Esikoinen päiväkodissa - kommentteja/apua kaipaan

Itse en ainakaan vie poikaani hoitoon siksi että juuri NYT olisi helpompaa MINULLA. Minä vien häntä hoitoon a) ihan vaan sen takia että NYT olisi pojalla kivaa puuhastelua toisina päivinä tuttujen kavereiden kanssa b) siksi että TULEVAISUUDESSA pojalla, pikkusiskolla sekä koko perheellä olisi helpompaa ja lasten elämässä jatkuvuutta ja turvallisuutta - ei paikasta toiseen heittelyä.

Minusta olisi NYT huomattavasti helpompaa pitää poika kotona kaikkina päivinä - mutta tulevaisuuden ja pojan itsensä vuoksi jaksan ja pystyn. Tosin täytyy myöntää että ryhmiksessä tarjottuja aktiviteetteja (tiistaisin liikuntapäivä, torstaisin askartelupäivä/musiikkipäivä) muiden lasten KANSSA en kovin helposti vauvan rytmin ja tarpeiden vuoksi pystyisi tarjoamaankaan.

mamat:

Minua ainakin surettaisi jos veisin vanhempaa lasta noin usein ja pitkäksi aikaa päiväkotiin ja ite puuhailisin tyytyväisenä vauvan kans kotona. Helppoahan se olisi, mutta itsehän niitä lapsia ollaan hankittu, joten eiköhän itse niitä kasvateta aina kun voidaan.

Tulipas taas paasattua, enkä teitä tuomitse vaikka teksti siltä vaikuttaa. Ja ennenkuin suututte että taas joku mamma yrittäö päteä, niin ei pidä paikkaansa. Jouduin viemään esikoiseni jo 11 kk ikäisenä päiväkotiin, joten en ole täydellinen itsekään... Mutta en silti itse yritä päästä mahdollisimman helpolla.

Voisitko vihdoin lukea tuon vastaukseni 8 (ja muut). Jos et siitä löydä vastausta kysymykseesi MIKSI, niin sinulla on luetun ymmärtämisessä ongelmia. Ei millään pahalla mutta lakkaisitko nyt jankuttamasta?

nea71:

Joo, perusteluja lähinnä kaipasin... eli

MIKSI äiti joka on KOTONA vie lapsensa päivähoitoon? Jotta äiti voisi ottaa rennommin ja nauttia elämästä?? Eikö lasten kanssa voi nauttia elämästä? Haloo! Jos osa äideistä kokee lapset noin rasittaviksi, herää kysymys kannattaako lapsia hankkia ylipäätään..

green-



tämä ei liity alkuperäiseen asiaan millään tavalla, mutta onnea teille toisen lapsen odotuksen johdosta!

Aikoinaan seurailin kirjoituksiasi, ja jos oikein muistat pohditte pitkään ja hartaasti toisen lapsen hankintaa.

Esikoiseni taisi olla nk.vaativa lapsi?

Sori, jos olen erehtynyt henkilöstä, joka tapauksessa onnea.

eli green-esikoiseSI taisi olla nk.vaativa lapsi.

Vaikea pysyä olennaisessa, mutta yritetään, eli Greenille:



Meillä on kaksi vuotiaalla 8 kahdeksan tunnin hoitopäivää kuussa, eli jakaantuu tasasesti 2x/vk. Niille päiville ajoitan sitten kuopuksen neuvolat yms.



Miettiessäsi vaihtoehtoja, mieti millanen lapsi sulla on =) Onko reipas tapaus, joka ei häiriinny vaikka kävisi silloin tälloin ja pääsee mukaan porukkaan ja leikkeihin vai onko ujompi, jolloin olisi mukavampaa viettää päiväkodissa aikaa useammin, mutta vähemmän aikaa kerrallaan.



Me on käyty tytön tilannetta lastentarhanopettajan kanssa läpi ja huomattu, että tämä käytäntö sopii meille. Kotona jutellaan muutenkin päiväkodin tapahtumista ja he vastaavasti pitävät tyttöä " mukana" jutuissaan, vaikkei sinä päivänä hoidossa olisikaan. Kivasti on mennyt ja kaikilla on hyvä mieli.

ea71-

jos nautit kotonaolosta ja kärsit syyllisyyttä siitä että pieni lapsesi on hoidossa, miksi et jää kotiin? Sinulla on mahdollisuus olla kotona siihen asti kun lapsi täyttää kolme. Miksi viet vapaaehtoisesti lapsen aikaisemmin hoitoon?

Jos menit taloudellisista syistä töihin niin ainahan voitte tinkiä elämänlaadusta: myykää autot& siirtykää käyttämään julkisia, myykää omistusasunto&muuttakaa pienempään ja halvempaan asuntoon,tee iltatöitä kun miehesi on tullut töistä kotiin,pitäkää lainoissa lyhennysvapaita vuosia jne jne. Aina on mahdollisuuksia.

Jos sinulta ei riitä ymmärrystä muille niin ei muiltakaan riitä sinulle.

nea71:

Tämä nyt menee vähän asian vierestä, mutta täytyy kommentoida..

MIKSI äiti joka on kotona, vie lapsensa päivähoitoon?

Itse olen työelämässä ja poikamme (1v8kk) on 5 päivää viikossa (7h/pvä) tarhassa. Jos olisin päivät kotona, ei tulisi mieleenkään viedä lasta tarhaan! Nautin joka hetkestä rakkaan poikani kanssa, ja tunnen jo " syyllisyyttä" siitä, että etten voi hoitaa lastani kotona. Miten joku äiti voi viedä lapsensa " vapaaehtoisesti" tarhaan, vaikka ei ole työelämässä, vaan KOTONA!

nea71:

MIKSI äiti joka on KOTONA vie lapsensa päivähoitoon? Jotta äiti voisi ottaa rennommin ja nauttia elämästä?? Eikö lasten kanssa voi nauttia elämästä? Haloo! Jos osa äideistä kokee lapset noin rasittaviksi, herää kysymys kannattaako lapsia hankkia ylipäätään..

Ne jotka tätä palstaa ovat vähän pidempään seuranneet, ymmärtävät varmaan hyvin ratkaisusi. Älä välitä tuollaisista nea71:n ym. kommenteista. Valitettavasti en voi auttaa varsinaisessa kysymyksessäsi, koska minulla ei ole asiasta kokemusta.

nea71:lle sanoisin, että minusta on todella törkeää kyseenalaistaa toisten naisten oikeus hankkia lapsia vain siksi, että tarvitsevat syystä tai toisesta hieman apua vauvan ollessa pieni. Kommenttisi todella herättää useita kysymyksiä. Ketkä sinusta sitten saavat hankkia lapsia? Saavatko vammaiset hankkia lapsia, jos eivät selviä esim. vauvan kanssa ilman jonkinlaista apua? Saako MS-tautia poteva pyörätuolissa istuva nainen hankkia lapsia? Saako synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsinyt nainen hankkia toista lasta silläkin uhalla, että masennus voi uusiutua, jolloin tarvitsee apua? Saako yksinhuoltaja hakea apua? Eiköhän saman tien todeta, että lapsien hankitaan tarvitaan lupa, jossa todetaan molempien vanhempien olevan täysin terveitä, täysissä järjissään, vailla päihdeongelmia ja parisuhteen olevan niin vankalla pohjalla etteivät varmasti eroa lasten ollessa pieniä.

Olen sun kanssasi täysin samaa mieltä asiasta!!On törkeetä että nää kotona olevat lykkäävät esikoisiaan päiväkotiin ja sillä seurauksella ne jotka ihan oikeasti tarvitsevat paikkoja joutuvat kenties kuskaamaan lapsiaan toiselle puolelle kaupunkia päivähoitoon.Tuntuu surkuhupaisalta lukea näitä perusteluita asista;joo että 2-vuotias tarvitsee virikkeitä päiväkodista.Siinä samallahan tulee sitten myöntäneeksi sen että ei itse pysty tarjoamaan lapselleen sitä mitä hän tarvitsee.Ja jos asia näin on niin kannattaako niitä sitten tehdä vielä lisää??

Kun näin alkuperäisen viestin, niin ajattelin että siinäpäs rohkea yksilö! Tämän palstan toimintaa seuranneena tiesin, että tämäntyyliset aloitukset teilataan kumoon hyvin nopeasti, kuten on jo havaittu.



Mielestäni hyviäkin kommentteja on tullut (kuten Helmi ja Hipsu, vai miten se meni...sori!), toivottavasti niistä on apua. Omakohtaisena kokemuksena kerrottakoon, että meidän esikoinen (vauvan syntyessä 2v.) jatkoi hoidossa tyyliin 3pv/vko vaihtelevalla tuntimäärällä. Isä vei aamulla ja me vauvan kanssa haimme iltapäivällä nukkumisista ja syömisistä riippuen. Väliin sattuneen kesän (3kk) oli kotona, kuten myös kaikki hoidon ja isän muut lomat. Systeemi toimii mielestämme hyvin (ME olemme MEIDÄN perheessä tätä mieltä), perustelut samat kuin Helmellä ja Hipsulla (sori taas, nikki menee varmaan väärin).



Jälkeenpäin voin todeta, että ratkaisu oli oikea. Tosikoinen osottautui hankalaksi tapaukseksi. Nukkui öisin hyvin, päivisin huonosti, ei nukkunut vaunuissa ulkona lainkaan, _vihasi_ automatkailua. Rytmiä haettiin reilut kymmenen kuukautta.



Ja hei! Aina voi tehtyjä päätöksiä muuttaa. Jos nyt päättä näin ei se tarkoita, että kahden kuukauden tms. ei voisi tehdä toisin. Voimia ja uskallusta teille tehdä TEIDÄN perheen kannalta parhaita ratkaisuja.

koska oikeesti kuvittelin että aloituksellani saan asiallisia vastauksia ja muu asiaan liittyvä keskustelu voidaan sitten käydä muualla (kuten on täällä sen sata kertaa tehty). Ihmettelen että jos asia on näin kuuma joillekin niin miksei voinut tehdä siitä omaa aloitustaan. Lisäksi en jaksa olla ihmettelemättä ihmisten tarvetta olla mustavalkoisia ja tuomita. Erityisen vitsikästä mielestäni on jos joku tuomitsee 3v. tarhassa olon mutta alle vuoden ikäisen voi viedä sinne ihan hyvin kun pitää mennä töihin. En silti lähde tuomitsemaan vaikka joku veisi lapsensa hoitoon ihan vauvana, kaikilla on omat syynsä ja niitä pitäisi ymmärtää tai ainakin kunnioittaa.



Esikoiseni oli tosiaan aika vaativa vauva ja silloin monesti mietin että jos olisi toinen, olisi tämä saanut aika paljon ' kärsiä' . Nyt olenkin ikäänkuin varautumassa pahimpaan. Poikani on nyt reipas ' tarhalainen' joka on aina viihtynyt siellä hyvin. Kaipaa kovasti ulkoilua ja tekemistä, eikä ole juuri ollenkaan omatoiminen: haluaa seuraa koko ajan. Koen itse paremmaksi sen että hän saa välillä leikkiä ikäistensä kanssa kuin että on täällä kotona jossa mahdollisesti huippuväsynyt äiti hokee koko ajan ' ihan kohta' ja ' odota vähän' . Ja kyllä, olen myös itsekäs ja ajattelen omaa jaksamistani.



Yksi asia monelta UNOHTUU: onko teillä tukiverkostoa. Olen huomannut että monet jotka ovat tiukasti tarhaan vientiä vastaan, eivät ota huomioon että heillä on apua saatavilla helposti. Usealla ystävälläni esim. isovanhemmat auttavat viikottain - joillain jopa päivittäin. Meillä ei ole tälläistä mahdollisuutta kuin aniharvoin.



Joo ja kyllä mä mietin usein teenkö nyt oikein vai väärin lapsen kanssa monessa asiassa. Ja mietin myös, onko meistä kahden lapsen perheeksi (kun emme hoida lapsia kouluikään asti kotona, viemme esikoisen tarhaan, emmekä edes tarjoa kotiruokaa läheskään päivittäin). Joskus sitten näihin ajatuksiin ja ongelmiin ym. hakee täältä vertaistukea ja onneksi täällä on myös ihmisiä joilta sitä saa. Kiitos teille kovasti!!!

Enää en ihmettele ollenkaan sitä ettei esim. työelämässä tasa-arvo toteudu. Syynä on naisten välinen kateus/katkeruus ja jatkuva riitely aiheesta kuin aiheesta! Heti tilaisuuden tullen ollaan puukottamassa toisia selkään sen sijaan, että tuettaisiin tai yritettäisiin kannustaa toisia kanssaihmisiä elämän vaikeissa valinnoissa ja tilanteissa. Onko pahempaa vihollista kuin toinen nainen naiselle tai äiti äidille? Ikävä kyllä, eipä taida olla. Tämä palsta on ikävä ja masentava muistutus siitä. Tsemppiä vaan kaikille sekä kotona lapsiaan hoitaville, että muunlaiseen ratkaisuun päätyneille. Olette varmasti tehneet ratkaisunne oman perheenne parasta ajatellen!

Vastaus kysymykseesi tukiverkostosta.



Tukiverkosto meillä on, mutta harmillisesti hyvin levällään. Toiset isovanhemmat asuvat reilun tunnin ajomatkan päässä, toiset tunnin matkan päässä - lentokoneella! Että ihan pieneen vaivaan ei ole heiltä apuja saatavilla. Olemme aika tuoreita tällä paikkakunnalla, joten myös muunlainen tukiverkosto on vielä hakusessa.



Arkikuvioita mietittäessä kannattaa myös huomioida se, kuinka paljon lasten isä on apuna viikolla/viikonloppuina. Onko hänellä paljon työmatkoja, tuleeko kuinka myöhään kotiin jne. jne. Aina ei näihin asioihin voi kovin helposti vaikuttaa ja silloin arki kaatuu varmasti äidin pyöritettäväksi (jos nyt muutenkin niin). Aika yksinäistä hommaa se kuitenkin on, nimimerkillä kokemusta löytyy.



Summa summarum, edelleen toivotan rohkeutta tehdä päätöksiä TEIDÄN perheen tilanteen mukaan, ei sen mukaan miten joidenkin tuikituntemattomien mielestä asioiden pitäisi olla.

Aikasemmin jo kirjotinki..Meillä tukiverkkoa ei täällä ole ja sellanen luottoystäväkin muutti pois just ennen vauvan syntymää..VAuvalla oli koliikki ja 10kk(unikouluun asti)söi yöllä n.tunnin välein että ei minusta olis ollu mihinkää ilman päiväkotia..Että sekin on mahdollista että päiväkotia vo todellakin TARVITA!!!!



Mutta tällänen käytännön asia tuli mieleen..Oman lapsesi luonteesta ja aamu viennistä.Kun joskus lapset,varsinkin tytöt aamulla tarhassa harrastaa sitä " ootko mun kans" juttua..eli kaverit jaetaan heti aamulla..Oma poikani on aina päässy leikkeihin mukaa vaik on menny myöhemmin,mut tällänen kannattaa huomioida et miten juttu siellä lasten välillä menee...

Meillä esikoinen on tarhassa joka päivä alle viisi tuntia (käytännössä n.4h). Vapaapäiviä hänellä on satunnaisesti, n. 3 /kk. Systeemi on toiminut erittäin hyvin, myös esikoinen on tyytyväinen, olemme hänen kanssaan paljon asiasta jutelleet. Emme halunneet vaihtaa häntä uppouuteen ja vieraaseen kerhoon, koska tuttu pk on hyväksi ja turvalliseksi todettu ja hän viihtyy siellä.

Siitä huolimatta, että hän on ollut aamupäivät pk:ssa, hän on osallistunut perheen ja pikkusiskon arkeen ja olen järjestänyt myös paljon kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan joko isän tai isovanhempien avulla.

Itse ajattelen ainakin meidän kohdalla, että joka päivä vähän on parempi kuin muutamina päivinä pitkään. Mutta kuten on jo useaan kertaan todettu, jokainen perhe ja lapsi on erilainen.

Mielestäni iltapäivisin pk:ssa ei tapahdu mitään sellaista, joka olisi lapselleni tärkeää tai hyödyllistä. Kun kuopus (nyt 2v) nukkuu päivärit iltapäivällä, saamme kahdestaan rauhassa puuhailla ja pelailla esikoisen kanssa. Ja puolestaan sitten aamupäivisin kuopus saa omaa aikaa äitinsä kanssa. Lapsilla on läheiset ja ihanat välit, eikä suurta mustasukkaisuutta ole ilmennyt. Pikemminkin ehkä kuopuksen puolelta...

Tuossa yhdessä viestissä luettelit syitä, miksi pidät esikoisen hoitopaikan... Sinänsä ymmärrän kyllä, miksi hoitopaikan pidät, onhan se arvokas asia, että lapsella on hyvä, pysyvä hoitopaikka.



MUTTA: ehkäpä juuri siksi niitä hyviä hoitopaikkoja ei löydy, että niitä pidetään varmuuden vuoksi varattuna. Jos kotona olevat äidit ottaisivat isommatkin lapsensa kotihoitoon, riittäisi hyviä hoitopaikkoja myös niitä oikeasti tarvitseville. Tähän ei tietysti yksittäiset perheet pysty juuri vaikuttamaan, koska aina löytyy niitä, jotka itsekkäästi pitävät sen hoitopaikan vaikkei tarvetta juuri silloin olekaan. Kuntien pitäisi tähän puuttua ja subjektiivinen hoito-oikeus pitäisi saada poistettua. Silloin olisi kunnilla varaa panostaa siihen laatuunkin, kun lapset eivät veisi kalliita hoitopaikkoja ilman todellista tarvetta.

Mutta sanoinhan jo etten sinua tuomitse paasauksestani huolimatta. Onhan omakin 3-vuotiaani kuitenkin päiväkodissa sen kaksi kertaa viikossa. Ja silloin kun vauvani vein 11kk hoitoon,oli hänellä n. 10 hoitopvä/kk ja n. 2 tuntia kerrallaan. Ja ns. pitkiä hoitopäiviä oli silloin 0-1/kk. Huomaatko, samalle puolustuslinjalle ajauduin kuin muutkin.



Mutta mitä neuvoja toivoit täältä? Niinkuin monet kommentoineet, kaikki lapset erilaisia ja tilanteet. Vaikea neuvoa tuntemattomia.



Niin, ja meidän tukiverkkomme on kyllä aika olematon koska kaikki työssäkäyviä ja asuvat eri paikkakunnilla. Ystäviä emme ole ehtineet saamaan, koska olemme juuri muuttaneet aivan toiselle paikkakunnalle.



Mutta tässäpä tämä tyhjänpäiväinen viesti jatkeeksi.

Päiväkodissahan on nykyään lapsia moneen lähtöön, osapäiväistä, osa viikkoista, ympärivuorokautista yms... Mutta näin henkilökunnan näkökulmasta voin kertoa, että jos päiväkoti on ihan normaalisti auki ja lapset hoidossa yleensä sen 5 päivää viikossa ja koko päivän, niin nämä osa-aikaiset lapset kyllä ovat usein ihan pihalla ryhmän toiminnasta! Jos päiväkodissa käydään vain silloin tällöi, ei synny rutiineja, ystävyyssuhteet eivät lähde kunnolla käyntiin yms.

Mielestäni päiväkotipaikkaa on turha viedä sitä tarvitsevilta, jos äiti on kotona vauvan kanssa. Isommille sisaruksille on todella tärkeää myös se kotona vietetty aika! Ja kerhotoiminta ja avoimet päiväkodit ja leikkikoulutoiminta sopii hyvin tällaiseksi vaihtoehdoksi. Hoitoahan nämä lapset eivät kaipaa, joilla on hoitaja kotona. Mutta kavereita ja tekemistä tietenkin! Sitä on tarjolla muuallakin kuin päivähoidossa!

eli meidän vauva on jo reilun vuoden jonka kanssa kotona olen.

3,5 vuotias on päikyssä 3 päivää per viikko noin 8-14.

JA sitten historiaa.Eli muutimme viime keväänä (Vaavi silloin puol vuotias)

laitoin silloin haun tarhapaikkaa varten vanhemmalle.Koko kevään pyörimme puistoissa ja muutamia kavereita löytyikin.Mutta sitten selvisi ,että heistä kaikki menevät tarhaan syksyllä.Ja muutama lapsiperhe muutti pois.TOdella sai hakemalla hakea niitä kavereita varsinkin kesällä. Kun tuli päätös ,että saimme tarhapaikan en epäröinyt hetkeäkään ,koska olin kyllästynyt tenavan narinaa " mennään etsimään kavereita" .Eli vanhin aloitti päikyssä syyskuussa ja " vaavi" oli tällöin jo vuoden ikäinen.



Ja näin tulevaisuutta ajatellen (ehkä menen kesällä töihin en ole päättänyt vielä)vanhempi on jo vähän tottunut päikyssä olemiseen niin ei tarvitse kuin toinen siis opettaa kun ei kuitenkaan pääse samaan ryhmään.



ja sitten vielä meidän päikyssä ainakin hoitajat ovat sitä mieltä ,että tuon ikäiselle(yli kolme) tekee ihan hyvää olla vähän hoidossakin.Ja yksi hoitaja sanoi minulle näin " ole kotona pienemmän kanssa niin kauan kuin pystyt" ja " älä nyt noin aikasin tule pois hakemaan tule vasta joskus kolmen jälkeen"

Näin meillä ,mutta jokainen tekee miten parhaaksi näkee.

On ollut kiva lukea asiallisia kommentteja siitä miten esikoisen päivähoitoa on tehty. Tietenkin teen päätökset meidän perheen ehdoilla mutta on hauska kuulla mikä on muilla toiminut. On vain vaikea päättää mikä olisi paras kaikille. Tuota paria kolmea pidempää päivää olen harkinnut lähinnä siksi että tiedän että poika ei kotona nuku päiväunia (päiväkodissa vielä nukkuu) eli apu arkeen on ehkä aika minimaalinen jos haen hänet jo ennen 12 pois, kun ei varmaan päästä liikkeelle kuitenkaan kuin yhdeksältä (nytkin pojan päivä alkaa hoidossa yhdeksältä).



Erityisesti olen tässä vaiheessa miettinyt sitä MITEN TOIMIN KUN VAUVA SYNTYY. Olen tällä hetkellä vähän taipuvainen Mujeritan vinkkiin (kiitos siitä) pitää poikaa vähän aikaa joka päivä päikkärissä vaikka toisaalta se tuntuu ' väärältä' . Huoh, vaikeita ratkaisuja.



Itselläni on muuten vähän vastaavia perusteluja esikoisen tarhapaikan pitämiseen kuin helmi ja... En halua menettää hyvää paikkaa, jonotimme vuoden tuota ja toivon että kuopuskin pääsisi sinne. Toisaalta myös kerho- tai puistotoiminta olisi ok mutta sitä on todella vähän tarjolla - siis aivan käsittämättömän vähän. Sitä paitsi uusiin ryhmiin totuttaminen samalla kuin vauva tulee ym. tuntuu myös aika kovalta ratkaisulta.



ps. HETKEÄKÄÄN EN USKO että subjektiivisen päivähoito-oikeuden epääminen toisi lisää tarhapaikkoja ja laatua hoitoon. Paskat, päiväkoteja ehkä voitaisiin vaan sulkea ja henkilökuntaa vähentää. Ihan turha kuvitella että kaupungit alkaisi satsata enemmän kuin näinkin pärjätään.

Moi green! Muistaakseni lapsukaisemme ovat aika samaa ikäluokkaa, vauvapalstalla jo noiden vaativuutta kauhisteltiin ; ). Omani siis täyttää ihan just 2v8kk. Toistaiseksi kotona on, mutta systemaattisesti ollaan aivopesty vuoden verran ajatukseen ILOISESTA tarhaan menosta, kun ikää 3v. Ja aika hyvin siinä onnistuttu - eli HALUAA tarhaan ja varmasti helpottaakin kovin sosiaalisen lapsen elämää/parantaa elämänlaatua. Kuitenkin kun vaativa on monilla eri tavoilla, niin suunnitellaan, että menisi puolipäiväiseksi tjtn. , kun tarvitsee kuitenkin sitä extra-huomiota, tissiä, poikkeavaa ruokavaliota ja rajoja oikein kovasti.



Tuossa siis sisäänheitto vinkkiini.. elikäs nyt se tulee! Kun noista tarha-asioista on typyn kanssa kovasti keskusteltu, niin tulin tuossa yksi päivä hoksanneeksi kysyä, että kumpi hänestä on parempi - viisi pientä tarhapäivää vai neljä isoa ja sitten yksi " ylimääräinen" kotipäivä kaupan päälle? Tyttö vakavissaan mietti hetken, ja tuli tulokseen, että parempi neljä " isoa" ja sitten isosti kotosalla kolme päivää. Yllätyin kovasti vastauksesta : O mutta vastaus on pysynyt samana jo viikon-parin verran. Eli varma kannastaan! Tämän mukaan sitten YRITÄMME järjestää tulevat tarhailut. Meillä siis ihan lapselta kysyttiin itseltään - onnistuisiko teillä? Puhuuko ja ymmärtääkö tarpeeksi.. vauvoista, tarhailuista? Kun oikein lapsen kielelle kovasti kääntelet ja helpoksi teet?



Jos vain lapsesi kanssa pystyt kommukoimaan tästä asiasta, niin siitä pienestä suusta saat paljon paremman, oikeamman ja asiallisemman vastauksen kuin keneltäkään täältä! Ja asiaahan voi sitten uudelleen kysyä ja tilannetta koittaa muokata sitten, kun lapsi on tullut ja tilanne on ns. päällä.



Tsemppiä!



- Tiina -