(turha) huoli sikiöstä
Oon nyt 19. viikolla raskaana. Oon mahdollisesti tuntenut sen, mutta en kyllä rehellisesti sanottuna erota sitä kaikesta muusta, mitä mahassa tuntuu. On ensimmäinen raskaus.
Mulla ei ole neuvolakäyntejä nyt kesällä. Eka oli toukokuun alussa, toukokuun lopussa oli lääkäri ja ultra ja nyt seuraava asia on rakenneultra, johon on kolme viikkoa. Seuraava (toinen) neuvola on elokuussa.
Aattelin että tämä on ok, mutta nyt yhtäkkiä olen keksinyt huolestua ihan tolkuttomasti. Aloin pari viikkoa sitten rakastaa sitä, siihen asti se oli solumöykky. Tuo rakkaus tuli kuin kytkimestä ois joku kääntänyt, ihan yhtäkkiä. Melkein samalla tuli myös huoli siitä. Mitä jos se on kuollut? Miksi mä en tunne sitä? Mitä jos se menee kesken?
Millä te olette saaneet ittenne rauhoittumaan? Tekemisellä, ajatusmalleilla? Mulla ei siis ole mitään syytä tai oireita, joiden takia voisin olla huolestunut.
Kommentit (7)
Koska karu totuus on se, että noilla viikoilla juuri mitään ei voi tehdä. Jos sikiö kuolee, se kuolee. Kuulostaa ehkä oudolta, että minua itseäni tuo ajatus rauhoitti. En voi tehdä mitään kuitenkaan, joten turha murehtia ennen kuin on murheen aihetta.
Hankin kylläkin kotidopplerin, jolla kuuntelin vauvan sykettä alkuraskaudessa silloin kun huoletti.
Itselläni eka raskaus meni kesken, siksi menettämisen pelko toisella kerralla oli kova. Mutta tuolla tuo pikkukaveri vaan nyt köllöttää makuuhuoneessa ja voi hyvin. :)
Taisin ilmaista itteäni epäselvästi. Oon ehkä tuntenut sen, mutta en osaa sanoa varmasti, koska mahaa kuulostellessa siellä tuntuu miljardi muutakin asiaa. En ole tuntenut mitään sellaista selkeästi sikiön aiheuttamaa tuntemusta.
Harkitsen ultraa, yritän nyt ensin jos saisin itteni rauhoittumaan muuten. Kun mulla ei ole mitään fyysistä oiretta, minkä vuoksi voisin olla huolestunut.
Mitä väliä, jos vähän maksaa? Joo, en ole itsekään rikas, mutta tuollaiseen on varaa aina.
Syö suklaata pieni levy ja asetu makaamaan sängylle ja kuulostele! Vauva aktivoituu kun se saa sokeriyliannostuksen. :)
Kiitos paljon vastauksista. :)
Tuo kyllä kieltämättä rauhoittaa, ettei itse voi asialle yhtään mitään.
Taidan nyt lähteä ostamaan sitä suklaata. Hitsit, mähän saatan tuntea sen tässä tänään ekaa kertaa oikeasti!
Olen suunnilleen samoilla viikoilla ja tunnen vauvan potkut hentoina aina välillä. Pelkään silti että vauva kuolee kohtuun tai synnytykseen, vaikka mitään syytä pelkoon ei ole. Pelko ei hallitse elämääni mutta on kuitenkin pienenä ajatuksena taka-alalla koko ajan.
Itse olen ratkaissut ongelman niin että en ajattelee vauvaa ihmisenä enkä ole kiintynyt häneen, jotta selviän helpommin menetyksestä. Voi olla että mahan kasvaessa ja liikkeiden alkaessa tuntua enemmän en pystykään enää pitämään tätä ajatusmallia mutta toistaiseksi mennään näillä.
Muista ap, että vaikka monet ovat näennäisesti tyyniä raskautensa kanssa, aika monet odottajat kuitenkin ovat huolissaan vauvasta, varsinkin ensiodottajat.
Jos vointi kovasti huolettaa, mee ihmeessä käymään yksityisellä ultrassa.