Miksi, miksi, miksi laitatte alle 3v lapset päiväkotiin?

Välillä on ollut pakko mennä ansaitsemaan rahaa elämiseen.



Silloin kun olen ollut kotona vauvan kanssa, niin toki isommat sisarukset ovat myös olleet kotona, vaikka jotkut heistä ovat olleet myös yli 3-vuotiaita. Minulla on siis neljä lasta kukin 2-4 v:n ikäerolla nuorempaan.

Kotona ne taaperot pärjäävät yksinään aika paljon huonommin kuin hoidossa!

Eräs tuttu teki lapsensa pienellä ikäerolla. Tipahdettuaan kotihoidontuelle, päätti ryhtyä pph:ksi, jotta voisi pitää lapsensa pitempään kotona. Kiva ajatus, mutta käytännässä tämä tuttu kauhistelee hoitolapsiensa vanhempia, kun laittavat pienet lapset hoitoon. Lisäksi hän on jatkuvasti nostamassa itseään korokkeelle, koska keksi ryhtyä pph:ksi. Minusta on uskomatonta miten hän voi kohdata hoitolastensa vanhempia, kun arvostelee heitä jatkuvasti selän takana!

Olin päiväkodissa työharjoittelussa ja mistään muusta ei kahvitunnilla puhuttu kuin siitä kuinka sydämettömiä tunnevammaisia sellaiset vanhemmat ovat, jotka tuovat alle 3-vuotiaan hoitoon. Etunenässä tätä keskustelua pitivät yllä alle 3-vuotiaiden osaston hoitajat. On se kamalaa kun joutuu olla töissä kun jotkut hullut tuovat noita alle 3-vuotiaitaan...

Aika paska tarha ja paskat hoitajat, jos ei ole muuta tekemistä kuin arvostella vanhempien valintoja. Käyttäisivät energian johonkin positiivisempaan, johon voivat edes itse vaikuttaa.

Ei ole paska hoitaja sellainen joka pyrkii vanhemmille kertomaan minkälaista pienen arki päiväkodin ryhmässä on.Vasta kun tämä pystytään yhdessä hoiajien kanssa näkemään vasta silloin lastakin pystytään parhaalla mahdollisella tavalla tukemaan vaikessakin tilanteessa.Vaikeuksien vieltäminen poistaa lapselta mahdollisuuden saada vanhempien tukea. Apn kirjoitus mielestäni asiallinen ja oikeita asioita puhutteleva.

Eikö muuta puhuttavaa löydy kahvitunilla kuin paskan jauhanta lapsista ja lapsien vanhemmista näiden selän takana. Itse ovat nämä hoitajat tunne- ja asennevammaisia ääliöitä, jotka joutaisivat kortistoon.

Keskittyisivät työhänsä eikä epäolennaiseen, joihin lapsilla ei ole osaa eikä arpaa.

Varmaan se näin sitten menee kun hoitajien ja vanhempien käsitykset lapsen päiväkotipäivästä täysin poikkeavat toisistaan ja todellinen yhteistyö lapsen hyvinvoinnin tukemiseksi puuttuu.Kun vaikeuksista ei pystytä vanhempien kanssa puhumaan ja niitä vaan pantataan, silloin menee asiat ja kommunikaatio pieleen.

Miksi te kuvittelettte että vanhemmat ovat tyhmiä? Jokainen vanhempi varmasti tietä tosiasiat, mutta ei voi muuta.

Ja itkeäkö pitäisi joka ilta ja tehdä lapsen olo kurjemmaksi kertomalla että taas huomenna joudut TAAS sinne "kauheaan" paikkaan hirveiden hoitajatätien huonoon hoitoon. Äly hoi älä jätä.

EI, vaan pitäisi hoitajien kanssa miettiä miten parhaiten lasta auttaa.Kunhan vanhemmat tietävät mikä lapselle hankalaa pystyvät he lapsen ja hoitajan kanssa hankalaista asioista puhumaan. Kun vanhemmat ovat töissä pystyy hoitaja lapsen kanssa yhdessä miettimään mitä äidin kanssa sovittu jne.TÄMÄ on se pointti että ilman todellista kommuikaatiota lapsen tilanteen ympäriltä joudutaan puolustusasemiin ja epärehelliseen kommunikointiin ja LAPSI on se joka eniten kärsii.

kertokaas vähän minkälaiset tulot ja menot teillä on?

Molemmat lapset hoidettiin kotona kolmevuotiaiksi saakka. Mies oli yhden vuoden hoitovapaalla, minä loput, välillä töissäkin.

Tulot minulla silloin reilut 3000€ netto ja miehellä vähän vähemmän. Säästöjä paloin muutamia kymppitonneja, mutta mielestämme se oli sen arvoista.

Autoakin taisimme noina aikoina vaihtaa ja matkustelimmekin jonkin verran, ainakin kerran vuodessa ulkomaille. Oikeastaan mistään ei tarvinnut tinkiä ja töistäkin sai helposti kiinni tauon jälkeen, kun oli kuitenkin koko ajan pitänyt ammatitaitoa yllä.

Mieskin sanoo, että hoitovapaavuosi on hänen elämänsä paras.

kertokaas vähän minkälaiset tulot ja menot teillä on?

Minä olen hoitanut 3v. esikoisen kotona sekä aion hoitaa nyt 6kk vauvan 3v. asti.

Meillä ainakin ovat rahat riittäneet ihan hyvin, vaikka vain mies on ollut töissä ja minä kotihoidontuella. Rahaa käteen jää n. 2500e/kk, jolla pärjäämme mainiosti. Asumme maalla omakotitalossa, josta lyhennämme lainaa 520 e/kk.

Elämme ihan normaalia elämää, tosin emme matkustele (kumpikaan ei niin välitä).

En veisi pieniä lapsia mistään hinnasta päivähoitoon.

Ja vuokraan meni 820 e, autoon 250 e ja muu eläminen. Ja tuo 1600 sisälsi siis miehen nettotulot ja kotihoidontuen. Kun minäkin menin töihin niin tulot nousivat 1900 euroa netto kuukaudessa.

Sellaista kaksinaamaista lässyttäjäryhmää kuin pk:n henkilökunta on ( kokemus parista-kolmesta pk:sta) en ole kuunaan nähnyt. Ja jos ei olla puhumassa paskaa toisista vanhemmista jne. niin sitten ollaan puhumassa työkavereista ja kiusaamassa ne henkihieveriin ja sairauslomalle.



PK ei ole hyvä paikka kenellekään, koska sinne hakeutuu töihin laiskoja ja asennevammaisia akkoja.

että joidenkin pitää laittaa lapset tarhaan että voivat henkisesti hyvin =O

Hän kysyy, miksi alle 3-vuotiaita laitetaan hoitoon nimenomaan päiväkotiin, ei miksi heitä laitetaan hoitoon ylipäätään. Luetun ymmärtäminen hoi!! Samaa ihmettelen minäkin. Perheenjäsen on lastentarhanopettaja ja hän aina sanoo, miten hänen tulee sääli näitä alle 3-vuotiaita, jotka haluaisivat olla sylissä ja kaipaavat rauhallisempaa ja pienempää ryhmää. Perhepäivähoito on alle 3-vuotiaan ainoa inhimillinen hoitopaikka minun mielestäni. En suostu mihinkään muuhun ratkaisuun omien lasteni kohdalla.

Se on helppo jäädä kotiin kun a) ei ole koulutusta, b) voi olla koulutus muttei ole työpaikkaa mihin palata, c) on työpaikka mutta työ ei nappaa pätkääkään, vaan päinvastoin - sieltä halutaan olla aina pois kun mahdollista, d) palkka on niin huono, että ero ei ole suuren suuri onko töissä tai kotona kotihoidontuella, e) työn ja perheen yhteensovittaminen olisi ylivoimaisen vaikeaa tai hyvin raskasta (esim. vuorotyö, pitkät työmatkat, lapselle tulisi tosi pitkät hoitopäivät), f) naisen palkka ei ole kovinkaan merkittävä perheen talouden kannalta.

Se on helppo jäädä kotiin kun a) ei ole koulutusta, b) voi olla koulutus muttei ole työpaikkaa mihin palata, c) on työpaikka mutta työ ei nappaa pätkääkään, vaan päinvastoin - sieltä halutaan olla aina pois kun mahdollista, d) palkka on niin huono, että ero ei ole suuren suuri onko töissä tai kotona kotihoidontuella, e) työn ja perheen yhteensovittaminen olisi ylivoimaisen vaikeaa tai hyvin raskasta (esim. vuorotyö, pitkät työmatkat, lapselle tulisi tosi pitkät hoitopäivät), f) naisen palkka ei ole kovinkaan merkittävä perheen talouden kannalta.

Tärkeät valinnat eivät koskaan ole helppoja.Kun lapsia hankkii niin lapsen edun toteutuminen ensisijaisesti vanhempien päätöksissä kertoo vanhemmuudesta johon lapsi voi luottaa.Lapset vain pieniä lyhyen ajan ja vanhempien apu ja tuki ei koskaan tule olemaan lapsen elämässä yhtä tärkeä kuin elämän ensimmäisinä vuosina.

Se on helppo jäädä kotiin kun a) ei ole koulutusta, b) voi olla koulutus muttei ole työpaikkaa mihin palata, c) on työpaikka mutta työ ei nappaa pätkääkään, vaan päinvastoin - sieltä halutaan olla aina pois kun mahdollista, d) palkka on niin huono, että ero ei ole suuren suuri onko töissä tai kotona kotihoidontuella, e) työn ja perheen yhteensovittaminen olisi ylivoimaisen vaikeaa tai hyvin raskasta (esim. vuorotyö, pitkät työmatkat, lapselle tulisi tosi pitkät hoitopäivät), f) naisen palkka ei ole kovinkaan merkittävä perheen talouden kannalta.

Tärkeät valinnat eivät koskaan ole helppoja.Kun lapsia hankkii niin lapsen edun toteutuminen ensisijaisesti vanhempien päätöksissä kertoo vanhemmuudesta johon lapsi voi luottaa.Lapset vain pieniä lyhyen ajan ja vanhempien apu ja tuki ei koskaan tule olemaan lapsen elämässä yhtä tärkeä kuin elämän ensimmäisinä vuosina.

Sanoo hän, jonka palkka ei ole kovin olennainen perheen toimeentulon kannalta :)

Minä uskon, että vanhempien täyspäisyys, elämänhallinnan taidot ja henkinen kapasiteetti ovat kaikkein tärkeimmät asiat lapsille. Niistä lapset nauttivat parikymmentä vuotta kun asuvat kotona. Vain Suomessa jumitutaan kahteen vuoteen lapsen elämässä, ikävuodet 1-3. Raha-asiat ovat myös yksi yleisin riidan aihe kodeissa ja jos se huoli ja stressin aihe on vähemmän, niin lapsetkin voivat paremmin.

on tunnetila, ja jos lapsi ei saa tätä tunnetta mm. näyttää, olisi se harmi. Tämä tunne lapsilla on aina alkuun aloittivat hoidon missä iässä tahansa. Luonnollista. Kysymys sinulle: Miksi ette keksi lapsille tekemistä jotta viihtyisivät, Teidän tehtävä on auttaa lasta, kun eroahdistus iskee? Siksi olette sen alan valinneet. Maailma muuttuu ja eikä eletä enään sodanjälkeistä aikaa, jolloin isännät toivat rahan kotiin ja emännät hoitivat kaiken muun. Lapsiperheiden verotukset nollaan ja äideille palkka, kuin tarhantädeillä niin eiköhän ne lapset olisi kotona ja lehmät navetassa.

Se on helppo jäädä kotiin kun a) ei ole koulutusta, b) voi olla koulutus muttei ole työpaikkaa mihin palata, c) on työpaikka mutta työ ei nappaa pätkääkään, vaan päinvastoin - sieltä halutaan olla aina pois kun mahdollista, d) palkka on niin huono, että ero ei ole suuren suuri onko töissä tai kotona kotihoidontuella, e) työn ja perheen yhteensovittaminen olisi ylivoimaisen vaikeaa tai hyvin raskasta (esim. vuorotyö, pitkät työmatkat, lapselle tulisi tosi pitkät hoitopäivät), f) naisen palkka ei ole kovinkaan merkittävä perheen talouden kannalta.

Tärkeät valinnat eivät koskaan ole helppoja.Kun lapsia hankkii niin lapsen edun toteutuminen ensisijaisesti vanhempien päätöksissä kertoo vanhemmuudesta johon lapsi voi luottaa.Lapset vain pieniä lyhyen ajan ja vanhempien apu ja tuki ei koskaan tule olemaan lapsen elämässä yhtä tärkeä kuin elämän ensimmäisinä vuosina.

Sanoo hän, jonka palkka ei ole kovin olennainen perheen toimeentulon kannalta :)

Minä uskon, että vanhempien täyspäisyys, elämänhallinnan taidot ja henkinen kapasiteetti ovat kaikkein tärkeimmät asiat lapsille. Niistä lapset nauttivat parikymmentä vuotta kun asuvat kotona. Vain Suomessa jumitutaan kahteen vuoteen lapsen elämässä, ikävuodet 1-3. Raha-asiat ovat myös yksi yleisin riidan aihe kodeissa ja jos se huoli ja stressin aihe on vähemmän, niin lapsetkin voivat paremmin.

Uskotko todella että näitä "täyspäisiä" vanhempia joilla "elämän hallinnan taidot" ja "henkinen kapasiteetti" kasvaa pienestä lähtien, ylipitkiä hoitopäiviä viettäneistä laitoshoitolapsista joita päivän aikana saattaa hoitanut useampi, jopa lapselle tuntematon, aikuinen? Miten uskot näiden niin tärkeiden mainitsemiesi ominaisuuksien ja taitojen kehittyvän? Ilman riittävän läheistä tukea pienenä, on juuri näiden taitojen kehittyminen vaarassa.Tästä kertovat myös tilastot. Lasten ja nuorten elämänhallinta ja omien tunteiden hallitseminen huolestuttaa.

Mä osaan kyllä olla eri mieltä, minusta on jopa parempi että lapsi olisi alle 2v. Tuntuu että kaikilla 3-4vuotiailla on todella kova traumaattinen työ päästä eroahdistuksesta yli.

Alle 2v ei osaa vielä samalla tavalla ymmnärtää, mutta sisäistää paremmin muita rakkaita hoitajia itselleen.



Älkää vanhemmat kuunnelko jonkun yksittäisen muka-ammattilaisen mielipiteitä. Se on vain hänen mielipide, niitä on monia.



-Lto

kun tekee, perhepäivähoito tai pienryhmät, eivät mahdollista niiden perheiden lapsille. Ja äidit sekä isät rakastavat lapsiaan vaikka veisivätkin ne hoitoon. Ikävä niillä lapsilla on kotonakin jos niille ei keksi virikkeitä. Askartelu, palapelit, musiikki, liikuntaleikit, hassuttelut niistä lapset nauttii, ei ikävysty, käyttäkää mielikuvitusta...opeta värejä...laskemaan...näitä oppii alta kaksi vuotiaskin jos vain viitsii opettaa. Kokemusta on kolmesta omasta ja useasta muiden.

Se on helppo jäädä kotiin kun a) ei ole koulutusta, b) voi olla koulutus muttei ole työpaikkaa mihin palata, c) on työpaikka mutta työ ei nappaa pätkääkään, vaan päinvastoin - sieltä halutaan olla aina pois kun mahdollista, d) palkka on niin huono, että ero ei ole suuren suuri onko töissä tai kotona kotihoidontuella, e) työn ja perheen yhteensovittaminen olisi ylivoimaisen vaikeaa tai hyvin raskasta (esim. vuorotyö, pitkät työmatkat, lapselle tulisi tosi pitkät hoitopäivät), f) naisen palkka ei ole kovinkaan merkittävä perheen talouden kannalta.

Tärkeät valinnat eivät koskaan ole helppoja.Kun lapsia hankkii niin lapsen edun toteutuminen ensisijaisesti vanhempien päätöksissä kertoo vanhemmuudesta johon lapsi voi luottaa.Lapset vain pieniä lyhyen ajan ja vanhempien apu ja tuki ei koskaan tule olemaan lapsen elämässä yhtä tärkeä kuin elämän ensimmäisinä vuosina.

Sanoo hän, jonka palkka ei ole kovin olennainen perheen toimeentulon kannalta :) Minä uskon, että vanhempien täyspäisyys, elämänhallinnan taidot ja henkinen kapasiteetti ovat kaikkein tärkeimmät asiat lapsille. Niistä lapset nauttivat parikymmentä vuotta kun asuvat kotona. Vain Suomessa jumitutaan kahteen vuoteen lapsen elämässä, ikävuodet 1-3. Raha-asiat ovat myös yksi yleisin riidan aihe kodeissa ja jos se huoli ja stressin aihe on vähemmän, niin lapsetkin voivat paremmin.

Uskotko todella että näitä "täyspäisiä" vanhempia joilla "elämän hallinnan taidot" ja "henkinen kapasiteetti" kasvaa pienestä lähtien, ylipitkiä hoitopäiviä viettäneistä laitoshoitolapsista joita päivän aikana saattaa hoitanut useampi, jopa lapselle tuntematon, aikuinen? Miten uskot näiden niin tärkeiden mainitsemiesi ominaisuuksien ja taitojen kehittyvän? Ilman riittävän läheistä tukea pienenä, on juuri näiden taitojen kehittyminen vaarassa.Tästä kertovat myös tilastot. Lasten ja nuorten elämänhallinta ja omien tunteiden hallitseminen huolestuttaa.

Sitä ajan takaa, että useimmiten työssäkäyvillä perheillä asiat ja elämänhallinnan taidot ovat paremmalla tolalla kuin kotonaolevilla. Tästäkin on ihan tutkimuksia olemassa, miten sosiaaliset, päihdeongelmat ja taloudelliset ongelmat kasaantuvat, ja miten ne vaikuttavat lapsiin. Pahimmat ongelmalapset tulevat perheistä, joissa näitä ongelmia on ja on ollut pitkään.

Ja lapsen kehitys turvataan niin, että ne ovat kohtalaisen pituisia päiviä hoidossa. Siten, että niillä on riittävästi lomaa. Meilläkin lapset ovat vuoden kaikista päivistä enemmän kotona kuin hoidossa. Siten, että päiväkoti on sellainen, että vaihtuvuutta ei ole hirveästi. Tädeistä on tullut tuttuja kun ovat vuosia jo tunteneet lapsemme. Ei hoitopaikka tai kodin ulkopuolinen maailma ole kaikille mikään kammottava mörkö, vaan sielläkin on luotettavia ja turvallisia aikuisia. Tiedän, että kaikilla ei ole tällainen tilanne, mutta monella on. Hoito ei tarkoita kaikilla ylipitkiä päiviä ja rankkaa oloa lapselle.

Usein vain myös vanhempien elämänhallinnan taidot ja henkinen kapasiteetti periytyvät, hyvässä ja pahassa. Ja useimmiten työssäkäyvillä nämä ovat paremmalla tolalla. Myös tästä on tutkimustuloksia, miten erityisesti äidin sosioekonominen asema on suorassa yhteydessä lasten hyvinvointiin myöhemmin. Ja korkeamman sosioekonomisen aseman naiset vievät todennäköisemmin lapsensa hoitoon, koska ovat työelämässä.

Suurin osa niistäkin vanhemmista, joiden lapset ovat hoidossa, ovat ihan tavallisia rakastavia vanhempia, jotka ovat lasten kanssa aina kun mahdollista. Ja toisaalta, myös kotihoidossa olevilla perheillä ja lapsilla voi olla monenlaisia ongelmia. Perheiden köyhyys on ollut paljon esillä ja se ei varmasti perheiden tilannetta helpota.

kertokaas vähän minkälaiset tulot ja menot teillä on?

Minä olen hoitanut 3v. esikoisen kotona sekä aion hoitaa nyt 6kk vauvan 3v. asti.

Meillä ainakin ovat rahat riittäneet ihan hyvin, vaikka vain mies on ollut töissä ja minä kotihoidontuella. Rahaa käteen jää n. 2500e/kk, jolla pärjäämme mainiosti. Asumme maalla omakotitalossa, josta lyhennämme lainaa 520 e/kk.

Elämme ihan normaalia elämää, tosin emme matkustele (kumpikaan ei niin välitä).

En veisi pieniä lapsia mistään hinnasta päivähoitoon.

Jää käteen 2500e/kk? Siis sehän on tosi hyvin, eipä ihme jos sillä pärjää! Eipä se miehesi mikään huonopalkkainen taida tosiaan olla!

Meidän tulot olisi tuon verran nettona sitten, kun minä menen töihin. Siitä sitten vuokra+ laskut ja ruoka. Sitten rahat riittää kyllä mainiosta. Nyt ei...

Siis meidän tulot on nettona nuo ennen lainan lyhennystä ja muita laskuja ja silti pärjätään!

Ihan samaa mieltä monet muutkin päiväkodissa työskentelevät tuntuvat olevan ap:n kanssa siitä, ettei ihan pieniä tulisi viedä päiväkotiin hoitoon. Kunnallisella puolella ei pieniä esim. ehditä sylitellä tarpeeksi. Johan sen sanoo järki kun tietää montako hoidettavaa on yhtä hoitajaa kohti.

Tämänkin valituskuoron voisi kohdistaa suoraan päättäjille, jotta perhevapaiden kustannusten tasaamiseen saataisiin viimeinkin vauhtia ja työelämää muokattaisiin lapsiperheitä ajatellen joustavammaksi. Kai te pienipalkkaiset päiväkotityöläiset olette myös tietoisia siitä, että pahimmillaan kotihoidontuki nykymuodossaan voi olla ansa, joka syöksee naisen köyhyyteen. Kumpi parempi - saada tukea kasvulleen päiväkodissa vai kasvaa köyhyydessä?

http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/talous/530/koyhyys_nain_lapsi_muist…

Minulla ei yksinkertaisesti ole VARAA jäädä kotiin. Toimin pienipalkkaisessa ammatissa, samoin mieheni, mutta tulemme ihan kivasti toimeen kun kumpikin käy työssä. Yksi vaihtoehto tietenkin olisi ollut jättää lapsi tekemättä, mutta silloinhan olisimme olleet itsekkäitä omaan napaan tuijottajia...

Asiasta ei vain puhuta kovaan ääneen, sillä näkeehän tästä ketjustakin mikä meteli sen esiin tuomisesta nousi.

Ai ei puhuta? Kyllä asia varmasti on ihan jokaisen vauvapalstoilla seikkailevan tiedossa, sillä sen verran usein näitä asioita foorumeilla puidaan. Kerro jotain uutta.

Meistä vanhemmista kumpikaan ei halua olla kotona siihen asti, kun nuorin lapsi on 3-vuotias. Menin jo heti äitiysloman jälkeen töihin (koska tykkään olla töissä ja ansaita rahaa), mutta meillä on hoitaja kotona siihen asti, kun nuorin on melkein parivuotias ja sitten lapset menevät päiväkotiin. Voisimme tietysti pitää hoitajaa kotona vielä vuoden pitempään, mutta vanhempi lapsi varmaan kaipaa jo 3,5-vuotiaana vähän kavereidenkin seuraa ja tylsistyisi kotona pikkusisaruksen ja hoitajan kanssa. Kunnan kerhoon ei pääse, koska ei voi nauttia kahdesta palvelusta (yksityisen hoidon tuesta ja kerhopaikasta) yhtä aikaa. Eli pienempi saa siis kärsiä isomman takia ja joutuu alle kolmevuotiaana päiväkotiin. Uskon, että hän tomerana ja sosiaalisena lapsena pärjää päiväkodissa kelvollisesti.