Enkeli-Elisa / Minttu Vettenterä - kootut linkit ja faktat

lähti käyntiin siten että kaikki oli faktaa. Mm. Yle, MTV3 ja kustantaja BoD kertoivat kiistatta tosiasioista. Suomessa oikein kohistiin.

Kuten joku jo totesi: jos olen ostanut kirjan markkinoinnin perusteella näkemättä takakantta, olen ostanut tositarinan. Kaikkine kuolinpäivän muistovirtuaalisurukynttilöineen. Markkinointia tuettiin antamalla yleisön kuvitella tarina todeksi. Minusta tämä on tietoista harhaanjohtamista. Kai se ei sitten juridisesti täytä petoksen tunnusmerkkejä, vaikka kirjan tositarinan markkinointiin oli kytketty myös yhdistys.

Kun tuota varsinaista alla näkyvää tekstiä ei enää löytynyt cachesta, niin tässä "todisteeksi" sen aidosta Minttis-laadusta cache-osoite Enkeli-Elisan suljetuilta nettisivuilta:

http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:dC10osuQzKAJ:www.f…

Sinne Vettenterä siis postasi linkin tähän alla olevaan tekstiin:

Tämä ei enää nähtävästi löydy Googlen cachella ja Miksun blogihan on kai kokonaan poistettu. Mutta tämä teksti siis on tämän vuoden maaliskuun lopulta keksityn Miksun blogista:

Mä en tiedä mitä sanoa. Mä sain torstaina luettavaks Minttiksen kässärin ja sen jälkeen mä en oo pystyny ajattelemaan muuta. Siinä se ny on. Meidän tarina, joka piti kertoa. Mun itku ei lopu. Oon mä nähny pätkiä tekstistä ennen. Ollaan puhuttu koko ajan. Minttis on kysyny uudelleen ties kuin monta kertaa mite asiat meni ja miten mä ja Riikka halutaan ne kertoo. Koko ajan mä oon luottanut siihen, et Minttis tekee Elisan muistolle parhaan mahdollisen kirjan, mut... se teki paremman.

Elisa on täs kirjas vaan yksi osa tarinaa. Mut se on läsnä kaikes. On jotenki tosi kumma lukee nyt näit tekstei, joista osa on kirjoitettu paljon ennen ku tää uutisointi alko. Paljo ennen ku päästiin siihen mihin kirja nyt loppuu. Se on hyvä loppu. Iha loistava. Eikä se ollu meistä kenestäkään kiinni. Me tarvittiin siihen yks ihan muu ihminen.

Tunteet on niin jumalattoman vahvat. Mä en oo koskaan ennen tätä blogii kirjoittanu mitään mitä ei olis ollu ihan pakko. Mä en tajuu miten Minttis tekee sen. Kirja on ku elokuva. Ne jutut näkee koko ajan ja tuntee. Tietty mulle tää juttu on toinen, kun tää on mun tarina, mut mä uskon, et moni ihan vieras näkee siinä iha niitä samoi juttui, tuntee samoi tunteita tai sit jotain ihan omii ihan uusia.

Näin sitä markkinoidaan kirjoja.

Ikävää tietysti, että Vettenterällä on ollut masennusta. Mutta se ei silti oikeuta käyttämään hyväksi toisten ihmisten tunteita saavuttaakseen itselleen hyvää mieltä ja vähän rahaakin.

Jos Minttis täällä taustalla lymyää, niin muistathan, että joskus ihmisellä on paha mieli muutenkin kuin syyttä suotta tai masennuksen takia. On sellainenkin asia kuin moraalinen morkkis, jos on oikein kunnolla mokannut. Siitä on sitten vain päästävä yli. Yleensä helpottaa, kun myöntää omat virheensä ja pyytää niitä anteeksi.

Minttu on tykännyt olla esillä jo aiemminkin, ja hän puhuu tapahtumista jotka ovat kirjassa.

<a href="http://www.iltalehti.fi/perhe/2010053011583228_pr.shtml" alt="http://www.iltalehti.fi/perhe/2010053011583228_pr.shtml">http://www.iltalehti.fi/perhe/2010053011583228_pr.shtml</a&gt;

Mihin JPK-kirja loppuu, kun loppu on Miksun mielestä niin loistava?

Mihin JPK-kirja loppuu, kun loppu on Miksun mielestä niin loistava?

Muistaakseni joku teini ottaa yhteyttä kirjoittajaan ja kertoo, ettei vedäkään ranteita auki, kun on perehtynyt tähän Enkeli-Elisa-juttuun.

Liekö oikea yhteydenotto ja jos on, niin mitähän tämä itsetuhoinen ihminen nyt ajattelee, kun samaistumiskohde olikin satua vain? :(

että miksi tämä JPK-kirja (tai Elisa-enkeli) saisi estettyä teinit tekemästä itsemurhia? Hyvä, jos estää tietenkin, mutta mikä siinä on muka sellaista, että se estäisi?

Laskettu auki tähän ketjuun aiemmin.

Liekö oikea yhteydenotto ja jos on, niin mitähän tämä itsetuhoinen ihminen nyt ajattelee, kun samaistumiskohde olikin satua vain? :(

Eiköhän tuo ns. yhteydenotto ole aivan yhtä aito, kuin Miksu, Riikka ja Elisa. Sen puoleen ei siis hätää.

Vihdoinkin asia selvisi. Olen toisaalta pahoillani Vettenterän takia. Miten ihminen voi päästää tilanteensa tällaiseen jamaan? Miksei hän heti kertonut asioiden todellista laitaa? Olisi säästynyt tältä järkyttävän nololta tilanteelta, minkä lisävalehtelu aiheutti. Miten arvostelukyky voi pettää noin pahasti? Toivottavasti hänellä on ystäviä, jotka jaksavat kantaa yli tämän pohjamutaan putoamisen. Kaikesta aiheuttamastaan mielipahasta huolimatta.

Vielä on mielestäni liian aikaista sanoa, saako Tonteri kutsun ja tuleeko hänestä joskus Korvatunturin asukas.

Ei tule Tonterista yksi heistä, koska hän haluaisi nyt niin kovasti olla yksi meistä. Joitakin asioita ei ole liian aikaista koskaan sanoa, mutta joskus se voi olla liian myöhäistä.

M.V.:"Kirjoitin Elisan todenperäisyydestä jutun blogiini 29.6. (Julkaisen tekstin uudelleen tämän bloggauksen perässä, koska se ei ole enää luettavissa alkuperäisessä paikassaan). Tuossa jutussa kirjoitin:



Kuitenkin olen näitä todisteita valmis epäilijöille esittelemään lomani jälkeen elokuussa sovittaessa.



Perheellämme oli tänä vuonna ensimmäinen mahdollisuus viettää Oikeaa Kesälomaa kolmeen vuoteen. Viime vuonna aviomiehelläni ei ollut lomaa työpaikan vaihdoksen vuoksi ja edellinen kesä meni järjestäessä hautajaisia. Toivoin, että sekä media, että muut kiinnostuneet olisivat antaneet meidän lomailla rauhassa tietäen, että todisteet ovat olemassa ja niitä tullaan esittämään. Mielessäni ei edes käynyt vaihtoehto, että joku oikeasti kuvittelisi minun lupaavan todisteita, joita ei ole.



Olin kuitenkin väärässä. Media reagoi voimakkaasti, mutta sosiaalinen media vieläkin voimakkaammin. Yhteystietojani on ripoteltu pitkin poikin nettiä, puhelinnumeronkin saa numeropalvelusta. Ihan jokaisella nettikirjoittelijalla olisi ollut mahdollisuus ottaa yhteyttä ja sopia lomani loppuun aika, jolloin esittäisin todisteet. Arvatkaa kuinka moni niitä kysyi? Ei. Niitä ei kysytty. Oli kiire päästä tuomitsemaan, arvostelemaan ja haukkumaan.



On kulunut ne viisi viikkoa, jotka pyysin perheelleni loma-aikaa. Mitkään todisteet eivät enää muuta sitä mitä näinä viikkoina tapahtui. Valitettavasti."



Valheiden verkko.

Oliko niin, että osa kirjasta perustuu tämän "Miksun" teksteihin?



Jos nyt ajatellaan kaunokirjallista teosta, niin onhan nyt ihan selvää, että henkilöhahmon, kertojan äänen jne. tuottama "puhe", on fiktiivistä siinä missä hahmokin, vaikka se esitettäisiin ikään kuin se olisi totta. Okei.



No sitten on on esimerkiksi kirjailijoita, jotka julkaisevat kirjoja salanimellä. Ei siinä mitään. Sitten on näitä tapauksia, joissa joku väittää kirjoittaneensa jotain, minkä onkin kirjoittanut joku toinen (esim. Tuula Sariolan tapaus). Ja sitten on kaiken maailman haamukirjoittajia.



Miten siis erotellaan se, että mikä on hyväksyttävää ja mikä ei? Ja jos Miksu on Vettenterän luoma hahmo, mutta häntä kivenkovaa väitetään oikeaksi ihmiseksi, niin mille alueelle se sitten menee?



Tajusiko tästä nyt kukaan yhtään mitään?

että miksi tämä JPK-kirja (tai Elisa-enkeli) saisi estettyä teinit tekemästä itsemurhia? Hyvä, jos estää tietenkin, mutta mikä siinä on muka sellaista, että se estäisi?

Kuvittelisin, että tässä on sellainen logiikka, että "Elisan" on tarkoitus olla varoittava esimerkki siitä, mihin kiusaaminen saattaa pahimmillaan johtaa, ja sillä tavalla laittaa kiusaajat ajattelemaan tekojensa seurauksia ja lopettamaan kiusaamisen.

Nythän rehellisyyden nimissä emme voi olla 100-prosenttisen varmoja siitä, onko Minttu puhunut totta vai ei. On mahdollista, että hän on kertonut asioita, jotka ovat ainakin osittain totta.

Voisikohan ajatella, että antaisimme Mintulle nyt vielä yhden tilaisuuden. Hänhän tarjosi yhteistyötä. Voisin aloittaa vaikka kysymällä, haluaisiko hän selittää ristiriitaisuudet, joita olemme tuoneet esiin. Perustelen, että monet kaipaavat kipeästi vastauksia.

Lisäksi haluaisin tietää, miksi vanhemmat eivät halua tulla esiin omilla nimillään. Kertoisin Mintulle, että en ymmärrä heidän valintaansa pysyä tuntemattomina, koska nyt heihin kohdistuu paljon arvostelua ja vihaa. Jos he kertoisivat tarinansa omilla kasvoillaan, luulen heidän voittavan puolelleen äänekkäimmätkin arvostelijat.

Joka tapauksessa Mintun viesti oli ainakin rivien välistä luettuna selvä: uhkailut ja vaatimukset eivät tuota tulosta, mutta jos osaamme pelata korttimme oikein, niin ehkä jotain tietoa tihkuu. Totta, jos ei tipu sittenkään, niin tunnen itseni taas petetyksi. Mutta ehkä se riski kannattaa ottaa Faktan ja Fiktion vuoksi.

Tämä Vettenterän jatkuva venkoilu asian ympärillä on niin ärsyttävää ja epäjohdonmukaista, etten usko yhdenkään tervejärkisen suomalaispariskunnan hänen kanssaan tähän lähteneen.

Todisteeksi jutun kuvitteellisuudesta minulle saa nyt riittää HS:n asiantuntevasti rakennettu juttu, johon Vettenterälle annettiin runsain mitoin mahdollisuuksia vaikuttaa ennen sen julkaisua. Minulle riittää myös se, että poliisi perusteli tutkinnan lopettamista sillä, että kirjan takakannessa lukee "fiktiivinen". Poliisi ei sanonut halaistua sanaa siitä, että jotain tottakin olisi taustalla. Näin uskoisin tapahtuneen, jos Vettenterä olisi edes heille kertonut Elisan vanhempien henkilöllisyyden.

Minä en enää jaksa Vettenterän uutta ulostuloa tämän tapahtuman tiimoilta, uutta läjää nettisivuja ja vanhoja uudelleen avattuja blogeja jne. Koko naisesta on välittynyt hyvin epätasapainoinen kuva ja toivon, että hän keskittyisi ihan satukirjojen omakustantamiseen. En halua tuota naista esiintymään kouluihin tai muuallekaan missään kasvatuksellisessa tarkoituksessa. Hänestä ei siihen ole.

Pitää ymmärtää myös selvittelyn toinen ulottuvuus totuuden selvittämisen rinnalla. On aivan selvää, että Mintulle tämä soppa muistuttaa Mintun menneisyyden kiusaamisista. Jos me osallistumme totuuden selvittämiseen yhteistyössä Mintun kanssa, me osallistumme myös psykodraamaan, jossa käydään läpi Mintun traumoja.

Minä itse ainakin yritän miettiä tarkkaan millaisen roolin tuossa psykodraamassa haluan ottaa tai voin ottaa ja kuinka annan sen vaikuttaa omiin valintoihini. Voisi olla aivan tervettä pitää etäisyyttä. Mutta etäisyyden ottaminen on toisaalta luovuttamista.

"Tajusiko tästä nyt kukaan yhtään mitään?"



Ei. Eikä tarviikaa, "ihan sama onko totta tai ei". Pääasia, että "tärkeästä asiasta keskusteltiin". Siinä koko bullshitin anti, paljon nyyhkettä ja paskanpuhetta ja valhetta M V toimesta.

Nythän rehellisyyden nimissä emme voi olla 100-prosenttisen varmoja siitä, onko Minttu puhunut totta vai ei. On mahdollista, että hän on kertonut asioita, jotka ovat ainakin osittain totta.

Voisikohan ajatella, että antaisimme Mintulle nyt vielä yhden tilaisuuden. Hänhän tarjosi yhteistyötä. Voisin aloittaa vaikka kysymällä, haluaisiko hän selittää ristiriitaisuudet, joita olemme tuoneet esiin. Perustelen, että monet kaipaavat kipeästi vastauksia.

Lisäksi haluaisin tietää, miksi vanhemmat eivät halua tulla esiin omilla nimillään. Kertoisin Mintulle, että en ymmärrä heidän valintaansa pysyä tuntemattomina, koska nyt heihin kohdistuu paljon arvostelua ja vihaa. Jos he kertoisivat tarinansa omilla kasvoillaan, luulen heidän voittavan puolelleen äänekkäimmätkin arvostelijat.

Joka tapauksessa Mintun viesti oli ainakin rivien välistä luettuna selvä: uhkailut ja vaatimukset eivät tuota tulosta, mutta jos osaamme pelata korttimme oikein, niin ehkä jotain tietoa tihkuu. Totta, jos ei tipu sittenkään, niin tunnen itseni taas petetyksi. Mutta ehkä se riski kannattaa ottaa Faktan ja Fiktion vuoksi.

Tämä Vettenterän jatkuva venkoilu asian ympärillä on niin ärsyttävää ja epäjohdonmukaista, etten usko yhdenkään tervejärkisen suomalaispariskunnan hänen kanssaan tähän lähteneen.

Todisteeksi jutun kuvitteellisuudesta minulle saa nyt riittää HS:n asiantuntevasti rakennettu juttu, johon Vettenterälle annettiin runsain mitoin mahdollisuuksia vaikuttaa ennen sen julkaisua. Minulle riittää myös se, että poliisi perusteli tutkinnan lopettamista sillä, että kirjan takakannessa lukee "fiktiivinen". Poliisi ei sanonut halaistua sanaa siitä, että jotain tottakin olisi taustalla. Näin uskoisin tapahtuneen, jos Vettenterä olisi edes heille kertonut Elisan vanhempien henkilöllisyyden.

Minä en enää jaksa Vettenterän uutta ulostuloa tämän tapahtuman tiimoilta, uutta läjää nettisivuja ja vanhoja uudelleen avattuja blogeja jne. Koko naisesta on välittynyt hyvin epätasapainoinen kuva ja toivon, että hän keskittyisi ihan satukirjojen omakustantamiseen. En halua tuota naista esiintymään kouluihin tai muuallekaan missään kasvatuksellisessa tarkoituksessa. Hänestä ei siihen ole.

Pitää ymmärtää myös selvittelyn toinen ulottuvuus totuuden selvittämisen rinnalla. On aivan selvää, että Mintulle tämä soppa muistuttaa Mintun menneisyyden kiusaamisista. Jos me osallistumme totuuden selvittämiseen yhteistyössä Mintun kanssa, me osallistumme myös psykodraamaan, jossa käydään läpi Mintun traumoja.

Minä itse ainakin yritän miettiä tarkkaan millaisen roolin tuossa psykodraamassa haluan ottaa tai voin ottaa ja kuinka annan sen vaikuttaa omiin valintoihini. Voisi olla aivan tervettä pitää etäisyyttä. Mutta etäisyyden ottaminen on toisaalta luovuttamista.

jaan fiiliksen.

mitä tämä kertoo POLIISI-TV:n uskottavuudesta? Ohjelman, jossa pyydetään katsojien vinkkejä rikosten selvittämiseen ym.

Pitää ymmärtää myös selvittelyn toinen ulottuvuus totuuden selvittämisen rinnalla. On aivan selvää, että Mintulle tämä soppa muistuttaa Mintun menneisyyden kiusaamisista. Jos me osallistumme totuuden selvittämiseen yhteistyössä Mintun kanssa, me osallistumme myös psykodraamaan, jossa käydään läpi Mintun traumoja.

Minä itse ainakin yritän miettiä tarkkaan millaisen roolin tuossa psykodraamassa haluan ottaa tai voin ottaa ja kuinka annan sen vaikuttaa omiin valintoihini. Voisi olla aivan tervettä pitää etäisyyttä. Mutta etäisyyden ottaminen on toisaalta luovuttamista.

Kun törmään Mintun haastatteluun (kuvalla) tai Mintun muihin nettiteksteihin ja lausuntoihin, niin siitähän tulee sellainen voimaton ja kumma tunne itselle, tulee nimenomaan _vedetyksi mukaan_ johonkin, jossa ei haluaisi olla mukana.

Jos yleisellä tasolla keskustelee ilmiöstä, tuota tunnetta ei tule -> pysyy sopivan etäällä jutusta.

Et olisi voinut paremmin sanoa - psykodraamaahan tämä on!

Maikkari korjasi nopeasti osoitteesta

www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/08/1596933/enkeli-elisan-kirjoit…

löytyvään tekstiin oikean nimen. Mutta unohtuiko joku ihan pieni asia?

Piti ihan tarkistaa onko tämä totta ja on se totta.

webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:nBnXrX3QJjEJ:www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/08/1596933/enkeli-elisan-kirjoit…

Enkeli-Elisan kirjoittanut Minttu Vettenranta ei ole vihainen – vaan surullinen

www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/08/1596933/enkeli-elisan-kirjoit…

Enkeli-Elisan kirjoittanut Minttu Vettenterä ei ole vihainen – vaan surullinen

Ei ole kaikki pöllöt laaksossa vaikka vaihdettiin takaisin kotimaan toimitukseen. Vieläkö täällä pyörii niitä toimittajia, joilla oli jotain sanottavaa ammattiylpeydestä?

Tämä ei enää nähtävästi löydy Googlen cachella ja Miksun blogihan on kai kokonaan poistettu. Mutta tämä teksti siis on tämän vuoden maaliskuun lopulta keksityn Miksun blogista:

Mä en tiedä mitä sanoa. Mä sain torstaina luettavaks Minttiksen kässärin ja sen jälkeen mä en oo pystyny ajattelemaan muuta. Siinä se ny on. Meidän tarina, joka piti kertoa. Mun itku ei lopu. Oon mä nähny pätkiä tekstistä ennen. Ollaan puhuttu koko ajan. Minttis on kysyny uudelleen ties kuin monta kertaa mite asiat meni ja miten mä ja Riikka halutaan ne kertoo. Koko ajan mä oon luottanut siihen, et Minttis tekee Elisan muistolle parhaan mahdollisen kirjan, mut... se teki paremman.

Elisa on täs kirjas vaan yksi osa tarinaa. Mut se on läsnä kaikes. On jotenki tosi kumma lukee nyt näit tekstei, joista osa on kirjoitettu paljon ennen ku tää uutisointi alko. Paljo ennen ku päästiin siihen mihin kirja nyt loppuu. Se on hyvä loppu. Iha loistava. Eikä se ollu meistä kenestäkään kiinni. Me tarvittiin siihen yks ihan muu ihminen.

Tunteet on niin jumalattoman vahvat. Mä en oo koskaan ennen tätä blogii kirjoittanu mitään mitä ei olis ollu ihan pakko. Mä en tajuu miten Minttis tekee sen. Kirja on ku elokuva. Ne jutut näkee koko ajan ja tuntee. Tietty mulle tää juttu on toinen, kun tää on mun tarina, mut mä uskon, et moni ihan vieras näkee siinä iha niitä samoi juttui, tuntee samoi tunteita tai sit jotain ihan omii ihan uusia.

Näin sitä markkinoidaan kirjoja.

Niinpä. Koko juttu lähti liikkeelle isän blogista, joka herätti lukijoissaan ilmeisesti suunnatonta myötätuntoa, surua ja kauhua. Sitten kuvioon tulee kirja, jonka tämä isä on pyytänyt Minttua kirjoittamaan. Kun kirja valmistuu, isä kehuu sitä ja kirjoittajaa blogissaan maasta taivaaseen. Vanhemmat ja kirjoittaja perustavat yhdistyksen.

Mutta "isä" onkin kirjoittaja itse.

Yhdistyksen perustaja on kirjoittaja itse.

Kyllä ihmisiä on kusetettu, sanokoon poliisi mitä haluaa.