Onko oikeasti yleistäkin nykyään, että vanhemmat maksaa aikuisten lasten elämisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varakkaat vanhempani, jotka ovat molemmat perineet omat varakkaat vanhempansa, eivät avusta mitenkään. 10 € saattaa tulla synttärikortin välissä, näin 4-kymppiselle se onkin valtava potti! Eipä siinä, omillani olen tullut aina hyvin toimeen, mutta perintöveroja on tiedossa rutkasti aikanaan.

 

Toi onkin aika kauhea juttu jämittää  perintöjen kanssa. Ei siinä ole mitään järkeä. Mitä iloa eläkeläisellä tai vanhuksella on pitää kaiken omassa hallussaan ja vain itsellään. Ennakkoon niitä pitää antaa. Niin minä olen saanut ja niin minä tulen antamaan niitä. 

Voihan sitä pitää vaikka sen varalla, että sairastuu, ja haluaa mieluummin yksityiseen hoitolaitokseen.

Vierailija kirjoitti:

onhan se paljon kunniallisempaa saada rahat sitten yli kuusikymppisenä perintönä.

Ei kaikki saa koskaan mitään suuria perintöjä.

Mä en ole koskaan saanut, ja se siitä. Kahdeksantoistavuotiaasta olen itse maksanut kuluni ja hankintani ja pärjätty on aina. Hyvin tai huonosti, mutta pärjätty.

Tunnen yhden 23v yliopistosta valmistuneen, työssäkäyvän naisen, jolle vanhemmat edelleen maksaa bensat, kodintarvikkeet ja ovat varmaan lainankin ottaneet taloa varten. Vanhemmilla on pienempi palkka kuin neidillä itse. Kun ollaan jo yliopistostakin valmistuttu ja työpaikka saatu, niin eiköhän sitä voisi jo omillaan pärjätä? 

Nykyisin on usein isokin ero eri sukupolvien taloudellisessa hyvinvoinnissa. Korkeakoulutetutkin lapset voivat olla huonopalkkaisissa pätkätöissä tai työttöminä, kun vanhemmilla on vakiduunit tai isot eläkkeet. Useat lapsiperheet on nykysin köyhiä, vaikka koulutusta ja yritystä on.

Mun tuttavapiirissä on jopa annettu lapsille ensiasunto, tai osa asuu vanhempien omistamassa asunnossa. Asuntojen hinnat on karanneet nuorten tavoittamattomiin. Surullista, kun ei päästä oman elämän alkuun ja uskalleta tehdä lapsia talouden takia. Siksi mielestäni niillä rikkailla suurten ikäluokkien edustajilla, joilla on siihen varaa kannattaisi auttaa lapsiaan.

Ei yhteiskunnalla ole tulevaisuutta, jos nuoret on köyhdytetty niin, että ei voi perustaa perhettä. Suomessa tarvitaan kipeästi lisää syntyvyyttä. Muuten taloutemme ei kestä ikärakenteen vääristymää.

Omassa tuttavapiirissäni vanhemmat (ikäluokassa 50-60 vuotta eli 1950 -ja 1960 -luvuilla syntyneet) avustavat  opiskelevia, pätkätyöläisiä/työttömiä sekä äitiyslomalla/hoitovapaalla olevia lapsiaan aika paljonkin, jos vaan on varaa. Omat lapseni ovat opiskelijoita ja avustan heitä taloudellisesti niin, ettei tarvitse opintolainaa ottaa. 

Miks ei ois tehny töitä vaik sais rahaa vanhemmilta? Oon mennyt 15-vuotiaana perheen raksafirmaan ja siellä oon töitö paiskinut muiden töiden ja koulujen ohella. Porukat on ostaneet mulle ja isoveljelle autot, moottoripyörän veljelle, mulle hevosen, kummallekin kämpät, ulkomaanmatkat, lapin reissut ym. Nyt hemmottelevat lapsenlapsiaan, heillä riittää rahaa myös itseensä oikein ruhtinaallisesti. Mitä se on muilta pois, aion myös kustantaa omalle lapselleni kaiken minkä irti saan.

No..

Mun isä on eläkeläinen ja varsinkin nuorin sisaruksista kuppaa siltä kaiken.

Ei osaa säästää, heti kun vähänkin saa rahaa (veronpalautukset tai miehellä lomarahat) , ilmestyy uusia tatuointeja tms täysin turhaa, jotka pitää piilotella isältä ettei joudu selittelemään mistä rahat näihin löytyi..

Tää jotenkin harmittaa isän puolesta. Kun omistaan sitten tinkii että voi ostaa vaikka polkupyörän tän sisaren lapselle, kun ei itsellä ole varaa..

ikää kuitenkin on lähemmäs 30v.

on saanut aina nuorimmaisena kaiken mitä on halunnut,tässä tulos!

omat lapseni aion opettaa työtekoon ja pois mun palkkapussilta. Toki sitten muuten vain voin jotain piristystä järjestää lisäksi!

ja ei, en ole katkera siitä, että sisarus saa jotain, vaan ylpeä,ettei ole tarvinnu itse siellä toisen pussilla loisia, vaikka kuin on isästä kyse. Olen opiskellut ja vakityö, asunto oma ja kaikki ok. säästöönkin saa joka kk, niin ei tule hätä käteen heti vaikka työt loppuis tms. en ees ilkeis pyytää mitään kun on omat tulot.

Minulla on ehkä yksi kaveri ketä vanhemmat avustavat raha-asioissa, kun tämä opiskelee. Muut käsittääkseni maksavat kulunsa itse. Itse olen elättänyt itseni 18-vuotiaasta lähtien ja tuntuisi oudolta, jos vanhemmat avustaisivat enää minua. Myönnän kyllä olevani hieman kateellinen, kun itse jouduin ottamaan opintolainaa, että sain ajokortin mitä todella tarvitasen alani töissä kunhan valmistun. Isäni taas maksoi sen pikkuveljelleni ja isosiskopuolelleni, joka ei edes ole hänen lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani saavat matkustella ympäri maailmaa, kun ovat vielä voimissaan. Minut on kasvatettu arvostamaan työntekoa, ei saamaan helppoa rahaa. Voin katsoa itseäni peilistä hyvillä omillatunnoilla.

Niin meinaatko että niiden , jotka saavat avustuksia vanhemmilta pitäisi sitten jotenkin hävetä tilannetta vai? Jos vanhemmilla on rahaa, niin miksi ihmeessä eivät saisi käyttää sitä juuri siten kuin itse haluavat. Monestihan nuorena rahantarve on akuuteinta ja tuollainen tukeminen helpottaa esim. opiskeluja ja perheenperustamista paljon. Sitten kun lapset ovat olleet jo työelämässä pitkän aikaa ja saisivat samat eurot perintönä, ei niille enää silloin ole yhtä suurta tarvetta.

Joiden vanhempien on pakko maksaa, koska monet elävät ylivarojen, jolloin rahaa ei ole ruokaa eikä laskujen maksuun. Ja riitojen välttämiseksi, vanhemmat pitävät suunsa supussa.

Tiedän vastaavia tapauksia useampia, kun vanhemmat joutuvat pihistämään kaikesta.

Eikä vanhempiakaan raha kasva puussa, sillä nuo eläkkeet nyt ei ole kovin suuria ja jos omaisuutta onkin, seinistä ei rahaa revitä.

No eipä juuri. Laskun löivät kouraan että pitää maksaa. Ne eivät ole mitään köyhiä muuten... Ei siinä mitään kyllähän sen ymmärtää että heidän ei kuulu maksaa, mutta kun kaikkea tässä on ollut rahanmenoa ja lapsille pitäis ostaa tarpeellista niin onhan se vähän outoa, mutta kukin tyylillään.

Eräs n. 60-vuotias nainen raivosi kun äiti n. 85 v. ei suostunut maksamaan tyttären hammaslääkärilaskua.

Olen 22 -vuotias korkeakouluopiskelija ja molemmat vanhemmat auttavat rahallisesti. En ole missään vaiheessa pyytänyt rahaa, mutta ainakin mun vanhemmat vaan haluaa auttaa mua ja on kustantaneet muutamia isompia hankintoja, joita varten olen suunnitellut esim. opintolainan nostamista. Isäni käy myös usein töidensä takia opiskelupaikkakunnallani ja tykkää käydä ostamassa mulle useamman kassillisen ruokaa varastoon. Mun molemmilla vanhemmilla on myös varaa matkustaa ja harrastaa kalliisti.

Vierailija kirjoitti:

Miks ei ois tehny töitä vaik sais rahaa vanhemmilta? Oon mennyt 15-vuotiaana perheen raksafirmaan ja siellä oon töitö paiskinut muiden töiden ja koulujen ohella. Porukat on ostaneet mulle ja isoveljelle autot, moottoripyörän veljelle, mulle hevosen, kummallekin kämpät, ulkomaanmatkat, lapin reissut ym. Nyt hemmottelevat lapsenlapsiaan, heillä riittää rahaa myös itseensä oikein ruhtinaallisesti. Mitä se on muilta pois, aion myös kustantaa omalle lapselleni kaiken minkä irti saan.

Jos tuo tarina on totta, jäin vain miettimään miten rakennusalan yrityksellä on vapaata pääomaa josta repiä rahaa noin paljon yksityiskäyttöön, verojen maksun jälkeen, kun rakennusala on luokiteltu riskialttiiksi yritykseksi, joka liiketoiminnaltaan sitoo paljon pääomaa rakennusvakuuksien muodossa, jopa 3-vuotta, vaikka kohde on luovutettu ja katteet on todella pieniä ja ala suhdanne herkkä. Oman tietoni mukaan Suomessa suuret rakennusyhtiöt eivät ole edes perheyhtiöitä, josta yksityisperheet voisivat repiä rahaa useamme sukupolvelle.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin auttaa eläessään pikkuhiljaa, kuin jättää kuollessaan ison potin verottajalle.

Tässä se on kiteytettynä keskiluokan arvomaailma. Minä olen omin pikku kätösin, ilman muiden apua, ilman yhteiskunnan panosta ansainnut nämä rahat, ne ovat minun. Senttiäkään veroja ei pidä niistä maksettaman, otetaan ne verot (jos niitä on pakko jostain ottaa) mieluummin palkoista, eläkkeistä, opiskelijoiden tuista ja muusta vähemmän tärkeästä. Mutta ei MINUN perintörahoistani. Ja kaikkeni teen kiertääkseni veroja. Toki muodon vuoksi voin hieman paheksua veroparatiiseja ja suurten firmojen veronkiertoa, mutta todellisuudessa ihailen niitä ja tekisin itse täsmälleen samoin.

Verot on perseestä. Minä olen aina vain maksava puoli. En saa mitään takaisin. Kuka tarvitsee turvallista yhteiskuntaa, kun voi perintörahoilla ostaa vartijat ja hälytyslaitteet. Kuka tarvitsee infrastruktuuria, kyllä sen oman kotitien kunnossa pitää perinnön avulla. Mitä minä välitän köyhistä, syrjäytyneistä ja rappeutuvasta keskiluokasta, mulla menee hyvin perintörahoilla. Tosin työpaikat vähenee ja firmoja kaatuu, kun jengillä ei enää ole ostovoimaa, kun ei niillä ole töitä tai ne tienaa niin vähän, mutta mä koulutan lapseni perintörahoilla ulkomailla ja sinne ne myös jää töihin. Problem solved.

Tosin luultavasti siellä aavan meren tuolla puolen siintävässä Satumaassa on asiat samalla tolla, ellei pahemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs n. 60-vuotias nainen raivosi kun äiti n. 85 v. ei suostunut maksamaan tyttären hammaslääkärilaskua.

Joo ja monet jo aikuiset lapset kuvittelevat vanhempien olevan kuin joulupukin, jotka voi toteuttaa pienemmätkin toiveet ja rahaa lentää ovista ja ikkunoista, vaikka vanhemmat joutuvat elämään köyhyysrajalla ja pihistämään kaikesta.

Meillä kanssa vanhempani avustavat lapsiaan rahallisesti (itse olen 40-vuotias). Taktikoivat, että se pienentää tulevaisuuden perintöveroja. Katsokaas kun auttamisen taustalla voi olla jokin ihan looginen ajatus.

Kyllä minua ja siskoani on äiti avustanut rahallisesti vielä parikymppisenä opiskeluaikana. Ja suoraan on myös sanonut että auttaa kyllä jos esim. töitä ei löydy heti valmistumisen jälkeen. Voin luottaa siihen ettei esim. jää vuokra maksamatta tai en saa uusia silmälaseja rikkinäisten tilalle. En minä tai siskonikaan tunne syyllisyyttä tästä. Kumpikin on yläastaikäisestä asti ollut kiinnostunut tekemään töitä joten parhaamme mukaan on myös itse yritetty elättää itsemme. Opiskeluaikana ne opiskeluy vaan vie oman lohkonsa käytettävissä olevasta ajasta. Ja äitikin auttaa ihan omasta halustaan koska hänellä sattuu ylimääräistä rahaa olemaan. Sitten kun hän jää eläkkeelle olemme toivottavasti siskoni kanssa siinä tilanteessa ettemme ainakaan rahaa enää tarvitse (äitimme on saanut lapset vanhana joten hän eläköityykin meidän ollessa vielä alle kolmekymppisiä).

yli sukupolen auttaminen on täysin normaalia, sellainen biologinen vietti jopa. Että haluaa omille jälkeläisilleen parasta.

Omillaan pärjäämisen eetos on ihan sairasta, menee samaan sarjaan kuin kaikki sellainen nykyinen "minä itte" puhe. Äitienkin pitäisi 2kk synnytyksestä jo ajatella taas itseään, lähteä viihteelle ilman vauvaa jne. Avioliitossa pitäis antaa toisen vapaasti hypellä baareissa tai etelän-lomilla ja harrastuksissa, koska ketään ei saa kahlita. Isovanhemmat nyt tietenkään ei koskaan voi missään tapauksessa hoitaa edes 3h lastenlapsia (ks. päivän HS taas kerran) koska niillä on nyt se "oma aika" ja se oma aika ja oma minuus vaurioituu sellaisesta. Samoin tilin kaikki pennoset tulee käyttää vain itseen. Työelämästäkin puhutaan paljon sellaisena "minä-suorituksena", että miten juuri yksilö voi päästä kipuamaan siihen ja tohon asemaan, saamaan lisää liksaa jne... eli se työn merkitys että mitä varten tätä työtä nyt tehdään, mitä tämä yritys nyt tähän yhteiskuntaan tuottaa on jonkinlainen sivuseikka ja tärkeintä on se minun ura.

Masennus ja yksinäisyys, viha ja kauna kukkii, eikä ihme. 

Minä en edes missään tilanteessa kehtaisi pyytää vanhemmiltani rahaa laskuihin/vastikkeeseen yms. Siitä asti kun aloin ansaitsemaan omaa rahaa ja lopulta muutin omilleni en ole loisinut vanhempieni lompakolla. Jos minulla ei ole ollut rahaa jonkin uuteen puhelimeen tai tulevaan laskuun olen tehnyt töissä muutaman extra-vuoron tai säästänyt tarvittavan summan. Kun muuttaa omilleen niin sitä on otettava se vastuu itsestään ja elämästään - ei isi ja äiti ole sinua pelastamassa maailman tappiin asti.