hänen ollessa esikoisesta kotona lainaakin oli taannoin melkoisesti eikä hetki sitten valmistuneella kovin kummoiset tulot olleetkaan.



Esimerkkikysymykseen, jos toinen joutuu sairaseläkkeelle tai työttömäksi tai alkaa opiskella. Meillä menisi niin että edelleen kaikki tulot kaadetaan samaan laariin ja niitä sieltä sitten hämmennetään, molemmille tasapuolisesti. Jos raha tiukalla niin molemmat (pikemminkin kaikki) skaalaa alas. Mutta ei siis todellakaan niin että rahaton lopettaa ja toinen jatkaa entiseen malliin.



Me perustimme perheen yhdessä, pidämme siitä ja toisistamme huolta myös yhdessä. Jaamme ilot, surut, tulot ja menot yhdessä. Hyvin on meillä toiminut enkä itse muuta pystyisi kuvittelemaankaan. Olemme samanluonteisia rahankäytön suhteen joten toimii meillä.



Ymmärrän kyllä myös niitä joilla on eri tilit jos tottumukset on kovin erilaiset. Ei vain ole minun juttu.



t. Mies35v



ps. meillä ei siis myöskään avioehtoa

Omat tilit molemmilla. Minulla ei ole aavistustakaan, paljonko miehelläni on rahaa tai paljonko hän tienaa (yrittäjä). Yrityksestä tiedän, että se toimii hyvin.



Mies tietää suunnilleen minun palkkani, koska teen työtä, jonka tulotaso on yleisesti tiedossa.



Asumme minun omistamassani omakotitalossa (se oli minulla jo tavatessamme), josta ei ole enää lainaa. Miehellä on oma asunto toisella paikkakunnalla, nyt tyhjillään, koska hän ei halua ottaa vuokralaisia.



Minä maksan vakuutukset sekä kaikki kiinteistöön liittyvät kulut lukuunottamatta sähkölaskua, jonka mies maksaa. Se johtuu siitä, että hän mielestäni tuhlaa sähköä ja vettä (joka siis tulee sähköpumpulla omasta kaivosta) ja asiasta väännettiin niin kauan, että mies lupasi maksaa sähköt kokonaisuudessaan.



Ruokaa ostavat molemmat, pääsääntöisesti kuitenkin minä, koska käyn useammin kaupassa. Mies maksaa suurimman osan lomamatkojen kuluista, minä kuitenkin maksan omat lentoni, koska haluan kunnollisen yhtiön.



Mies hoitaa remontit ym. taloon liittyvät kulut, samoin eläinten kustannukset: lääkärit, ruuat ym.



Kun menemme sukulaisten juhliin, kumpikin maksaa oman sukulaisensa lahjat. Minä ne yleensä hankin, mutta mies maksaa omien sukulaistensa lahjat minulle. Tämä siksi, että mies on tottunut antamaan paljon arvokkaampia lahjoja. Minä ostan omaisilleni omanlaisiani lahjoja.



Meillä on avioehto. Kumpikin omistaa sen, minkä omistaa. Molemmilla on kuitenkin elinikäinen asumisoikeus toisen asuntoon, jos toinen kuolee ensin.



Meistä aivan loistava järjestely. En voisi kuvitella eläväni epäitsenäisenä toisen asunnossa ja toisen siivellä. Enkä myöskään elättäväni toista.