Esikoinen päiväkodissa - kommentteja/apua kaipaan

Oikeasti näyttää siltä, että nämä tietyt kotiäidit eivät todellakaan näe nenäänsä pitemmälle (anteeksi nyt, mutta tämä aihe saa minut aina kiehumaan). Siis ymmärrättekö te ollenkaan, että moni lapsi on jo hoidossa, kun se vauva syntyy? Jos tutussa hoitopaikassa käynti lopetetaan ja mennään johonkin kerhoon (joka huonolla tsäkällä on jossain hankalan yhteyden päässä, jos sellaisia ylipäänsä on lähistöllä), se on myös muutos lapsen elämässä. Ja kaikenlaisia muutoksia vauvan syntymän aikoihin tulisi minimoida. Ja uusi muutos on taas edessä äidin äitiysloman loputtua (juu-u, jotkut äidit menevät töihin jo heti vanhempainloman päätyttyä), kun lapsi menee taas uuteen hoitopaikkaan (kukaan ei takaa pääsyä enää siihen samaan, jossa oli ennen vauvan syntymää).

Sitten ärsyttää myös tämä ihmisten oman ajattelukyvyn aliarviointi. Aika moni vanhempi antaa lapsen jäädä kotiin, jos joku aamu ei huvita tarhaan lähteä (mikäli ei ole valvotun yön jäljiltä aivan puolikuollut). Mutta voittekos kuvitella, että aika moni isompi lapsi haluaa useimpina aamuina mieluummin mennä muutamaksi tunniksi sinne tarhaan leikkimään kavereiden kanssa kuin jäädä äidin ja vauvan kanssa kotiin.

Kuinka moni muuten itse selviäisi kuukausikaupalla muutaman tunnin yöunilla? Tämä on kanssa asia, jota monen hyvin nukkuvan lapsen äidin on vaikea käsittää. Minulla on 2-vuotias, joka ei nuku enää päiväunia. Jos minulla olisi lisäksi vauva (ei ole eikä ole tulossa), joka nukkuisi yhtä huonosti kuin tämä 2-vuotias vauvana, niin olisin todella pulassa. Eikä tilanne korjaannu yhtään isommalla ikäerollakaan. Tuskin vielä 5-vuotiastakaan voi jättää täysin valvomatta ja mennä itse koisaamaan. Kyllä, jos joskus meille toinen lapsi tulee, esikoinen JATKAA hoitopaikassa myös siitä syystä, että itse en selviäisi hengissä (enkä yhtään liioittele tässä), jos en voisi päivällä nukkua. Jos vauva sattuisikin nukkumaan hyvin, esikoinen jatkaisi silti hoidossa, koska minusta se olisi hyvin perusteltua jo edellämainituista syistä.

Joku tietysti taas jauhaa kustannuksista. Kaikki tässä maailmassa maksaa. Minusta lapsiperheiden hyvinvointiin laitetut rahat eivät ole kaikkein huonoin investointi. Hyväksyn myös sen, että jotkut haluavat hoitaa lapsiaan kotona ja sitä tuetaan yhteiskunnan varoin. Se on varmasti joissain tapauksissa paras vaihtoehto. Jossain muussa tapauksessa paras vaihtoehto voi olla joku muu.

8392:

Miksi 3-vuotias ei saisi mennä kerhoon? Ja mikä minä olen sitä määrittelemään, kuinka kauan kerhot saavat kestää? Päivähoidolla (20h/vko) on kuitenkin suuri ero kerhotoimintaan. Ymmärrät tämän varmasti itsekin.

Miten muuten aiot selittää lapsellesi, että hän lähtee aamuisin hoitoon kun itse jäät kotiin? Varmasti tulee aamuja, että häntä ei huvita nousta ja lähteä lapsilauman keskelle, vaan hän jäisi mielummin kotiin. Kerrotko hänelle, että sinä et jaksa hoitaa häntä kotona? Kerrotko, että nyt kun talossa on vauva, hänen tulee viettää osa päivää muiden hoidettavana, koska hän on " vaativa" ja " hitaasti lämpenevä" ?

Pyydän osaltani anteeksi, että tämä meni henkilökohtaisuuksiin. Tarkoituksenani ei ole tuomita SINUN tekoasi, ainoastaan kyseenalaistaa vallitsevaa vauva-taloon/esikoinen-hoitoon- ajattelumallia.

En ainakaan minä vaikkei huonoja kokemuksia niistä kummemmin olekaan. Toin vain esille sen että niitä ikätovereita, ryhmätoimintajuttuja ja sosiaalisia kontakteja voi saada myös muualta kuin sieltä päiväkodista eli perhekerhoista, srk-kerhoista joissa lapsi on yleensä ilman sitä omaa vanhempaa/sisaruksiaan jne.

Olisi ilm pitänyt sekin tuoda ilmi että aina tilanteen/tilanteiden mukaan, monia seikkojahan niissä on aina punnittavana kuten tuokin jos se esikoinen on jo pk-elämänsä aloittanut ja muodostanut siellä omat kaveri ym piirinsä. Tosin kyllähän siinäkin on myös ne puolet että hän saattaisi ihmetellä miksi hän viettää päiviään pkssa vaikka äiti on vauvan kanssa kotona jne muta siitä sen enempää.



Pahoitteluni jos sepustan sekavasti, sitä se suru, valvominen yms teettää.

AarneAnkka:

Kyllä, jos joskus meille toinen lapsi tulee, esikoinen JATKAA hoitopaikassa myös siitä syystä, että itse en selviäisi hengissä (enkä yhtään liioittele tässä), jos en voisi päivällä nukkua. Jos vauva sattuisikin nukkumaan hyvin, esikoinen jatkaisi silti hoidossa, koska minusta se olisi hyvin perusteltua jo edellämainituista syistä.

Itse asiassa, jos meillä olisi vauva, esikoinen olisi hoidossa todennäköisesti vain osa/puolipäiväisesti. Miten se olisi niin paljon nykyistä huonompi tilanne, etten saisi mielestänne toista lasta edes hankkia (nyt siis lapsi kokopäiväisesti hoidossa)? Tällä logiikalla minunhan suorastaan pitäisi hankkia toinen lapsi, jotta esikoinen saisi olla enemmän kotona.

Huonosti nukuttuja öitä, vatsa painaa ja liitokset laulaa ; ) (Silti kyllä tyytyväisenä raskaudesta.)



Aloin jo epäillä omaa logiikkaani mutta ainakin jollain se toimii suht samalla tavalla.



Kuten tuolla aiemmin mainitsin tähän kerhoasiaan liittyen, oli pojan ryhmän lastentarhanopettaja (oikein mukava ja pätevä muuten) sitä mieltä että samassa ryhmässä jatkaminen osittain palvelee koko perhettä, erityisesti tietysti lasta, paremmin kuin se että pojan pitäisi tutustua uusiin ryhmiin. Jos poika ei olisi aiemmin ollut päiväkodissa tai olisi nuorempi, asia olisi ihan eri.



Kiillottaakseni sädekehääni voin kyllä sanoa että ei tämä minulle mitenkään ihan yksinkertaista ole, en kai sitä muuten täällä pohtisikaan. Yritän kyllä ajatella asiaa pääasiassa pojan kannalta (johon mielestäni kyllä liittyy minunkin vointi). Enkä ole ajatellut pitää häntä päiväkodissa yhtään ns. ylimääräistä enkä myöskään pakottaa häntä sinne.



Nyt alan kyllä niin pahasti toistaa itseäni että vetäydyn viimeinkin.

kokenut äärimmäisen työläänä viedä esikoinen hoitoon jopa yhtenä päivänä viikossa kun vauva oli pieni. Rauhalliset aamut aamupaloineen ja pukemisineen on ollut mukavaa.Oletko miettinyt tätä puolta asiasta jos vaikka vauva on kovin itkuinen ja pääset vasta nukkumaan aamuyöstä niin jaksatko pukea kaikki ja lähteä viemään lasta jonka sitten taas haet kohta jo pois päiväkodista.



Toinen huomioon otettava asia on se että jos esikoisesi on hoidossa hän ei pääse osallistumaan vauvan hoitoon kokonaisvaltaisesti joka on ollut ainakin meillä tärkeää.Tuodaan vaippaa,rasvataan yhdessä jne.Samalla vahvistuu sisarusten väinen suhde ja esikoinen voi kokea että hän on tärkeä.



Miettimisen arvoisia juttuna .Päätöksen teet kuitenkin itse

Kerhot ovat harrastusluonteista viriketoimintaa. 3 tuntia 2 x viikossa on aivan eri asia kuin 5-7 tuntia 3xviikossa. Etenkin kun kyseessä on alle 3-vuotias lapsi. Hämmästyttää se, että ylitäydet päiväkotiryhmät ovat niin paljon kotonaoloa parempi vaihtoehto monen mielestä.

Se on myös oman tunnon kysymys, silloin kun kyseessä ei ole lapsen kehityksen kannalta välttämätön asia, tai vanhemman sairaus tai masennus. Kokeeko joku oikeasti että alle 3-vuotiaan on parempi olla vieraalla hoidossa kuin omassa kotona, jos äiti kerran kotona jo pienemmän lapsen kanssa on?????

AarneAnkka:

Yksi asia vielä, mikä minua näissä keskusteluissa aina pännii, on se, että niitä kerhoja pidetään aina NIIN paljon parempina lapsen kannalta kuin päivähoitoa

Lisäisin vielä, että kaikkien kotonaoloa puoltaa sekin, että esikoinen tuo tarhasta pöpöjä, joille vauvalla ei välttämättä ole vastustuskykyä. Tottakai niitä tulee muualtakin, mutta erityisesti pienen ihmisen mukana päiväkodista.



Itse koin esikoisen kotonaolon virkistävänä:vauva nukkui totaalisen huonosti ensimmäisen vuoden (AarneAnkka-siitä todellakin voi selvitä hengissä!) mutta esikoisen kanssa oli pakko lähteä ulos, touhuta ja nousta aamuisin. Ulkoilma ja kontaktit ulkomaailmaan piristivät kummasti! Lisäksi päivässä oli rytmiä eikä elämä ollut pelkkää vaippapyykkiä ja imetystä.



Olisi tuntunut kurjalta viedä esikoinen hoitoon, kun kerrankin minulla oli hänelle aikaa eikä tarvetta juosta työ-päivähoito-koti- väliä. Hän ehtii varmasti viettää virikkeellistä tarhaelämää kyllikseen myöhemminkin.

Asenneilmapiirihän on se, että lapsi pitäisi itsenäistää jo heti kävelemään opittua. Meilläpäin asetetaan pk:ssa kehitystavoitteet jo 2-vuotiaalle, mitä pitäisi oppia missäkin aikataulussa.

Aikuiset ovat oikeasti lähteneet niin täysin mukaan tähän sosiaalistumiskehityksen tukemiseen, että lapsi on ' mennyt pesuveden mukana' , useimmiten unohtunut.

Kun aikuinen uskoo että lapsi saa päiväkodista elämää suurempia virikkeitä joita mistään muualta voi saada, tietysti niistä paikoista tapellaan verissäpäin. Vaikka sitten oltaisiin itse kotona. Eihän lapsi muuten opi sosiaaliseksi jos ei sitä täysiä työpäiviä harjoittele jo pienestä. Kerhot ja muu harrastustoiminta ei kelpaa, sehän on vain max. 3 tuntia kerrallaan.

Tähänkö on tultu?

uppo-nalle2:

Sen kummemmin ottamatta kantaa suuntaan taikka toiseen, haluaisin tietää, että mihin perustuvat olettamukset (tämäkin varmasti yksilöllistä, mutta kysynpähän nyt kuitenkin) siitä, että lapsi viihtyy päiväkodissa? Viihtyisikö hän myöskin kotona? Onko viihtyminen päiväkodissa jotenkin olennaisesti parempaa / suurempaa / kokonaisvaltaisempaa kuin kotona?

Omia ajatuksiani:



Meille ei ole vielä toista edes tulossa, eikä edes päätöstä ole tehty, olisiko meistä kaksilapsiseksi perheeksi. Meillä ei ole tukiverkostoja ollenkaan ja lisäksi mies tekee ympärivuorokautista päivää. Ihailen sitä, että uskalsit kirjoittaa aiheesta ja saada tämän ryöpyn niskaasi, joista osa myös varmasti kateudesta vihoittelee sinulle.... tiedäthän, sitä ollaan niin hyvää äitiä joka ei IKINÄ vie lastaan suden suuhun, PÄIVÄKOTIIN :-)) (tiedän, kärjistän ja pahasti mutta tämä keskustelu on taas mennyt naurettavuuksiin asti, äidit hiekkalaatikoillaan taistelevat taivaspaikoista, huh!)



Minulla on samanikäinen poika kuin sinulla Green. Olen tajunnut tässä pohdiskellessani toisen lapsen mahdollisuutta, että minä varmaan haluaisin tavallaan pitää lasta hoidossa, mutta toisaalta tiedän, että en varmaan pystyisi. Kuitenkin olen varma, että meidänkin herkkä ja hitaastilämpiävä lapsi ihan varmasti olisi mieluummin päivät kotona kuin hoidossa, vaikka hoidossakin on viihtynyt mukavasti. Kuitenkin olen varma, että jos kysyisin häneltä, jäisikö hän meidän kanssa kotiin vain menisikö päivisin hoitoon, uskoisin että vastaisin haluavansa olla kotona. Uskon, että lapsi kokee itsensä jollain tapaa " hylätyksi" jos äiti ja vauva ovat kotona ja hänet roudataan hoitoon päivisin. Silti ymmärrän hyvin äitejä, jotka näin tekevät, ja tiedän että varmaan se olisi meillekin joskus tulevaisuudessa ehkä parempi vaihtoehto kuin se että väsyneenä sitten haahuillaan koko porukka yöpaidoissa ekat kuukaudet. ( = kyllä, pelkäisin jo etukäteen että toisesta tulisi samanlainen valvottaja kuin eka oli, eli ekat puoli vuotta kanniskeltaisiin yötä päivää eikä kukaan nukkuisi...)



Siksikään en veisi esikoista hoitoon, että en haluaisi pitää mitään kellorytmejä jonka mukaan pitäisi nousta aamuisin ja sitten esikoinen toisi kaikki taudit hoidosta mukanaan myös. Minusta myös yksi ihanin asia olisi toisen lapsen tulossa se, että esikoisen ei " tarvitsisi" mennä hoitoon vaan saisi olla taas kotona. Siitäkin huolimatta edelleen, että poikamme on viihtynyt hoidossa varmaan niin hyvin kuin nyt hoidossa voi viihtyä ;-) eikä ole esim. sairastellut ollenkaan jne. Kuitenkin voin sanoa ihan yhtä lailla, että kyllä minäkin mieluummin aamulla jäisin kotiin köllöttämään kuin heräisin aamulla töihin, jos vaikka mies ja poika saisivat jäädä kotiin :-)



Varmasti 3v tarvitsee jo myös ikäistään leikkiseuraa ja kyllä minusta on kiva huomata, että oma poikakin tosiaan jo LEIKKII ikätovereiden kanssa hoidossa, ja esim. joskus haettaessa haluaa leikkiä leikkinsä loppuun ennen kotiinlähtöä. Eli varmasti jotain kerhoa tms harkitsisin itse, jonne voisi mennä vauvan kanssa koko porukalla.



Nämä ovat vaikeita asioita , ja kuten huomaat Green, olen itsekin miettinyt näitä ja pähkäillyt jo vaikkei meillä edes vielä ole suunniteltu toista tulevaksi. Kaiken kaikkiaan haluan sanoa, että minä en silti tuomitse ketään enkä mitään tapaa, perheitä on erilaisia. Meilläkin on perhepiirissä hyvä esimerkki, jossa äiti on " niin kotiäitiä" että oksat pois.... kaikki on niin lapsilähtöistä ja 3 lasta tehtiin alle 2v ikäeroilla kaikki putkeen. Mutta miten onkaan totuus: 2 isompaa lasta eli 2v ja 3.5v ovat 3-4 krt viikossa isovanhemmilla, ja useimmiten aina viikonloppuisinkin vähintään toisen päivän kokonaan. Että itse vanhemmat jaksavat ja saavat olla vauvan kanssa kolmisin kotona..... Minä en käsitä moista ollenkaan,ja olen sillä linjalla, että jos lapsia tehdään niin itse ne hoidetaan enkä todellakaan sysää omaa poikaani iltaisin enää hoitopäivän jälkeen minnekään, ja viikonloput pyritään aina rauhoittamaan vain perheelle eikä säntäillä pitkin kyliä :-)



Tsemppiä vaikeisiin päätöksiin ja oikein paljon onnea odotukselle!

Esikoinen oli 3pv/vko hoidossa yksityisessä päiväkodissa ennen minun jäämistä äitiyslomalle. HÄn lomaili päiväkodista 2kk kesällä, ja palasi elokuun alussa käymään puistoilemassa 2krt/vko 2,5h kerralla. Vuodenvaihteesta lähtien voi olla että hän käy 3krt/vko. Puisto on 50m meidän ovelta, tutut kaverit ja hoitajat. Eli meillä kyllä toi on aika lailla tollasta kerhomaista toimintaa, mutta tutuksi käyneen ryhmän kanssa.



Meillä on molemmat lapset tosi helppoja ja rauhallisia tapauksia, joten oman jaksamiseni takia en tätä tee. Poika tykkää käydä kavereiden kanssa leikkimässä ja varsinkin retkipäivät ovat tosi mieleisiä. Haluan että pojalla on aina välillä ikäistään seuraa ja että kontakti hoitopaikan kavereihin säilyy.

Ja toinen asia mitä mietin paljon, on se kuinka väsyttävää on lapselle olla hoidossa koko päivä.Omat pojat ovat pph:lla pari päivää viikossa, 6-7 tuntia kerrallaan. Kyllä ovat nimittäin väsyneitä.



(Ja moiset hoitoajat ihan työajoistamme johtuen).

Heti alkuun sanon, että olen itse lastentarhanopettaja, mutten missään nimessä millään muotoa täydellinen äiti, monesti tuntuu, että painvastoin.



Minulla lapsia on 4. Kahdella vanhimmalla ( nyt jo 8½ ja melkein 7vuotiaat) on vain 1v8kk ikäeroa ja silloin otin esikoisen kotiin kun vauva syntyi. Vauva- aika oli rankka. Kuopus itki illat ja osittain yöt. 4kk iässä hänellä todettiin laajat ruoka-aine-allergiat. Vuoden ikäisenä infektio astma. Imetyksen loputtua 8kk ikäisenä, iho-oireet helpotti, mutta maitoallergia todettiin ja reagoi siihen hengitysvaikeuksilla. Ensimmäinen 1½v on hämärää pimentoa aika ajoin! Isomman korvatulehdukset, uhma ym. ei asiaa paljon helpottaneet. Kuitenkaan en edes harkinnut isomman laittamista takaisin hoitoon. Minusta alle 3v paikka on kotona, jos äitikin on. ( Siis minun mielipide tämä).



No enne kolmatta pidimme tarkoituksella pidemmän välin, ennen kuin uskalsin uudelleen tähän rumbaan lähteä. Vanhin oli 4½v, kakkonen 2v8kk kun kuopus syntyi. Isommat jäi tälläkin kertaa kotiin. No nyt tilanne oli helpompi, kun isommat oli jo pois vaipoista ja leikkivät aika nätisti keskenään. Vauva-aika meni jälleen kivasti. Olimme kotona kunnes nuorin oli 1v10kk ja taas päivähoitorumba alkoi. Vanhin meni eskariin päiväkotiin ja kaksi nuorinta pph:oon. Halusin nyt 4½v:kin pph:on, koska oli allergia-astma hommat takana, vaikkakin jo parantuneet. No vuosi tästä esikoinen siirtyi kouluun ja rupesin tekemään 4t päivää, josta johtuen nuoremmat siirtyi pk:iin. Siinä vaiheessa pääsin itse opiskelemaan ja odotin 4:ttä.



Kun neljäs syntyi nyt jo 6v jäi pk:iin, koska oli enää puoli vuotta eskariin ja itse halusi jatkaa samassa paikassa. 3½v jäi kotiin, koska itse halusi. Kevät vauvan , 3½v ja opiskelun kanssa oli rankka ja hain seuraavaksi syksyksi myös 3:lle uudelleen tarhapaikan. Oli siis 8kk kanssamme kotona, mutta siirtyi taas hoitoon 4-vuotiaana, jotta pystyin paremmin jatkamaan opiskelujani. Molemmilla 6½v ja 4v on hoitoaikasopimus 6pv/kk vapaata ja hoitoaika 9-15 ja tämä tilanne siis nyt kun vauva 11kk ja me kotona.



Kukaan ei voi sanoa mikä kullekin perheelle paras, mutta se on jännä, että itse päivähoidon ammattilaisena puolestelen jatkuvasti päätöstäni ja selittelen opiskelusta, kun ihmiset näkevät minun tuovan lapsia päiväkotiin vauvan kanssa. Itse kyllä jonkin verran moralisoin kun alle 3v jatkaa päiväkodissa, jos äiti kotona. Itse kun en päiväkotiin laittaisi kuin pakosta alle 3v. Alle 3v laitan pph:oon jos hoitoon on laitettava.