Lue keskustelun säännöt.
Minulla on paniikkihäiriö ja olen syrjäytynyt, haluatko kysyä jotain?
Kommentit (80)
mutta mitä jos asuisit maalla jossain yksinäisessä paikassa ja kuoputtelisit itseksesi omaa puutarhaa? Tai vaikka saarella? Tulisiko silloinkin kohtauksia?
Ehkä kaikki ei pysty asumaan pikku luukuissa kerrostaloissa päällekkäin ja ahtautumaan pikku hisseihin, onha se oikeasti hyvin luonnotonta.
paniikkihäiriö niin pahaksi, etten pysty ilman lääkettä edes lähtemään ulos ovesta.. Saan paniikkikohtauksen jos joku tulee rapussa/hississä vastaan.. En pysty edes äitiäni näkemään ilman lääkkeitä.
t. ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai asutko vielä vanhemmillasi?
Käyn mieheni kannsa isommissa kaupoissa, mutta vain tietynlaisissa kaupoissa, missä pystyn tekemään ostoksia, kun tiedän, että mies on lähistöllä ja mulla on ostoskärryt tukena, jos rupeaa huippaa. Ostoskeksuksissa en voi käydä lähestulkoon kuin pakon edestä 2 kertaa vuodessa... Lähikaupassa pystyn käymään, koskameiltä on siihen 50 metriä...
tai muuten joutunut käyttäytymaan hallitsemattomasti kaupassa tms?
ap sanoi että saa kysyä ja minä kysyin. Ihme puolestaloukkaantuja olet, mua oikeasti kiinnostaa mitä mies tossa voisi tehdä?
Miten niin miehesi ei auta sinua tämän asian kanssa? Miten hänen pitäisi auttaa? Jos hän on töissä niin niin kai sä silloin olet yksin päivisin siellä kotona??
Jos ap kokee, että mies ei auta häntä, se on hänen kokemuksensa ja se on hänelle totta. Älä väheksy sitä, mitä hän sanoo.
-ohis
mutta mitä jos asuisit maalla jossain yksinäisessä paikassa ja kuoputtelisit itseksesi omaa puutarhaa? Tai vaikka saarella? Tulisiko silloinkin kohtauksia?
Ehkä kaikki ei pysty asumaan pikku luukuissa kerrostaloissa päällekkäin ja ahtautumaan pikku hisseihin, onha se oikeasti hyvin luonnotonta.
paniikkihäiriö niin pahaksi, etten pysty ilman lääkettä edes lähtemään ulos ovesta.. Saan paniikkikohtauksen jos joku tulee rapussa/hississä vastaan.. En pysty edes äitiäni näkemään ilman lääkkeitä.
t. ei ap
mutta sitten tulisi, jos olisi pienikin pelko että joku tulisi yllättäen käymään.. Toisaalta silti pidän ihmisten seurasta (olen silti pohjimmiltani erakkoluonne), niin en silti osaa olla jännittämättä/panikoimatta. Ja en siis pidä muiden kuin hyvien ystävien seurasta, puolitutut/tutut ahdistavat.
t. ei ap
mulla on ollu tosi paha paniikkihäiriö kanssa, mutta en mä siltikään koskaan suostunut kotiin jäämään.
Kai te ymmärrätte, että ei siihen kuole!
Saattaa se huimata,pyörryttää,tykyttää sydäntä ja vaikka mitä, mutta ei siihen kuole.
Itselle kun tulee kohtaus, hoen mielessäni, että antaa paskan tulla,kohta helpottaa jne.
Toisaalta oon kahen lapsen yh, että ei mulla olis mahdollisuuksiakaan jäädä sinne kotiin pelkäämään.
Miksi annatte sille paskalle vallan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten hänen pitäisi auttaa? Jos hän on töissä niin niin kai sä silloin olet yksin päivisin siellä kotona??
Siis kyllä hän yrittää esim.rauhoitella minua aina paniikkikohtauksen saatuani. Lisäksi hän yrittää kannustaa mninua, mutta monesti se menee syyttelyksi siitä, mitä kaikkea hän ja poikamme menettää mun sairauden takia jne. Olen ollut viime keväänkin töissä ja jatkan samassa paikassa taas kesän jälkeen, jos vaan pystyn (mies kuskaa ja hakee mut autolla, en omista nimittäin ajokorttia)... Tällä hetkellä vaan tuntuu siltä, että en pysty menemään töihin enää ja siksi pitäisikin varata aika keskusteluavulle :(
ap sanoi että saa kysyä ja minä kysyin. Ihme puolestaloukkaantuja olet, mua oikeasti kiinnostaa mitä mies tossa voisi tehdä?
Miten niin miehesi ei auta sinua tämän asian kanssa? Miten hänen pitäisi auttaa? Jos hän on töissä niin niin kai sä silloin olet yksin päivisin siellä kotona??
Jos ap kokee, että mies ei auta häntä, se on hänen kokemuksensa ja se on hänelle totta. Älä väheksy sitä, mitä hän sanoo. -ohis
paniikkihäiriöstä kärsivää toipumisessa, jos puolisolla vain on aitoa halua auttaa.
t. se, joka puolestaloukkaantui
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse käyn töissä paniikkihäiriöistä huolimatta, mutta jotenkin osaan ne peittää työpaikalla. Yhden kerran kohtaus tuli lapsen nähden. Lääkkeitä en käytä. Pelkään että kohtaus tulee töissä asiakkaan läsnäollessa. Miten sulla työkuviot, entä onko lapsia?
ei kuulosta varsinaiselta syrjäytymiseltä jos olet naimisissa/parisuhteessa, mies käy töissä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten hänen pitäisi auttaa? Jos hän on töissä niin niin kai sä silloin olet yksin päivisin siellä kotona??
Siis kyllä hän yrittää esim.rauhoitella minua aina paniikkikohtauksen saatuani. Lisäksi hän yrittää kannustaa mninua, mutta monesti se menee syyttelyksi siitä, mitä kaikkea hän ja poikamme menettää mun sairauden takia jne. Olen ollut viime keväänkin töissä ja jatkan samassa paikassa taas kesän jälkeen, jos vaan pystyn (mies kuskaa ja hakee mut autolla, en omista nimittäin ajokorttia)... Tällä hetkellä vaan tuntuu siltä, että en pysty menemään töihin enää ja siksi pitäisikin varata aika keskusteluavulle :(
Uskon, että varmasti osaat itse syyllistää itseäsi tarpeeksi siitä, mitä miehesi ja poikasi menettävät sairauden takia. Miehen ei todellakaan enää tarvitsisi siitä sinua muistuttaa. Eihän sairaus ole sinun vikasi. Ei esim rintasyöpää sairastavaakaan syyllistetä sairaudesta.
Sitäpaitsi, miehesi olisi menettänyt paljon, jos ei olisi tutustunut sinuun!
ei kuulosta varsinaiselta syrjäytymiseltä jos olet naimisissa/parisuhteessa, mies käy töissä jne.
Neljän seinän sisälle jäämään joutunut ihminen kokee, että hän on syrjässä siitä kaikesta, mitä hän haluaisi tehdä, jos olisi terve ja kykenisi siihen.
-ohis puolestaloukkaantuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai asutko vielä vanhemmillasi?
Käyn mieheni kannsa isommissa kaupoissa, mutta vain tietynlaisissa kaupoissa, missä pystyn tekemään ostoksia, kun tiedän, että mies on lähistöllä ja mulla on ostoskärryt tukena, jos rupeaa huippaa. Ostoskeksuksissa en voi käydä lähestulkoon kuin pakon edestä 2 kertaa vuodessa... Lähikaupassa pystyn käymään, koskameiltä on siihen 50 metriä...
tai muuten joutunut käyttäytymaan hallitsemattomasti kaupassa tms?
En ole pyörtynyt, mutta on pari kertaa tullut niin kauhea ahdistus ja pelkotilanne, että tajunta on hämärtynyt ja olen pelännyt joutuvani psykoosiin. Olen ollut todella hädissäni näissä tilanteissa, vaikea selittää ...
mutta ap vastaa täällä ihan selkeästi ja napakasti kaikkiin kysymyksiin, miksi sinä lässytät kysyjille kuin neuvolantäti?
Perusta oma ketju, jos sinä haluat vastailla.
ap sanoi että saa kysyä ja minä kysyin. Ihme puolestaloukkaantuja olet, mua oikeasti kiinnostaa mitä mies tossa voisi tehdä?
Miten niin miehesi ei auta sinua tämän asian kanssa? Miten hänen pitäisi auttaa? Jos hän on töissä niin niin kai sä silloin olet yksin päivisin siellä kotona??
Jos ap kokee, että mies ei auta häntä, se on hänen kokemuksensa ja se on hänelle totta. Älä väheksy sitä, mitä hän sanoo. -ohis
paniikkihäiriöstä kärsivää toipumisessa, jos puolisolla vain on aitoa halua auttaa.
t. se, joka puolestaloukkaantui
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai asutko vielä vanhemmillasi?
Käyn mieheni kannsa isommissa kaupoissa, mutta vain tietynlaisissa kaupoissa, missä pystyn tekemään ostoksia, kun tiedän, että mies on lähistöllä ja mulla on ostoskärryt tukena, jos rupeaa huippaa. Ostoskeksuksissa en voi käydä lähestulkoon kuin pakon edestä 2 kertaa vuodessa... Lähikaupassa pystyn käymään, koskameiltä on siihen 50 metriä...
tai muuten joutunut käyttäytymaan hallitsemattomasti kaupassa tms?
En ole pyörtynyt, mutta on pari kertaa tullut niin kauhea ahdistus ja pelkotilanne, että tajunta on hämärtynyt ja olen pelännyt joutuvani psykoosiin. Olen ollut todella hädissäni näissä tilanteissa, vaikea selittää ...
kuvailet samoja olotiloja, joita minulla on ollut.
Sekoamisen pelko on paniikkihäiriön tyypillinen oire.
-ohis
mutta ap vastaa täällä ihan selkeästi ja napakasti kaikkiin kysymyksiin, miksi sinä lässytät kysyjille kuin neuvolantäti? Perusta oma ketju, jos sinä haluat vastailla.
ap sanoi että saa kysyä ja minä kysyin. Ihme puolestaloukkaantuja olet, mua oikeasti kiinnostaa mitä mies tossa voisi tehdä?
Miten niin miehesi ei auta sinua tämän asian kanssa? Miten hänen pitäisi auttaa? Jos hän on töissä niin niin kai sä silloin olet yksin päivisin siellä kotona??
Jos ap kokee, että mies ei auta häntä, se on hänen kokemuksensa ja se on hänelle totta. Älä väheksy sitä, mitä hän sanoo. -ohis
paniikkihäiriöstä kärsivää toipumisessa, jos puolisolla vain on aitoa halua auttaa. t. se, joka puolestaloukkaantui
t. ohis puolestaloukkaantuja
ihan perushäröt noi on.
Mulle soitettiin viimeks vuos sitten lanssi kun sain kaupassa kohtauksen :D
Niin ne kuskit aina selittää et yleistä on kun murehdin sitä kun turhaan pitää tulla tervettä ihmistä ihmettelemmään.
ei kuulosta varsinaiselta syrjäytymiseltä jos olet naimisissa/parisuhteessa, mies käy töissä jne.
Kenties ei, mutta tämä ajaa pikku hiljaa miestäni myös ahdinkoon. Hänellä kun muutenkin henkisesti raskas työ yrittäjänä ja joutuu ottamaan kaiken vastuun niin taloudesta kuin lapsesta. En pysty viemään lasta kouluun tai harrastuksiin, kaikki vastuu on miehellä, koska minä en voi liikkua missään yksin ja kuskata esim. lasta. Meillä ei ole ketään, jonka puoleeen kääntyä, jos vaikka mies sairastuisi. Meillä ei ole edes YHTÄ ystävää, kenelle jutella (olen aikoinaan koulukiusattu)!!! EI vanhempia, jotka auttaisi lastenhoidossa tai muissa asioissa!!! Meillä on vain toisemme ja pikkuhiljaa tämäkin suhde alkaa rakoilla :(
ei kai paniikkihäiriö siihen mitenkään johda? Tarkoitan, että vaikka tuntuu siltä, niin se ei varmaan ole realistista?
vai asutko vielä vanhemmillasi?
Käyn mieheni kannsa isommissa kaupoissa, mutta vain tietynlaisissa kaupoissa, missä pystyn tekemään ostoksia, kun tiedän, että mies on lähistöllä ja mulla on ostoskärryt tukena, jos rupeaa huippaa. Ostoskeksuksissa en voi käydä lähestulkoon kuin pakon edestä 2 kertaa vuodessa... Lähikaupassa pystyn käymään, koskameiltä on siihen 50 metriä...
tai muuten joutunut käyttäytymaan hallitsemattomasti kaupassa tms?
En ole pyörtynyt, mutta on pari kertaa tullut niin kauhea ahdistus ja pelkotilanne, että tajunta on hämärtynyt ja olen pelännyt joutuvani psykoosiin. Olen ollut todella hädissäni näissä tilanteissa, vaikea selittää ...
Paniikkihäiriö on invalidisoiva sairaus
sitä se voi kyllä olla, mutta ei kaikki invat ole syrjäytyneitä, sellanen ajattelu on leimaavaa.
Käyn mieheni kannsa isommissa kaupoissa, mutta vain tietynlaisissa kaupoissa, missä pystyn tekemään ostoksia, kun tiedän, että mies on lähistöllä ja mulla on ostoskärryt tukena, jos rupeaa huippaa. Ostoskeksuksissa en voi käydä lähestulkoon kuin pakon edestä 2 kertaa vuodessa...
Lähikaupassa pystyn käymään, koskameiltä on siihen 50 metriä...