Esikoinen päiväkodissa - kommentteja/apua kaipaan

Eiköhän ala olla selvää, ettei tästä asista koskaan päästä yksimielisyyteen eli että ei tästä koskaan kaikki ole samaa mieltä. Ja miksi pitäisi? Perheitä, ihmisiä ja tarpeita kun on erilaisia. En tajua tätä vanhaa DDR-meininkiä, että kaikkien pitäisi tehdä samalla tavalla, koska on olemassa vain yksi totuus ja oikea tapa! Ei se ole niin.



Samalla lailla 70-luvulla käskettiin imettämään 4 tunnin välein (ei tiheämmin), koska tietenkin kaikille vauvoille on olemassa yksi, oikea imetystapa ja tietenkin kaikki vauvat on samanlaisia ja toimii samalla tavalla. Ja miten naurammekaan tälle asialle nyt. Ehkä 30 vuoden päästä vihdoin ymmärretään se, että perheet ovat erilaisia eikä päivähoidossa vai ei -asialle ole yhtä, oikeaa ratkaisua vaan se on perhekohtainen, kuten imetyskin on lapsentahtista.



Sitä paitsi huvittavinta on, että ihmisten mielipiteet vaihtelevat näissäkin asioissa. Yleisesti kuulee, että lapset pitäisi hoitaa kotona, mutta (ja tämänkin olen joskus aiemmassa keskustelussa maininnut) monille kun selviää, että olen korkeasti koulutettu niin sitten tulee se ääni kelloon, että mitä sinä kotona luuhaat, miksi et mene töihin kun on tuollainen koulutus. Aivan älytöntä, kun mikään ratkaisu ei kelpaa.



Joten, tehkäämme omat ratkaisumme ja annetaan muiden tehdä omansa.

Toivoisin, että me kaikki ymmärtäisimme, että ihmisiä on erilaisia.



Meidän äitien jaksaminen on erilaista, meidän mielenkiintomme kohteet ovat erilaisia. Vaikka rakastamme varmasti lapsiamme yhtä palavasti ja olemme heitä kovasti halunneet, emme kaikki jaksa heitä yhtä paljon leikittää, askarteluttaa, tutustuttaa kavereihin eivätkä lapsemme jaksa samalla tavalla kaikkia asioita, sillä me ihmiset emme ole samanlaisia.



Tulee nimittäin sellainen olo, että jos ei ole " täydellinen" äiti (tulee muuten mieleen tästä vertauksesta nelosen täydelliset naiset -sarja) eli jos ei jaksa hoitaa kotona sekä vauvaa että vanhempia lapsia heille virikkeitä tarjoten ja tassu-unikouluttaen ja vain luomuruokaa laittaen kunhan ensin on 6kk täysimettänyt ja niin edelleen niin sitten on epäonnistunut. Eikö meillä epätäydellisillä äideillä ole sitten oikeutta teidän täydellisten mielestä hankkia lapsia? Eli jos ei jaksa lapsia hoitaa kotona niin miksi niitä sitten on hankkinut, niinkö?



Minä en jaksa kotona leikityttää ja askarteluttaa lapsiani kovinkaan paljon vauvanhoidon ohella, mutta jos se olisi intohimoni niin olisinkin varmasti lastentarhanopettaja tai vastaava. Kun en ole eikä se ole intohimoni niin sille ei voi mitään, mutta ei se haittaa. Olen hyvä äiti näinkin. Ei minun tarvitse olla samanlainen kuin joku toinen eikä sen toisen tarvitse olla samanlainen kuin minä olen, mutta olisi ihanaa, jos kaikki sen ymmärtäisivät. Mutta sittenhän meillä ei olisi maailmassa rasismia, jos ihmiset tämän tajuaisivat. Ja miten tulisimmekaan toimeen ilman niin mieletöntä voimavaraa....



No, vitsit vitsinä ja voimia meille kaikille äideille ja isille! Niitä tarvitaan.

riippuu esikoisen iästä tämä hoidon tarve. Meillä esikoinen oli 4,5v kun kuopus syntyi. Esikoinen jäi myös kotihoitoon mutta parin kuukauden jälkeen aloitti seukkarin kerhon joka on 3h/3pv viikossa.

Itse koen että tuo kerho on todellinen pelastus mutta samalla hankaloittaa päiviä välillä. Tuossa ajassa ei kerkeä tekemään juurikaan mitään ja saa menna edes takaisin koko aamun. meillä kerhoon on matkaa 1kilsa joka kävellään.

Mielummin laittaisin tytön päiväkotiin vaikka klo:9-15 3kertaa viikossa. Tuossa ajassa kerkeisi itsekkin todella tehdä jotain ja levätä ja meillä ainakin tyttö kaipaa kamalasti kavereita ja toimintaa. Itsellä hirveä tressi kun esikoinen jo 7 aikaan aamusta sanoo että mitäs tänään askarrellaan ja tehdään. Tietysti jos naapurissamme olisi samanikäisi lapsia seuraksi edes iltapäivällä niin helpottaisi tuota kaverin kaipuuta. Tämän ikäinen kun todellakin kaipaa nimenomaan omanikäistä seuraa leikkimiseen.

Harmittaa kun en kysellyt kokemuksia ennen kuin otin tytön pois päiväkodista kun ajattelin että totta kai hän on kotona kanssamme.

Surullista katsoa kuin toisella on niin tylsää päivisin eikä sitä jaksa itse olla koko ajan keksimässä isolle lapselle jotain tekemistä ja vielä leikkiä seurana kun on vielä vauva hoidettava.

Eikä 4 vuotiata tai yleensäkään yli 3 vuotiaita lapsia ole hirveesti kotihoidossa. Kaikki puistot on täynnä pieniä taaperoita tai sitten loistavat tyhjyyttään täällä meillä päin. Pienempi lapsi menisi helpommin kotihoidossa myös koska ei kaipaa yhteisleikkiä kun ei vielä osaa edes leikkiä kaverin kanssa. Sitä virikettä on silloin helpompi järjestää.



Joten mun suositus on kyllä että ainakin vähän vanhemmat lapset hoitoon ehdottomasti! Olisipa mulle joku viisas tuon kertonut aikanaan.



Huh, tulipas sepustusta.. :)



Shania82 ja tyttö 4v 10kk ja poika 5kk

Herkkupupu:

MUTTA: ehkäpä juuri siksi niitä hyviä hoitopaikkoja ei löydy, että niitä pidetään varmuuden vuoksi varattuna. Jos kotona olevat äidit ottaisivat isommatkin lapsensa kotihoitoon, riittäisi hyviä hoitopaikkoja myös niitä oikeasti tarvitseville.

Höpölöpö. Avaapa silmäsi ja katso, mitä tässä maassa tapahtuu. Kun hoidossa olevien lasten määrä vähenee, hoitopaikkoja lakkautetaan. Hoidossa olevien lasten määrän väheneminen ei suinkaan johda parempaan hoitopaikkojen saatavuuteen ja pienempiin ryhmäkokoihin, vaan pikemminkin päinvastoin. Ja tätä päiväkotien lakkauttamista tehdään hyvinkin lyhytjänteisesti. Luepa muutaman päivän takainen juttu Hesarista pääkaupunkiseudun hoitopaikkatilanteesta. Joillain alueilla Helsingissä on tällä hetkellä huutava pula hoitopaikoista, kun vuosi-pari sitten päiväkoteja lakkautettiin, koska hoidon tarpeessa olevia lapsia oli niin vähän.

Kunnat toimivat tässä hoitopaikka-asiassa tasan sillä tavalla, mitä laki vaatii, eikä piiruakaan sen yli. Jos hoitoryhmiä ei saada täyteen, päiväkoti suljetaan ja sitten joudut joka tapauksessa kuljettamaan sen lapsesi kauemmas hoitoon, koska sitä " virikelapsien" täyttämää lähipäiväkotia ei enää ole. Se hyvä puoli siinä tietysti on, että sitten ei enää tarvitse olla katkera " itsekkäiden äitien" takia menetetystä hoitopaikasta lähipäiväkodissa.

En halua ottaa kantaa siihen pitäisikö pienten lasten olla kotona vai hoidossa jos jompikumpi vanhemmista on kotona. Mutta kyllä tässä maassa on jotain vialla jos ensin tuetaan sitä, että vanhempi on kotona ja sitten vielä tuetaan sitä, että joku/jotkut saman perheen lapsista viedään hoitoon. Vuosi päiväkodissa maksaa yhteiskunnalle 12 000 EUR, eikö tuolle rahalle olisi parempaakin käyttöä?

jos vauvaelämä uuvuttaa niin kovasti, että esikoiselle ei riitä enää aikaa, miksi ihmeessä lapset pitää tehdä pienellä ikäerolla? Kun jo ENNEN vauvan syntymää äiti tietää että ei kykene hoitaamaan kotona kahta pientä lasta, eikö olisi kannattanut harkita hieman isompaa ikäeroa? Kyllä 2-3v. on niin pieni vielä, että hän ei tarvitse enempää seuraa/virikkeitä/sosiaalisia suhteita kun normaali koti pystyy hänelle tarjoamaan. Isompi lapsi (yli 4v.) on jo ihan eri asia.



Suomessa on loistava (ja lähes ilmainen) mahdollisuus ehkäisyyn. Sitä kannattaa käyttää, jos omat voimavarat eivät riitä.

varsinkin kun fakta on se että ne teidän ½ päiväiset ja osa-aikaiset 2-3päivää viikossa päiväkodissa olevat lapsenne vievät paikan sellaiselta lapselta joka sen todella tarvitsisi kun vanhemmat työssä.

Juuri eilen puhuin erään päiväkodin johtajan kanssa asiasta ja totesi että harmillisen vähän vanhemmat ajattelevat sitä että vaikka se oma lapsi olisi vain sen 1-3 päivää viikossa hoidossa niin hän tosiaankin vie hoitopaikan toiselta lapselta ja nimenomaan sellaiselta lapselta joka sen paikan tartteis jokaisena arkipäivänä ma,ti,ke,to,pe.

Anteeksi vain mutta nyt kyllä alkoi v...ttaa. Siis sekö nyt on äidin suurin synti että 3v. esikoinen viettää päiväkodissa esim. 20h viikossa??? Ymmärrän kyllä että kaikki tätä ei sulata, mutta sekö riittää syyksi että en saisi toista lasta saada? Ikäeron kasvattaminenkaan ei aina tule kysymykseen jos ikää on jo reippaasti yli 30v. Niin... ehkä se onkin niin että näin vanhana ei olisi saanut enää lapsia tehdä.



Entä sitten muut synnit? Eikö, 8392, voida sitten myös ajatella niin että lapsia ei pidä tehdä jos ei kykene niitä kotona kutakin hoitamaan vähintään 3-vuotiaaksi. Tai itseasiassahan ne pitää hoitaa pidempäänkin koska alle 4-vuotias ei näköjään mitään virikkeitä kaipaa.

Minun lapseni ei todellakaan vie kenenkään muun paikkaa - se on hänen paikkansa. Jos joku toinen lapsi tarvitsee hoitopaikkaa, niin kunnan TULEE myös hänelle sellainen järjestää - vaikkapa sitten perustaa lisää päiväkoteja tms. Piste. Tämä on lakisääteinen velvollisuus. Ihan älytöntä tuollainen ajattelu, että päivähoitopaikkoja olisi jokin absoluuttinen rajattu määrä, joista sitten taistellaan. Kyllä hoitopaikkoja tulee lisätä samassa suhteessa kuin niitä tarvitaan.

Jos kaikki osa-aikaiset lapset yhtäkkiä jäisivät kokonaan kotiin, ei vapautuvia paikkoja todellakaan pidettäisi " täysipäiväisiä" tarvitsijoita varten resevissä. Se tarkoittaisi vain sitä, että hoitopaikkoja lakkautettaisiin runsain mitoin. En käsitä mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.

Minusta olisi suoranaista tilastojen kaunistelua, jos nyt luopuisin hoitopaikasta, kun kuitenkin todellinen tarve on siihen saakka kun lapseni menee kouluun. Kotiäidiksi en ole alkamassa vaan palaan töihin kun siltä tuntuu.

Tottakai minä tiedän, että lapseni " vie" kokopäiväpaikan - eihän ryhmäkoko saa koskaan ylittää 12 henkeä. Mutta meidän ryhmiksessämme taas tunnutaan paremminkin olevan hiljaa kiitollisia siitä, että siellä useampikin lapsi on vajaita viikkoja osa-aikaisena hoidossa. Sehän vähentää hoitajien kuormistusta huomattavasti, kun kaikki lapset eivät ole aina hoidossa ja ryhmäkoko kerralla pysyy kohtuullisempana.

Ettone:

varsinkin kun fakta on se että ne teidän ½ päiväiset ja osa-aikaiset 2-3päivää viikossa päiväkodissa olevat lapsenne vievät paikan sellaiselta lapselta joka sen todella tarvitsisi kun vanhemmat työssä.

Juuri eilen puhuin erään päiväkodin johtajan kanssa asiasta ja totesi että harmillisen vähän vanhemmat ajattelevat sitä että vaikka se oma lapsi olisi vain sen 1-3 päivää viikossa hoidossa niin hän tosiaankin vie hoitopaikan toiselta lapselta ja nimenomaan sellaiselta lapselta joka sen paikan tartteis jokaisena arkipäivänä ma,ti,ke,to,pe.

mullakin eräs ystävä jonka lapsi pitää kärrätä 10km päähän päiväkotiin kun ei kahteen lähellä olevaan päiväkotiin mihin heiltä matkaa 1km mahtunut kun ryhmissä useampia kappaleita näitä `virike`lapsia joiden mammat on kotona päivät pääskytysten kuopuksen kanssa.Voin sanoa ettei tämä ystäväni asiaan erityisen suopeasti suhtautunut tai suhtaudu vaikka onkin toki tyytyväinen että paikan ylipäätään sai eikä sentään ihan toispuolelta kaupunkia vaikka on tuossakin jo matkaa kulkea varsinkin ilman autoa.

Jos äiti&sisä menevät töihin, tottakai lapsi pitää silloin viedä päivähoitoon, oli tämä 9kk tai 5v. ikäinen. Ja tiedät itsekin, että mikään taho ei voi määritellä sitä, kuka on kelvollinen synnyttämään lisää lapsia. Kyse oli siitä, että PIENI (pieneksi määrittelen alle 4v.) lapsi viedään hoitoon KUN ÄITI ON KOTONA.



Et jaksa/pysty/voi/halua hoitaa kahta pientä lasta kotona, mutta halut(te) silti kaksi pientä lasta.Ymmärrän, että sinulla tulee ikä vastaan- lasten välistä ikäeroa ei voi siis kasvattaa. On kuitenkin olemassa perheitä, joilla olisi mahdollisuus hankkia lapsia hieman suuremmalla ikäerolla, enkä ymmärrä miksi he eivät näin tee jos voimavarat eivät riitä kahden pienen hoitamiseen. Jos ajattelet asiaa esikoisesi kannalta (pystytkö siihen?) niin juuri hän on se joka menettää eniten:asemansa ainoana lapsena ja vanhempiensa jakamattoman huomion. Kun itse jäät kotiin hän viettää aktiivisesta valveillaoloajastaan päivittäin yli 40% muiden hoidettavana- olettaen että hän on siis 20h/vko hoidossa. Näin hän menettää myös mahdollisuutensa olla äidin lähellä juuri silloin kun hän sitä eniten tarvitsi: suuren muutoksen kynnyksellä.



Mutta kuten on jo monet kerrat todettu- jokainen tyylillään. Toivottavasti kuitenkin lapsen parasta ajatellen.

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat mutta toisaalta asian voi mielestäni ajatella niinkin että ei ole kauhean paha jos 3-vuotias on päiväkodissa vaikka 20h viikossa kuin että 9kk ikäinen on siellä saman ajan tai itseasiassa enemmän jos vanhemmat on töissä. Huom. tarkoitukseni ei ole todellakaan paheksua niitä jotka vievät lapsen pienenä hoitoon, itsekin olen vienyt pojan lähes vuosi sitten.

Matematiikka ei ole koskaan ollut vahvin lajini, mutta jos lapsi on max 20h viikossa hereillä olo ajastaan hoidossa, on hän kyllä mielestäni noin 20% hereillä olo ajasta (7*13h=91h) hoidossa.

Onko muuten niin, 8392, että 3-vuotias ei saa mennä kerhoonkaan? Ja jos saa niin kuinka pitkäksi aikaa? Mikä on se aika että lasta voi hoitaa joku muu?

Ja vielä yksi TÄRKEÄ ASIA. Keskustelin tästä asiasta erittäin vakavasti päiväkodin henkilökunnan kanssa jotka suosittelivat hieman hitaasti lämpiävälle pojalleni tätä samaa ryhmää eikä hänen riipaisemistaan siitä pois vietäväksi toiseen/toisiin ryhmiin (=kerhoon). Niin, siis he kun ovat sitä mieltä että 3v. tarvitsee kyllä sitten sitä kerhotoimintaa edes.

Toiseksi, edelleen kiinnostaa esim. sinun kohdallasi minkälainen turvaverkko sinulla on? Mielestäni suorastaan vitsikästä on että pari kaveriani ehkä hieman paheksuvat päätöstäni pitää esikoista päiväkodissa (tosin ovat riittävän fiksuja eivätkä sano sitä suoraan) koska heillä omat esikoiset on kotona. Jännää vaan, että heiltä unohtuu isovanhenpien iso apu. Molempia isompia lapsia hoitaa viikottain mummu tai pappa - tai on ainakin hälytettävissä heti apuun kuin tarvii.

(Edelleen harmittelen sitä että tämä keskustelu lähti täysin väärään suuntaan enkä saanut kuin muutamilta kaipaamiani vastauksia omista kokemuksista - mutta kuka täällä nyt uskaltaa niitä kertoa.)

8392:

Jos äiti&sisä menevät töihin, tottakai lapsi pitää silloin viedä päivähoitoon, oli tämä 9kk tai 5v. ikäinen. Ja tiedät itsekin, että mikään taho ei voi määritellä sitä, kuka on kelvollinen synnyttämään lisää lapsia. Kyse oli siitä, että PIENI (pieneksi määrittelen alle 4v.) lapsi viedään hoitoon KUN ÄITI ON KOTONA.

Et jaksa/pysty/voi/halua hoitaa kahta pientä lasta kotona, mutta halut(te) silti kaksi pientä lasta.Ymmärrän, että sinulla tulee ikä vastaan- lasten välistä ikäeroa ei voi siis kasvattaa. On kuitenkin olemassa perheitä, joilla olisi mahdollisuus hankkia lapsia hieman suuremmalla ikäerolla, enkä ymmärrä miksi he eivät näin tee jos voimavarat eivät riitä kahden pienen hoitamiseen. Jos ajattelet asiaa esikoisesi kannalta (pystytkö siihen?) niin juuri hän on se joka menettää eniten:asemansa ainoana lapsena ja vanhempiensa jakamattoman huomion. Kun itse jäät kotiin hän viettää aktiivisesta valveillaoloajastaan päivittäin yli 40% muiden hoidettavana- olettaen että hän on siis 20h/vko hoidossa. Näin hän menettää myös mahdollisuutensa olla äidin lähellä juuri silloin kun hän sitä eniten tarvitsi: suuren muutoksen kynnyksellä.

Mutta kuten on jo monet kerrat todettu- jokainen tyylillään. Toivottavasti kuitenkin lapsen parasta ajatellen.

valveillaoloajastaan hoidossa. Viikonloppuisin tuskin kukaan on hoidossa, joten en laskenut sitä mukaan.

Meillä ei ole turvaverkkoja- en tosin tiedä miten se tähän keskusteluun liittyy. Olen hoitanut lapset kotona ja lähtenyt sitten työelämään, mutta en ole harrastanut kombinaatiota äiti kotona ja lapsi hoidossa.

Miksi 3-vuotias ei saisi mennä kerhoon? Ja mikä minä olen sitä määrittelemään, kuinka kauan kerhot saavat kestää? Päivähoidolla (20h/vko) on kuitenkin suuri ero kerhotoimintaan. Ymmärrät tämän varmasti itsekin.

Miten muuten aiot selittää lapsellesi, että hän lähtee aamuisin hoitoon kun itse jäät kotiin? Varmasti tulee aamuja, että häntä ei huvita nousta ja lähteä lapsilauman keskelle, vaan hän jäisi mielummin kotiin. Kerrotko hänelle, että sinä et jaksa hoitaa häntä kotona? Kerrotko, että nyt kun talossa on vauva, hänen tulee viettää osa päivää muiden hoidettavana, koska hän on " vaativa" ja " hitaasti lämpenevä" ?

Pyydän osaltani anteeksi, että tämä meni henkilökohtaisuuksiin. Tarkoituksenani ei ole tuomita SINUN tekoasi, ainoastaan kyseenalaistaa vallitsevaa vauva-taloon/esikoinen-hoitoon- ajattelumallia.

green:

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat mutta toisaalta asian voi mielestäni ajatella niinkin että ei ole kauhean paha jos 3-vuotias on päiväkodissa vaikka 20h viikossa kuin että 9kk ikäinen on siellä saman ajan tai itseasiassa enemmän jos vanhemmat on töissä. Huom. tarkoitukseni ei ole todellakaan paheksua niitä jotka vievät lapsen pienenä hoitoon, itsekin olen vienyt pojan lähes vuosi sitten.

Matematiikka ei ole koskaan ollut vahvin lajini, mutta jos lapsi on max 20h viikossa hereillä olo ajastaan hoidossa, on hän kyllä mielestäni noin 20% hereillä olo ajasta (7*13h=91h) hoidossa.

Onko muuten niin, 8392, että 3-vuotias ei saa mennä kerhoonkaan? Ja jos saa niin kuinka pitkäksi aikaa? Mikä on se aika että lasta voi hoitaa joku muu?

Ja vielä yksi TÄRKEÄ ASIA. Keskustelin tästä asiasta erittäin vakavasti päiväkodin henkilökunnan kanssa jotka suosittelivat hieman hitaasti lämpiävälle pojalleni tätä samaa ryhmää eikä hänen riipaisemistaan siitä pois vietäväksi toiseen/toisiin ryhmiin (=kerhoon). Niin, siis he kun ovat sitä mieltä että 3v. tarvitsee kyllä sitten sitä kerhotoimintaa edes.

Toiseksi, edelleen kiinnostaa esim. sinun kohdallasi minkälainen turvaverkko sinulla on? Mielestäni suorastaan vitsikästä on että pari kaveriani ehkä hieman paheksuvat päätöstäni pitää esikoista päiväkodissa (tosin ovat riittävän fiksuja eivätkä sano sitä suoraan) koska heillä omat esikoiset on kotona. Jännää vaan, että heiltä unohtuu isovanhenpien iso apu. Molempia isompia lapsia hoitaa viikottain mummu tai pappa - tai on ainakin hälytettävissä heti apuun kuin tarvii.

Jännää että viikonloppua ei lasketa mukaan. En usko että 3-vuotias kauheasti tekee eroa keskiviikon ja lauantain välillä jos äiti on kuitenkin hoitamassa. Sorry, mutta minusta tosi kummallisesti ajateltu, eihän se elämä/hoito viikonloppuun lopu. Ja vaikka ma-pe vain laskettaisiin, ei meidän pojan hereillä olo ajasta 20h ole 40%. No, tämä nyt on jo ihan älytöntä.



Muuten, en ole tainnut missään vaiheessa sanoa että pakotan lapsen päiväkotiin. (Oletko muuten ajatellut että osa lapsista saattaa ihan viihtyä siellä?)



Tämän ja monen muunkin tällä palstalla käydyn käden väännön yhteydessä olen aina ihmettellyt mitä minusta puuttuu kun en kerta kaikkiaan koe oikeastaan missään asiassa mieletöntä YLIVERTAISUUTTA verrattuna joihinkin muihin äiteihin. En tiedä minkälainen sellainen tunne on, mutta varmasti sen täytyy olla hyvä ja kiva tietysti jos esim. tälläisellä asialla saa itselleen ' hyvä äiti' -fiiliksen. Tässä samalla keksin mistä itse koen tällä hetkellä hyvää mieltä äitinä tai oikeastaan ihmisenä: siitä että minulla EI OLE TARVETTA kritisoida (samalla tuoda esiin omaa erinomaisuuttani) muiden valintoja. Olen siis jossain kohdassa kasvanut aikuiseksi joka ymmärtää että valkoisen ja mustan välissäkin on jotain.

Tuossa 8392:n perustelussa on pointtia.



Taitaa vain olla niin, että nykyaikana itsekkyyden vaaliminen ja omista saavutetuista eduista (tässä subjektiivinen päivähoito-oikeus) kynsin hampain kiinni pitäminen on ihan hyväksyttävää ilman sen kummempia perusteluja. Solidaarisuus on epämuodikasta. Samoin taitaa olla omien lapsien hoitaminen itse kotona.

Sen kummemmin ottamatta kantaa suuntaan taikka toiseen, haluaisin tietää, että mihin perustuvat olettamukset (tämäkin varmasti yksilöllistä, mutta kysynpähän nyt kuitenkin) siitä, että lapsi viihtyy päiväkodissa? Viihtyisikö hän myöskin kotona? Onko viihtyminen päiväkodissa jotenkin olennaisesti parempaa / suurempaa / kokonaisvaltaisempaa kuin kotona? Nämä kysymykset siis ihan joka ainoalle tykönään mietittäväksi. Varmasti tässä asiassa on lapsikohtaisia (yksilöllisiä) eroja, itse muistan vain vihanneeni päiväkodissa olemista (muistikuvia n. 5 v --->) ja vielä aikuisenakin koen, että siinä lapsella alkaa " uraputki" aivan liian varhain. Minä koin omalla kohdallani siis päiväkotielämän eräänlaisena suorittamisena myöskin - samalla, kun äiti palaa työelämään ja uraputkeen, lapsi aloittaa oman elämänsä " uraputken" päiväkodista, missä mennään rutiinien ja ohjatun toiminnan mukaan koko päivä ja yritetään tappaa aikaa.



Aikuisen näkökulmasta ajateltuna äkkiseltään saattaisi tuntuakin siltä, että päiväkoti olisi jokin autuaaksi tekevä sosiaalistaja ja opettaa lapselle paljon hienoja asioita - mutta kaikille lapsille tämä asia ei ole yleistettävissä. Luotan siihen, että jokainen osaa tehdä oman lapsensa kohdalla ne oikeat ratkaisut =0).



Ps. Greenille sen verran pitää kommentoida, etten minä ainakaan koe, että tässä(kään) kukaan on korottamassa itseään muihin nähden / ajattelee olevansa ylivertainen. Uskoisin, että kysymys on todellakin ihan vain siitä, että tämä asia herättää ihmisissä tunteita. Ja itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kyllä yhteiskunnassa on ihan hyvä käydä keskustelua (myöskin arvokeskustelun tasolla) näistä asioista - kyllähän tämä on asia, joka koskettaa meitä aivan jokaista jossakin vaiheessa, jos ei muuten, niin ainakin välillisesti.

Minä en koe minkäänlaista ylivertaisuutta muihin äiteihin nähden. Minulla ei ole siihen tarvetta, enkä varmasti saisi " Taaperot ja leikki-ikäiset" - palstan Hyvä Äiti- palkintoa, tuskinpa pääsisin edes mitalisijoille asti ;-).



Mielestäni vallitsevia arvoja voi silti kritisoida hymistelyn sijasta- kritisoinnin ja kyseenalaistamisen kautta kenties me kaikki saamme uutta ajateltavaa omien fakkiutuneiden mielipiteidemme vastapainoksi. Toisin sanoen se, että minulla on mielipide, ei tarkoita sitä että olen Hyvä Äiti. Ja miksi ihmeessä MINÄ olisin se hyvä äiti tässä asiassa- miksi et sinä? Sinähän (uskoakseni) ajattelet oman lapsesi parasta, en minä, joka en edes tunne lastasi.



Lopetan keskustelun omalta osaltani tähän ja toivon green sinulle& perheellesi onnea valitsemallanne tiellä!

Joka on se että itse en veisi lastani, enkä ole vienytkään, päiväkotiin " edes" sellaiseksi virikelapseksi kun toinen lapsi on tullut elämäämme, en kokisi sitä hyväksi ratkaisuksi en itseni/muun perheen enkä varsinkaan lapseni kannalta. Sitten tietysti eri asia jos tuo esikoinen jostakin " erityisemmästä" syystä tarvitsisi/kaipaisi jotakin sellaista, vaikkapa kuntoutustyyppistä, mitä päiväkotiryhmässä voisi saada ja kotona ei niinkään. Muuten niitä sosiaalisia taitoja ja virikkeitä saa suhteellisen helposti mm kerhoissa ja ulkoillessa.

Minäkään en aivan tuota turvaverkkopointtia kässännyt mutta sanottakoon nyt siihen kun se esille on kerta nostettu että meillä ei kummoista sellaista ole käytettävissä.



Minusta myös tuo pk sijainti on asia mitä ei voi sivuuttaa, on aika kurja ajatus jos pk-paikka on jossakin suhteellisen kaukana/muuten huonompi perheen ja lapsen kannalta sen vuoksi että ne lähipäiväkotien sopivat ryhmät tarjoavat ei-oota virikelasten vuoksi. Tähän nyt vielä toistettava että toki lapsen virikepaikan syynä voi olla esim ne sos.emo.fyysiset seikat mutta harvemmin kai kuitenkin niin.

tai tuoda esiin omaa erinomaisuuttanne niin miksi vastasitte kysymykseeni joka oli suunnattu niille joiden esikoinen ON päiväkodissa???



Siis ihan oikeasti yritin saada heiltä vastauksia erilaisista kokemuksista kun lapsi ON päiväkodissa. Tätä muuta keskustelua asiasta on käyty tällä palstalla mielestäni jo aika paljon ja sille olisi voinut halutessaan tehdä oman aloituksen, eikö niin?



Nyt tässä vaan kävi niin ettei ne joiden lapsi on päiväkodissa enää viitsineet vastata. Että kiitos vaan.



Mutta vielä kiitos asiallisesti ja asiasta kommentoinneille.

Minullakaan ei ole sitä kaipaamasi kokemusta aiheen mukaiseen asiaan, mutta haluaisin rohkaista sinua tekemään juuri niin kuin itse koet hyväksi. Ymmärrän, miltä tämä höykytys tuntuu. Kyllä sitä saa itse kukin kokea toisten painostusta ties mistä asioista (mua painostetaan hankkimaan pikkukakkosta, esikko 11kk ja erittäin " vaativa" ).



Sinä tiedät oman jaksamisesi rajat ja teet päätökset sen perusteella. Se on varmasti perheesi ja itsesi parhaaksi.



Niinkuin joku aiemmin ehdotti, niin jatka vain esikon päiväkotia samalla lailla ja sitten kun elämä on lähtenyt rullaamaan, niin mieti sitten uudestaan, olisko tarve tehdä jotain muutoksia.



Hyvää jatkoa ja onnea uudesta tulokkasta!



T: MrsH